Lokakuun lapsoset 2016 *heinäkuusta meidän kuuhun*

Marikkiselle ja Nuppusuulle rentoja äitiyslomapäiviä! Täällä alkaa virallisesti ylihuomenna. Miten Anrai jakselet?

Tokkis, vaikka neuvolassa on nyt monta kertaa sanottu, että beibi on tosiaan pää alaspäin, ja itse välillä oikein tunnen, kun kaverin takapuoli puskee kylkiluihin, niin välillä munkin on ihan mahdotonta erottaa, että mikä osa milloinkin viuhtoo ja missä... Vielä tuntuu olevan hyvin tilaa myllertää! Pää tuntuu kyllä usein puskevan jonnekin vasemman lonkan tienoille.

Mäkin olen varsinkin nyt perhevalmennuksen jälkeen alkanut miettiä tuota puolison roolia synnytyksessä. Varsinkin nuo Tokkiksen toinen ja kolmas ohje ovat varmaan aika toimivat Olen itse ainakin muissa tilanteissa sellainen, että kun olen vähänkin kipeä, niin haluan olla omassa rauhassa. Ei se varmaan kummallekaan helppo kokemus ole, mutta toisaalta olen kyllä sitä mieltä, että jos minun täytyy tämä beibi puskea ulos, niin miehen täytyy totisesti olla paikalla...

Viime päivinä on taas välillä ollut aika uuvahtanut olo. Olen kyllä nukkunut tosi hyvin, korkeintaan kahden pysähdyksen taktiikalla sellaisia kevyitä kymmenen tunnin öitä, mmm... Mutta päivisin on ollut aika paljon menoja, kun on jotenkin alkanut valjeta se, että nyt varmaan kannattaisi vielä mennä ja nähdä kavereita - ja se sitten taas ottaa voimille. Eilen pidinkin ihan kotipäivän, makoilin sohvalla, ompelin ja pesin vähän pyykkiä. Supisteluja ei liiemmin ollut, eli ne ainakin näemmä tulevat nyt enimmäkseen rasituksesta.

Mä olen jo niin alkanut odottaa sitä, että keho pääsee aloittamaan palautumisen. Ajatuskin jumpassa käymisestä tuntui aivan mahtavalta, vaikka voin kuvitella, että tästä rapakunnosta nouseminen on melkoinen urakka. Samoin ajatus sellaisesta ajasta, jolloin ei koko ajan tarvitse kuulostella kropan jokaista pientä inahdusta ja stressata siitä, tuntuu ihanalta. Tästä näkökulmasta olen alkanut kokea ajatuksen lähestyvästä synnytyksestä lähinnä helpottavana asiana, vaikka jotkut asiat toki mietityttävätkin.

Minervan 34+6

 

Aurinkoista ja lämmintä huomenta! On mukava lukea teidän kuulumisia kun ei lähipiirissä ole ketään odottajaa.
Tänään olikin ihanan viileä aamu, vain 20 astetta. Ja kun itsellä oli pitkästä pitkästä aikaa pirteä ja hyvä olo, tuli lenkille mittaa 14 km. Nyt on kyllä vähän ankkamainen olo, mutta oli sitä edes vähän pitempää lenkkiä jo niin kaivannut!
Tänä aamuna herätessä hikka mokoma oli taas kylkiluissa. Ja minä kun jo niin luulin että pää alaspäin ollaan ja pysytään.
Lauantaina iski karmea turvotus. Onhan täällä edelleen päivisin kolmisenkymmentä lämpöastetta ja kun alkoi sadekuurot, se kosteus. Kuin huonossa saunassa olis. Eilen alkoi olla jo epätoivoinen olo niitten pallojalkojen kanssa. Onneksi ne jäi sitten iltalenkille. Ei vaan aina jaksa lähteä ja kun päivisin on liian kuuma. No nyt onneks oikein hyvä olo.
Se neuvolakuvio on tosiaan ollut vähän sitä ja tätä. Kyllähän täälläkin saisi kaiken mitä haluaa kun viitsisi jatkuvasti johonkin jonotella, ja maksaa itse. Mutta kun piti valita missä synnyttää ja sen mukaan olla kirjoilla jotta kontrollit yms menee helpoimmin. Toki jos olis päätetty että syntyy täällä, sitten olis tehty kaikki täällä täkäläisten tapojen mukaan. Onneks ei ole eka kerta niin en ole murehtinut enkä jännittänyt mitään, arvelin että tiedän kyllä jos jotain outoa tulee, kyllähän sitä sitten olis päässyt päivystykseen.
Tänään ajattelin vielä löhötä auringossa, sitten pitää viimeiset päivät laittaa kaikki täällä kuntoon, olen kuitenkin parisen kuukautta poissa kotoa, eli Suomessa. Muuten en suuttuis vaikka tulis piankin mutta mies tosiaan tulee Suomeen 2 vkoa ennen laskettua aikaa.
Siinä sitten ollaan kun kielitaidoton ei pysty kommunikoimaan kun mun kanssa. Toivossa eletään että kaikki menee hyvin. Ja epäilen ettei siellä sairaalassa kauaa olla, edellinen synnytys kesti kokonaisuudessaan kolme tuntia josta puoli tuntia olin sairaalassa.
Olis se vaan jo mukava nähdä minkälainen tyyppi siellä on.
Voimia kaikille viimeisille viikoille. Vähiin käy ennen kuin loppuu.

Rouva M ja pikkuriiviö 34+4

 

Sekavin tunnelmin omaa napaa pikaisesti: ei tää masuasukki oo mihkään kääntyny Lekuri tuumas sisätutkimusta tehdessään et ois raivotarjonnassa vaan ultrassa se varmistu, et soliki hänen pyllynsä. Viikon päästä äitipolille kääntöön jos edellytykset turvalliseen kääntöyritykseen täyttyy. Ja ellei sitten oo viikossa saanu itteään muljautettua oikeinpäin. Painoarvio oli 2,6kg eli normi viikkoihin nähden (edellinen muksu sai saman painoarvion viikkoa myöhemmin ja oli syntyessään 3,6kg niin että varmaan aika samoihin menee..?)
Paino oli pompsahtanu pilviin niinkuin arvelinkin ja sen kyllä olosta huomaa.. Hemppa oli onneks noussu, mitä kyl hämmästyin ko muutoin olo ollu niin nuutunu mut johtunee sit tästä laiskuudesta..
NYT se synnytys tai mahdollinen keisarileikkaus alkaa jännittää!!!
Tokkis & itsepäinen ihmetys 35+0 *poks!*

 

Kesäinen heippa lokakuun odottajat, pitkästä aikaa!

