~ Lokakuun lapsoset helmikuussa ~

pelkosektiosta minulla kans on sektion pelko. pelkään kuollakseni, että vauva joudutaan syystä tai toisesta leikkaamaan ulos. iik, se olisi minusta kyllä kammottavaa.

eräs tuttavani kävi aikanaan jossakin oikein pelkopoiklinikalla ja psykologeilla juuri tuon synnytyspelon takia. mutta vauva syntyi sitten kuitenkin lopulta ihan alateitse.

 

Bola, ostan kankaita kirppiksiltä ja jos kaupasta löytyy jotain mukavaa. Niitä on myös säilössä paljon työharjoittelun ajalta, kun olin Vallila Interiorilla.

Pelkosektiosta en osaa sanoa kun oman kokemukseni. Minulla kuopus syntyi sektiolla (suunnitellulla), koska esikoisen syntymä meni erikoiseksi. Tyttö tuli vauhdilla lakitarjonnassa. Repesin pahasti ja synnytyksen jälkeen minua kursittiin kasaan 1,5h :X.
Lopuksi viikko synnytyksen jälkeen repesi tikki, se oli kuulema normaalia. Kävin 4 kertaa gynellä valittamassa ettei seksi onnistu kovan kivun takia, kukaan ei löytänyt mitään vikaa ja lopuksi sanoivat että vika korvien välissä ja lähettivät seksuaaliterapeutille :O. Terapeutti pyysi vielä vilauttamaan, ja siitä lähti kaikki hoitumaan. Lähete plastiikkakirurgille korjausleikkaukseen ja monta kirjallista valitusta edellisille tutkijoille. Minulle oli kasvanut tikin repeämisestä 2-3cm arpi joka kiristi. 1v3kk synnytyksen jälkeen arpi vasta saatiin korjattua.

Tämän takia sain sektion kuopukselle, osittain fyysisen syyn takia, osittain psyykkisen. En kestäisi enää 1,5-vuoden piinaa.

muoks. Lisäksi se, että PALJON MIELUMMIN synnyttäisin itse alakautta, jos minulle pystyttäisiin lupaamaan normaali toipuminen. Mutta minun tapauksessani se on mahdotonta, koska arpikudos ei anna periksi. Sektio on aika helvetillinen kokemus kipunsa takia, mutta ei ole vaihtoehtoja :/

 

Heippa mamit ja masut:heart:

Kirjotin äsken jo tekstin, mut mun netti katkes ja se katos. No kirjotetaampa nyt sit uuksiks!

Tervetuloo ekaks uusille!

Pahoinvoinneista : MUlla on muutaman päivän ollu nyt tosi inhottava olo. Oikeestaan ympärivuorokautista pahaa oloo. EI oo oksentaa edelleenkää tarvinnu, mut pelkkä yökkäily on jo tarpeeks inhottavaa. Kävin sit ostamassa pahonvointirannekkeet. On niistä jonkun verran apuu. Ei ne nyt kokonaan sitä oloo oo poistanu, mut välillä on niiden ansioista jo kyllä hyväkin olo! Pystyin käymään taas tänään spinningissä, eikä tarvinnu pelätä että lentää lerva.

Painosta : Mulle tää on eka raskaus, mutta mut lihotti lukioaika Lihosin sillon reippaasti, montakymmentä kiloa! oon semmonen että syön iloon ja suruun ja erityisesti stressiin! Mä rakastan syömistä ja mulla on aina ollu sairas suhtautuminen ruokaan! Nyt just ennen raskautumista mä laihduin 20 kiloo. Edelleen olis pudotettavaa saman verran, mutta sitten raskauden jälkeen taas. Nyt jatkan salilla spinningissä käymistä niin pitkälle ku vaan jaksan. Tietysti rauhallisemmin koetan ottaa. Mulle ei sais painoo kyllä paljoa nyt tulla raskausaikana, eiköhän nyt tsempata siinäkin toisiamme. Se ryhmätuki on paras tuki!

Synnytyspelosta : Mua kans vähän pelottaa tuo synnytys, mutta jotenkin sen ajattelee sit menevän vaan omalla painollaan. Niin moni muukin siitä on selvinny, niin miksei ittekkin. Toivotaan parasta ja kaikille meille helppoo synnytystä!!

 

Täällähän on aktiivista porukkaa, mukava lukea teidän juttuja =)

Painosta: Onneksi en ole ainoa painon kanssa kärsivä. Edellisestä tuli noin 20kg lisäpainoa, tosin suurin osa jäi kyllä sitten laitokselle. Mutta kun olen tämmöinen herkkupeppu ja karkkihiiri, niin välillä tulee mutusteltua kaikkea hyvää ja nyt olen siis hiukan ylipainoinen. En oo koskaan tykännyt mihinkään puntarille mennä, ja nyt oikein pelottaa taas kun maanantaina on neuvola, että joutuu tähän painorääkkiin...

