Lokakuun lapsoset 2016 *heinäkuusta meidän kuuhun*

Hellurei ja hellät tunteet

Täälläkin oli neuvolapäivä tänään, ja sain kysyttyä kaikki mieltä askarruttavat jutut, esimerkiksi sen, vaihtuuko terkkari vauvan synnyttyä (mietin tätä pitkään ja hartaasti!), ja ei onneksi vaihdu täällä - meillä on ihana terkkari. Kaikki tuntui vauvalla olevan hyvin, ja minun hemoglobiini oli edelleen 121, joten väsymys ei nyt johdu siitä vaan yleisesti varmaan tästä tilasta. Poika oli kääntynyt pää alaspäin mutta ei kiinnittynyt. Itsehän tosiaan julistin vielä siinä pöydällä maatessani, että varmasti on edelleen poikittain, mutta niin vaan sieltä pää löytyi oikeasta paikasta... Painoa oli tullut sopivasti, vaikka loman jäljiltä vielä vähän turvottaakin. SF-mitta oli täällä 30 cm, eli yläkäyrältä on palattu keskikäyrälle, jes.

Perhevalmennuksessa olin myös viime viikolla, ja siellähän oli ihan normaaleja ihmisiä oli siis ehkä jonkinlaisia ennakkoasenteita, mutta mukavaa oli vaihtaa tunnelmia. Muiden kokemuksia kuunnellessa tunsin syvää kiitollisuutta siitä, miten vähillä vaivoilla olen itse toistaiseksi päässyt. Joku oli ollut kesän alusta asti sairaslomalla ja ties minkälaista kremppaa oli muillakin. Minulla on tällä hetkellä ainoana vaivana pienet selkäoireet istuessa, kun ei meinaa oikein hyvää asentoa löytää. Ja sitten jatkuvasti vatsanahkaa kiristää niin että ei ihmekään jos on kohta arvilla koko nainen onko muuten muut käyneet valmennuksissa? Olenko ymmärtänyt oikein, että se on enemmän esikoista odottavien juttu?

Tänään palasin vielä lomilta töihin kahdeksi viikoksi. Sijainen aloittaa loppuviikosta, jolloin alkaa sitten ankara perehdyttäminen. Sitä ennen pitäisi omat hommat saada aika hyvin järjestykseen, työntäyteisiä päiviä siis tiedossa. Ja täytyy kyllä myöntää, että en oikein osannut lomaillakaan, kun ajattelin vain, että pitää vielä palata töihin ennen kuin alkaa "oikea loma". Mutta eka päivä meni hyvin ja sillä fiiliksellä, että teen mitä ehdin ja loput jää muiden tehtäväksi kollega kysyi tänään, mitä tulee eniten ikävä, ja kyllä se on työkaverit, päivärytmi ja se fiilis, että osaa työnsä ja on siinä hyvä. Vauvahommissa kun on ihan noviisi...

Niin ja vielä piti kirjoittaa siitä, kun terkkari kysyi, joko synnytys alkaa jännittää. No ei muuten, mutta kun yhtäkkiä joka puolelta putkahtelee äitejä, joiden esikoiset ovat pullahtaneet maailmaan 2 - 5 viikkoa etukäteen! Että voihan siinä niinkin käydä, täytyy pitää mielessä. Onneksi nyt onkin jo enimmät "pakolliset" hankinnat tehty, vain vaunut puuttuu oikeastaan. Huomenna mennään katsomaan yhtiä potentiaalisia käytettyjä.

marikkinen 33 + 0

 

Juhlista selvitty kunnialla, kiitos kovasti onnitteluista, ihan herkisti

Luna, no huh, jo vain sulla on matala hemppa!! Mulla oli tänään neuvola ja oli laskenu 108:aan, vaikka rauta-annos tuplattiinki viime visiitin jälkeen. Olin kyl yllättyny et oli laskenu koska hehkutin miten yleisvointi on kohentunu uusiin sfääreihin sitten viime kerran, mut kaippa tää hyvä olo johtuu sit tästä henkisestä hyvinvoinnista

Painoa oli tullu kolmessa viikossa vain n. 400g, mikä myös yllätti, varsinkin kun suhteuttaa siihen herkuttelun määrään mitä viime aikoina ollut Sf-mitta ei sitten ollutkaan kasvanu viime kerrasta, joten sen tiimoilta kontrolli viikon päästä. Tosin tämä mahamöykkääjä oli taas vaihteeksi kiepsauttanu ittensä perätilaan. Siinä sitten ekaa kertaa mun kohdalla keskusteltiin et oonko miettiny synnytystä jos onkin perätilassa loppuun saakka. Oli pakko myöntää ettei oo käyny pienessä mielessäkään
Mut vielä oon luottavaisin mielin että kääntyy pää alaspäin hyvissäajoin. On tämä sen verran kova zumbaaja/breakdancetapaus Kylkiluut on saanu olla rauhassa mut munasarjat ja vatsanahka joutuu kärsiin senkin edestä.

Marikkinen, käsittääkseni se perhevalmennus on just ensikertalaisille vaikka tuskin kielletään ketään uudelleensynnyttäjääkään menemästä. Musta ois jopa mielenkiintosta käydä kuulemassa oisko siellä jotain uutta sitten 9v saadun valmennuksen

Joku kirjoitti masuasukin rauhoittamisyrityksistä. Itekki oon joutunu kokeileen niin vatsan paijailut, laulamiset kuin mahan heijaamiset just sen takia ko tämä rellestää varsinkin iltayöstä niin kovasti että meinaa hermot mennä Vaikka onhan se toisaalta niin suloistakin katsella kun toinen oikoo ketaroitaan ja sheikkaa pyllyään

Nuppusuu, alotin ite opiskelut siinä yliopiston "naapurissa" eli ammattikorkeassa samana vuonna, joten ollaanpa hyvinki saatettu olla esim. samoissa opiskelijapirskeissä

Tuli tänään vetastua 1,5h päikkärit, joten illaksi pitää kehitellä jotain puuhaa. Mietin, et pitäskö itelläkin kaivaa ompelukone kaapin uumenista ja ommella jotain...

Hyviä vointeja kaikille, ihanaa kun tämä ryhmä tosiaan aktiivistunu sitten alkuaikojen, todella mukavaa lueskella teidän muiden kuulumisia!

Tokkis ja ihmetys 32+5

 

Joo, tätä meidän ikiliikkujaa on tosiaan pakko välillä koittaa vähän tyynnytellä, mutta onnistumisprosentti ei ole kovin korkea Tutut unilaulut kyllä saattavat toimia, mutta niitä käytän lähinnä silloin, kun on itse siltä möyrimiseltä vaikea saada unta... Aamulaulut taas saavat aikaan melko rivakkaa jumppailua

Perhevalmennus on ohjelmassa ensi viikolla. Täällä sitä on varsinaisesti vain yksi kerta, ja etukäteen pitää tutustua videoihin. Niitä olen katsellut kun olen ehtinyt. Saapa nähdä, tuleeko jotain uutta ja hyödyllistä infoa! Vertaistuen tarpeessa en varsinaisesti ole, niin että olisi kiva, jos olisi jotain kunnon asiasisältöä.