(Tai siis, olenhan minä lukemassa käynyt koko ajan, mutta aikaiseksi ei ole saanut kirjoittaa..) Ja voi apua, lokakuuhan on ihan kulman takana, viimeistään silloin niitä vauvoja alkaa syntyä - kivaa ja jännää!

Kiitos parisuhdepohdinnoista ja vinkeistä; noin sitä olen vähän itsekin kelannut, että pitää olla aika realisti, eikä odottaa ja vaatia mitään ilotulitusta.. Mutta aina välistä olisi varmaan syytä vähän pussaillakin, kuten nuppusuu sanoi.Mutta ehkä se, että monet, teistä ja kaikista ihmisistä, päätyy "hankkimaan" useampia lapsia, kertoo jotain siitä, että voi siitä selvitä, vauvavuodesta..

tokkis, varmaan tiedätkin nää kaikki jutut, mutta jaan nyt kuitenkin, kun justiinsa niistä satuin lukemaan - että vauvaahan voi yrittää kääntää tai houkutella kääntymään monenlaisilla kepulikonsteilla: jollain jooga-asennolla ja akupunktiolla ja vyöhyketerapialla. En sitten tiedä kuinka tehokkaita lienevät.

Minä vähän harkitsen vyöhyketerapiaa ihan synnytyksen sujuvuuteen vaikuttamaan - ja vadelmanlehtiteetä tietysti juodaan, ainakin aina kun muistetaan, eli kaikki mahdolliset kepulikonstit käytössä. Huomiseksi varasin ajan ihan tavalliseen raskaushierontaan, kun selkä kipeytynyt+halusin kerrankin käydä jossain ihanassa hemmotteluhieronnassa, miltä se esittelyn mukaan ainakin kuulosti, toivottavasti on myös..

Rouva M:lle tervetuloa mukaan ja hatunnosto, että pystyt vielä juoksemaan! Tosin minäkin olin tänään kasvimaalla maata kääntämässä, mutta tällainen tarmon ja pystymisen puuska tapahtuu korkeintaan kerran viikossa, muutoin aika hiljaista fyysisten suoritusten suhteen.. Odotan kyllä sitä, kun taas pystyy liikkumaan kunnolla, tai minun tapauksessa siis kasvimaalla huhkimaan pääasiassa. Toiveajattelenkin, että vauva nukkuisi sitten sievästi päiväunia vaunuissa kun minä käännän palstaa, joka nyt on jäänyt vähän huonolle hoidolle

Mutta on varmaan mahattomuuteen myös ehkä vaikea tottua yht'äkkiä - vai? Tuleekohan raskausaikaa ikävä?

Kerttupetterille tsemppiä - jos ei aina ole näiden hormoonien kanssakaan helppoa pysyä tuntemusten ja tunteiden mukana, niin vielä kun lisätään muita haasteita, ei varmasti helppoo..Vielä kun tietää, ettei pitäis stressata ym.. Toiv saat purettua ja helpotusta ja ymmärrystä neuvolasta..

Ja mitenkäs anrain kuulumiset?

Nyt mukavia odotuspäiviä - kohta tää jo loppuu!

T.Stellaria ja poikanen 37+1

 

Stellaria, mukavaa että jaksat välillä kirjoitellakin Kysyinkin lääkäriltä oisko mitään kotikonsteja millä voi edesauttaa että pikkunen kääntyis niin tuumas vaan, että hän ei lähde semmosia suositteleen, että äitipolilla sitte valvotuissa olosuhteissa tehdään mitä tehdään (ja oli sanoessaan, viiden lapsi äiti itse, niin vakuuttava ja jämykin etten sitten uskaltanu alkaa tinkaamaan vastaan) Eli jätän tän kääntymisen nyt luontoäidin ja viimekädessä kätilön/lääkärin huoleksi

Olen miettinyt että miksiköhän tämä raskaus on tuntunut vaikeammalta kuin edelliset mut ehkä se just toi tarjonta vaikuttaa siihen (esim. Jos ois pää alaspäin ni ois saattanu jo vähän laskeutua)? Tai sitten ikä tekee tehtävänsä... ?

Nyt pötkötteleen jos vaavi vaikka innostuis melskaamaan ittensä toistepäin (mun päähän ei nyt mahdu mitään muuta ko toi asento ja mitä siitä mahdollisesti seuraa - pahoitteluni.)

Tokkis edelleen

 

Tokkis! Perätila? Huh, toivotaan, että pieni vielä kääntyy.. Lisää kyllä varmasti entisestään huolta ja jännitystä. Ymmärrän täysin, että ajatukset pyörii asian ympärillä. Mun lähipiirissä ei ole tietääkseni ketään, jolla ois vauva ollut perätilassa.. Alkoi itsekin kuulostelemaan ihan eri tavoin liikkeitä, mutta kai tuo edelleen pää alaspäin on. Liikkuu ainakin KOKO AJAN ja liikkeet on kovaa muljuamista. Kylkiluut on kovilla!

Stellaria: hui kun tuntuu, että sullakin viikot jo niin pitkällä vaikka kovaa tullaan perässä! Mulla oli tänä kesänä ekaa kertaa oma kasvimaa ja kasvihuone, loppukesän sato jäi kyllä hoitamatta ja keräämättä, kun oma olo oli niin voimaton ja määräys levosta tuli. Mutta onhan se ihanaa puuhaa!

Rouva M, oot kyllä melkonen sissi, kun siellä helteissä vielä juokset. Mahtavaa! Synnytyksestä palautuminenkin käy varmasti nopeasti, kun olet hyvässä kunnossa

Minervan, ihana kun jaksat vielä mennä, mutta muista välillä lepäilläkin! Mahtavaa ja kadehdittavaa tuo sun kahden pysähdyksen taktiikka - ite ravaan vessassa tunnin-kahden välein..

