Lokakuun lapset 2013 <3 *Toukokuussa*

Oon tässä miettiny että mikä on ku muisti pätkii, raskaus dementia, en ees tienny että tuollastaki on! :O :D aikamoista! Oon ollu muutaman viikon niin hajamielinen ja unohtelen asioita. Samaten tässä huomasin että jos ei ruokaa oo naaman edessä ku alkaa nälkä olla nii sitä kiukkuu ei siedä itekään. Täydellinen räjähdys yöeensä ihan mistä tahansa asiasta. Ja nälästä seuraa tosi huono olo joka alkaa sitten heti ku alkaa vähänkään tuntumaan että on nälkä. :D mies ressu ku joutuu kattoo tämmöstä, aina välillä yritän pyytää anteeks turhia kiukkuja turhista asioista vaan joskus se jää tekemättäkin eikä aina meinaa uskoa että johtuu tästä raskaudesta.

Kipuja en oo alun jälkeen tuntenu, joitain satunnaisia muljahduksia aina välillä aamuisin jos nousee äkkiä ylös. Muuten ei olekaan ollu, tai en oo ihan varma. Toisinaan töissä jos istuu niin tuntuu ku joku monottais lonkkaanpäin eikä oo kovin kiva tunne kyllä kun välillä sattuu tosissaan. Olettaisin että se on tuo vaavi joka sen tekee. :D elämää mahassa <3

Addoda & Röllö <3
 
Hei, täälä uus odottaja vielä lisää :)
Oon 18 vuotias ja esikoista ootan yksikseni.
oon valtavan onnellinen kun saa seurata pikkusen kasvua näin läheltä ja tottakai tuo jännittääkin hirmusesti, vaikka tietää, että kaikki menee hyvin ja lapsesta tulee erittäin rakastettu( ja se on jo nyt :heart:).

Tätä palstaa oon seurannu jo huhtikuusta lähtien, mutten oo uskaltautunu ite kirjottelee vielä, mutta nyt kun näin, että fb ryhmään ei oteta kohta enään uusia ni pakkohan se oli ottaa niskasta kiinni ja rekisteröityä :D

Tiedoista sen verran, että LA on 12.10 ja PHKS on sairaala.
Tyttö-olo tässä on kokoaika ollut, kun keksiikin vaan tyttöjen nimiä, mutta poika jod tulee niin aivan yhtä onnellinen sittenki oon( paitsi pitää keksii joku tosi mahtava nimi uusiks :LOL:) RU on mulla 30.5 ja odotan sitä kun kuuta nousevaa :D

Vähän jännittää kun viimekerralla ultrassa PHKS:ssä olin yksin ja tosi innoissani kun sai pikkusta nähä ekaa kertaa kunnolla ( jos ei sitä varhaisultraa lasketa, jollon se ei muistuttanu vielä yhtään ihmistä). Ja siinä sitten hymyilin ja naureskelin ku pikkunen oli niin söpö ja kaikki tuntu vielä niin oudolta, niin ultran jälkee lääkäri sitten totes" mä oon tosi huolissani miten sä tuut pärjäämään ton lapsen kanssa kun sä hätiköit niin paljon"
Olin aivan hämilläni, kun huoneessa oli 5 ihmistä ( lääkäreitä siis kaikki) ja kaikki tuijotti mua jotenki kauheen vihasesti, vaikka olin vain innoissani pikkusen näkemisestä. Mietiskelin sitte, että olisko mun pitäny olla sen 35 ja naimisissa mies siinä vierellä ultratessa ja hiljaa kokoaika katse kaikkialla muualla kun siinä pikku näytössä. Pikkusen tosta mieleni kyllä pahotin, kun olin ihan yksin sielä ja kaikki jotenki siinä huoneessa tuntu ajattelevan musta vaan jotain pahaa:/
No itehän sen tietää, että pystyykö siihen ja tollaset kommentit saa vaan tajuumaan kuinka paljon tätä oikeesti haluaa ja tahtoo näyttää niille kaikille ;)

Toivottavasti tästä viestistä sai nyt jotenki edes selvää, kun mobiililla kirjottelen ja nään vaan 1/3 osan rivistä :D

Vielä siis kirjotin kirsikka92 yksityisviestiä, ja toivon kovasti pääseväni vielä fb ryhmään :)

Tänään 18+4( ultran mukaan)
 
Viimeksi muokattu:
Aika rientää ja vatsa kasvaa, alkaa olla melkosen iso mun raskausmaha :D Kohta raskauden puoliväli jo, tuntuu että aika menee vähän liiankin nopeeta, synnytys lähenee ja raskas vauva-aika alkaa vääjäämättä olla edessä :D Huh, mihinhän sitä on itsensä taas laittanut? Ite en ole kummallakaan kerralla nauttinut vauva-ajasta, vaan se on ollut enemmänkin päivästä ja yöstä toiseen selviytymistä, mutta se kaikki on palkittu monin kerroin nyt kun lapset on isompia ja omatoimisempia. Ja vauvavuoden raskaudesta huolimatta kaikki on kyllä todellakin sen arvosta. Tänään just töihin ajaessa mietin miten tyhjää mun elämä olis jos meillä ei olis noita meidän tyttöjä, välillä toki yhä rasittaa tämä sotku ja työmäärä, mutta en vaihtais tätä ikimaailmassa pois! Kyllä sitä saa olla onnellinen ja kiitollinen että saa elämäänsä vielä yhden oman lapsen lisää :heart:

Supisteluista mulla kans supistelee, välillä enemmän ja välillä vähemmän. Vettä yritän juoda paljon ja ottaa iisisti niinä päivinä kun supisteluita on enemmän. Mullahan on ollut koko raskauden hiivatulehdus ja pH-epätasapaino tuolla alakerrassa mikä saattaa olla osasyynä supisteluihin.