Selkävaivat on täälläkin astuneet kuvioihin. Taitaa beibi painaa välillä kivasti iskiashermoa Eilen oli aika raihnainen olo, kun vähän siivoilin ja kumartelin, mutta yöunet onneksi helpottivat!

Marikkinen, sama on käynyt mielessä... Laskettuun aikaan tuntuu vielä olevan pitkästi, ja jos mennään pari viikkoa yli, niin siihen vasta onkin - mutta mitäpä jos kaveri päättääkin syntyä jo aikaisemmin... Neuvolassa viimeksi terkka puhuikin siitä, että voihan meillä olla vauva jo paljon ennen laskettua aikaa. Ja nyt on taas ollut välillä tosi napakoita supistuksia - meinaa henki salpautua niiden aikana. Niin että näiden mietteiden jälkeen on meillä tullut vauhtia tähän valmistautumiseen... Nyt on sänky koottu, vaunut valmiina ja vaatteet pesussa.

Täällä vietettiin tänään vauvakutsuja. Oli kyllä ihanat! Lahjat olivat upeita ja oli tosi kiva, kun ei kerrankaan tarvinnut kysellä ruoasta yhtään mitään Mutta ennen kaikkea olin tosi iloinen siitä, että niin moni ystävä pääsin juhlimaan! Tosi hyvä mieli jäi itselle.

Minervan 32+5

 

En itse aikanaan osallistunut perhevalmennukseen, mutta synnärille tutustuminen oli tosi hyvä ja mielenkiintoinen ensikertalaisille!

Kävin eilen lekurille ja sain 2 viikkoa sairaslomaa, äitiysloman alkuun kun olis se 3 viikkoa... urpo lääkäri etten sanoisi. No, käyn sit taas hakemassa lisää sen vikan viikon.

Mä oon asennoituminen et tää syntyy rv 42 + käynnistettynä. Siis kuten esikoisesta. Oli elämäni pisimmät viikot silloin. Mut tosiaan, en osaa yhtään asennoitua et saattais yhtään sitä ennen tulla. Tääl on kaikki kyl pitkälti valmiina, enää pyykkäys ja sängyn petaaminen ja avot.

Hurja ajatella toisaalta et kohta se lokakuu koittaa, onhan sitä jo helmikuusta odotettu! Tänne puski taas joku pirun helleaalto loppuviikoksi, oon ihan kypsä kuumuuteen...

Mulla on tuntunut maalla sellaista jännää menkkatuntemusta, ei siis satu eikä spuista, tuntuu vaan et vois menkat alkaa. En muista tällaista esikoisen odotuksesta ollenkaan. Samalla mietin et voiko liittyä tohon raudan syömiseen, sen jälkeen nimittäin tuntunut.

Tänään poksuu 32!

 

Se ois sitten syyskuu! Seuraavaksi on jo meidän kuu Paljon oon käynyt lukemassa täällä, mutta puhelimella en oo jaksanut alkaa näpyttelemään kuulumisia.

Tokkis: ihan varmasti on Tivolissa yhtä aikaa biletetty silloin villissä nuoruudessa. Olihan se opiskelijaelämä melkoista, hikeä puskee, kun vaan muistelee!

Valmennuksesta: me käytiin esikoisen kohdalla kerran ja mies totesi, ettei lähde uudestaan. Siellä piti nostaa pöydältä postikortteja, jonka kuva kuvasti sen hetken tunnelmia - juu ei kiitos. Varmasti paljon olisi tullut hyödyllisiäkin juttuja, mutta hyvin pärjättiin ilman. Esikoisen aikana järjestettiin vielä tutustumisia synnytysosastollekin, mutta niitäkään ei enää ole. Se oli kyllä ihan hyödyllinen käynti, että tiesi mihin mennä, kun h-hetki on käsillä.

Luna: mulla kans ollut noita menkkatuntemuksia, mitä en muista aiemmista raskauksista.. Mitähän ne voi olla vai enteilevätkö vain tulevaa? Lisäksi on ikävänä vaivana aika ajoin iskevä viiltävä kipu tavallaan oikean munasarjan kohdalla (tai ehkä umpparin kohdalla). Viiltää ja kestää muutaman minuutin kunnes helpottaa. Ei minusta kuitenkaan supistuksia ole.. niitäkin nimittäin riittää.

Tsemppiä Marikkiselle töihin vielä muutamaksi viikoksi! Aika hurjaa, että tässä on itsekin ollut kotona ja öö.. 4 viikkoa? Välillä aika matelee, välillä juoksee. Nyt on ollut taas vaihe, että tekis mieli tehdä ja käydä vaikka kaupungilla, mutta kun ei vaan jaksa. Ihana, kun Minervan sai vauvakutsut!

Minustakin on ihana lukea kaikkien kuulumisia, vaikka eletäänkin vaihetta, ettei juuri mitään tapahdu ja vain odotellaan Valvoskelin taas viime yönä ja mietin, että mitä kaikkea sitä pitääkään sairaalakassiin pakata, kun sen aika koittaa. Äiti nimittäin onnistui pelottelemaan, että mulla pitää olla suunnitelma, jos lähtö tulee Kun miehellä on nyt niin paljon reissuja vielä ennen laskettua aikaa.. Kai se äiti sitten mukaan lähtee ja joku muu tulee lasten kanssa meille kotiin, jos osuu just reissun aikaan. Pahin pelko mulla on, että kun on tilanne käsillä, niin kukaan ei vastaa puhelimeen Periaatteessa lähtö voi tulla milloin vain.

Vaivoja riittää täällä ja olo on todella tuskainen. Yöt menee tunnin pätkissä, kunnes pitää käydä vessassa tai vaihtaa asentoa. Remppa edistyy hitaasti, eilen istuin lattialla ja revin tapetteja - sieltäpä ei sitten niin vain noustukaan ilman apua ylös yöllä tuli muutamia kipeitäkin supistuksia, mutta kai mä oon jossain vaiheessa nukahtanut. Minimisu vetää tälläkin hetkellä sellaista ravia mahassa, että saa välillä puskea jalkaa takaisin päin, ettei tule kyljestä läpi. Meillä oli eräänlaiset sukujuhlat vkl ja siellä muutamat väitti kivenkovan, että poikamaha ja poika tulee - lääkärit ja kätilöt ovat väärässä tyttölupauksen kanssa. Hermostuin lopulta niin, että sanoin, että meille on tärkeintä, että on terve! Mitä sillä sukupuolella lopulta on väliä, jos tuleekin poika, niin ihan yhtä toivottu meille on. puh. Suku on pahin.