Voihan väsymys! Mä oon ihan totaalisen uupunut.. Nukun todella huonosti, oon itkuherkkä, hyvä kun jaksaa käsiä nostaa! Nyt sais jo puuhaillakin - ei vaan jaksa.. Tuntuu etten saa päivisin mitään aikaan ja varsinkin nyt kun tuo kakkonen jäi päiväkodista osittaiseen hoitoon, niin viimeisetkin voiman rippeet menee siihen, että teen ruokaa tms.. Valivali! Supistuksia on säännöllisen epäsäännöllisesti, välillä napakoitakin. Huomenna on lääkärineuvola ja todella toivon, että supistukset ois jotain jo aiheuttaneet pitää muistaa kysyä myös niistä viiltävistä kivuista, joita silloin tällöin tulee; ihan alavatsalla, saattaa kestää jopa 15min. Oon itse diagnosoinut, että jotain kiinnikkeitä venyy ja paukkuu tms..

Huomenna siis tosiaan neuvola ja lääkäri, sekä rv 36+0! Äsken tuli yhtäkkiä tunne, että oli pakko pedata vauvan sänky valmiiksi ja katsoa kotiintulovaatteita.. Jos tässä vaikka lähtö piakkoin tulisikin. Vaikka alkanut epäilyttää, että ei tämä ihan heti oo tulossa, nyt kun sais..

Tsemppiä kaikille, ollaan loppusuoralla! Eilen oli tasan kuukausi laskettuun aikaan

nuppusuu ja minimisu 35+6, huomenna poks 36+0!

 

Miksi ihmeessä neuvolasta soitetaan aina viimeistään kahdeksalta, kun aamu-unet ovat parhaimmillaan...? Tämän päivän lääkäri siirtyikin ensi viikolle, mutta eipä sillä nyt mikään kiire ollutkaan. Tarjosivat ensin korvaavaa aikaa jo huomiselle, mutta se oli aamun ensimmäinen aika ihan toisella puolella kaupunkia, niin että kiitos mutta ei kiitos Olen kovin kiintynyt näihin yöuniini Nuppusuu, näihin öihin varmaan vaikuttaa se, että selkeästi myös pieni kaverini nukkuu enemmän öisin. Herätessä tuntuu korkeintaan pientä liikehdintää, ja isompi alkaa aina vasta siinä vaiheessa, jos itse valvon ja pyörin pidempään. Päivällä ja puoleen yöhön saakka taas on ihan koko ajan meno päällä.

Tsemiä Tokkikselle! Toivottavasti pieni kääntyy jo ihan itsestäänkin! Ainakin täällä tuntuu noilla samoilla päivillä olevan vielä tilas pyöriä.Varmasti mietityttää tuo tilanne!

Mäkin varasin pitkän raskaushieronnan ensi viikolle. Eilen särki kovasti selkää ja tuli jotenkin muutenkin ihan mitta täyteen, niin että pieni hemmottelu alkoi tuntua hyvältä idealta! Voi että voi ihan kävelykin tuntua niin maan perusteellisen epämukavalta! Kipuja ei nyt ole muualla kuin välillä selässä, mutta supistaa ja painaa niin inhasti. Itkuhan täälläkin tulee ihan mistä vain, ja raivo samoin nousee ihan mistä vain. Eilen sanoin miehelle, että jos mulla meinaa synnytyssalissa usko loppua, niin varma tapa tsempata on sanoa: "Sun ei tämän jälkeen ole enää koskaan pakko olla raskaana..." En siis ole toisen lapsen mahdollisuutta oikeasti sulkenut pois, mutta juuri nyt tuo ajatus piristää

Hyviä vointeja!

Minervan 35+1

 

Pikaisesti pikaisen lääkärireissun kuulumisia. Oli tosiaan kuin liukuhihnalta homma, ajat oli myöhässä ja koko tutkimushommaan meni varmaan 15min.. Kohdunkaula oli lyhentynyt reilun sentin, oli nyt vajaa 2cm ja kohdunsuu oli pehmennyt entisestään vauva oli edelleen raivotarjonnassa ja pää jo kiinnittynyt lähtökuoppiin. Sf-mitta tippui 2cm edellisestä mittauksesta, joten kai se maha tosiaan on jo laskeutunut. Niihin kipuihin sanoi, että normaaleja kohdun kiinnikkeisen venymistä j paukkumista. Muutenkin kaikki mallillaan, seuraava aika viikon päähän. Streptokokkinäyte otettiin myös nyt tällä reissulla.

Tänään olikin ihme virtapiikki ja imuroin oikein raivokkaasti onneksi se meni ohi

nuppusuu ja minimisu 36+0!

 

Vielä ollaan yhtenä kappaleena. Kontrollireissu oli eilen. Kaulaa saman verran jäljellä, ultralla mitattuna 2cm. Painoa pikkumiehellä 2100g. Ja pää alaspäin majaillaan yhä. Tämä lääkäri ei tehny ollenkaa sisätutkimusta joten siitä paikkojen aukinaisuudesta ei tällä reissulla tullut mitää selkoa. Varasi kuitenki vielä viikon 37 kieppeille uuen ajan tuon diabeteksen takia, mutta kohdunkaulaa ei enää kuulema seurata. Rauhassa pitää ottaa vielä muutama viikko, suositteli kuitenki jotai touhuamaan, ettei kokonaa vuodelepoon. Ei kyllä selkä kestäiskään makaamista. Itse yhä hyvillä mielin, kovempi homma ollu rauhotella tuota tuleva isukkia.

Yöt on levottomia, vessassa ravaaminen on tosi vaihtelevaa, mutta muuten sitte hyvin katkonaista unta. Muutaman kerran heränny tyypin möyryämiseen. Alkaa tosiaan tuntua välillä jo melko pahalta potkut kylkiin. Mutta tietääpähä että kasvaa ja voimistuu!
Huomenna 34+0.