Synnytyspelosta: Minä olen menossa ainakin pelkopolille. Ja kiinnostaisi myös tuo pelkosektio. Ja yleensä mitä tuola pelkopolilla sitten kyselläään ja tehdään. Itse olen kokenut kiireellisen sektion, mulla oli sen verran hyvä lääkitys päällänsä, että kipuja ei hirveästi ollut. Muutenkin toipuminen siitä ole nopeaa. Varmaan 2 viikkoa sektion jälkeen olin jo koirakentällä, tosin otin kyllä hirmu varovasti.

Pahoinvoinnista: Itsellä nämä pahoinvointiaallot on vähän niin ja näin, eilen esimerkiksi oli ilta tosi hyvä, pientä etovaa oloa vain. Mutta jonain toisena iltana taas ihan hirveä olo. Kermaperuna:Toivottavasti sielläkin pahoinvointi kohta hellittää. :hug: myös kaikille muille pahoinvoinnista kärsiville.

Btw. Näin viime yönä unta, että olin ultrassa ja siellä minulle sanottiin, että siellä se teidän pikkunen tyllerö köllii :heart: Esikoisesta näin poikaunta, mutta paljon myöhemmillä viikoilla. Aika näyttää pitääkö tämä uni paikkansa...

Tervetuloa uudet mukaan! :wave:

Hemmi 7+6

 

ihan ekana sellanen että mun la siirtyy 23.9 olin laskenut sen ihan päin mäntyjä. Ei yhtään huomaa että oon ihan vihree näissä asioissa... :ashamed:

Kirjottelen myöhemmin lisää, kun nyt on pakko viettää aikaa tuol toiletissa. :x

pipituuna & tipi 8+5

 

Huoh.. Kiusallinen 24h-pissahätä on iskenyt meikäläiseen Yöllä heräsin 2.15 siihen, että rakko oli tooosi täynnä. Hyvä kun en alleni laskenut

synnytyksestä.. Mä olen aina pelännyt sitä paniikinomaisesti. Mä en kestä kuulla kenenkään synnytystarinoita ilman, että mua rupee ällöttään ja tärisyttään :| Mulla on varhaislapsuudessa tapahtunutta hyväksikäyttöä, jonka jotenkin miellän yhteneväksi tähän synnytyspelkoon. Tämän tapahtuman aikaan nimittäin isosiskoni oli juuri synnyttänyt ja kärsi vakavasta masennuksesta. Kun lisätään mun kiltti, pikkuvanha luonne, niin terapeuttini mukaan se on aika todennäköinen juuri tälle kammolle.

Mutta joo, örkki on mun ja miehen rakkaus jo nyt, joten oon valmis tekemään töitä tämän kammon voittamiseksi! Mutta jo ei onnisti niin ei.. Sen näke sitten.

Mua vaivaa ajoittainen epäusko: Luulen kuvittelevani koko raskauden Tekisi mieli pissailla tikkuihin koko ajan

fannie ja örkki 6+2

 

Tervetuloa hapsiainen, lisäilin listalle ja pipituuna muutin la:si

Neiti

Pelkosektiosta Kannattaa tosiaan ottaa neuvolassa heti kärkeensä puheeksi, pääsee sitten keskustelemaan asiasta ja saa tietoa ja apua. Esikoisen aikaan jännitin hirveästi synnytystä, en niinkään kivun vaan kaikenlaisten mahdollisten ongelmien ja jälkiseurausten takia. Mitä lähemmäs synnytys tuli, sitä pienemmäksi pelko kuitenkin kävi. Alatietä toivoisin tämänkin syntyvän, mutta toki lapsen parhaan mukaan mennään.

Gabrielle Olen ymmärtänyt, että saisi olla ihan kunnon influenssa, että tässä vaiheessa vaikuttaisi kehitykseen ja silloinkin tosi harvoin :hug:

jonna :hug: Varmasti säikäytti : / Toivottavasti kaikki on kunnossa!

Mies totesi eilen ihan ohimennen, että maha näkyy jo :O Olen hieman hoikanpuoleinen, niin näemmä se tästä toisesta pumpsahti nyt sitten jo aikaisemmin kuin esikoisesta. Ekasta näki vasta joskus rv 11... Tai turvotustahan tuo kai on vielä, mutta muoto on ihan selvä vauvamaha

Branwen ja Silmu 7+4

 

kermaperuna: Olipas hölmö tuo lääkäri. Mitä menee tuollaista sanomaan:kieh:

Painosta: Mä keräsin esikoisen kanssa 17kg painoa vaikka en pahemmin mässäillyt (söin kylläkin silloin kun siltä tuntui mutta suht terveellisesti) ja liikuin erittäin paljon rankahkoakin treeniä. Painosta jäi yli puolet sairaalaan ja parissa kuukaudessa olin raskautta edeltävissä mitoissa että en tuota painonnousua sinänsä pelkää. Imetin esikkoa vuoden ja paino tippui niin että olin jo omasta mielestäni liian laiha kun imettämisen lopetin. aloitin sitten työt ja olen tässä keräillyt takaisin kiloja niin että paino on nyt suht sama kuin silloin kun aloin esikkoa odottamaan. Nyt aijon mennä tuolla samalla linjalla että liikun paljon ja syön, mutta terveellisesti.