Laitoin just viimeiset vauvanvaatteet pyörimään koneeseen ja jos vain jaksan, niin ajatus oli silittää lakanat. Tai ehkä otankin päikkärit, ennen kuin esikoinen tulee koulusta. Seuraava neuvola on ensi viikolla ja sitä seuraavalla viikolla on sitten lääkärineuvola. Hei muuten, onko teillä muille kysytty halukkuutta osallistua johonkin perinnöllisten sairauksien tutkimukseen? Siinä kai otetaan heti sairaalassa yksi ylimääräinen verinäyte tms. En jaksanut vielä perehtyä, mutta voisi kai sitä osallistuakin..

nuppusuu ja minimisu 34+0 POKS!

 

Miksi, voi miksi syyskuussa on kuuma? Meillä yleensä mies hikoilee, mutta nyt on osat vaihtuneet Mulla on päivät läpeensä ilmastointilaite päällä, ja yöt nukun usein sohvalla olkkarissa, kun sinne saa ihanan läpivedon... Mutta plussaa on se, että olen saanut nukuttua! Välillä vähän valvoskellaan, mutta välillä menee öitä ihan yhden vessareissun taktiikalla! Olo on muutenkin ihan kohtalainen - ainakin jos on kotona ja ottaa rennosti. Sohvalta nouseminen toki käy koko ajan työläämmäksi Liikkuminen on jo melko pingviinihenkistä. Ehkä siis pitäisi asennoitua niin kuin Luna: että vielä pitkään aikaan ei tapahdu yhtään mitään. Sitten ei tuntuisi viimeiset viikot niin tuskaisilta.

Se on kyllä jännä, että nykyään ei pääse synnytyssairaalan tutustumaan! Tai siis ainakaan täällä. Itse kävin siellä kyllä päivystyksessä supistusten takia tuossa puolivälissä, niin että ainakin tiedän minne mennä...

Nuppusuu, ei ainakaan ole ollut puhetta mistään tutkimukseen osallistumisesta. Tai jostakin suoliston liittyvästä taisi jossain vaiheessa olla, mutta se kuulosti osallistujille niin työläältä, että ei ajateltu lähteä mukaan. Ja asiasta toiseen, toivottavasti sulla on mies kotona sitten kun tulee lähtö synnyttämään! Meillä on onneksi miehellä työmatkat vähentyneet viime vuosina, ja lokakuussa ei täältä kyllä kukaan lähde yhtään mihinkään

Täälläkin on pesty pyykkiä, ja just sain ensimmäisen silitysurakan valmiiksi. Kyllä tästä hiljalleen valmista tulee!

Tsemppiä viimeisiin työviikkoihin tai kotona lepäilyyn itse kullekin!

Minervan 33+1

 

Morjens taas mammat!

Menkkatuntemuksista, mullakin ollut niitä aika ajoin jo muuan viikko sitten. Siksikin olin sitä saikkua kovasti vailla koska mulla molemmat synnytykset alkaneet just semmosella menkkamaisella juilimisella alavatsalla ja alaselässä Niihin ei välttämättä oo liittyny supistuksia mut välillä tullu yhtä aikaa kipeiden supistusten kans. Voihan ne johtua myös kohdun venymisestäkin, tiiä häntä...

Minervan, ihanaa että sait juhlat, oon kade

Nuppusuu, Tivolissapa hyvinkin, rip Tivoli, vedettiin maan tasalle tänä kesänä Eikä oo ollu puhetta mistään perinnöllisyystutkimuksesta

Marikkinen, rispektiä että oot jaksanu viel töissä Sulla tais kyllä olla siisti sisätyö vai miten

Olenko mie ainut joka aattelee ettei tämä laskettuunaikaan sisällä pysy? Kai se johtuu näistä runsaista supistuksista ja masuasukin kovasta resuamisesta ettei tää täällä mahassa loppuun asti odottele (tai sit se olen mie joka ei jaksa odottaa...) Niin tai näin, tältä musta tuntuu mut nähtäväksi jää milloin saan tämän murun syliin

Paljon ois viel valmisteluja tekemättä mut enemmän sen takia etten halua vielä kaiken olevan valmista - jos tää vaikka meneekin yli lasketunajan niin miten ihmeessä saan sen ajan sitte kulumaan?? Nyt päivät ja viikot menee vauhdilla kun on muun perheen arki pyöritettävänä.

Nuista miesten reissuista... Mulla miehellä on yksi pidempi reissu ja ainakin yks lyhyempi reissu tiedossa ennen laskettuaikaa, onneksi nyt syyskuun puolella. Lokakuussa oon sitten kaulin ojossa ulko-ovella ettei tarvi lähteä ruokakauppaa kauemmaksi

Sairaalakassin sisältöä oon koittanu muistella mitä mulla oli edelliskerroilla. Ainut mikä tulee mieleen on päiväkirja, johon voi merkata sairaala-ajalta tärkeimmät muistot. Nii ja tällä kertaa aattelin haalia mukaan ainaki herkkuja. Ja omat liivit, ehottomasti

Eipä täälläkään tämän kummempia. Murun pää lepäilee tiiviisti vasemman kylkiluuni vieressä, koittais ny kääntyä, koska mitä pidemmälle menee sitä kipeämpää tän möyryämiset alkaa olla.

Tokkis ja ihmetys 32+6

 

Hola!

Näköjään kuukaus sitten tänne kirjotellut.. Jotenkin tässä viime viikkojen aikana on elo pyörinyt tässä kotosalla, kun jaksaminen (niin henkinen kuin fyysinenkin) on ollut niin ja näin. On ollut hieman "sumuista" elämä..

Mutta siis, ei tarvine töihin ennen äippäloman alkua mennä. Kuukaus sitten lääkäri myönsi sairaslomaa äitiysloman alkuun, ja itseasiassa työsoppari loppui eilen.

Koitan huomenissa lukea teidän kuulumisia ihan ajatuksen kanssa ja vähän omiakin tänne kirjoittaa.. Jos nyt sais vaikka nukutuksi

kerttupetteri 31+6

 

Helouhelou.

Lueskelemassa olen käynyt välillä täällä kuulumiset, mutta puhelimen kanssa kirjottelu jää vähemmäksi Vaikea uskoa että sitä ollaan jo näin pitkällä, vastahan sitö huokaisi helpotuksesta ku ekat 12 viikkoa oli ohi!

Hankinnat alkaa onneksi olla tehtynä, jotain kai sitä vielä olisi, pitäisi ihan listan kanssa miettiä. Tässä varmaan pitäis alkaa laittelelemaan kaikki valmiiksi. Sen verran settiä tuli taas eilen.