 

Ihanaa, turvotus jäi kuumaan! Alkoi hetkittäin jo tuskastuttaa. Tänään olikin sitten jo neuvola, kaikki hyvin. Pikkuriiviö oli pää alaspäin, tosin yhäkin pyöriskelee. Toivotaan että malttaa nyt pysyä näin päin.
Mieltä helpottaa lukea miten muillakin on kiukkua ja herkkää mieltä. En enää muista oliko tätä aiemmin mutta nyt on ollut melko vuoristorataa. Eikä helpottanut ajatus siitä että joudun kolme viikkoa odottelemaan miestäni. Toivottavasti pikkuinen otti iskän sanoista vaarin ja odottelee rauhassa.
Tänään oli hirmusti kaikkea tekemistä, nyt en jaksa enää kuin sohvalla lojua. Lupasin pyhästi itselleni että huomenna pakkaan sairaalakassin valmiiksi. Jos lähtö tulis, ei oikein ole ketään joka sitten mun kaapista kaivelee mulle sairaalaan tavarat. Toivon kyllä että vielä odotellaan.
Pari yötä mennyt jopa yhden pysähdyksen taktiikalla, mitä luksusta. Ollut aika epämääräistä ja levotonta tuo yöelämä.
Seuraava neuvola kahden viikon päähän, ja siitä seuraava myös kahden viikon päässä. Sitten alkaakin jo olla liki laskettu aika. Johonkin se taas hujahti tämä kesä ja nämä kuukaudet. Kiva olisi jo nähdä pikkuinen ja päästä miettimään sopiiko yksikään ennalta valituista nimistä.
Hyviä vointia muille lokakuisille, ensimmäisiä vauvauutisia odotellaan!

Rouva M ja Pikkuriiviö 35+4

 

Täällä vähän viime yö aiheutti jo pientä toivonkipinää ja jännitystä. Havahduin vessaan 01.30 ja pian siitä alkoikin napakat supistukset 10-15 min välein. Ei hirmu kipeitä, mutta ei kivuttomiakaan. Tottahan siinä sitten alkoi kuulostelemaan ja uni kaikkosi kauas.. Jossain vaiheessa ennen kuutta nukahdin, neljä tuntia siis supisteli. Ja tänään ei niin mitään! Pöh..

Mutta viime yön innoittamana kirjoitin listan sairaalakassin sisällöstä, voi vaikka mies sitten lähdön hetkellä pakata. Laittelin listalle mm nämä:
- puhelin ja laturi
- pesuaineet
- imetysliivit ja liivinsuojat
- villasukat
- omat kotiutumisvaatteet
- herkkuja
- neuvolakortti
- lompakko
- hammasharja ja tahna
- hiusharja
- muut hygieniajutut

Kyllä se vaan kuulkaas alkaa olla siinä vaiheessa, että täältä saadaan pian lukea ensimmäiset vauvauutiset!

Nuppusuu ja minimisu 36+4

 

Rouva M, hienoa, että vähän helpottaa! Ja toivottavasti tosiaan pieni malttaa odotella!

Meillä oli mies viikonlopun mökillä, ja kieltämättä kävi mielessä, että nythän se beibi tietenkin syntyy... Mutta edelleen odotellaan Pari viikkoa odottelen kyllä vielä ihan mielelläni, niin että saa pieni kaveri vähän kasvaa, mutta sitten saisi tulla! Onhan tämä liikkuminen jo aika vaivalloista, mutta tälle ja ensi viikolle olen vielä koittanut buukata kaikenlaista kivaa ohjelmaa. Sairaalakassia on kyllä täälläkin jo pakkailtu, kun välillä supistelee siihen malliin! Omat vaatteet sieltä lähinnä taitaa enää puuttua. Ja herkut

Huomenna on lääkäri, ja mielenkiinnolla odotan, mitä siellä sanotaan! Sen jälkeen taitaakin olla neuvolakäyntejä kahden ja sitten ihan viikon välein.

Minervan 35+5

 

Täällä odotellaan nukkumattia (ja toki myös vauvaa )... Radiohiljaisuudelle ei ole muuta syytä kuin kännykällä kirjoittamisen vaivalloisus. Päivittäin käyn täällä kuitenkin kurkkimassa.

Tänään starttasi toinen viikko kotosalla. Viikko sitten lääkärissä tulokas oli pää alaspäin ja vähän kiinnittynytkin jo ja kaikki muutenkin hyvin. Kohdunkaulaa kurkkasi, ei muutoksia. Vielä ei ole aika käynyt pitkäksi, kun olen laittanut kotia, mm. pessyt kaikki pienet vaatteet (ollaan saatu paljon kierrätettynä ) ja siivonnut laatikoita ja edistänyt ompeluprojekteja. Huomisen tavoitteena saada aikaiseksi vauvanpesä. Tosin oltiin kaupoilla viikonloppuna ja kissan- ja koiranpetien ohi kävellessäni ajattelin, että nuohan ajaisivat saman asian

Täällä ei siis vielä tietoakaan synnytyksestä. Yhtään kivuliaita tuntemuksia ei ole ollut ja nukkuminenkin sujuu edelleen. Närästys on tosin paikoitellen tosi ilkeän tuntuista eikä siihen tunnu oikein mikään auttavan.

Kassin voisi pakata nyt kun on vaatteetkin pesty. Olen fantasioinut ties mistä herkuista, joita pakata mukaan! Asiat tärkeysjärjestykseen jne. Irtokarkkeja en ole maistiaista enempää syönyt sitten kesä-heinäkuun taitteen radi-diagnoosin enkä lakua ja salmiakkia ollenkaan maaliskuun jälkeen. Himot on kovat, en yhtään ihmettele kun sanotaan että sokeri voi aiheuttaa yhtä kovan riippuvuuden kuin esim. nikotiini (siitä ei onneksi ole kokemusta).

Ekoja vauvauutisia täälläkin odotellaan, mutta taitaa olla parempi jos vielä hetken malttaisivat

marikkinen 36 + 0

 

Hola leidit!

Mulla kanssa radiohiljaisuutta kännykkäkirjoittamisen takia, nyt koneella.

Kävin eilen palauttamassa työpaikalle avaimet yms, huomenna siis alkaa äitiysloma vihdoin ja viimein mullakin! Sitten esikoinen siirtyy päiväkodissa puolipäiväiseksi samalla hallituksen päivähoito-oikeuden rajaamisen vuoksi. Ei siinä muuta, mutta saan viedä esikoisen vasta aamiaisen jälkeen klo 8.30 ja haen klo 11.50 ennen kun menevät nukkumaan. Muuten pitäisi herättää kesken unien kotiin... ja päivähoitomaksuhan rullaa loogisella 60% kun hoitoaika on käytännössä joku 40%.

