Hellurei ja hellät tunteet
Täälläkin oli neuvolapäivä tänään, ja sain kysyttyä kaikki mieltä askarruttavat jutut, esimerkiksi sen, vaihtuuko terkkari vauvan synnyttyä (mietin tätä pitkään ja hartaasti!), ja ei onneksi vaihdu täällä - meillä on ihana terkkari. Kaikki tuntui vauvalla olevan hyvin, ja minun hemoglobiini oli edelleen 121, joten väsymys ei nyt johdu siitä vaan yleisesti varmaan tästä tilasta. Poika oli kääntynyt pää alaspäin mutta ei kiinnittynyt. Itsehän tosiaan julistin vielä siinä pöydällä maatessani, että varmasti on edelleen poikittain, mutta niin vaan sieltä pää löytyi oikeasta paikasta... Painoa oli tullut sopivasti, vaikka loman jäljiltä vielä vähän turvottaakin. SF-mitta oli täällä 30 cm, eli yläkäyrältä on palattu keskikäyrälle, jes.
Perhevalmennuksessa olin myös viime viikolla, ja siellähän oli ihan normaaleja ihmisiä oli siis ehkä jonkinlaisia ennakkoasenteita, mutta mukavaa oli vaihtaa tunnelmia. Muiden kokemuksia kuunnellessa tunsin syvää kiitollisuutta siitä, miten vähillä vaivoilla olen itse toistaiseksi päässyt. Joku oli ollut kesän alusta asti sairaslomalla ja ties minkälaista kremppaa oli muillakin. Minulla on tällä hetkellä ainoana vaivana pienet selkäoireet istuessa, kun ei meinaa oikein hyvää asentoa löytää. Ja sitten jatkuvasti vatsanahkaa kiristää niin että ei ihmekään jos on kohta arvilla koko nainen onko muuten muut käyneet valmennuksissa? Olenko ymmärtänyt oikein, että se on enemmän esikoista odottavien juttu?
Tänään palasin vielä lomilta töihin kahdeksi viikoksi. Sijainen aloittaa loppuviikosta, jolloin alkaa sitten ankara perehdyttäminen. Sitä ennen pitäisi omat hommat saada aika hyvin järjestykseen, työntäyteisiä päiviä siis tiedossa. Ja täytyy kyllä myöntää, että en oikein osannut lomaillakaan, kun ajattelin vain, että pitää vielä palata töihin ennen kuin alkaa "oikea loma". Mutta eka päivä meni hyvin ja sillä fiiliksellä, että teen mitä ehdin ja loput jää muiden tehtäväksi kollega kysyi tänään, mitä tulee eniten ikävä, ja kyllä se on työkaverit, päivärytmi ja se fiilis, että osaa työnsä ja on siinä hyvä. Vauvahommissa kun on ihan noviisi...
Niin ja vielä piti kirjoittaa siitä, kun terkkari kysyi, joko synnytys alkaa jännittää. No ei muuten, mutta kun yhtäkkiä joka puolelta putkahtelee äitejä, joiden esikoiset ovat pullahtaneet maailmaan 2 - 5 viikkoa etukäteen! Että voihan siinä niinkin käydä, täytyy pitää mielessä. Onneksi nyt onkin jo enimmät "pakolliset" hankinnat tehty, vain vaunut puuttuu oikeastaan. Huomenna mennään katsomaan yhtiä potentiaalisia käytettyjä.
marikkinen 33 + 0
Täälläkin oli neuvolapäivä tänään, ja sain kysyttyä kaikki mieltä askarruttavat jutut, esimerkiksi sen, vaihtuuko terkkari vauvan synnyttyä (mietin tätä pitkään ja hartaasti!), ja ei onneksi vaihdu täällä - meillä on ihana terkkari. Kaikki tuntui vauvalla olevan hyvin, ja minun hemoglobiini oli edelleen 121, joten väsymys ei nyt johdu siitä vaan yleisesti varmaan tästä tilasta. Poika oli kääntynyt pää alaspäin mutta ei kiinnittynyt. Itsehän tosiaan julistin vielä siinä pöydällä maatessani, että varmasti on edelleen poikittain, mutta niin vaan sieltä pää löytyi oikeasta paikasta... Painoa oli tullut sopivasti, vaikka loman jäljiltä vielä vähän turvottaakin. SF-mitta oli täällä 30 cm, eli yläkäyrältä on palattu keskikäyrälle, jes.
Perhevalmennuksessa olin myös viime viikolla, ja siellähän oli ihan normaaleja ihmisiä oli siis ehkä jonkinlaisia ennakkoasenteita, mutta mukavaa oli vaihtaa tunnelmia. Muiden kokemuksia kuunnellessa tunsin syvää kiitollisuutta siitä, miten vähillä vaivoilla olen itse toistaiseksi päässyt. Joku oli ollut kesän alusta asti sairaslomalla ja ties minkälaista kremppaa oli muillakin. Minulla on tällä hetkellä ainoana vaivana pienet selkäoireet istuessa, kun ei meinaa oikein hyvää asentoa löytää. Ja sitten jatkuvasti vatsanahkaa kiristää niin että ei ihmekään jos on kohta arvilla koko nainen onko muuten muut käyneet valmennuksissa? Olenko ymmärtänyt oikein, että se on enemmän esikoista odottavien juttu?
Tänään palasin vielä lomilta töihin kahdeksi viikoksi. Sijainen aloittaa loppuviikosta, jolloin alkaa sitten ankara perehdyttäminen. Sitä ennen pitäisi omat hommat saada aika hyvin järjestykseen, työntäyteisiä päiviä siis tiedossa. Ja täytyy kyllä myöntää, että en oikein osannut lomaillakaan, kun ajattelin vain, että pitää vielä palata töihin ennen kuin alkaa "oikea loma". Mutta eka päivä meni hyvin ja sillä fiiliksellä, että teen mitä ehdin ja loput jää muiden tehtäväksi kollega kysyi tänään, mitä tulee eniten ikävä, ja kyllä se on työkaverit, päivärytmi ja se fiilis, että osaa työnsä ja on siinä hyvä. Vauvahommissa kun on ihan noviisi...
Niin ja vielä piti kirjoittaa siitä, kun terkkari kysyi, joko synnytys alkaa jännittää. No ei muuten, mutta kun yhtäkkiä joka puolelta putkahtelee äitejä, joiden esikoiset ovat pullahtaneet maailmaan 2 - 5 viikkoa etukäteen! Että voihan siinä niinkin käydä, täytyy pitää mielessä. Onneksi nyt onkin jo enimmät "pakolliset" hankinnat tehty, vain vaunut puuttuu oikeastaan. Huomenna mennään katsomaan yhtiä potentiaalisia käytettyjä.
marikkinen 33 + 0