Kohdunkaulan kontrolli oli eilen. Sitä edellinen kaks viikkoo sitte, missä tilanne oli jo rauhoittunut ensimmäisestä käynnistä. Mutta eilen sitten lääkäri sanoi heti että nyt on lyhentyny huomattavasti, ei kirjoittanut mittaa edes korttiin, mutta ihan ku olisi puhunut alle kahdesta sentistä. Ultralla mitattuna siis. Ja sormelle auki. Kuulema aivan liian kypsät paikat viikkoihin nähden ja ensisynnyttäjästä ollessa kysymys. Katsoin lääkäriä tyylillä , niin sanoi että hän tuntee vauvan pään kun tutkii, miten se nyt on mahollista. Eikö siellä ole vaikka mitä vielä välissä. Kortisoonia piikittivät sairaalalla ensimmäinen satsin, tänään sitten neuvolaan ottamaan toinen. Kaksi viikkoa ku sais kuulema pijettyä sisällä nii sitte ei ees seurata enää kohdunkaulan tilannetta että antaa tulla vaan ku on tullakseen. Saattaahan se silti mennä vielä ylikin, sitä kun ei ikkään näistä tiijjä.

Sairaalakassin sisältöä tässä varmaan saisi alkaa miettimään. Ja miettiä että kenet sinne sitte kaappaa mukaan jos näyttää että tuleva isukki on jossai toisella puolen maata menossa ku lähtö tulee. Ja ylipäänsä lähteminen, alkaa kyllä tuntua että näillä eväillä saapi lanssilla lähteä kyselemättä.

Olikohan tässä taas kaikki tällä erää, ja onko koko tekstissä mitää järkeä. Ai nii, poikana tyyppi on pysynyt, painoa tällä hetkellä 1800g. Ja joka ultrassa on ollu raivotarjonnassa, ei tarvihtis kyllä enää pyörähtää.

Anrai ja kiireelläulkomaailmaanpyrkivä 31+6.

 

Kiva kuulla et muillakin on noita menkkafiiliksiä, tällä otannalla oletan niiden olevan ihan normaaleita

Kiva kun Anrai ja Kerttupetteri tulitte taas kulmille kirjoittelemaan! Kerttikseltä odotan lisää tietoja tilanteesta, mites sä jakselet siellä? Muistanko oikein että teillä meni lusikat jakoon miehen kanssa? (raskausdementia, en muista enää mitään). Anrai, hurjalta kuullostaa et pukkais jo maailmaan, pidetään peukkuja et hetken viel ainakin pysyis masussa. Onks se kortisoni niitä keuhkojen kypsyttämistä varten? Ei nyt taas raksuta yhtään..

Itseäni melkein hävettää, kirjoitan aina puhelimella (paitsi nyt) ja jälkikäteen aina huomaa mitä autocorrect on tehnyt. Muutenkin sillä kirjoittaessa on vaikea selata muita tekstejä, ihan niin et keskustelis eikä vain omanapailis aina!

Mä koitan säästää vaatteiden pyykkäystä muutaman viikon päähän, nyt laitoin koneeseen kaukalon pehmusteet.

Ajattelin et pikkuhiljaa täytyy alkaa haalimaan kotiin mm. vaippoja (ehdottomasti pamperseja, niissä on se viiva mist näkee onko pissannut), lansinohia nänneille, talkkia, pumpulipuikkoja ja vanulappuja navan putssamiseksi ja lappupesua varten, isoja siteitä jälkivuotoa varten monta pakettia, pari pientä tuttipulloa, liivinsuojia... korviketta ostin jo yhden purkin, viimeksi jäi käyttämättä kun omaa maitoa tuli riittämiin Tuleeko muille kokeneille mammoille mieleen mitä muuta pitäis viel olla valmiina?

Sairaalakassiin pakkaan tällä kertaa vaan herkkuja, imetysliivit, liivinsuojia, korvatulpat, omat shampoot ja saippuat, puhelimen laturi. Viimeks oli mukana vaikka ja mitä ja turhaks jäi. Sairaalan vaatteet ja ne verkkopikkarit oli superhyvät siellä.

Huhhuh, johan se h-hetki lähestyy

Luna 32+2

 

Huh, Anrai, ompa jännät paikat! Toivottavasti kuitenkin pieni malttamaton jaksaa vielä vähän aikaa pikku yksiössään!

Niinkuin tokkis84, minullakin on vahva olo, että kyllä se vauva jo ihan kohta on tulossa.. Enkä yhtään huomioi, että ihan hyvin voi mennä myös yliajalle, sitten voikin olla vähän hölmistynyt olo. Lääkäri kyllä toppuutteli eilen, että ei ole ihan hetkeen vielä syntymässä, paikat vielä ihan kiinni. Tavallaan höh, mutta hyvähän se oikeesti on. Ja olis mulla tietysti vielä paljon tekemistäkin - seinän maalausta (odottanut toista kerrosta jo yli puoli vuotta) ja tämä kauhea tavarapaljous ja sotkuisuus pitäisi jotenkin saada ojennukseen ja kuriin. Vai pitäisikö siivoukset säästää sitten lähemmäs loppua, jos tulee tukala olo ja pitäisi saada pienokainen liikkeelle?

Menkkatuntemuksia täälläkin, etenkin öisin, ja selkää jotenkin polttelee. Onneksi menee aina ohi päiväksi ja muutoin olo onkin aika mainio suurimmaksi osaksi. Vaikka silti kyllä välillä tekee vaan mieli käpertyä omaan surkeuteensa ja jaksamattomuuteen ja vähäisiin kipuihin..Ja valitella kovaan ääneen miehelle, silloin saa vaikka hierontaa.

Meillä oli perhevalmennusta kaksi kertaa - ja vielä kolmas, kirkon järjestämä parisuhdeilta, jossa ei vielä ainakaan käyty. Lähinnä siellä kerrottiin/luennoitiin asiallisesti asioista - ja katsottiin videoita. Ainut vaan, että videot oli kovin vanhoja ja samoin hammaslääkärin esitelmä, olisihan ne voinut päivittää nykyaikaan. Ja vähän monet jutut sellaisia, mistä jo itse ottanut selvää. Toisaalta oli se kuitenkin hyödyllistä, kuulla ääneen lausuttuna samat asiat, mitkä on lukenut, tuli vähän konkreettisemmaksi.

Tuo parisuhde iltakin kiinnostaisi, vaikka eikai sielläkään mitään kovin mullistavaa ole.. Miten te muuten olette ajatelleet hoitaa- tai kokeneemmat olette hoitaneet - parisuhdetta vauva-arjessa, että se säilyisi ihan kivana silloinkin?