Viime viikolla oli se neuvola ja hb oli noussut tosi hyvin, oli nyt 118! Olokin on parantunut aika lailla sen suhteen. Mulla on ollut tosiaan muuten niitä samoja vihlontoja ja nippailuja kun mitä Nuppusuu on kuvaillut, esikoisesta ei kyllä ollut... eilen oli tosi kummallinen olo voinnin kanssa, maha oli hieman sekaisin koko päivän, alaselkää ja alavatsaa särki. Supistuksia ollut aika ajoin mutta enimmäkseen niitä kivuttomia.

Nuppusuu, sä taidat kyllä kohta poksahtaa! Vaikea uskoa että noilla suppareilla menis 40+0 saakka Täällä ollaan kateudesta vihreinä ja odotellaan nyyttiuutisia sulta

Tokkis84, onks perätilahomma edistynyt mitenkään? Todella ärsyttävä uutinen... siellä mun neuvolassa oli viime viikolla joku ylimielinen ja ärsyttävä kätilöopiskelija harjoittelussa joka sitten helvetin asiantuntevana kertoi miten vauvat syntyvät kaikissa mahdollisissa asennoissa. Sanoin sille et kuule, täs on meikäläisen alapäästä ja lapsesta kysymys et suuta soukemmalle. Teoriat tuntuivat olevan tällä juntilla hallussa mut kokemus puuttui selvästi... Mulla siis on raivotarjonnassa mut paljon pähkäillyt et oisko ollut perätilassa kans kun tuntuu vauva tossa masussa niin oudolta. Mä todella toivon et kerrot meille hyviä uutisia tai vähintään sektiolupauksen

Meillä on juhlia varattu viel muutamaa päivää ennen laskettua aikaa, on nimittäin esikoisen synttärit Mua tosi paljon jännittää millon tää tyyppi syntyy täältä, nyt kun vielä toi esikoinen pitäis tosta hoitoon saada sit. Meillä on isovanhemmat lähellä, mut jostain kumman syystä kuvittelen, et tää tulee syöksyllä. Yhdellä kaverilla siis tuli toka muksu 1,5 tunnissa, just ehti Jorvin synnärille. Ja siis eka synnytys oli pitkä ja kivulias eli normi Ja tosiaan siinä mielessä olen ensikertalainen, kun en tiedä miltä luonnollisesti käynnistyvä synnytys tuntuu

Mites ihmisten henkinen tila? Mä siis itse olen kaikista mieluiten yksin, en jaksa oikein puhua kenenkään kanssa... ärsyttää jauhaa tuttujen ja tuntemattomien kanssa sitä voivottelua kuinka on vielä 5 pitkää viikkoa laskettuun aikaan. Ei mahdu omaan eikä muiden päähän mitään muuta ja se aika tuntuu siis ihan itsellekin pitkältä. Miestä kohtaan olen aika vaikea, puran omaa tuhrautumista häneen. Ärysttää kyllä kun sillä on kaikenmaailman kissanristiäisiä tässä kuukauden ajan joihin sisältyy kaljoittelu. Mies ei siis mitään pleksejä vedä, mutta kyllä sekin stressaa et mies ei olis ajokunnossa kun se aika koittaa, erityisesti kun ei yhtään tiedä paljon sitä aikaa sitten oikein on.

Sekavia vointeja siis täällä ja vauvauutisia odotellen!

Luna ja huomenna poks 35+0!

 

Yritin saada meidän lista päivitettyä, mutta perhana, että kone tökkii.. Etusivulla olisi kuitenkin nyt toivottavasti päivitettynä. Mitä kaikille listalla olijoille kuuluu? Mammamiina näytti mun listoilta kadonneen (pahoittelut!), joten laitatko sun tietoja uudelleen

Lunan teksti oli taas kuin mun suusta. Haluaisin vaan olla yksin enkä jaksa olla sosiaalinen. Meillä kakkoselle onneksi saatiin puolikas päivähoito siten, että on 2,5päivää/viikko, eli aina ma&pe vapaalla ja keskiviikkona haen klo 12. Ti ja to on 8-16, jolloin yleensä mies pystyy viemään ja hakemaan. Mä oon natsivaimo ja kielsin mieheltäni oluet loppuajaksi näytti tuo eilenkin muutaman saunaoluen ottaneen, mutta kunhan ajokunnossa on.

Lisäksi ärsyttää, kun koko ajan tulee niitä JOKO -kysymyksiä.. Kyllä mä sitten ilmoitan KUN! Äitille kun soittaa, niin saa suunnilleen aloittaa puhelun, että "ei, en ole synnyttämässä". Puh. Mä todella toivon, että nuo supistukset saa jotain aikaan, enkä turhaan kärvistele öitä onnettomilla yöunilla. Oon henkisesti (ja fyysisesti) aika lopussa

Miten tosiaan Tokkiksen perätila? Joko oli kääntöyritys?

Piti vielä kysellä aiemmin synnyttäneiltä, että miten teillä on aiemmat synnytykset alkaneet? Mulla esikoisesta lirahti hiukan lapsivettä (tai luulin ensin, että pissasin housuun ), sitten lirahti vähän lisää. Supistukset alkoivatkin sitten heti ja niitä kellottelin yön. Meillä oli kaverin 2v silloin hoidossa ja mietin vain, että eipä tässä mihinkään voi lähteä. Lähdettiin seuraavana päivänä (juhannuksena) sitten iltapäivällä laitokselle ja vielä meni seuraavan vuorokauden puolelle ennen kuin esikoinen syntyi. En muista tarkkaa kestoa, mutta pitkä synnytys se oli. Kakkonen tulikin sitten vauhdilla. Edellisenä päivänä haravoin mummun pihan ja illalla sain muutaman supistuksen. Seuraavana päivänä irtosi limatulppa ja supistuksia tuli, ne säännöllistyi iltaan mennessä, edelleen oli väliä 5-10min. Sanoin miehelle, että käydään näytillä ja mummu tuli esikoisen kanssa nukkumaan meille. Kaksi tuntia sairaalaan tulosta vauva oli jo sylissä Joten sillä vähän pelottaa, että tajuanko näin kolmannen kohdalla lähteä ajoissa sairaalaan.. Mun isä asuu onneksi muutaman minuutin matkan päässä meiltä, joten päästään tarvittaessa hyvin äkkiä liikkeelle. Matkaa sairaalaan meillä on noin 30km, lujaa kun menee niin 20min

nuppusuu ja minimisu 36+5

 

Huii - mulla tänään jo 38+0!! Voi apua, aika tuntuu tavallaan menevän kamalan nopeesti! Miehen kanssa ajateltiin aamulla, että toivottavasti vauva syntyisi säälliseen aikaan päivällä, kun ei iltaunisena jaksaisi lähteä kovin myöhään mihinkään.

