Heippa taas pitkästä aikaa :wave:
Branwenille iso kiitos uudesta pinosta ja kaikille muillekin vilkkaasta jutustelusta. Olen kyllä melkein joka päivä käynyt lukemassa ja hakemassa vinkkiä asiaan jos toiseenkin, kirjoittamisessa olen liian laiska. Jospa nyt korjaisin tilanteen, pari ekaa yritystä tänään on hävinneet taas virtuaalimaailman tuuliin, prkl.
Fb-ryhmässä ehdottomasti mukana. Kiitos
Nannamamma aktiivisuudesta! Kannatan vilpittömästi myös sitä pientä esittelykierrosta nikkien taakse. Ja mulle on ihan täysin ok, jos joku haluaa suojata profiilinsa - varovaisuus on aina paikallaan verkossa! Taidan itsekin niin tehdä, ainakin alkuun.
Raskaus ylipäätään oli ihanaa jostain rakenneultrasta rv30 paikkeille. Tunsin itseni aika ajoin ihan hehkeäksikin kauniisti pyöristyvän masun ja uhkeiden d-kuppieni kanssa. Mutta ei enää - kynnet lohkeilee, iho kukkii, masusta on tullut möhömaha ja iho varsinkin tuossa navan ympäristössä on pinkeä kuin ilmapallo ja verisuonet kajastelee vaan läpi. Rintsikat puristaa, vaikka keväällä hankin isompia kuppeja käyttöön.
Imetysliivit olisi hankinnan alla, mutta esim noi Cake Lingerien ihanaiset taitaa ympärysmitaltaan jäädä 85, kun mä tarviin ainakin 90 jo nyt. Kuppikoko ei toivottavasti tästä enää kasva, koska ennen niin terhakkaat ketunnenät roikkuu nyt tuolla jossain maata kohden kääntyneinä
Onko joku löytänyt jostain niitä jatkokappaleita?
Raskausarpia en ole havainnut, liekö sitten geenien vai ahkeran rasvauksen syy. Kuullostaa hurjalta muuten tuo
RR:n neuvoma alapäärasvailu.
Liikkeitä on kyllä vaikka muille jakaa. Vauva pyörii ja muljahtelee minkä kerkiää. Välillä huomaan päästäneeni ajatuksen ilmoille, että taukoisi nyt vähäksi aikaa, mutta sitten tulee heti huono omatunto, koska parempihan se näin päin on, ja kuitenkin joka päivä niin ainutlaatuinen.
Ruuan nouseminen kurkkuun on täällä jokailtainen ilmiö, vaikka olen yrittänyt siirtää iltasyömisiä aikaisemmaksi. Sitä on ollut nyt jotain kuukauden päivät.
Ällövaroitus Mulla on koko raskausajan ollut verenpaineet sen verran alhaiset, että olen syönyt salmiakkia ihan surutta. Yksi ilta vetelinkin yhtä soittoa melkein pussillisen Dracula-pillereitä ennen nukkumaanmenoa. Heräsin jotain puolen tunnin päästä siihen, kun karkit tunki yläkautta takaisin. Ei tee mieli draculoita sen jälkeen.
Hankinnat on vielä tosi vaiheessa, mutta kiitos kaikille listoista ja vinkeistä. Niistä on sitten ensikertalaiselle korvaamaton apu. Vaunut sentään ostettiin lomilla ja äitiyspakkauskin on tullut hipelöityä ja inventoitua pariinkin otteeseen. Vielä kun saisi tuon työhuoneen tyhjennettyä ylimääräisestä roinasta...
( . ) Tänään aamulla th-neuvolassa kaikki ok. Päästiin sf-käyrälläkin takaisin keskikäyrän yläpuolelle, kun se kuukausi sitten lääkärineuvolassa putosi alle alakäyrän. Th olikin sitä mieltä, että se olisi pitänyt mitata heti uudelleen (jonkun toisen toimesta, sillä lääkäri oli nuori tuuraaja), sillä noin sahalaitaista ei pitäisi rekisteröidä - eka mitta, joka ikinä mitattu oli aikanaan samoilla, millä nyt mennään. Vauvan syke +145 ja RT.
Työt alkoi maanantaina 4 viikon kesäloman jälkeen, mutta aika nihkeää on. Ihan hirveästi duunia näyttöpäätteen edessä, ja tuntuu, että kaikki haluaa repiä osansa vielä tämän loppuajan. Mulla on ollut koko kesän ajan vaihtelevasti tuskallisia öitä liitos- tai löystymiskipujen kanssa - en tahdo saada oikein nukuttua kunnolla. Lomalla homma hoitui parin tunnin päikkäreillä ja taas mentiin, töissä ei moinen onnistu. Lisäksi maha painaa keuhkoihin istuessa sen verran paljon, että hengittäminen on työlästä istuen. Taukoja täytyy siis lisätä, mutta kun työt ei etene tuolla käytävällä maleksiessa... Juttelin tästä neuvolassa ja myös siitä, miten heikko olo on ollut iltapäivisin tässä koneen ääressä, ja sovittiin, että jos ei meno muutu tällä viikolla, niin haen sitten saikkua. Ehkä tämän tiedon kanssa jaksan sinnitellä.
Tulipas tästä nyt valitusvirsi, sorry nyt vaan kanssasiskot. Tsemppiä kaikille, joilla oikeasti on tukalat oltavat
F 31+3