Rakenneultra on mulla tasan kahden viikon kuluttua ja sitä kyllä vähän kauhullakin odotan.. Täällä joku aiemmin mainitsikin että aiempien lasten odotuksessa ei niin pelännyt tämmösiä, mutta nyt sitten kun on jo terveitä lapsia ennestään, pelkää että tällä kertaa meneekin jotain ikävästi pieleen. Eniten mua pelottaa se että vauvalla olis todella pahoja rakenteellisia poikkeavuuksia, ja joutuisin tekemään päätöksen pienen elämän suhteen, se olis aivan hirveä tilanne.. Anoppi sano mulle kerran että hänellä oli ihan sama, aina ajatteli että nyt on jo näin ja näin monta tervettä lasta, varmasti seuraavalla onkin jotain ongelmaa. Noh, onneksi nämä päivät on niin kiireisiä että ei ehdi hirveästi murehtia tuollasia, mutta että osittain innolla ja osittain kauhulla odotan tulevaa ultraa :confused:

Aivan ihanaa kun ilma on ulkona lämmennyt ja luonto alkaa vihertämään! Mulla kävi samoin kuin kahdessa aiemmassakin odotuksessa, väsymys päättyi rv17, toki välillä väsähtää, mutta nyt alkaa olla jo suurimman osan aikaa pirteä olo ja tänään pitkästä aikaa töissä omassa huoneessani otin muutamia tanssiaskelia radion tahtiin, alkaa olemaan hiljalleen oma itsensä taas :D

dita rv17+5
 
Viimeksi muokattu:
Mulla ei oo maha paöjon vielä kasvanu, lähinnä näyttää siltä kun olisin tullu raxista syömästä. mahasta, oonko ainoo kellä ei oo vielä kunnon kumpua ? Ite en oo vielä potkuja tai mitään tuntenu ja tätä palstaa lukiessani tulee sellanen " ahh kumpa se mullakin jo ilmottaid itestään "-olo :D
supistuksista täälä on kans vatsa yhtäkkiä täysin kovettunu ( useimmiten seksin jälkeen ja nyt salilla juostessa heti tuntu).
Vielä toinen kysymys, elikkä pystyttekö vielä nukkumaan mahallanne ? Ja onko kellään niitä maha-tyynyjä ja jos on, niin millaset kokemukset on niistä ?
 
Heissan, täällä vielä yksi uusi odottaja! Osaankohan käyttää edes tätä foorumia, en ole koskaan tänne kirjoitellut, ja kynnys kirjoitella nytkin on äärimmäisen korkea. Mutta koitetaan..

Olen 34-vuotias toisen lapsen odottaja, takana on kuusi raskautta joista vain yksi loppuun asti edennyt. Yksi enkelipoika meillä on taivaassa ja lisäksi neljä muuta varhaista epäonnistumista. Kuitenkin yksi ihana ja tomera poika meille on myös elävänä syntynyt ja nyt hänelle pikkusisarusta odotamme. :)

Raskaus on edennyt tähän saakka mallikkaasti alkuraskauden verenvuotoja lukuunottamatta. Aloin syömään aspiriinia veren ohentamiseksi ja istukan tukosten ehkäisemiseksi, kuten esikoisen raskaudessakin, ja tämä lopetti vuodot ja sen avulla on päästy näin pitkälle. Tähän saakka olen ollut melko luottavaisin mielin, mutta nyt on alkanut paniikki ja pelot pukkaamaan pintaan, että mitä jos tässä ei käykään hyvin. Nyt kun esikoinenkin jo niin kovasti odottaa sisarusta, niin olisi kauheaa jos vauvalle vielä jotain sattuisi... :( Viikko 22 on mulle se maaginen raja, sen jälkeen syntyviä yritetään pitää elossa, joten se on sellainen henkinen rajapyykki mulle, sen jälkeen en luultavasti enää panikoi niin kovasti. Näin oli esikoisenkin raskaudessa. Ensimmäinen rv 21 syntynyt pikkupoikamme kun joutui vain patologin tutkittavaksi ja roskiin..

Joten ymmärtänette, miksi foorumeille kirjoittaminenkin on vähän vaikeaa, olen niin taikauskoinen näissä asioissa että pelkään että tänne rekisteröityminen aiheuttaa nyt välittömän keskenmenon. Mutta toisaalta tuntuu kivalta purkaa näitä asioita pois mielestä muiden odottajien kanssa. :)

Vauva liikuskelee jo masussa verkkaiseen tahtiin, melko rauhalliselta vaikuttaa toistaiseksi, parit kunnon sätkykohtaukset se on saanut kun olen itse kovasti säikähtänyt jotain. :) Ja maha on iso ku mikä, monet on naureskelleet että ei kyllä ole tämä raskaus jäänyt keneltäkään huomaamatta kun maha on alusta asti ollut hillittömän iso. :) Toiset kyselee että onko siellä kaksi, mutta eipä ole ultrissa näkynyt kuin yksi ja yhdet sydänäänetkin vain kuuluu. Eikä meillä ole suvussakaan kaksosia. Kyllähän se maha voi varsinkin uudelleen synnyttäjällä olla isompi muutenkin..

Onko teillä muuten paino noussut miten paljon tähän mennessä? Mua ahdistaa, kun paino on noussut tähän mennessä yhtä paljon kuin esikoisen aikana koko raskaudessa.. Silloin paino nousi yhteensä 7 kg, nyt sama määrä on kohta kasassa eikä puolivälikään vielä ole.

Ihanaa kevättä kuitenkin kaikille kanssaäityleille! :)

Fb-ryhmää mietin vielä. Miten sinne nyt sitten pääsee, mitä tietoja pitää antaa ja kelle?

Leijonamama 18+4, LA 14.10
 
Viimeksi muokattu:
FB ryhmään pääsee enää su klo 23:59 saakka laittamalla mulle tai Kirsikka92:lle YV:llä oman nimen tai profiilin osoitteen mistä saadaan sitten kaveripyyntö laitettua. Sen kun hyväksyy niin liitetään ryhmään, eli ainoa mikä FB:ssä kavereille näkyy on uuden kaverin lisääminen. Ja mä poistelen kavereista ryhmään lisäyksen jälkeen niin ei tartte "pakkoystävystyä" :D

JA hei, jos joku on saanu multa vastauksen YV:llä ja oon jopa FB:ssä kaveriksi lisänny mutta en ole liittänyt teitä ryhmään niin HIHKAISKAA, nyt on alkanu noita pyyntöjä sadella aika paljon ja tosi monen kans on säädetty niin mulla alkaa mennä jo sekaisin et muistan kaikki lisäillä. :D

Ja Meillä oli eilen RU ja terve tyttövauva siellä näyttäisi olevan tuloillaan!! :heart: Katsotaan jos vielä neuvolalääkäri kurkkisi ultralla ja sais viellä myöhemmillä viikoilla tuohon tyttölupaukseen varmistuksen. :)

Haluaako Emskis päivittää mulla listaan tyttölupauksen?