Toisaalta ei ole minkäänlaisia merkkejä synnytyksen lähestymisestä, mikä on vähän blääh - (ja toisaalta helpotus, kun pelottaahan se vähän). Nyt vielä pikkuinen vaihtoi kylkeä, ja nyt takapuoli painaa kylkiluita inhottavasti ja toisaalta joku painaa rakkoa entistä kovempaa ja muutenkin tuikkii alas - ei ole enää kamalan kivaa. Tekisi mieli vaan maaat sängyssä, mutta kai välistä pitää saada itsensä liikkeelle, kaipa se niin nopeammin syntyisi..

Ja henkinen tila taitaa olla vähän vajaa, kun ei oikein ajatus juokse, enkä nyt osaakaan kirjoittaa mitään järkevää, mitä meinasin.. Pahoittelut siis omanapaisuudesta, taidan painua takaisin maate kuitenkin

Tsemppiä kaikille lokakuisille outojen ja hankalien olojen kanssa! Ja vauvoja - kohta tulee vauvoja!

T.Stellaria+poikanen

 

Ei se henkinen tila täälläkään ole ihan parhaasta päästä Jaksan kyllä tavata kavereita - tai siis osaa. Jostain syystä osa kiristää hermoja ihan tosi paljon. Huomaan, että samat asiat sinänsä hiertävät kuin muulloinkin, mutta nyt vaan paljon voimakkaammin, niin että saa kyllä purra kieltä aika usein. Paljon kyllä viihdyn myös ihan itsekseni ja miehen kanssa kotona. Kyllä täälläkin vedellään välillä purkkitolkulla herneitä nenään, mutta enimmäkseen parisuhde on kyllä voinut yllättävänkin hyvin nyt raskausaikana. Kai tämä on ollut niin iso yhdistävä kokemus, ja mies onneksi on ymmärtänyt hyvin, että vaimon vointi ei ole paras mahdollinen.

Mulle on tullut vain satunnaisia "Kylläpä voit paksusti" - kommentteja, ja ihan hivenen on niistä meinannut hermo mennä Jokottelu ei vielä ole alkanut, paitsi että yksi kaveri sanoi miettineensä, kun en heti vastannut tekstiviestiin, että joko... Mutta voin kuvitella, että se on rasittavaa. Ja ihan niin kuin sitä unohtaisi kertoa lapsensa syntymästä, ellei tilannetta koko ajan tarkisteta

Täällä on nyt lääkärikäynti takana. Beibi oli raivotarjonnassa niin kuin aiemminkin. Kohdunkaula oli vähän lyhentynyt, mutta paikat edelleen kiinteät ja kiinni. Niin että kai tässä täytyy vaan vielä zenmäisesti odotella... No, huomenna ystävän kanssa päiväleffaan ja syömään, ja torstaina pääsen sinne hierojalle!

Lunalle rentoa äitiyslomaa!

Minervan 35+6

 

Stellaria, mä voisin kans vain maata ja maata.. Hienot viikot jo sulla!

Minervan, kerro mullekin jos löydät jostain sen zen-mielentilan - täällä kiihdytään nollasta sataan sekunnissa.. Ihanalta kuulostaa tuo päiväleffa ja hieronta

Mäkin mietin kampaajan varaamista, mutta toisaalta taas ajattelee, että miten sitä enää jaksaa istua ja sama kai tuo nyt enää tässä vaiheessa (kolmen kuukauden juurikasvu ).. Äh, hirvee nälkäkin koko ajan, mutta mitään ei tee mieli.

kärttyinen nuppusuu

 

Mää kuulin jo että mussa on jotain vikaa ku ei oo kuuma enkä hikoile ku pien possu vaikka loppusuoralla mennään jo. Mää oon myös ollu tuossa zen-tilassa koko raskauden ajan. Normaalisti oon melko räjähysherkkä ja pinna kireellä ja ressaan joka asiasta. Nii tää sinänsä sopii mulle.

Su-ma yö oli nii tuskanen ja supisti nii pirusti että vähä jo alko mietityttää että ei kai se nyt jo ois tulossa. Alamahan menkkamaiset kivut on iha jatkuvia ja supistelee edelleen. Melko kivuttomia mutta napakoita. Sairaalakassin romuja tänään alkanu kahtelee. Jotenki aivan pihalla että mitä sinne työntää. Eiköhä tuonne saa mennä pamahtamaan vaatimattomallaki varustuksella.

Äitin puolelta kaikki on semmosia syöksysynnyttäjiä että alkanu ihteeki hirvittää tuo matka kotoa laitokselle. Ouluun tähtäisin, Oulaisissa lähin. Mutta Oulaisiin nyt ei oteta edes ellei viikkoja ole kasassa vähintään 36. Tiedä sitten onko mulla muuta vaihtoehtoa ku piipaa-kyyti ku on paikat jo nii kypsät. Ens viikolla lääkärineuvola nii jospa siellä vähä jotai selkenisi. Neuvolassa ku en ole käyny kohta kahteen kuukauteen ku eivät koe tarpeelliseksi ku oon ravannu tuolla isomman sairaalan puolella. No, eiköhän ne siitä ala selviämään.

Oikeesti kohta alkaa ensimmäiset jo jakaantua, tää alkaa olla jännää. Olo on välillä itelläki jo nii tuskainen että voin vaan kuvitella teitä jotka menee usiamman viikon eellä. Tsemppiä ja jaksamista ja onnea zen-tilan etsintään!

Anrai ja tuleva kickboxing-mestari 34+3.

 

Minä täällä taas hermot niin kireällä, että pakenen puhelimen kanssa napit korvilla työhuoneeseen. Mies hoitaa lasten iltapalat ja -puuhat

Anrai, mä kyllä niin kadehdin tuota sun zen-asennetta! Voit sitten mulle sitä jakaa, jos yhtäaikaa oysiin osutaan yks tuttava on synnyttänyt oulaskankaalla ja kehui kyllä maasta taivaisiin. Itse ajattelen toisaalta, että isossa sairaalassa on kaikki mahdollinen apu lähellä, jos jotain tapahtuu.. Hyvillä viikoilla sinäkin jo oot!