Synnytyksestä: Mua ei synnytys oikeestaan pelota. Esikoisen synnytys kesti 6,5h ja ihan ilokaasulla mentiin. aluks en halunnut mitään puudutuksia kun mun mielestä ei tarttenu ja sit kun olisin halunnut niin en enää sitä saanut. Kipeetä kyllä teki nin ettei mitään järkeä mutta jotenkin se kipu oli sellasta positiivista ja sen kyllä kesti ja olisin synnyttänyt toisen vaikka heti perään. Jäi hyvät fiilikset koko toimituksesta ja odotan että saan sen kokea vielä uudelleen.

Oireista: Mulla on tullut taas tää ehkä maailman oudoin "raskausoire", joka oli esikonkin kanssa, nimittäin ärsytys anoppiani kohtaan. tulen hänen kanssaan aivan hyvin toimeen normaalisti mutta en ilmeisesti raskaana ollessani. en voi sietää häntä silmissäni, en jaksa puhua puhelimessa ja tuntuu että hän puuttuu ja antaa kommenttia ihan joka asiaan vaikkei ne hänelle kuulu. Lietson jo mielessäni asioita tulevista tapahtumista ja meidän ratkaisuista joihin tiedän hänellä olevan omat mielipiteensä. Hänen tyylinsä ärsyttää mua niin silmittömästi ja se tuhat kertaistuu kun olen raskaana

 

Tervetuloa Hapsiainen ja onnittelut plussasta!

Jonna_82 toivottavasti ei oo mitään vakavaa, mutta pelätyit varmasti ihan hirveästi :hug:

Matilda-08 Mulla on samainen "raskausoire" kuin sullakin, siis tuo anoppiärsytys :-D Tosin ei oo nyt vielä tässä raskaudessa iskenyt, mutta esikkoa kun odotin, niin en olis voinu sietää koko tyyppiä ja kaikki hänen mielipiteensä ärsytti, vaikka olis oikeestaan ollu ihan järkeviäkin asioita Olin ihan varma, että meillä menee välit kokonaan poikki sit viimestään kun lapsi on synytynyt ja hän tunkee mulle kaikkia lapsenhoito-ohjeita. Mutta sitten kun neiti oli syntynyt, siedin häntä taas ihan hyvin

Painosta Mulla tuli esikon kanssa vain joku kymmenen kiloa painoa, mutta todennäkösesti olis tullu niinä loppuviikkoina reilusti lisää, jos olis laskettuun aikaan asti saanu keräillä. Ei kuitenkaan hirveesti pelota, kun tällä hetkellä ei oikeestaan oo ylimäärästä painoa. Sen verran kuitenkin huolettaa, että reilut kaks vuotta meni noidenkin kilojen pudottamisessa, eli jos tulee paljon enemmän, niin pudottamisessa on sit taas hirvee työ :headwall:

Testaamisesta Mulla on ihan päinvastanen tunne, kuin teillä jotka haluutte aina vaan testata. Eli mä en enää uskalla tehdä enempää testejä, kun oon sen viivan nähny. Pelkään, et jos ei sitä enää tuliskaan. Ihan niinkun nää oireet ei kertois, että jotain masussa kasvaa, kun nytkin etoo ihan kunnolla.

Synnytyspelkoa mulla ei ole, mutta jännitän sitä, että jos toivottavasti vauva kasvaa tällä kertaa täysiaikaiseksi, niin kuinka paljon synnyttäminen sattuu, kun viimeksikin kuitenkin teki tosi kipeetä vaikka oli tosi pikkuinen...

Kisulinen ja masu 5+4

 

Huomenta!

Synnytyksestä:Meidän molemmat pojat on syntyneet sektiolla ja molemmat meni hyvin ja toivuin mielestäni nopeasti. Samana päivänä olin jo pystyssä ja pääsin hoitamaan vauvaa oman jaksamisen mukaan. Sen muistan kun odotin suihkuun pääsyä kun kuuta nousevaa ja ah sitä tunnetta kun sinne pääsi Tämä kolmas menee nyt sitten automaattisesti sektioon ja olen siitä tyytyväinen!

Painosta:Mulla painoa esikon kanssa tuli melkein hurjat 30kg ja niitä olen jojotellut tässä vuosien aikana hyvällä ja huonolla menestyksellä ja kuopuksen kanssa lähtöpaino oli korkea, mutta kiloja tuli 10kg. Tämän raskauden kanssa tiedän joutuvani erityis syyniin sokereiden kanssa ja joudun tiukalle ruokavaliolle ja hyvä niin sillä en haluaisi painoa yhtään lisää!

Vaunuista:Hankittiin esikolle Emmaljungan yhdistelmät uutena, jotka ovat olleet erittäin hyvät ja tallessa edelleen!