Hyviä vointeja taas kaikille :)

Maana-mamma + matkustajaneiti 19+5
 
HEI NE JOTKA OVAT PYYTÄNEET MINUN KAUTTA PÄÄSEVÄNSÄ FACEBOOKRYHMÄÄN. oLEN MENNYT IHAN SEKASIN VIESTIEN MÄÄRÄSTÄ JOTENKA PISTÄTHÄN VIESTIÄ UUDESTAAN JOS ET OLE SAANUT VASTAUSTA!! :) KIITOS

kirsikka ja rakas nasukki 20+4
 
Tässä onkin useampi pvä tullut nautittua mahtavista kesäisistä ilmoista,joten kirjottelu taas vähä jääny. lukemassa käynyt kyllä mutten ite oo "jaksanut" näpytellä,mutta nyt...

tänään olin toinen nla käynti (rv 16+4),ja tällästä merkittii neukkukorttiin:
paino 90,4kg (lähtöpainosta -1kg) eli ei oo tullut viel kiloja lisää,ihme kyllä :eek:
pissa puhdas
rr 135/79, p76
hb 115 (lähtö oli 118),viel ei tartte lisärautaa
pikkuisen sydänäänet 145-148. liikkui kovasti ja antoi nyrkkiä/potkuja anturille :D

kaikki on kaikinpuolin hyvin :)
seuraava nla käynti on 24.6 joka onkin sitten ns.kela neuvola . Mutta tuota ennen onkin RU käynti :)

oma olo on ollut nyt tosi hyvä, hyvin selvisin muuttopuuhistakin; tosin, jalat ja selkä olivat muuttopäivän jälkee sairaan kipeet :/
harjotussuppareita on useesi päivän mittaan,mutta ei nuo tunnu missään.
Liitoskivut on välillä kyllä tosi kipeitä :x ,mut menee tosi nopeeta ohi..

Tällästä tänne...
Nyt nauttiin lisää ihanasta ulkoilmasta :)
Ihana kun ei tartte pukee hirveesti päälle, ja saa "esitellä" masuakin,joka on kyllä tosi iso jo :D ..

Muruliini82 ja masu-asukki 16+4
 
Maana-Mammalle lähti täältä myös pyyntöä fb-ryhmää varten :)

Ajattelin kommentoida muutamaankin asiaan, aloitetaan vaikka noista liitoskivuista.

Mulla ollut välillä todella kovina, yskiminen tai aivastaminen aivan helvettiä.. Välillä pistänyt oikein kaksinkerroin ja tipan linssiin.. Mutta onneks eivät vaivaa koko ajan.

Harjoitussuppareita ajattelin eilen, kun oli erilaista vatsakipua. Työni on ajoittain aika fyysistä, ja eilen tuli paljon tehtyä nostoja. Oli sitten illalla outoja kipuja vatsassa ja tulivat minuutin "kohtauksina", olisiko sitten just noita harjoitussuppareita..?

Mahaa on täällä jo aikalailla. Ennen ekaa ultraa mietittiinkin miehen kanssa, et onkohan tulossa kaksoset vai LA laskettu tosi pieleen :D Ei ollut kumpaakaan, mulla vaan on nyt iso maha. Tuntuu vain tosi oudolta, kun aina ollut aika litteä vatsa, vaikken mikään pienikokoinen olekaan :) Enkä kyllä vielä kauheesti tykkää esitelläkään, jotenkin se ei vaan tunnu näyttävän vielä raskausmahalta..
Mahallaan nukkuminen alkaa olla tukalaa, mistä en tykkää yhtään, koska olen aina nukkunut mahallani. Kamala opettelu ollut kyljelleen nukkumisessa :p

Gabriella: Ärsyttävää toi arvostelu, kun käy yksin jossain, tiedän tunteen. Mun mies ei ole käynyt neuvolassa kertaakaan, enkä koe sinne tarvetta olevankaan.. Tosin neuvolatädin mielestä tuntuis olevan niin kiva kun mies osallistuisi, huoh.. Oon myös joutunut ramppaamaan sikiöseulannan takia 3 kertaa ultrassa, ja vain kerran on mies ollut matkassa. Kauhee arvostelu tuntuu siitäkin tulevan, "otathan miehesi mukaan ens kerralla..". Mä olen aina tottunut olemaan (ehkä vähän liiankin) itsenäinen, joten ei mua ole juurikaan häirinnyt. Toki on ihanaa jos ja kun mies on mukana, mutta hänen työnsä on sellainen, että aina ei vaan voi tietää missä on mihinkin aikaan päivästä. Vaatisi melkein vapaapäivän pyytämisen töistä, joka sitten taas tietää lisää töitä viikonlopuille. Me ollaan sovittu, että tehköön nyt rauhassa töitä, ja sitten kun vauva syntyy niin on enempi kotona. Muut sanokoon meidän puolesta ihan mitä tahansa!

Johan tuli tarinaa :D

Daredevil & pienokainen 16+5
 
Oi voi ja pienen pieni vuodatus!!!! Täsä jokin aika sitten hehkutin kuinka ihanaa on kun heitin vitamiinit menemään ja sain sillä pääkivut kaikkoamaan. Mitä sitä v...ua! Eilinen ilta meni sit pötköttäessä päivystyksessä tiputuksessa jotta saataisiin tämä migreeni laukeamaan. No kyllähän se sielä laukesi mut takasin on tullut. Lääkkeiksi sain Panacodeja ensisijaisesti ja Ketorinia jos oikeen menee pahaksi. Ei hele sanon minä.