 

Onpas tänne tullu tekstiä sitten viime kerran, koitan muistaa kommentoida kaikki mitä piti Mut eka omaa napaa..

Eilen illalla olin jo satavarma et masuasukki on onnistunu kääntään ittensä pää alaspäin. Tänä aamuna mentiin sitten miehen kans äitipolille. Ottivat eka käyrää ja yks kätilö kokeili kans et ois kääntyny (sillai et pää ois tossa vasemman munasarjan kohalla). Sitten lekuri kokeili ja katto viel ultralla niin mitä vielä: siellähän se edelleen pyllyllään istuskeli! Aivan linkkuveitsenä eli kääntöä aatellen huonosti. Ottivat siinä sitten mittoja ja katto et lapsivettä riittävästi, napanuora ei oo kaulan ympäri yms. Ja sitten se alko se hurja runttaaminen et saataisiin vaavi kääntyyn! Kätilö ultrasi koko ajan, seurasi lapsen vointia ja lääkäri hiki päässä veivasi ja veivasi. Saikin jo poikittain mutta pää jumitti mun kylkiluihin. Tuumas, et viel viiminen yritys ja anto kaikkensa. Ja niin se lopulta muljahti raivotarjontaan! Missään vaiheessa ei itteä käyny kipiää (paitsi siihen kylkiluuhun vähän) mut aika hurjalta tuntu vauvan puolesta. Ja ite pelkäsin vaan tukehtuvani ko piti maata pää alamäkeen ja vauvaa viel nostettiin mahdollisimman ylös että ois enemmän tilaa kääntää. Mut loppu hyvin, kaikki hyvin. Ottivat viel käyrää 45 minsaa et näkivät et lapsella kaikki hyvin. Ite huomasin, et nyt selvästi helpompi hengittää ja että vauvan liikkeet tuntuu paljon vaimeempina (enemmän nyt selkäpuolelle) Haluan uskoa, että kun kääntö oli niin kovan työn takana ni ettei tämä ny omin voimin täältä enää perätilaan pääsen

Painoarvio oli viikossa humpsahtanu 3kg:aan et vähän jytkympi mitä sisaruksensa.

Henkinen vointi on tosi jees. Ei oo ollu ressiäkään sen jälkeen ko pääsin pois töistä. Tää viikko tota äitipolikäyntiä ootellessa on tietty vähän jännittänyt mut ei kyl oo hermot ollu mitenkään tavanomaista enempää kireellä Enemmän oon kyl sulkeutunu omaan kuoreeni ja viihtynyt itekseni niinko jotkut muutkin teistä kirjoitteli. Ajatukset alkaa pyöriin päivä päivältä enemmän synnytyksessä ja olo alkaa käydää malttamattomammaksi et sais pikkuisen syliinsä Jokojoko-kyselyjä ei onneks oo viel ollu;ehkä kaikki on oottanu ja toivonu et pikkunen saatas ensin oikeinpäin ennenko tarvii alkaa synnyttään Mut kahden viikon päästä se sit alkaa

Aiemmista synnytyksistä... Esikoinen alkoi antaa merkkejä tulostaan rv 37+5, kun kohdunkaula kypsy ja limatulppaa alko tulla plus että yöt supisteli perkuleesti mutta aamun valjetessa loppu tietty ko seinään. Rv 38+1 supistuksia alko sit tulla päivälläkin ja illalla oli jo sen verran säännölliset et mentiin laitokselle. Olin 3cm auki. Siinäpä se sitten junnas 3-4 sentissä vaikka supistukset koveni ja tiheni ja kokeilin kaikki mahdolliset kivunlievitykset ennenko sitten seuraavan päivän aamupäivällä sain epiduraalin ja se sit saikin paikat aukeen. Iltapäivällä pikkumies sitten syntyi rv 38+2 22h synnyttämisen jälkeen Tytsystä ei sitten ollu mitään merkkejä ennenko laskettunapäivänä. 16.45 pönttöön lumpsahti kunnon limatulppa ja siitä vartin päästä alkoi supistukset. Iltaa kohti supistukset tiheni ja koveni niin että klo1.40 mentiin laitokselle ja olinki 6cm auki. Vajaa 3h myöhemmin tyttö oli sylissä

Vauvalle oon jo sairaalakassin pakannu mut vois kai sitä itellekin jo jotain laitella

Masuasukki tuntuu vähän kummastelevan ja protestoivan uutta tapaansa olla ja elää yksiössään, sisuskaluihin puretaan kiukkua

Onko muille tullu tässä loppuraskaudessa enää mitään kummallisia mielitekoja? Mun salmiakinhimo on kadonnu tyystin ja nyt voisin syyä leipää ja tomaatteja pussitolkulla

Kohta taas kotirauha rikkoutuu ko esikoinen kotiutuu koulusta. Jospa sitä ennen riipasis päiväkaffet ja nauttia tästä helpottuneesta olotilasta - nyt vain innolla ootellaan milloin päästään tositoimiin hakeen nyytti kotiin

Taustalle ekoja vauvauutisia ootamaan....

Tokkis ja vihdoin raivotarjonnassa oleva ihmetys 36+0 *poks!*

 

Mahtavaa Tokkis, että kääntö onnistui! Vaikka hurjalta operaatiolta kuulostaa..

Täällä taas viime yö valvottu.. Ensinnä olo oli tosi levoton ja unen päästä olin saamassa kiinni kahden aikoihin, niin alkoi supistukset. Viiteen asti niitä sitten seurailin ja taas ne lopahti.. Oon niin uupunut! Tapahtuis edes jotain, mutta jos noita huonoja öitä on tiedossa viikko tolkulla, niin mulla hajoaa pää

Nuppusuu ja minimisu 36+6

 

Hienoja uutisia Tokkis!

Mä oon kans kärttynen, eka äitiyslomapäivä on mennyt yh:na ja huominen kans. Mulla on paikat niin kipeenä et itken kohta! Selkä särkee, alamaha sattuu, toosa on ihan helvetin kipee suonikohjuineen. Kivaa olla kahdestaan kolmevuotiaan kans.