Oletteko te muut vuokranneet koskaan sellaista Vaavisänkyä? Kaverilla on 3 lasta ja jokaiselle on vuokrannut sellaisen ja kehunut sitä maasta taivaisiin. Itse ajattelin vuokrata sellaisen tällä kertaa.
Vaavisänky - Vuokrattava vauvan ensisänky tuodaan suoraan kotiin!

Mulla on tänään luomenpoisto. kysyin lääkärilstä, että voiko sellaisen tehdä vaikka olen raskaana niin ei kuulemma ole mitään kieltoa ja puudutemäärä on niin pieni ja paikallinen, että en ole huolissani sen suhteen.

Muuten voin ihan hyvin. Nälkä meinaa olla kokoajan ja paleltaa mahdottomasti niin, että meinaa ihokin olle kipeä!

Tervetuloa uusille!

Muutosta ja Helvi 5+4 ( hitaasti, mutta varmasti eteenpäin )

 

Nyt jos ehtisi hieman kirjoitellakin.

Täällä ei ole oikein tätä raskausajatusta osattu vielä sulattaa. Tuntuu niin hullulle että nyt jo raskaana vaikka vasta piti ryhtyä suunnittelemaan sitä! :O Elämä yllättää!

Miehen kanssa keskusteltiin että tilaan varmasti varhaisultran tästäkin raskaudesta. Saapahan tietää että ollaanko tuolla oikeassa paikassa ja onko muutenkin kaikki niinkuin pitäisi. Ei sitä pysty odottamaan sinne np-ultraan toisellakaan kerralla. :O

Pahoinvointi ja oireet Mulla oikeastaan epäily raskaudesta alkoi siitä kun tuli tuttu etova olo ja sen lisäksi palelu. Ihan samat oireet kuin esikoisestakin. Sitten lisäksi menkat olivat tietysti myöhässä ja menkkamaisia kipuja oli ollut jo viikon päivät eikä vuotoa silti kuulunut. Siinä vaiheessa hälytyskellot alkoivat soida. Ensin tein Apteekin omalla raskaustestillä roskishaamun, negaa näytti heti testaamisen jälkeen mutta kun olin viskannut sen roskikseen ja hetkeä myöhemmin heitin esikoisen vaippaa roskiin olikin testiin ilmestynyt haalea viiva. Tuon jälkeen oli pakko tehdä seuraavana päivänä uusi testi, jonka tein tuolla Clearbluen digitaalisella ja raskaanahan sitä oltiin.
Esikoisen aikaan kärsin reilusti yli puolen välin kamalasti pahoinvoinnista, olin tipassakin välillä. Nyt vaan toivon ettei ihan sellaista tulisi. Muuten esikoisen odotus ja synnytys sujuikin kun ohjekirjoissa joten niiden toivoisin menevän samalla kaavalla.

Painosta Esikoisesta minulle tuli 10 kiloa ja toivon ettei tästä toisestakaan kamalan paljoa enempää tulisi. Olen hoikka ja esikoisesta nuo kilot hävisivät melkein samantien synnytyksen jälkeen. Toivon niin käyvän nytkin.

Tänään aion mainita asiasta terveydenhoitajalle kun soitan ja tilaan esikoiselle 1 -vuotis -neuvolan. En tiedä missä vaiheessa tämä asia sitten konkretisoituis itselleni. Toivottavasti nyt vaan kaikki menis niinkuin pitää!

Mutta nyt leikkimään neidin kanssa.

- Hapsiainen

 

Hei :wave:

täällä olisi tämmönen naikkonen varovaisesti mukaan tulossa!

Niiskuneiti90......LA 23.10......20v..........PKSSK......1.


(LA on nettilaskurin mukaan laskettu ovulaatiosta, siis suuntaa antava) Tänään plussasin oikein vahvasti, ja digi näytti 2-3vko. Katsotaan nyt pysyykö pikkuinen matkassa!

niiskuneiti :heart: 4+3

 

Tervetuloa Niiskuneiti, lisäsin sinut listalle

Vaavisängystä Ei varmaankaan lähdetä tilaamaan, meillä on pinnasänky, jonka pohjan saa tosi ylös. Siihen laitettiin esikoiselle se äitiyspakkauksen laatikkosänky, parin kuukauden päästä vähän täkkiä tiukalle rullalle ja pienennettiin sillä sänky. Toimi meillä hyvin, sillä varmaan jatketaankin

Mutta varmaan toisellekin vuokrataan autoon sellainen turvavuode. On kuten turvakaukalo, mutta parin kk ikään asti siinä pystyy matkustamaan pitkällään, ja kiinnitetään siis turvavöillä. On parempi asento pienelle reissata. MLL ainakin noita vuokrasi, oliko jotain 10e/kk. Koettiin tosi hyväksi.

 

Branwen Kiitos! Huhhuh, ei oikein ole uskoa tätä vielä todeksi.

 

verta :'( mut ei kipuja ja ku testasin tamponilla tuleeko miten paljon ni ei sit enää hirveesti siihen jääny...mut pelottaa... alan olla aika varma et varaan sen varhaisultra ajan, 100e mielenterveydestä ei oo hirveen paljon Siis ellei tää nyt ollu tässä ja tuo vuoto tosta yltyne... paska fiilis!!!