Ennenmmin ottaisin vaikka ne liitoskivut kuin tän lamauttavan olotilan. On tosi raskasta kun ei ajatus pysy kasassa ja keität niinkin yksinkertaisen asian pohjaan kuin makarooni. :D Voiskohan tääkin olla sitä raskausdementtiaa höystettynä hirveällä jyskytyksellä päässä. Eli liitoskipuja on vain kun käy urheilemassa. Päivän viiveellä tulevat. Kestävätkin vain sen päivän. Vaiko olisko tässä lääkityksessä jo syy miks ei niihin satu. Supistuksiakaan ei ole ollut juurikaan kuin seksin yhteydessä ja sekin johtuu näistä lääkkeistä...

Maha-asukkikin on aika vaisu tapaus tällä hetkellä. Se saa hermot vielä enemmänn riekaleiksi. Mut on pakko syyä näitä lääkkeitä et olis jottain tolkkua täsä elämässä. En tiiä mitään pahempaa kipua kuin päänsärky!!!!!
Kiitos ja anteeks, ehkä helpotti ehkä ei!

Mahallaan taidan nukkua. Ainakin joka yö herään kun oon mahallaan ja kauhia vessahätä päällänsä. Kyljelleen yleensä nukahan. Maha ei ole suuren suuri ja osaa ihmisistä voi huijata vielä huppareilla. :D

Tikkaritar 18+3
 
Tikkaritar ite en ole montaa kertaa elämässäni kärsiny pääkivuista, mutta ne kerrat kun olen on kyllä olleet ihan tosi syvältä! Että osaanottoni lähetän kyllä sulle kun joudut niiden kanssa olemaan ja elämään... Ei siinä mitään jos on vaikka jalka saakutin kipeä tai liitoskipuja, pää kuitenkin toimii ja ei ole ihan toimintakyvytön, pääkipu kun on niin mikään ei onnistu eikä pysty edes telkkaria katsomaan saati rentoutumaan :kieh:

Mahallaan nukkumisesta ennen lapsia nukuin aina mahallani, mutta tuo jäi esikoisen odotuksessa ja imetysaikanakaan se ei onnistu. Nyt kyllä maha on jo niin iso että en voisi enää vatsalleni mennä ja mulla on näin raskauden myötä tuo rintavarustus turvonnu semmosiin sfääreihin että mullahan olis vaan tissit ja napa patjalla ja muu kroppa ilmassa :LOL:

Gabriella ei kannata verrata omaa vatsan kasvua toisten raskausmahoihin, kaikilla se kasvaa niin omaa vauhtia ja viimesillään olevien naisten vatsojen koossa on myös isoja eroja. Mulla on ollut aina raskausaikana todella iso vatsa, mutta tiedän äitejä joiden vatsa on ollut siron pieni ja nätti.
 
Jaahas lähti äskönen viesti liian aikasin, noh jatketaan vielä vähän ;)

Liikkeiden tunteminen esikoisen ekat potkut tunsin rv17, toisen lapsen rv15 ja nyt tämän rv16. Liikkeet tuntuu iltasin kun oon syöny iltapalan ja makoilen heti sen jälkeen sängyllä. N 10min syömisen jälkeen alkaa tuntumaan liikkeitä, tässä vaiheessa vain vielä melko lyhyen aikaa :heart:

Leijonamama tervetuloa mukaan porukkaan! Onpas kyllä surullisisa koettelemuksia ollut teidän vanhemmuuden matkalla :hug: Vaikka itselläni ei ole ollut koskaan keskenmenoa, silti väliin pelottaa että onkohan vauvalla kaikki hyvin ja meneekö synnytyskin varmasti niin että vauvalle ei koidu mitään vahinkoa. Eli hyvin ymmärrän sun tunteet varsinkin kun olet joutunut aiemmin menetyksiä kokemaan. Olin 24 kun odotin esikoista, sillon en juurikaan pelännyt komplikaatioita, nyt 30-vuotiaana hirvittää vähän kaikki :LOL: Mulla iso huojennusraja tulee olemaan rakenneultra sekä juuri tuo rv22 minkä sinäkin mainitsit, onneks pian ollaan sielä, sitten voi olla jo paljon turvallisemmin mielin =)

Painon kertyminen tällä hetkellä kiloja tullut n. 4-5. Aiemmissa raskauksissa mulla ei tullut lähes lainkaan kiloja ennen rv20, mutta siitähän se sitten yhtäkkiä alkoi ja molempian raskausaikana kiloja kertyi noin 20! Tästä syystä vaikea vielä ennustaa miten tulee käymään, nyt olen kuitenkin syönyt terveellisemmin ja herkutellut pajon vähemmän kuin aiemmissa odotuksissa ja tavoite onkin että painoa ei tulis tällä kertaa yhtä paljon. Kilot kyllä lähtivät heti synnytyksen jälkeen pois, mutta vauvat olivat liian isoja syntyessään. Mutta juuri mun ystävä sai lapsen, hänelle tuli kiloja odotusaikan noin 30 mutta vauva painoin vain 2900g, joten ei nuokaan aina käsikädessä kulje..

Palataan!

-dita rv17+6
 
Tuosta päänsärystä tulikin mieleeni.. Mulla on aina ollut tosi vähän harvoin päänsärkyä, yleensä sit 2-3 kk:n välein jysähtänyt kerralla migreeniksi.. Mutta nyt raskausaikana on kyllä ollut ennätys paljon päänsärkyjä :confused: Varsinkin, kun tällä hetkellä vielä flunssassa.. Toivon vain, että ei enteile mitään..

Ja mieleeni tuli myös herättää keskustelua imetyksestä.. Onko muita jotka asiaa vierastaa? Täällä tosiaan esikoinen tuloillaan, joten kokemusta ei ole. Mutta imetys on aina tuntunut todella vieraalta ajatukselta, koen olevani yliherkkä tissieni kanssa.. Ja niin on aina ollut.. Neuvolantäti ei ottanut kuuleviin korviinsa koko keskustelun aihetta, totesi vain, että kyllä se siitä sitten. Vaan entäs jos ei?
 