Luna 35+0

 

Voimia kaikille viimeisille viikolle.
Kävin ma neuvolassa, kaikki kunnossa ja riiviökin oli pää alaspäin. Tänä aamuna tosin hikka oli taas kylkiluissa että nähtävästi on edelleen tilaa melskata. Lääkärin oon nähnyt sen yhden kerran, ja edelleen on käynnit kahden viikon välein. Pitää nyt kuulostella sankaria miten päin meinaa asettua.
Tiedän olevani onnekas kun ei oikein mitään vaivoja ole. Su illalla kotiin päästyä kävin lenkillä, suurin riesa on jatkuva pusikossa hyppäämisen tarve. Ma pienempi lenkki ja päivä kaupungilla. Eilen kävelin asioille yht 8 km. Kävellessä ei tunnu mitään, vauhtikin on ihan sama kuin ennen. Mutta väsy iski sitten illalla. Menin ajoissa sänkyyn ja sitten valvoin melkein koko yön. Tiedä edes miksi. Tämä päivä menikin sitten ihan harakoille ja se alkaa heti ärsyttää. Eilen olin tosi itkuinenkin, tänään sentään parempi. Perjantaina kaksi viikkoa miehen tuloon...se tässä hirvittää kestääkö pääkoppa sinne asti. Riippuu siitä mitä kaikkea keksii tekemistä ja onko ulkoilukeliä.
Pesin vaunujen ja turvaistuimen kangasosat ja laitoin valmiiksi. Ja se sairaalakassi on pakattu. Tulevalle isälle kasaan tässä jotain pientä kivaa hoitolaukkuun. Löysin mm ihanan isin kulta-pipon ja ostin ensikirjan missä on kuville myös suomenkieliset tekstit. Jotain hoitotarviketta sinne kasaan lisäksi ja niin, kirpputorilta löytyi minikokoiset Reino-tossut. Isällä itselläänkin ne jo on.
Oli mukava kun sairaanhoitopiiri oli tehnyt nettiin videosarjan synnytykseen liittyen, katselin sen aamulla. On ehtinyt reilussa 15 vuodessa käytännöt muuttua. Pitää sitten kysyä haluaako isä katsoa kanssa, tietäisi edes vähän mitä odottaa ja näkee tilat jne.
Mulla ei ole synnytykset etukäteen ilmoitelleet. Kun alkaa oikeat supistukset niin se on siinä. Joku kerta alkoi lapsiveden menolla. Enää edes näitäkään oikein muista, tulee tuo vanhuus. Vähän jännittää mitä vauhtia tämä tulee, viimeisin kesti 3 h josta ehdin olla puoli tuntia sairaalassa. Nyt ei ole edes omaa autoa, silloin oli reilun 5 min automatka, nyt kuitenkin selvästi pitempi.
Multa ei onneksi kukaan ole alkanut vielä kysellä jokojoko...jos alkaa, menee puhelin kiinni.
Mitään ihme haluja ei ole. Täällä tosin on tuota aurinkoa vähemmän, heti tuli appelsiinimehuun hinku.
Ensi viikolla ajattelin leipoa pakkaseen jotain nimiäisiä varten. Pääsee sitten helpommalla.
Vaikka itsellä oli huono jo väsy päivä, pikkusankari jaksaa myllätä. Onneksi. Eipähän tarvi miettiä onko siellä kaikki hyvin. Jospa tänään nukuttais ja huomenna olis parempi päivä.
Itse asiassa, ainoa oikeasti ärsyttävä olotila on tämä kirottu hengästys. Sohvalla rönöttäen tätä kirjoittaessakin tuntuu kuin olis hengästynyt. No kohta se loppuu. Tsemppiä kaikille ja onnea matkaan...

Rouva M ja pikkuriiviö 35+6

 

Nuppusuu ja Luna, toivottavasti teillä on parempia päiviä edessä! Ja paljon parempia öitä! Jotenkin tuntuu ainakin itselle nuo kaikki vaivat ja ketutukset kerääntyvän aina oikein urakalla pariin päivään, ja sitten taas vähän helpottaa. Toivottavasti siellä käy samoin!

Mahtavaa, Tokkis! Vaikka kuulostaa tosiaan hurjalta... Ja Anrai, aika hienoa, että sulla raskaus on vaikuttanut henkisesti noin päin! Ei sillä, että olisin itse juuri vetänyt herneen nenään, kun huomista ruokaa laittaessa kaatui puoli pussia pippuria lattialle ja olisi pitänyt kykkiä siivoamassa niitä...

Mulla on nyt kahtena yönä jääneet unet vähän lyhyemmiksi, kun mies on lähtenyt poikkeukselliseen aikaan töihin ja en ole itse enää saanut sen jälkeen nukuttua - ja sen kyllä huomaa. Kauhea väsymys on heti päällä. On tosiaan vielä ollut joka päivä jotain menoa, ja supistelee taas tosi paljon. Yöt on siinä suhteessa olleet rauhallisia, mutta päivällä meinaa jo käydä vähän rasittamaan. En kyllä toisaalta jaksa yhtään stressata siitä - huomaan varmaan sitten, kun täytyy ottaa suunta kohti sairaalaa Mutta viikonlopun taidan ihan vaan lepäillä!

Mielitekoja mulla ei hirveästi ole nyt ollut. Mustikkaa pitää kyllä pakkasesta saada joka päivä, samoin kaurapuuroa ja itse keitettyä omenahilloa voisin syödä pari kertaa päivässä...

Kampaajalla pitäis täälläkin todella käydä, mutta ehkä koitan sinnitellä ristiäisiin asti. Jos muu ei silloin näytä valokuvissa hyvältä niin hiukset ainakin Mä aloin, kiitos vaan geenit, harmaantua kivasti tuossa pari vuotta sitten, ja nyt on kyllä muutenkin aika vähemmän hehkeä olo. En ole hirveästi investoinut pitkähihaisiin äitiyspaitoihin, niin että vaatteetkin alkaa loppua... Vaatteista puheen ollen, mitä olette kaavailleet itsellenne kotiintulovaatteiksi sairaalasta? Lähinnä tuota housupolitiikkaa mietin, että onko ne äitiyshousut...? Tosin ne on sitten taas mulla tuolta alakerran kohdalta niin kapeaa mallia, että tuntuuko ne ikävältä...?

Hyviä öitä ja rentoja päiviä!!

Minervan 36+0