 

PIKKUMÖKÖ: :hug: Valitettavasti mulla vuodot aina tienneet huonoa, mutta kaikilla mun tutuilla on melkein tullut jonkin asteista vuotoa alkuraskaudessa ja kaikki mennyt hyvin.
Niin kauan kun ei ylly vuoto niin luultavasti ei ole hätää:hug: jaksuja!

 

Niiskuneiti Tervetuloa mukaan!! Esikoishaaveissa jyllää nyt oikein kunnon plussapuhuri, toivottavasti jatkuis oikein pitkään!!!

hapsiainen Tervetuloa sullekin! Ootte saanu mukavan yllätyksen! Ja onhan siitä paljon etuakin kun lapsille tulee pieni ikäero.

Muutosta Innolla seuraan sun oireita kun tuun vaan pari päivää perässä siis omien laskujen mukaan. Kävin kurkkaamassa tota sängyn vuokrauslinkkiä, kuulostaa tosi hyvältä idealta, varsinkin kun hintaan sisältyy tosiaan kuljetus ja uusi patja.

Branwen Kuulostaa tosi hyvältä tuo turvavuode! Oon katsellut jonkun valmistajan semmosta myytävänä olevaa, mutta hinta on aika huisi ja se on käytössä kuitenkin niin vähän aikaa, että vuokraaminen kuulostaa huomattavasti paremmalta! Ihana perinne tuo äitiyspakkauslaatikossa nukkuminen! Mäkin oon nukkunu just kuvailemallas tavalla aika pitkään kun synnyin ajoissa ja painoin vähän yli 2 kiloa (mut oon siis kaksonen, joten ihan hyvän kokoinen olin, mun sisko oli vähän isompi). Kiitos rauhoittelusta, ilmeisesti pitäis olla korkea kuume, että vaikuttais jotenkin tohon massuasukkiin.

fannie Todella ikävää, että oot joutunu kokeen noin rankkoja juttuja. Hyvä, että pystyt niistä nyt puhuun ihan ammattilaisten ja meidänkin kanssa. Varmasti iso askel kohti noista muistoista irtautumista, täysin ne ei varmaan koskaan unohdu, mutta jos ne sais siirrettyä taka-alalle eivätkä häiritsis sun jokapäiväistä elämää niin tilanne olis varmaan hyvä. Ymmärrän sun synnytyspelon, onneks oot jo aiemmin saanu yhdistettyä sen syyn sinne menneisyyteen niin osaat siitä heti neuvolassa puhua.
Mullakin on oireet ihan selvästi vähentyny ja tuntuu niin uskomattoman onnekkaalta, että saan todellakin olla raskaana ja kasvattaa pientä elämän ihmettä tuolla massussa!

Peloista, niitä ei oikeastaan vielä ole. Esikoista odotan, joten en tiedä minkälaista synnyttäminen on. Telkkarista oon katsonu niitä Vauva tulossa ja muita ohjelmia mut ne synnytykset on niin tiivistettyjä niissä että eipä niistä oikein todellista kuvaa saa. Sektiossa pelottaa se haavan paraneminen ja kuinka kipee sen jälkeen on päiviä. Tietty alatiesynnytyksessäkin voi revetä pahasti tms. joten kivutonta vaihtoehtoahan ei ole olemassakaan...

Rasvailusta Ootteko alkanu jo rasvaileen massua ja tissejä? Kannattaa kuulemma aloittaa ajoissa. Oon saanu jo lapsen saaneilta tai raskaana olevilta kavereilta vinkkiä et Weledan raskausajan ihoöljy auttais kun sitä jaksaa käyttää. Oon kokeillu nyt pari kertaa, vähän hirvittää kun oon mantelille allerginen (en vakavasti) ja siinä on manteliöljyä... Haju ei oo ihan paras, vähän tunkkainen, voisin kuvitella et jos olis pahoinvointia niin toi ei ainakaan auttais asiaa. Voi olla että oon vähän aikasessa rasvailujeni kanssa.

Poika-/tyttöolo Onko teillä jollain jo oloja siitä kumpi siellä olis? En tiedä onko se edes mahdollista näin aikasin mut mulla on jotenkin ollu alusta asti (joo, ihan viikko sitten asti... ) semmonen hassu olo.

Oon kipeenä kotona, flunssa iski ja ajattelin kerrankin ottaa sen kanssa ihan rauhallisesti, että pikkusella on kaikki hyvin.

 

pikkumökö :hug: voisiko olla sinulla menkka-aika normaalisti ja siitä kyse? Pidetään peukkuja, että kivut pysyvät poissa ja vuoto laantuu.

Gabrielle Joo tuo turvavuode oli meille tosi hyvä ne pari-kolme kuukautta, kun vietettiin isyyslomat mummoloissa ja ajokilometrejä kertyi. Siinä kun lapsi makaa ihan pitkällään, niin sai ajaa pitempiä pätkiä kerralla ja lapsi oli silti "luonnollisessa" asennossa. Noissa istuimissa kun ei saa pitää kun sen tunnin kerrallaan, näin kerrottiin.