Daredevil: mulla ei tuo imetys ole edes mahdollista ja jotenkin tuntuu että ei se kovin helppoa olis mulle muutenkaan. Mun pahin painajainen raskausaikana esikoisen kanssa oli imetys muiden läsnäollessa, mutta korvikkeelle vauva joutui heti synnyttyään. Sama toisen ja tämän kolmannenkin kanssa.

Tuo kannattaa pohtia valmiiksi odotusaikana, pääset paljon helpommalla synnärillä jos olet päättänyt olla imettämättä ja neuvolan lähettämissä papereissa se lukee jo valmiiksi. Vuorokausi synnytyksen jälkeen on se aikaikkuna, jolloin Cabaser pitää ottaa estämään maidonnousu (ja rintatulehdus sen myötä), mun piti ottaa tuota vielä toiseenkin kertaan kun yksi ei riittänyt.

Muutenkin jos teet päätöksen olla imettämättä, kannattaa henkisesti valmistautua muiden paheksuntaan. Tuomitsijoita riittää, myös siellä synnärillä. Tämä oli tosi veemäistä, ja varsinkin kun kumpikin lapsi oksensi kaaressa luovutetun äidinmaidon. Joka kerta. Korvike pysyikin sitten sisällä. Katsoivat mua tosi kieroon, kun pyysin korviketta luovutetun äidinmaidon sijasta... :LOL:

Imetykselle on tänä päivänä myös vaihtoehtoja ja toivoisinkin, että jätettäisiin muiden valinnat rauhaan ja annettaisiin kaikkien mennä sitä polkua mikä omimmalta tuntuu. Jos haluaa imettää, rauhassa tai julkisesti, siitä vain. Se imetys ei todellakaan ole kaikille se omin juttu, eikä siitä yksinkertaisesti mitään tule jos se tuntuu vastenmieliseltä tai muuten epämiellyttävältä. Oli se sitten maailman luonnollisin asia tai ei.

Se neuvolan terkka on nyt taas vähän lepikossa, kun sen pitäisi ohjeistaa sua enemmän. Myös korvikkeiden suhteen, koska korvikkeiden valmistajat käyvät nimenomaan neuvolassa kertomassa omista tuotteistaan, suora kuluttajamarkkinointi on kiellettyä. Ja jos teet imettämättäjättämispäätöksen, varmista oikeasti että se terkka kirjaa sen sun papereihin ennen synnärille lähettämistä.

Väestöliitolla on myös oma Pullonpyörittäjät- opas, joka kertoo faktat sekä imetyksestä että korvikeruokinnasta. Löytyy netistä, kurkkaa se läpi ja vie tarvittaessa neuvolaan.

Imetyskin varmasti onnistuu jos on tarpeeksi motivoitunut yrittämään. Siitä mulla ei ole himpun vertaa kokemusta, joten en ala viisastelemaan asiasta josta en mitään tiedä. :)

Tämän kuitenkin löysin: SUOMEN IMETYSTILANNE

ja tuosta sattui silmään fakta, että vain 1% äideistä pääsee tuohon 6kk täysimetyssuositukseen, ja että keskimäärin imetys päättyy 1,4kk iässä. Syitä tuohon on varmasti laidasta laitaan, eikä yksikään niistä ole hyvän tai huonon äidin mittari.


t: entinen imetysfanaatikko, nykyisin kahden korvikeruokitun lapsen äiti :wave:

zoelle 18+0 *poks*
 
Daredevil juuri täsä yön hiljaisina tunteina mietin asiaa imettämisestä. ( Siis nukuttu ei ole pätkääkään.) Esikoista en imettänyt. Yritin kylläkin mut ei siitä tullut mitään ja tuntuikin niin vaikealta ja vastenmieliseltä. Toki tytöltä todettiin vastasyntyneen hidas syöminen... Hänellä meni 25min aikaa juoda tuttipullosta 45ml korviketta. Rinnasta siis olisi pitänyt imeä ihan täysillä... No se oli sellainen kokemus.

Poikaa imetin heti sen 5 ja puoli kuukautta kunnes tuli hampaat. ;) Jumalauta se sattu kipiää kun nappas hampailla kiinni. Siihen loppu. Tuntu luontevammalta kun kyseessä oli poika joka nappaa tissistä kiinni toki yksi kokeilu oli jo takana ja tieto ettei se korvike mikään huono vaihtoehto olekkaan.

Jos päädyt korvikkeeseen on se sun oma valinta ja minulla tuo esikoinen syntyi rv37 painoi 2870g ja siitä kasvoi hyvin korvikkeella. Ja on täysin samankokoinen kuin muutkin muutamassa kuukaudessa. Kumpaakin kokeiltu ja kumpikin tapa hyväksi todettu. Et ole yhtään sen huonompi äiti rintaruokitsit vauvaa tai ei.

Itse siis pähkään saman asian kanssa. Entä jos sielä on tyttö, voinko laittaa sille tissin suuhun vai en. :D Hassuja ajatuksia mut jotenki vaan puistattaa ajatuskin tällä hetkellä.

Tikkaritar
 
Moikka!
Tervetuloa uusille! Leijonamamma toivotaan, että kaikki menee hyvin. Tuo on ihan hurja ajatus että noin myöhäisillä viikoilla menee kesken :( Varhaisetkin kmt on rankkoja ja ikäviä :( Hyvä juttu, että liikkeet tuntuu, helpottaa varmasti omaa epävarmuutta.
Luulen et imetysasiaa kannattaa tosissaan miettiä vasta lapsen synnyttyä. Joillakinhan se lähtee ihan loistavasti käyntiin. Itsellä oli esikoisen kanssa ennen syntymää ajatus, että katotaan miten menee ja siirrytään korvikkeisiin jos ei onnistu. No synnäriltä oikein kauhukuvat ku lapsi huutaa ja kaks hoitajaa tunkee tissii lapsen suuhun. En sen taki pyydelly apua ja aina oli lapsella kauhee itkukohtaus ennen kun alkoi imeä. Kolme kuukautta imetin lähes koko ajan. Vähintään puolen tunnin välein ja en uskaltanu pulloa antaa ollenkaan ettei opi pullolle. Neuvolassa sanottiin, että jotkut imee tiuhempaan... ööö koko ajan? Kauheen kriisin jälkeen otin pullon käyttöön ja siihen jäi metys. Oli kyllä kova kriisi, itse olisin tosiaan toivonut, että voisi imettää pitkään. Mut ihan turhaa itteensä ja lasta kiusata. Meillä poika muuttui itkuisesta kitisijästä todella tyytyväiseksi vauveliksi, kun sai ruokaa kunnolla. Itseni kohdalla tuo motivaatio siis ei toiminut. En kokenut muilta negatiivista suhtautumista, tosin sellainen olo, että piti kyllä selitellä. Ikuisuus ongelmia
Nyt toivon kunnollista imetysopastusta ja jos ei käynnisty niin kaikkeni olen yrittänyt :)
Ennen esikoisen syntymää olin päättänyt että en koskaan ikinä ala käyttää kestovaippoja, mutta jotenkin hurahdin niihin ja kestot oli käytössä siihen asti ku alkoi päiväkoti. Yöllä tosin oli aina kertikset päällä. Mut tuokin on sellainen että itsellä pitää olla se olo että jaksaa. Onhan se tietyllä tavalla rankempaa kestojen käyttö. Saa nähdä jatketaanko kakkosen kanssa. Vaipat on kyllä tallessa.
Heinis ja nyytti 18+3
 