Ja sairaalakassi - mulla ei ole edes mitään kassia - pitäisi kai aloittaa siitä

Jaa, ei mulla taida muuta, voikaa hyvin odottajat ja ihanaa syyspäivää!

T.Stellaria ja poikanen 35+3

 

Kiva kuulla myös Kerttupetterin ja Anrain kuulumisia! Anrai, toivottavasti vauva malttaa vielä kasvaa mahassa mulla tsekataan kohdunsuu seuraavan kerran muistaakseni 15.9. lääkärissä, silloin ei kyllä enää haittais jos edistystä ois tapahtunut.

Luna: hyvä vinkkilista hankinnoista! Mä oob ostanut kotiin mm nämä:
- vanupuikkoja
- vanulappuja
- talkki, sinkkivoide ja kylpyveteen laitettava öljy
- lansinoh - ihan pakollinen! Myös bebanthenia käytän, vaikka kakkosen kohdalla se olikin jo kiellettyjen listalla nänneihin laittaa..
- siteitä, siteitä, siteitä. Niitä menee paljon!
- liivinsuojia, niitä menee myös reippaasti
- rintakumit, just in case
- muutama tutti, tuttipullo ja pari purkkia korviketta

Tässä nyt alkuun, mitä tuli mieleen.

Sairaalakassiin aion pakata itselle kotiintulovaatteet, oletettavasti ovat samat kuin missä sinne mennään . Imetysliivit ja liivinsuojia, nämä kannattaa ehdottomasti olla omasta takaa. Lakritsia ja suklaata! Lakua on himoittanut jo pitkään ja auttaa vatsan toimintaan synnytyksen jälkeen. Kannattaa muuten pyytää heti vatsaa pehmentävää lääkettä, ummetus tulee helposti ja sitten se wc:ssä käynti vasta sattuukin tikkeineen kaikkineen.. Puhelimen laturi ja henk. koht. hygieniajutut (shampoot, hoitoaineet, rasvat yms). Niillä pärjää! Liputan myös sairaalan vaatteiden ja verkkopikkarien puolesta, sitä pyykkiä nimittäin alkuun tulee kun vuotoja yms on.

Voihan närästys! Eilisen päivän oli ihan kamala ylävatsan kipu ja paha olo. Mitään ei saattanut syödä ja rennie ei auttanut mitään. Oli kyllä niin paska päivä, että ois tehnyt vain mieli itkeä peiton alla.. Mutta tänään onneksi enää vain pientä päänsärkyä ja ruokakin on maistunut.

Meillä miehellä on onneksi enää ensi viikon ulkomaantyökeikka pidempi reissu, loput on kotimaan kamaralla ja siten, että noin 4 tunnissa olisi kotona. Lokuun koittaessa minäkin olen kaulimen kanssa ovella, ettei lähde enää mihinkään

Mä en usko, että tämä menis laskettuunaikaan saakka. Toki siihen vaikuttaa nämä napakat supistukset jo nyt ja tytöt molemmat on syntynyt 39+. Katotaan vaan niin kärvistelen vielä 42+

Mukavaa viikonloppua!

nuppusuu ja minimisu 34+1

 

Juu keuhkojen kypsyttämistä varten ne sitä kortisonia pisteli. Nyt on molemmat pistokset saatu ja nyt sitte vaa maataan jalat kohti kattoa kaks viikkoo. No ei. Pakko kai tässä on jotai tehdä. Aika kulu muuten millään. Mutta rauhassa on otettava. Mielellää ottaisin semmosen tapauksen ulos jonka ei tarviis jäähä osastolle kasvamaan ennenku kotii sais.

Itellä ihmeenkin rauhallinen mieli tilanteesta huolimatta. Tilanne tuskin ressaamalla kummenee. Ja ku tuntemuksia ei sillee mahottomasti ole. Viikonloppuna oli muutamia kipeämpiä supistuksia, muuten kivuttomia olleet. Kuitenki ehottomasti jo voiton puolella ollaan tässä hommassa nii rauhallisin mielin loppuun asti.

Pitääpäs tehä itselle vähän listausta teidän kokeneempien pohjalta nuista kassien sisällöistä ja muista hankinnoista. Varmasti sairaalakassiin tulee kerättyä aika paljon turhaa mukaan, mutta sitä kun ei yhtään tiedä kauanko siellä saa sitten aikaansa viettää. Ukko kai tässä enemmän hätäilee ku minä, eilen jo käski kassin pakata valmiiksi.

 

Anrai, siellä on todellakin jännät paikat! Toivottavasti pieni kaveri saa vielä hetken kasvaa - mutta onneksi olet jo pitkällä ja itse hyvillä mielin! Ota rennosti!

Täällä ei liiemmin ole merkkejä ulostulohaluista Toivon kyllä todella, ettei mennä sinne viikolle 42, mutta todennäköisestihän tässä käy juuri niin - ensin on panikoitu 20 viikkoa siitä, että älä vaan tule vielä ulos, ja loppujen lopuksi voi todeta, että viesti meni liiankin hyvin perille Välillä supistaa, mutta ei sen kummempaa. Jotenkin olen itsekin nyt tosi rauhallisella mielellä - nyt vain odotellaan. Aina välillä iskee paniikki elämänmuutoksesta, vauvan terveydestä ja vaikka mistä, mutta enimmäkseen vaan valmistaudutaan tulevaan.

Parisuhdetta on kyllä välillä tullut mietittyä. Jotenkin proosallisesti olen enimmäkseen tuuminut, että kunhan ensimmäisestä vuodesta hengissä selvitään ja toisiamme tuetaan, niin päästään jo pitkälle... Ja välillä täytyy jättää pieni vaikka mummolle ja viettää vähän aikuisten aikaa.

Just valitsin tuosta puhtaan pyykin seasta ensimmäisiä vaatteita vauvalle. Eilen kävin vaippa- ja liivinsuojaostoksilla. Hiljalleen olen vauvalipaston ylälaatikkoa alkanut täytellä noilla tarpeellisilla asioilla. Jotenkin tuntuu hyvältä hoitaa nyt hommat rauhassa valmiiksi, ettei tarvitse sitten hätäillä, jos beibi päättääkin tulla aikaisin maailmaan.

Parempia vointeja Kerttupetterille! Kerrohan kuulumisia!

Minervan 33+3

 

Parisuhteesta innostuin kommentoimaan, et hommat kyl muuttuu lapsen myötä. Esikoisen kanssa oli järkyttävä huomata kuinka kiinni vauvassa onkaan sen imetyksen kanssa. Me ei käyty kahdestaan missään ensimmäisen vauva vuoden aikana, toisinsanoen sinä aikana kun imetin. Koin itse poissaolon vauvan luota tosi vaivalloisena imettäessä, mulla ei pumppaaminen oikein sujunut ja rinnat oli kipeet yms.