Rasvaamisesta Kaveri kehui bodyshopin kaakao(puu?)voidetta, itse käytin esikoisesta doven sitä kaikkein paksuinta rasvaa. Ei tullut arpia. Vaikka tosi yksilöllistä se on, jotkut ei saa vaikka eivät rasvaisi ja toisille tulee paljon kaikesta huolimatta. Täytyisikin alottaa taas

Tyttö/poikaoloista Jotenkin on poikaolo, ehkä siksi, että oireet ovat niin erilaiset kuin esikoistytöstä. Molemmat kyllä yhtä tervetulleita Mutta kertokaas vaan niitä oloja, voin lisäillä tuohon etusivulle Muutamalla ne jo siellä ovatkin.

Sormustesti Näytti aikanaan ensin tyttö, sitten poika ja hännänhuippuna pitkän ajan jälkeen tyttö. Saapi nähdä

 

Voi pikkumökö! Mutta alkuraskauden vuotohan on aika yleistä, toivottavasti myös sinulla!

Kertokaahan lisää tuosta sormustestistä? en oo kuullutkaan tuommoisesta...

Rasvaamisesta:Mulla on jo nyt tän ison mahan takia raskausarpia, joten uskon että niitä nyttenkin tulee. Aion kyllä ruveta rasvailemaan, että ei maha nyt ihan kamalan näköiseksi menisi, tosin voihan se olla että niitä ei sillä tavalla ajattele myöhemmin, kun on kuitenkin pienen rakkaan aiheuttamia

Peloista: Ite oon harjoitteluaikana ollut mukana synnytyksessä, mutta tässä vaiheessa ei vielä pelota. Se synnytys oli aika pitkä, ja ne kätilöt oli miun puolesta ihan kauhuissaan ja olivat sitä mieltä että minun pitäisi vielä käydä joku synnytys katsomassa, että uskallan joskus itse synnyttää, mutta ei minulle jäänyt siitä mitenkään traumaa. Jännää oli miten koskettavaa se vauvan syntymä oli, itku tuli silmään vaikka olikin ihan vieraasta vauvasta kyse. Enemmän miullakin on tosiaan pelko että miut jouduttaisiin leikkaamaan, se ois ihana kamalaa, pelkään muutenkin leikkauksia ihan hirveästi. En sitten tiedä mistä sellainen pelko on tullut.

Aiotteko muuten hankkia kotidoplerin? itse kovasti haluaisin.. mies taas vaihteen vuoksi ei.. mutta miusta kyllä tuntuu että aion ehkä sellaisen hommata vaikka mies mitä sanoisi..

Tyttö-poikaolosta: Ei mitään ajatusta vielä.. Hiukset miulla kyllä rasvoittuu tällä hetkellä hetkessä, joten enteilisikö tyttöä, mutta en nyt tuon perusteella vielä mitään ajattele.. Haluatteko muuten tietää etukäteen kumpi on tulossa jos rakenneultrassa näkyy?

 

Kertokaahan joku viisaampi, että onko tää ihan oikeesti normaalia alkuraskaudesta... Koko ajan vihloo/kirvelee kohdun seutua. Kyllä ymmärrän että repäsykivut on normaaleja, mutta tuommonen yhtäjaksoinen tunne?? Tuntuu jotenki ilkeeltä. Oon vielä niin tietämätön, kun ensimmäinen lapsi vasta tuloillaan

 

Sormustesti (tai ainakin meidän oppima versio siitä ) Omasta päästä nyppäistään yksi pitempi hius, otetaan oma (tai kaverin/äidin/naapurin/...) vihkisormus ja ripustetaan se siihen hiukseen. Pidetään hiuksen päistä kiinni ja laitetaan sormus mahan päälle (raskaana olevilla) tai ranteen päälle (ei raskaana olevilla). Sitten pysäytetään se sormus ja odotetaan. Edestakainen liikerata tarkoittaa poikaa, ympyrä tyttöä

Doppleria Ei varmaankaan hankita, ovat sen verran tyyriitä... Esikoisesta alkoivat liikkeet tuntua jo rv 14+, niin voisi mennä vähän hukkaan, jos tämä toinen menee samalla tavalla. Sukupuoli selvitetään rakenneultrassa, jos näkyy. Esikoinen piti itsensä salaisuutena ja ihan mukava juttu oli niinkin

niiskuneiti Ihan normaalia on. Ne kivut voivat tuntua tuolla kohdussa, munasarjoissa, nivusissa, kyljissä tai jopa selässä. Vihlaisuja, menkkajomotusta, puukonpistoja... Välillä yhtäjaksoista, välillä pieni vihlaisu, sitten pari päivää voi mennä ilman mitään tuntemuksia ja sitten taas uusiksi. Välillä oli ainakin esikoisesta niin kovia kipuja, että makasin kippurassa sohvalla pitkiäkin aikoja. Panadol helpottaa, jos tarvitsee Kohtu kasvaa hurjaa vauhtia saati kun kaikkien muiden liitosten ja sisäelinten pitää alkaa antaa sille tilaa...