  • Tykkää
Reactions: kääkkis82
Mahallaan nukkumisesta: Mä olen nukkunut nyt puoliksi mahallaan, koska se on paras asento :) Esikoisen odotusaikana nukuin koko raskauden mahallaan, ei tuntunut pahalta. Ei tietenkään suoraan mahallaan, vaan niin, että toinen jalka oli koukussa :)

Imetyksestä: Jokainen tekee niinkuin parhaaksi näkee. Ärsyttää kun kaikesta tehdään niin mustavalkoista. Esikoinen oli täysimetyksellä sen 6kk, minkä jälkeen alettiin maistella soseita, imetin häntä vuoden ikään. Kakkonen oli täysimetyksellä 5kk ja osittaisella 10 kuiseksi, kolmonen oli täysimetyksellä 3 kk ja osittaisella vuoden ja kuukauden. Kolmas oli vielä sellainen tapaus, että maito ei meinannut lähteä nousemaan, sitkeästi yritin ja annoimme rinnalla korviketta. Ajattelin, että jos ei imetys käynnisty, niin sitten ei käynnisty, kasvaa ne pullovauvatkin ja muutaman päivän kuluttua maitoa alkoikin tulla riittävästi. Aina on riittänyt maitoa pakkaseenkin, niin mies on voinut antaa jos en ole ollut kotona. Esikoinen on ainut, joka ei huolinut pulloa, eikä tuttiakaan. Häntä hörpytettiin sitten, jos tilanne niin vaati. Kaksi nuorempaa on kelpuuttaneet pullonkin hyvin :) Jos käy ihme, ettei maito neljännelle vauvalle nouse, niin sitten ruokitaan korvikkeella :) Ei se maailma siihen kaadu.
Sama se on kestojenkin kanssa :) Meillä on käytetty osittaista kestoilua, kylässä ja öisin on ollut kertisvaippa, kotosalla kesto ja ihan perinteisillä harsovaipoilla on menty. Tuo kaksivuotias käyttää yhä harsoja tässä kotona, vähemmissä määrin tosin, koska kuivaksi opetellaan :) Jos en jaksa sitä harsorumbaa neljännellä, niin sitten pidetään kertisvaippoja :)

kääkkis ja sisu 18+0 ( POKS !! )
 
Kiitos, ihanaa saada tähän imetysasiaan vähän tukeakin. Tuntuu olevan kaikille ympärille oleville ihmisille niin itsestäänselvyys, että hermo menee. Ja heti ollaan paheksumassa ja käännyttämässä, jos kerron, että en ehkä aiokaan imettää. Taitaa olla järkevintä vaan olla asiasta hiljaa :D Olen kuitenkin sen verran kovapäinen, että teen kyllä sitten lopulta niin kuin itse parhaaksi näen, en niinkuin muut haluavat. Ja aikaahan onneksi on vielä miettiä..

Nyt odotan vain kuin kuuta nousevaa, että huomaisin pienokaisen liikkeitä. Viime yönä makoilin pitkään paikallani ja koitin kuulostella, vaan ei vielä tullut huomattua mitään. Ei vaan malttais odottaa ;)
 
Hei taas!

Aivan upea aurinkoinen ja lämmin päivä ollut, ihan kesäfiiliksissä täällä! :D

Imetyksestä on ollut puhetta. Itse toivon että imetys lähtee hyvin käyntiin ja voin imettää lähelle vuoden ikää. Mulla on molempien lasten kanssa imetykset lähteneet sujumaan ilman mitään ongelmia tai miettimisiä. Esikoisen otin rinnalle heti salissa ja hän alkoi saman tien imemään hyvällä otteella. Tähän täytyy heti lisätä että mulle on yhtä ok sekin että joku toinen ei halua tai voi imettää, kerron vain rohkaisuna niille jotka esikoista odottavat ja haluavat imettää että se voi olla myös helppoa. Esikoista täysimetin n.4kk ja imetys lopui kokonaan 10kk iässä. Kuopuksen imetys loppui kokonaan 6kk iässä kun mulla tulehtu umpisuoli ja jouduin olemaan 3 yötä sairaalassa. Hyvät puolet mun mielestä imetyksessä on sen helppous, ruuat kulkee aina mukana, imetys on ilmasta, ja hyvänä plussana raskauskilojen häviäminen itsestään ;) Miinuspuolina taas on se mikä oli ongelmana eskoisen kanssa että vauvasta tuli melkonen tissitakiainen etenkin yöaikaan. Imetys myös sitoo vauvan äitiin tiukasti, eli vauva kulkee imetysajan aika tiiviisti mukana joka paikkaan. Mulla ei maito herunut pumppaamalla eikä meillä esikoinen huolinut ollenkaan pulloa, joten tuon ajan olin kyllä tosi tiiviisti vauva kainalossa. Sillon esikoisen kanssa koin sen välillä raskaaksikin, mutta nyt tiedän että vauva-aika menee tosi nopeaan ja omaa aikaa ehtii myöhemmin saada ihan tarpeeksi. =)