Tunnepuoli miehen kanssa vaihteli laidasta laitaan, kun väsymys yövalvomisista alkoi painamaan oikein toden teolla siinä joulu-tammikuussa, niin muistan sellaisen tyhjän tunteen myös miestä kohtaan. Oma suositus on pysyä yhdessä sen ekan vuoden ajan vaikka hammasta purren, kyllä se elämä ja parisuhde taas voittivat kun vauvan hoitaminen tasapuolistui ja me vanhemmat saatiin nukkua yöt innolla taas niitä aikoja odottaen

Luna 32+3

 

Ai kauhia, katotaas muistanko kirjottaa ees kaikkea mitä mielessä kävi kun lueskelin teidän juttuja. Raskausdementiaa ja muuta höperyyttä ollu mulla tänään tavallistakin enemmän

Anraille, pietään peukkuja että malttais viihtyä masussa vielä jonkin aikaa

Kerttupetteri, haluatko jakaa sen tarkemmin mikä vetänyt fyysisen ja henkisen hyvinvoinnin niin piippuun..? Ymmärrän kyllä (ja varmasti muutkin) jos et Tsemppiä kovasti sinne, mistä tahansa johtuukin!

Stellaria, en tiedä onko oikotietä onneen tässäkään asiassa. Varsinkin se eka vuosi vauvan kanssa voi olla todella kuluttavaa parisuhteelle (väsymys, ei hirveästi kahdenkeskistä aikaa, halut ei kohtaa yms.) mutta jos molemmat ottaa alusta alken sen asenteen, että tästä selvitään niin kyllä siitä selviää Ja tiukan paikan tullen pitää ottaa kullasta luja halausote ja muistuttaa miten tärkeä ja rakas hän onkaan Ei siis kannata siinä uudessa elämäntilanteessa odottaa parisuhteelta "kuuta taivaalta" muttei myöskään pitää toista itsestäänselvyytenä/mitätöidä häntä viereltään. Ja puhukaa!! Jos on jotain mielenpäällä niin pitää sanoa, eikä heittäytyä mihinkään marttyyrin rooliin.
Tätä lasta odottaessamme mies on lähinnä ollut huolissaan siitä, miten hänen oma aikansa harrastusten parissa tulee taas vähenemään. Voisin ajatella, että onpas itsekäs , mutta koska tiedän miten tärkeää hänelle on päästä urheilemaan niin aion myös tehdä kaikkeni, ettei hänen tarvitsisi niistä hetkistä liiakseen luopua. Ja sama päinvastoin: hän järjestää minulle myös omaa aikaa, vaikka just urheilun pariin, koska ymmärtää että jopa minä kaipaan aikaa yksikseni Aina ei tietty realiteetit kohtaa näiden tarpeiden kanssa (esim. jos olisin sairaana niin mies ei todellakaan olettaisi että jäisin silloin vauvaa hoitamaan, vaan hänkin luopuu omista menoistaan, jotta voi olla apuna lasten ja kodin hoidossa.) Eli aika aikansa kutakin.

Tänään tuntui taas, että tämähän tulee täältä kohta väkisin ulos, sen verran hanakasti tunki jalallaan(?) alakertaan
Viime yönä näin unta, että tämä syntyi 25.9. ja oli pieni poika (mittoja en enää muista, mutta pienehkö oli) Siihen supistuskäppyrään oli piirtynyt vain yksi niin kova supistus, että olin sen itse rekisteröiny joten helposti oli vauva tullut ulos Ja imetyksen vaikeudesta/epäonnistumisesta olen viime aikoina nähnyt montakin unta

Nyt iski totaali black out... Jotakin piti vielä kirjoitella muttei ny muistu kuollaksenikaan mieleen että mitä Siispä sohvalle paijaileen masuasukkia, että rauhottus nukkuun

Öitä!

tokkis84 & ihmetys 33+3

 

Kiitoksia, eiköhän tää tästä

Kyllä tuo mies tuossa edelleen vierellä on vaikka suuresti ihmettelen miksi. Tai no kysyttäessä siitä, hän vastaa uskovansa että tää elo tästä helpottuu.

Fyysisesti alkaa olo olemaan kovin tuskastuttava; painoa tullut lisää semmoset 12kg plussasta, selkä kiukkuaa edelleen, erinäiset kipuilut ympäri kroppaa.. Normisettiä siis sillensä. Tää kotona oleminen alkaa vaan näkyä pääkopassa, kun johan tässä useemman kuukauden on kotona ollut sairaslomalla ja äippäloman alkuun on vielä vajaa 3vkoa

Kaks ensimmäistä kolmannesta mielialan vaihtelut oli hyvin pitkälti normaalia raskausajan heittelyä, mutta nyt viimesellä kolmanneksella masennus ja paniikkihäiriö nostaneet päätään. Iltasin nukkumaan käyminen ei meinaa onnistua, uni katkonaista sitten kun vihdoin nukahdan. Hermot on kireellä 24/7, kilahdan pienen pienistäkin asioista herkästi. Stressiä on mm. synnytyksestä, onko kaikki ok, miten jaksan sitten vauvan synnyttyä, miten mies jaksaa.. Eikä oloa auta yhtään se että tiedän stressin yms vaikuttavan vauvaan Sosiaalinen elämä on aika kehnoa. Mies ja omat porukat/sisarukset on ne keiden kanssa oon pääasiassa tekemisissä.

Mutta joo, hemppari ei oo noussut vaikka rautalisästä huolimatta. Supistukset ei oo aiheuttaneet kuin suun pehmenemistä, kaulaa hyvin jäljellä. Tai ainakin oli viimeisimmällä lääkärikäynnillä kolmisen viikkoa sitten. Sukkapuikkokipuiluita on alkanut olla päivittäin. Juutas miten kipeetä tekee pienikin kävely

Liikelaskentaa tullut harrastettua jonkun verran. Muutamia hiljasempia päiviä on ollut, mutta kaveri olikin tuossa pari vkoa sitten kääntynyt vihdoin pää alaspäin, kun aiemmin oli beba alhaalla ja pää kylkiluiden nurkilla.

Ajatus ei meinaa juosta kunnolla, tai ei pysty keskittymään niin pitänee palata myöhemmin tänne lueskelemaan ketjua


kerttupetteri 32+2

 

Terkut karkkipussin ja suklaalevyn ääreltä! Oli vain pakko saada jotain hyvää enkä tiennyt mitä teki mieli

Tsemppiä kerttupetterille, ihana, että mies on kuitenkin noin ymmärtäväinen ja tukena. Kyllä te ja etenkin sinä selviät!