 

kiitti tuesta!! <3
ei oo nyt vielä ainakaan tullu lisää verta (ja tolla määrällä se ei oo ainakaan vielä ulos tullu) ja kivut pysyny poissa, tosin mun pää on sellanen et pystyn "hommaa" vaikka mitä kipuja ku oikein ajattelen...olen siis nyt aivan sikinsokin mun päänsisältä.. tahtois varmuuden!!! mut ku ultraakaan on vielä turha varata ku viikkoja vasta se 5.. Sit kävin ostaa pari testiä jotka sit hätäpäissäni tein peräjälkeen ja olin niitäkin ennen käyny just vessassa (juu en ymmärrä mistä sitä pissaa riittää!!) ja ekaan tuli sellanen keskihaalee viiva ja tokaan viel haaleempi.. sit vähä guuglettelin ni näillä viikoilla se hormonipitoisuus voi olla 9-400, noi testit vaatii sen 25 eli ei sekään nyt antanu tietoja mihkään suuntaan... Tänään oon koko illan käymättä vessassa ja mies tuo töistä tullessaan testin ni kattellaa sit jos sais kunnollisen viivan.. tosin eihän se mitään muuta vaikka se siihen tuliskin- voishan se silti kesken mennä.. hirvee hysteria jostain mihin ite ei voi ees vaikuttaa millään tavalla!

kotidobblerista : me ostettiin se edellisessä raskaudessa, juurikin tän mun pääni hysterian lievittämiseksi ja voin kyl sanoo et en kadu tippaakaan!! se makso 50€ raskauskeiju sivuilta. Tosi paljon helpotti aina fiiliksiä myöhemminki ku oli ollu ipanalla vaik hiljasempi päivä liikkeiden suhteen. Ja sit kesällä ku kaaduin portaissa ni kiva oli sit illan mittaan tarkkailla et kaikki on hyvin

 

Branwen kiitos tiedosta =) niin vähän arvelinkin. Jotenkin vaan ei mahu järkeen että miten voi olla möykyllä kaikki hyvin jos näin sattuu minuun. Mutta hyvä tietää että se on normaalia. On sitä aika uuno vielä, sorry!

 

Hei!:wave:

Hirmuisesti onnea ja tervetuloa uusille! Teitä on paljon!

mimmu mä tilasin jo melkein kaks viikkoa sitten dopplerin. Mun oli pakko saada se, oon niin peloissani koko ajan. Mies oli eka sitä vastaan, mutta kun tajus että saa mut sillä paljon rauhallisemmaks niin suostu Eihän sillä vielä mitään kuulu, mutta pian toivottavasti. Tilatiin netistä ja saatiin aika edullisesti. Ja kiva kun saatiin sut tänne!

pikkumökö :hug: toivotaan parasta ja että vuoto loppuu!

Synnytys ei sinällään pelota, mutta toisaalta kuitenkin vähän, mutta varmaan sillain ihan normaalisti Eikä sektiokaan, jos tulee niin on tullakseen. Eniten pelkään, että sinne asti ei päästä.

Mä stressaan mun painosta hirveesti. Oon nyt jo huimasti ylipainonen ja pelkään et paino raskausaikanakin nousee paljon. Oon lukenut kauhutarinoita terkoista ja lääkäreistä, jotka valittaa painosta. Tiedän kyllä tilanteen, mutta valittaminen tai ilkeet kommentit ei auta. Pelkään myös rauskausdiabetesta. Ja sitten se, että loppuraskaus tulee oleen vaikee kun on painoa niin paljon, ei jaksa/pysty liikkuun ja että sattuu normaalia enemmän.

Rasvaamista en oo vielä aloittanut, mutta aikomuksissa on. Tai tavallaan oon. Mulla on tosi kuiva iho ja sen takia rasvaan päivittäin, mutta maha ja tissit on parhaimmassa kunnossa niin niihin ei panosta niin paljoa vaikka niitäkin rasvaa. Mulla ois kanssa hakusessa joku rasva/öljy joka ois nimenomaa raskausarpien ehkäisyyn. Ja sellanen vielä jonka monet ois todennut hyväksi

En oikeen tiedä aiotaanko selvittää sukupuoli. Mies tahtoisi tietää. Itsellä oli ensimmäinen ajatus, että ei selvitetä, mutta toisaalta itseäkin haluttaisi tietää

Mulla on tosiaan ihan tyttöolo, ei liity mitenkään oireisiin tai ulkonäköön. Mun puolen suvussa on tytön vuoro, joten meille on pakko tulla tyttö

Mä sain vähän huonoja uutisia eilen. Ollaan menossa maistraatissa naimisiin ja sain eilen kuulla ettei mun paappa aio tulla paikalle. Ei olla mitenkään erityisen läheisiä, mutta kyllä se harmittaa. Itkukin tuli. Kai mulle voisi sanoa raskausoireeksi herkkyyden vaikka oon kyllä sitä muutenkin Ilmeisesti hän ei hyväksy sitä, että mennään maistraatissa vaan pitäisi mennä kirkossa. Tarkkaan en tiedä kun hän ei missään vaiheessa puhunut mulle asiasta vaan tieto on tullut välikäsien kautta. Vaikka kaksi viikkoa sitten olin käymässä niin ei maininnut mitään sanallakaan.