Dita 18+0
 
Aivan kuin kohtalo olisi halunnut minua näpäyttää. Tuossa ekassa viestissäni eilen kirjoitin että kynnys foorumeille kirjoittamiseen on nykyään niin suuri, kun pelkään että tulee heti keskenmeno jos johonkin foorumiin liityn. No, kuinka ollakaan, aamulla alkoi verinen vuoto (ei onneksi kirkasta vaan tummaa/ruskeaa, mutta sitä tuli siteeseen saakka). Siltä istumalta lähdin lääkärin pakeille, hain lähetteen yleislääkäriltä ja menin synnärille, missä todettiin kaiken olevan ihan ok ja vuodon tulevan jostain kohdun ulkopuolelta, kohdunsuulta ehkä. Pelästytti kyllä niin järjettömästi ja syytin jo mielessäni tätä foorumille kirjautumista. :headwall:

No, nyt kaikki on hyvin ja vuotokin laantunut, korkeintaan pientä tuhrua on tullut ja nyt ei ole näkynyt sitäkään. Muutaman päivän sairasloman sain kuitenkin ja kiellon rehkiä liikaa, niin että vuotelu rauhoittuisi. Lääkäri ei kuitenkaan nähnyt mitään syytä huoleen, joten yritän nyt sitten olla huolehtimatta parhaani mukaan. :)

Tänään onkin kivasti tuntunut vauvan liikkeitä. Istukka on kuulemma etuseinämässä ja siksi voi olla että tähän saakka on ollut niin hiljaista.

Ja sitten vielä vauvan koko vähän yllätti, kun nyt on 18+5 ja vauvan koko vastasi rv21 kokoa, painoarvio oli 320g. Toki mittavirheitä sattuu, mutta ainakin lääkäri totesi että hyvinpä on kasvanut. No, toivottavasti ei vain tule jättivauvaa. :)

Kommentoin vielä sen verran tuohon imetysasiaan että jos imetys ei onnistu tai ei sitä halua syystä tai toisesta aloittaakaan, niin ei se maata kaada. Meillä takuttiin esikoisen kanssa imetysasioissa ekat 4 kuukautta, kun maitoa ei tullut riittävästi ja sai pulloa lisäksi, jo synnärillä hoitajat haki pojalle pullon kun totesivat että helpompi niin. Ja saman totesin minä kotona. Ja täysin terve ja normaali poika tuosta on kasvanut pääosin pulloruokinnallakin. :) Eikä siitä kannata kantaa huonoa omaatuntoa ja syyllisyyttä, vaikka minäkin ehkä alussa niin tein...
 
Viimeksi muokattu:
Leijonamama tiedän taipumuksen tulla taikauskoiseksi, mutta sen mä sanon, että sun vauvan voinnilla ei ole mitään tekemistä sen kanssa kirjaudutko tänne tai ei. Voin kertoa että oon itse kunnon pahanilmanlintu ja syntynytkin 13. ja perjantai! Peukut pystyyn että vauveliini selviäis maailmaan asti, meillä kaikilla :) Hienoa että oli väärä hälytys!

Imettämisestä ihanaa miten avoin ilmapiiri täällä on tämänkin asian suhteen! Jokainen tekee just niinkun lystää! Itse täytyy myöntää, että ajatus julkisella paikalla imettämisestä herättää hieman vieroksuvia tunteita. Asiasta tuli muuten jokunen ilta sitten brittiläinen dokkari, kattoko kukaan sitä? Siitä havaitsin tämän oman kynnykseni... Toivon itse, että pystyn imettämään, senhän näkee sitten. Tässä kohtaa ajatus on että imetän enintään 4-5 kk ja lopetan sitten. En oikein tiedä mistä tuo ajatus tulee, ehkä lähinnä ahdistaa ajatus tissistä roikkuvasta lapsesta kun ei ole sitä kokenut. Muutenkin ajattelen, että kuukausi pari sinne tai tänne ei tee ketään huonommaksi tai autuaammaksi tässäkään asiassa.

Kaikilla on mielipide äitiydestä lähinnä siis tässä raskaana ollessani olen havahtunut siihen, kuinka minusta on tullut "julkista" riistaa yhteiskunnassa. Ventovieraat ihmiset toteavat tilaani (eihän vammaiselle käydä sanomassa että katos, oot vammanen ellei joku urpo ole kyseessä) mutta siis nyt kaikki saa katsella ja kysellä ja jopa koskea. Ihmetyttää kanssa kun ihmiset jaksaa onnitella asiasta, onnittelut koskee niinkun mitä? Että molemmilla vehkeet toimii? Ehkä jollakin käynyt vahinko? Että menettää itsenäisyyden? Olen huomannut että tuleva lisääntyminen saa meidät jollekin uudelle tasolle, tulee näitä "tervetuloa perhe-elämään" toivotuksia mitkä ovat aika hämmentäviä, sillä ainakin mitä itse seuraan lähipiirissä oleia perheitä niin ei se ole aina niin kovinkaan autuasta. Kunhan puran sekavia ajatuksiani. Ihan suoraan sanottuna mua hirvittää. Kelloja ei voi enää kääntää takaisinpäin. Hyppäys tuntemattomaan on alkanut tuntumaan hypyltä, mitä en ehkä sittenkään haluaisi ottaa. Pelkään, että meistä tulee vain uupunut pariskunta.

Ja siitä mun hiivatin neuvolantädistä: enhän mä voi sille tollasia asioita kertoa, joudun heti johonkin lastensuojelulistalle kun kyseenalaistan äitiyden pyhyyden. Noh, pessimitsi ei ainakaan pety.

Pieniä liikkeitä kuvittelen tuntevani ja dopplerilla kuulen ne. Huomenna poksuu puoliväli. Raskaana oleminen ei kyllä ole mun juttu, tukala olo nyt jo. Ostin muuten Anitan tukivyön ja tuntuu että raskauskilot katosivat sen myötä, suosittelen!!! Keveni olo huomattavasti!