Parisuhde -juttuja luin myös mielenkiinnolla. Tottakai se tulee muuttumaan uusien roolien myötä. Me ollaan miehen kanssa oltu yhdessä 11 vuotta, josta nyt reilu 7 naimisissa. Lapsia on siis ennestään jo kaksi ja kolmas tulossa. Me ollaan oltu siitä onnellisessa asemassa, että kaikki isovanhemmat asuvat aika lähellä ja meidän esikoinen oli molemmin puolin ensimmäinen lapsenlapsi, joten apukäsiä on ollut enemmän kuin tarpeeksi ja on saatu myös kahden keskistä aikaa. Osataan kyllä arvostaa tätä ja olla siitä kiitollisia. Suurin muutos ehkä lasten myötä parisuhteessa on ollut se, että toisen huomioiminen jää vähälle. Pienet teot, sanat ja kosketukset nousee tosi isoon rooliin. Ei sen aina tarvi sitä peiton heilutusta tms olla, riittää vaikka pieni pusu ohimennen Meillä on lapset tottuneet näkemään, että äiti ja isi halailee ja pussailee

Tokkis: allekirjoitan myös tuon, että pyrin järkkäämään miehelle myös omaa aikaa ja samoin hän minulle, molemmat sitä tarvitaan. Toki mies on työn puolesta niin paljon reissussa, että välillä häntä saa patistaa lähtemään vaikka kavereiden kanssa oluelle

Mistä tuli mieleen, mies lähtee nyt tällä viikolla sinne ulkomaankomennukselle ja oon valvonut öisin miettien, mitä jos lähtö tuleekin juuri silloin.. Kysyin siskoa "varanaiseksi", mutta kieltäytyi vedoten siihen, ettei hän tule ikinä haluamaan omia lapsia, jos joutuu synnytystä todiistamaan. totta varmasti tuokin No, toivotaan, että tämä pikkuinen malttaisi odottaa isin kotiin..

Tänään kävin neuvolassa ja eipä siellä ihmeempiä. SF-mitta oli 32cm ja pomppasi jälleen yläkäyrälle. Neuvolan täti oli kyllä sitä mieltä, ettei vauva käsikopelolla tunnu isolta vaan oli ehkä sellaisessa asennossa, että nosti tuota mittaa. Verenpaine oli ihan superalhaiinen ja kyselikin, että pyörryttääkö usein. Painoa oli tullut 300g, ja kehui, että kokonaisuutena painon kertyminen on ollut sopivaa ja matillista - yllätyin Vauva oli jo laskeutunut aavistuksen, mutta ei kiinnittynyt. Sen laskeutumisen kyllä huomaakin siitä, että ylävatsalle on tullut enemmän tilaa.

Elämää suurempi asia muuten, katselin eilen jalkojani ja ne on ihan kamalassa kunnossa, kun ei ole jaksanut/pystynyt/taipunut huolehtimaan Okohan niitä kuorivia sukkia (vaimitänenytonkaan) ok käyttää raskausaikana? Onko kellään kokemusta?

Kommentoida piti taas ties mihin, mutta en enää muista. Raskausaivot

nuppusuu ja minimisu 34+4

 

Nuppusuu, noista kuorivista sukista ei ole kokemusta, mutta samaistun tilanteeseen... Juuri eilen mietin, että miten voi kynsien leikkaaminen vaatia tällaista akrobatiaa ja kropassa olla muutenkin niin monta kohtaa, joihin on vaikea päästä käsiksi

Kerttupetteri, eihän tämä kotona pyöriminen tosiaan aina mitään herkkua ole. Varsinkin silloin, kun aika meni vain sängyssä ja pönttöä halaillessa, alkoi kyllä elämä lannistaa. Toivottavasti pääset välillä vähän tuulettamaan päätä! Mua on piristäneet jo ihan vaan kirjastoreissut ja kahvitreffit. Tuo stressi on kyllä haaste. Voi kun sen saisikin loppumaan sillä, että niin päättäisi Itse olen monta kertaa raskausaikana miettinyt, että mikään ei ole yhtä rasittavaa kuin se, kun käsketään olla stressaamatta. Kiitos vaan, sehän tosiaan auttaa eikä esimerkiksi stressaa entisestään Toivottavasti pystyt neuvolassa juttelemaan noista asioista!

Meillä oli eilen perhevalmennus. Ei kyllä ollut erityisen antoisa kokemus: lähinnä käytiin läpi samoja asioita, jotka oli jo nähty ennakkotehtävävideoissa. Ja jotkut asiat ihan vaan nauratti - kuten se, miten puhuttiin siitä, ettei pieniä vauvoja saisi viedä kauppakeskukseen. Tuota noin, kyseinen neuvola on siis keskellä kauppakeskusta

Mulla on välillä sellainen olo, että tämä lapsi yrittää tulla kyljen kautta ulos. Takapuoli on selkeästi junttautunut oikean kylkiluun tienoille, ja sieltä sitten tungetaan... Perhevalmennuksessa mietin, että miten nämä muut naiset istuvat niin rauhassa, kun omassa mahassa kävi koko ajan hirveä melskaus ja piti vaihdella asentoa ja silitellä toista rauhoittumaan...

Minervan 33+6

 

Kerttupetteri, tsemppiä ton mielialan kanssa... mulla on kanssa kuupan kanssa ongelmia ja noi fiilikset nukkumisesta ym on kuin mun elämästä. Luulen et tää anemia itsessään laskee mielialaa, onhan se ihan perseestä kun päivät ja yöt on yhtä valveunta eikä jaksa yhtään mitään.

Mulla on alkanut supistelemaan niin et tuntuu välillä reisissäkin. Ja niitä menkkatuntemuksia. Tunnistan et tuntui samalta kun synnytys käynnistettiin sillä ballonkilla ja ne ekat supparit alkoivat. Hieman epäuskoisena seurailen nyt et voiko tää tulla täältä ennen viikkoa 42

Seuraava lekuri on sit syyskuun lopulla jolloin nähdään onks supparit tehny mitään.

Kaikki tää on saanutpesemään jo tulokkaan vaatteita ja oon yrittänyt hammasta purren hankkia esikoiselle synttärilahjaa ja vaatteita juhlia varten. Saa nähdä onko tää toinen tullut sillon...

Luna poksuu 33+0!

 

Heissan kaikki, tulen vielä mukaan ketjuun.
Olen 41 vee, odotan kolmatta lasta, nykyisen mieheni kanssa ensimmäinen. Laskettu aika 20.10, tarkoitus synnyttää K-SKS vaikkakin meillä on yhteinen koti Etelä-Euroopassa.