Mun raskausoireet kyllä mun mielestä pysyttelee piilossa vieläkin. Jotain tosi lievää on huomattavissa, mutta en suoraan uskalla niitä liittää raskauteen. Janottaa joten myös pissattaa, mahassa tuntuu jotain tosi harvakseltaan. Alussa oli selvät menkkakivut ja repäisykivut. Väsymystä on myös ollut ilmassa. Mitään tavallista ruokaa ei tee mieli (tätä kyllä on muulloinkin) ja välillä etoo voimakkaastikkin, mutta se on vaan silloin kun ei oo syönyt. Pakko tässä on kai vaan luottaa siihen, että on raskaana ja että pienen sydän lyö. Muuten tässä menettää järkensä.

 

Hei pitkästä aikaa!

Tovi on vierähtänyt, etten ole ennättänyt tänne lainkaan. Aloitin maanantaina työt, ja koko viikonloppu meni esikoisen hoitopaikkaa järjestellessä ja muutenkin töihin orientoitumisessa.

Uusia odottajia on tullut taas, onnittelut ja tervetulotoivotukset! :wave:

Sen verran paljon viestejä on tässä välissä tullut, joten vastailen nyt vähän ylimalkaisesti joihinkin asioihin, joita olette puhuneet. Pahoitteluni. :ashamed:

Itse kävin tänään alkuraskauden ultrassa, ja siellä köllötteli pikkuinen katkarapu, jonka sydän löi. :heart: Vastasi viikkoja 7+4, joten omat laskelmani ovulaation ajankohdasta pitävät paikkansa. Laskettua aikaa ei lääkäri lähtenyt muuttamaan, eli se on edelleen 4.10. Ekan neuvolan jouduin töiden aloituksen takia perumaan, pitäisi tässä saada aikaiseksi varattua uusi aika. Nyt varmaan uskaltaudutaan kertomaan raskaudesta jo omille vanhemmille ja sisaruksille.

Oireista: Mulla katosi pahoinvointi peräti 4 päiväksi, ja ehdin kyllä jo huolestua. Muuten oireet pysyivät ennallaan eli iltaisin väsyttää ja palelen, vaikka olisin mihin villakuoriin kääriytyneenä. Viime yönä sain sitten jonkin mahataudin, ja pahoinvointi palasi kymmenkertaisena takaisin. Yöks! :x Oksentanut en ole, mutta toisesta päästä kaikki tulee läpi, ja lihaksia kolottaa ihan kamalasti! Oireet on samat kuin viime raskaudessa, kun sairastin noroviruksen. Esikoinenkin oli tänään ripuloinut, joten luultavasti meillä on sama tauti.

Mulla oli viime raskaudessa kotidoppleri, ja se oli kyllä oiva mielenrauhoittaja siinä vaiheessa, kun raskausoireet loppuivat kuin seinään 12 raskausviikon täyttyessä. Myin sen kyllä pois jo joskus rv 25 tienoilla, kun vauva liikkui niin aktiivisesti, eikä sillä ollut enää käyttöä. Nyt ostin kaverin kanssa puoliksi dopplerin. Asumme naapureina, joten pystymme helposti lainailemaan sitä puolin ja toisin tarpeen vaatiessa.

Sukupuolesta: Ei ole mitään tuntemuksia. Gyne kyllä heitti ultrassa, että "otetaanpa miehestä mittaa" ja hänellä kuulemma on joku hassu 6. aisti (vaikkei tosiaankaan voi tietää sukupuolta näin alussa). Saa siis nähdä tuleeko meille toinen poika vai ei. Rakenneultrassa kysytään sukupuoli, me ollaan miehen kanssa niin malttamattomia. Jotenkin se esikoisen kohdalla konkretisoi odotuksen ja toisaalta miehenkin oli helpompi alkaa luoda suhdetta masussa kasvavaan vauvaan.

En esikoisesta rasvannut masua mitenkään erityisesti, ja vältyin täysin raskausarvilta. Teini-iässä niitä kyllä tuli, mutta jostain syystä raskaus ei niitä aiheuttanut. Jostain olen lukenut, että arpien tuleminen riippuu paljon enemmän kudostyypistä kuin mistään rasvaamisesta. Rinnanpäiden karaisemiseen käytin samaa keinoa kuin kolmenmutsi ja pojan synnyttyä rasvasin joka imetyksen jälkeen Lansinohilla. Rinnat eivät rohtuneet ja kestivät tosi hyvin pojan hieman kapeaa imuotetta.

Äh, nyt iski päälle vielä hirveä päänsärky. Ei muuta kuin apteekin kautta kotiin...

-Pantsu rv 7+1