Kiitos ja anteeksi. Luna85 19+6
 
Mä nyt oon ihan tyhmä ja kaikkee, mutta voisin poistua tästä ketjusta pois eli mun tiedot saapi poistaa. Raskaus etenee varsin mainiosti ja kaikki on muutenkin ihan hyvin, mutta en oo täällä käyny nyt moneen viikkoon, joten en näe järkeä roikkua listoilla :)

Toivotan kaikille mukavaa loppu odotusta :heart:. Osan kuulumisia seuraankin tuolla facen puolella, mutta muille sanon vaan moikka moi :)

Fossiili ja "pikkunen" 19+2
 
Pe
Moikka kaikille, pakko on tulla kommentoimaan tuota imetys-asiaa. Mulla siis nyt neljäs raskaus menossa ja kahta ensimmäistä vauvaa (nyt 13v ja 9 v =)) imetin n. 8kk ja 2,5kk. Kolmatta en imettänyt ollenkaan, mietin raskausaikana jo päätöstä ja eniten todellakin huoletti mitä muut ajattelee, tyhmää. Neuvolassa sanottiin vain että se on jokaisen oma päätös, joka pitää tehdä omien lähtökohtien mukaan eikä ajatella mitä muut ajattelee. Päätös kirjattiin sairaalan esitietolomakkeeseen ja salissa kätilö vielä varmisti teenko niin ja antoi mulle sen cabaser-tabletin. Maito ei noussut ollenkaa ja mun kohdalla tämä päätös oli hyvä. Ihmettelyä toki sain osakseni ja kerroin ihan suoraan että koen imetyksen vastenmielisenä ja hankalana asiana, kaikki ei sitä ymmärrä mutta pääasia että itse ymmärtää :). Nyt tein jo saman päätöksen tämän nelosen kohdalla, etten imetä. Itse taas koen pulloilun helpompana kuin imetyksen, joten hatunnosto teille jotka imetätte. Hyvää odotusaikaa teille!

Pe 34+4
 
Moikka kaikille ja tervetuloa vielä uudetkin mukaan:wave:

Mä oon niin netin kanssa naimisissa että pari kertaa käyn päivän aikana. en mä montaa tuntia kerralla istu koneella, ihan pieniä hetkiä:) Eipä näitten 4 pojan kanssa paljoa täällä voi oleillakaan :D

Mahallaan nukkuminen En oo ikinä kuullut tuollasista tyynyistä. Nukun joskus puolittain mahallaan jos on ilmaa mahassa. Tai jos haluan tuntea oikein kunnolla pienen liikkeet niin vähän aikaa oon pehmeällä alustalla mahallaan. Tuntee pienenkin paremmin.

Mä oon imettänyt 3 täysimetyksellä 8kk ja yhtä kokonaiset 2,5 kk osittaisimetyksellä(ehkä 1kk täysimetyksellä) Mä jatkoin edellisen jälkeen aika pian opiskeluja ja en voinut ottaa vauvaa mukaan kouluun. >Lopetin imetyksen itse. Nyt haluisin imettää aika pitkään jos se vain onnistuu. Ainakin sen 6kk. Mä oon kuullut niin paljon erilaisia imetystarinoita, niin en mä osaa tuomita sen takia. Me koetaan kaikki asiat eritavalla. Ja kaikki on varmasti hyviä äitejä imetti tai ei. Mulla vain parhaiten lähtee kakki ylimääräiset kilot nopeaan kun imetän:) nyt viimeksi sai tehdä tosissaan töitä että saisin jotain pois. Pari kiloa jäi roikkumaan..

Vielä 9 yötä rakenneultraan. Jokuaika sitten laskin että reilu 2vko, että eiköhän tämä reilu viikko kulu nopeaan. Sukupuolta toivoisin näkeväni. Mutta enemmän odotan sitä että kaikki olisi hyvin siellä mahassa pienellä. Edeltävässä raskaudessa viimevuoden huhtikuussa epäiltiin vauvalla vakavaa sydänvikaa. Se meinaa kummitella mielessä ja kun siitä on niin vähäsen aikaakin. Mutta jos pystyisi pitämään ajatukset pois nuista peloista...

(.) Mä oon aivan hullu ottammaan aurinkoa tuolla pihalla ja nyt on niin ihanan lämmintä. Lapsetkin viihtyy vain pihalla hiekkalaatikon luona, niin itse voi vain ottaa aurinkoa. Mä oon kyllä kesäisin niin laiska äiti. Mutta mikäs tässä kun oon vielä kesän puoleenväliin edellisen vauvan äitiyslomalla:)Että enpä taida töihin hakea tässä välissä:D Mha-asukilla tuntuu olevan kaikki hyvin. Liikkeitä tuntuu vähän väliä ja kädellekin asti. Ihana tuntea kun pieni kasvaa ja vahvistuu. Oma.olo on hyvä. Ei ole liitoskipuja jos ei käy pitkällä lenkillä. Eilen illa jouduin kyllä ottamaan ison sohvatyynyn jalkojen alle kun nukahdin. Ollut niin paljon jalkojen päällä että jaloissa pakotti. Turvotusta ei onneksi juuri ole.

petite ja pieni 18+6<3
 
SR
Imetys asiasta, se on jokaisen oma asia mitenkä haluaa tehdä. Minä imetin esikoista 6 kk täysimetyksellä ja 10 kk asti osittain. Alku oli todella hankalaa kun vauva rupesi imemään se sattui todella paljon niin että kirosanat lentelivät ja oikean asennon löytäminen oli hankalaa, mutta jos ei heti anna periksi ja haluja imettämiseen on niin tilanne helpottuu nopeasti. Ja raskaus kilot lähtevät itsestään siinä sivussa. Alussa meillä annettiin lisäksi korviketta, mutta se jäi kun huomasin että maitoa riittää. Mutta voi olla tilanteita ettei vauva jaksa imeä tai maitoa ei ole tarpeeksi, ei kannata syyllistää itseään ja ottaa asiasta liikaa paineita. Minulla on useampi ystävä joilla ei imetys onnistunut tai eivät halunneet imettää, ihan samalla tavalla lapset ovat kasvaneet ja voineet. Ei siis paineita, vaikka asia varmasti mietityttääkin...

SR 17+2
 

Yhteistyössä