Tiedän päässeeni edelleen vähällä ja silti turhaudun kun olo ei ole ollut yhtä hyvä kuin aiemmilla kerroilla. Turvotusta oli varsinkin elokuussa, nyt onneksi helpottanut. Yöt tahtoo mennä miten sattuu, se on ehkä pahinta. Ja se että heinäkuun lopusta viime viikkoon tein täällä töitä melkein 6 viikkoa ilman yhtään vapaapäivää. Ei täysiä, pitkiä ja raskaita päiviä mutta silti. Ja kuumaa oli. Nyt alkaa hieman viilentyä, tänä aamuna klo 7 oli vain 20 astetta. Turhautumista aiheutti ettei jaksanut tarpeeksi usein lähteä lenkille klo 6 ja myöhemmin oli auttamatta liian kuuma. Eikä se tahdo enää oikein sujua... tänään sain kasaan melkein 8 km mutta eihän siitä yhtäjaksoista juoksua paljoa ole.

Yhden neuvolan kävin täällä kun oon ollut pitemmän jakson täällä. Ihan turhaa. Oikein mitään ei voineet tehdä mikä olis tehty Suomessa. Edes hemoglobiinia tai pissanäytettä ei voinut ottaa. Katsoi kuin pöllöä kun kysyin. Olis pitänyt varata aika lääkärille joka olis kirjoittanut lähetteen labraan ja-ja-ja... ai niin unohdin, täällä kaikki on tehtävä vaikeimman kautta. Painoakaan ei katsonut. Edellinen neuvola ollut siis jossain vkolla 26, seuraava sit 35+4 kunhan olen siellä.

Pikkuriiviö heittää edelleen volttia minkä ehtii. Aamulla hikka on kylkiluissa, illalla ihan alhaalla. Eilen jo valitin miehelle että koko maha on arka kun myllää niin. Varsinkin oikea kylki mistä koetetaan jalkaa saada ulos. Kylkiluissa ahdistaa vielä. Reilun viikon päästä pitäis lentää suomeen. Saa nähdä mikä on sitten olo.

Sairaalakassia pakataan sitten siellä. Mies tulee perässä kun on 38+1. Toivottavasti pikkuihminen malttaa odottaa. Olis kiva jos isä pääsis ensimmäisen lapsensa synnytykseen mukaan.

Lisää kuulumisia seuraavalla kerralla!
Rouva M 33+6

 

Tervetuloa, Rouva M! Apua, tuo helle tässä vaiheessa olisi mun painajainen... Mutta aika terästä kyllä olet, jos pystyt siinä ja tässä vaiheessa vielä juoksemaan! Itsehän hissuttelin eilen kokonaista kolme kilometriä neuvolaan ja takaisin, supisteli niin maan... öh, paljon, ja tänään lepäilenkin sitten kotona Aika haasteellisilta kyllä kuulostaa nuo sun neuvolahommat!

Mulla oli eilen neuvola ja ensimmäistä kertaa täytyy sanoa, että hohhoijaa. Tavallinen terkka oli sairaana, ja ensimmäisen kerran törmäsin... no, ei kai sitä muuten voi sanoa, kuin että lässytykseen. Siitä tulikin sitten puolet nopeampi käynti kuin yleensä Positiivista oli se, että beibi on ilmeisesti asettunut jo hyvin aloilleen pää menosuuntaan. Tästä eteenpäinhän noita käyntejä sitten piisaa. Aika hurjalta muuten tuntui, kun nyt varattiin jo käynti lasketulle päivälle - että onko se kalenterissa jo niin lähellä Ensi viikolla on neuvolalääkäri, ja kiinnostavaa kyllä kuulla, millaisia kuulumisia sieltä tulee! Tosin siis tämä pieni kaveri olisi edelleen tulossa ulos lähinnä sieltä kyljen kautta...

Tsemppiä Lunalle vointeihin! Ja kaikille mielialan kanssa... Välillä olen itsekin ihan hyvissä tunnelmissa, välillä tuntuu, että päällä on jatkuva raivo ja kestoketutus ihan kaikkeen.

Minervan 34+1

 

Käyn näin pikaisesti hehkuttamassa, että huomenna on vika työpäivä (ja joo, mulla oli se siisti sisätyö)!!! samaan aikaan innokas ja haikea olo. Kirjoittelen enemmän viikonloppuna. Mukavaa lukea teidän kuulumisia!

marikkinen 34 + 3

 

Tervetuloa Rouva M! Melkoinen teräsnainen kyllä olet tuolla työtahdilla siellä helteissä päivitän sinut myös listalle, kunhan jaksan avata konetta.

Väsymystä, väsymystä. Tänään otin jopa kahdet tirsat ja silti olisin ihan valmis nukkumaan. Tänään on virallisesti äitiysloman ensimmäinen päivä! Ja enää ei haittais vaikka vauva lähtis syntymään (mitä nyt mies on juuri parhaillaan siellä ulkomailla), päästiin siis kuin päästiinkin turvallisille viikoille kovin alkaa olla malttamaton olo itsellä sekä vauvaa odottavilla isosiskoilla..

Marikkiselle tsemppiä viimeiseen työpäivään!

nuppusuu ja minimisu 35+0

 

Tervetuloa mukaan joukkoon sekalaiseen Rouva M!

Mua alkaa jännittää... Ylihuomenna neuvola ja neuvolalääkäri, ultralla tehdään varmistus mitenpäin tämä masuasukki nyt majailee (oon ite sitä mieltä, et on nyt pää alaspäin, mutta pää tuntuu tossa vasemman munasarjan kohdalla??) Sen verran vilkkaasti möyryää tuolla mahassa KO-KO ajan, että vaikea sanoa missä on mikäkin kohta milloinkin Pelottaa mitä sieltä painoarviosta tulee... mun terveelliset elämäntavat on menny nyt viime viikkoina iiiihan hakoteille.. Ei vaan pysty enää liikkuun entiseen malliin ko alkaa supisteleen niin pirusti vaikka muutoin olo hyvä. Ja sitten kun ei jaksa/pysty tekeen muuta niin tulee tylsyyksissään vaan syötyä ja herkuteltua. Mut otan kyl itteäni niskasta kii, heti jossain vaiheessa

Mies on reissussa viikonlopulle asti, ei auta tämän pungertaa itteään ulos ennen sitä. Musta ois järkyttävän kamalaa joutua lähtee synnyttään ilman miestä! Oon koutsannu sen jo synnytystä varten seuraavin ohjein:

- kun tuskailen että eikö tämä koskaan helpota, niin muistuttaa siitä olosta mikä tulee kun saan vauvan vihdoin maailmaan ja kaikki kivut helpottaa
- muuten: ole hiljaa. Minä keskityn synnyttämään, keskity sinä olemaan vain siinä henkisenä tukena
- äläkä koske minuun, älä ainakaan tule sivelemään MITÄÄN kohtaa. Jos välttämättä tarvii koskea niin hieroa alaselkää rystyset valkosena

Väsyki painaa koko ajan, varmaan hemppa laskenu edelleen.

Nyt iltapuuhiin lasten kans

tokkis84 & ihmetys 34+5