Lokakuun lapset 2013 <3 *syyskuussa*

dita , minä se olin joka suosittelin ottamaan verikokeet jo sairaalassa jos miettii alkavansa maidonluovuttajaksi:)

hupiaelämään, minä oon luovuttanut maitoa 3:n ekan lapsen imetyksen aikana, eikä mulla ole ollut tuommosia ongelmia:D. Omat vauvat on syöneet n.3-4h:n välein ja yösyönnit ovat lopettaneet itsekseen 4vkon-8vkon iässä, ja silloin oli pakko pumpata aamusyötön jälkeen ylimääräset pois. Pumppasin vain aamulla ja illalla oman vauvan syötön jälkeen. Itse vein maidot Oysiin, mutta nykyään kuulemma hakevat lähi terveyskeskuksestakin kerran vkossa pakastetut maidot.
Mulla on noussu maito myös vasta n.3-4pvän päästä synnytyksestä mutta sitten sitä onkin tullut:). Nyt ajattelin luovutusta myös, jos maitoa riittää. Tulee siitä niin hyvä mieli kun tietää kuinka elintärkeää se äidinmaito on niille ihan pienille keskosille!


Sinnuli 34+1
 
Heips.. poks 36+0.. Jee enää toivottavasti se 4vk max. jäljellä. Jospa pien tulisi jo vähän aikasemmin ettei tarvitsisi käynnistystä kokeilla. Mut joo neuvolas eilen kaikki ok, jopa hb pysynyt multivita raskaustableteilla hyvänä. Maha kasvaa yllättäen keskikäyrillä, ja todella toivon, että pysyisi keskikokoisena pieni. Sokerit pomppas tuossa välillä korkealle flunssan takia, sai kyl taas tarkkailla syömisiään.

Sairaalakassit olen pakannut valmiiksi, jottei tuo mies mene ihan paniikkiin mitä pitäisi tuoda :D Ja en kyl ala pakkailee siin vaiheessa enää kun alkaa supistelee. Toinen oli sen verran vauhdikas tapaus, että tällä erää lähdetään heti ekoista merkeistä. Mieluummin kävelen sairaalan käytävillä kun odottelen kotona syntyykö sit matkalle tai kotiin. Meiltä menee kuitenkin tunti sairaalaan, siis kun lapsiakin pitää viedä matkalla hoitoon. Jännityksellä odotan pääseekö mies mukaan vai joutuuko tulemaan kotia hoitamaan loppuja lapsosia, meillä kun ei ole kaikille hoitajaa paikalle tulemaan :( Että vaavi tilauksessa klo 8-16 välille arkena niin pääsee mukaan :D heh no joo nuohan nyt tulee milloin haluaa..

Maitoa en ole pystynyt luovuttaa ja tuskin nyttenkään riittää kuin omalle lapselle. Hyvä asiahan se on joka siihen pystyy ja jaksaa.

Hyvät viikonloput kaikille!

muumimamma-81 36+0
 
Hoitolaukku: Mulla on esikoisen ajoilta joku Emman musta hoitolaukku. Tarpeeksi tilava, että sinne mahtuu vuorokauden tarvikkeet vauvalle. Plus mahdollisesti jotain mun juttuja myös. Lisäksi mulla on aina oma käsilaukku mukana. Meillä hoitolaukku on tosi tarpeellinen, koska en tykkää jäädä kotiin vauvan kanssa, vaan liikun paljon. Ainakin esikoisen kanssa tehtiin näitä lähden aamulla yhdeksältä puistoon - kaveri soittaa, lähden junalla puolen tunnin matkan päähän - hengaillaan parilla muulla kaverilla - junalla kotiin kaupan kautta - kotona ollaan viistoista minuuttia myöhemmin kuin mies :) Eli aina piti olla varusteita koko päiväksi.

Maidonluovutus: En ole ajatellutkaan luovuttaa maitoa. Lähinnä toivon, että maito yleisesti ottaen nousisi, jotta voisin täysimettää edes muutaman viikon. Esikoisesta maito ei noussut koskaan, osittaisimetyksellä yritettiin kuusi viikkoa, ja sitten todettiin, että tästä ei tule mitään. Yritin pumpata, mutta suurin saaliini (maidontuloa nostattavien lääkkeiden kanssa) oli 15 ml molemmista rinnoista. Olisi niin paljon helpompaa tuo reissaaminen, jos saisi imettää tällä kertaa...

Ensi tiistaina olisi sitten mullakin se aika äippäpolille kokoarvioon. Hieman odottelen innoissani, koska lähinnä mua mietityttää, että yli kaksi kuukautta raivotarjonnassa ollut vauva olisi viime viikolla kääntynyt perätilaan. Hikkailu tuntuu nyt nimittäin ihan väärässä paikassa. Toivottavasti näin ei ole käynyt.

Ja saa nyt nähdä päästäänkö sinne kokoarvioon asti ollenkaan. Eilen meinasin jo taas, että pitääkö lähtää synnyttämään, suppareita tuli kymmenen viidentoista minuutin välein kolmisen tuntia. Mutta sitten ne taas laantuivat puolen tunnin välein tuleviksi. Hieman alkaa hermo mennä tähän joka iltaiseen kellottamiseen :mad:

clearbrook 35+6
 
Torstaita kaikille! Neuvolassa käyty ja kaikki oli kunnossa, vauvakin oli oikeinpäin vaikka uumoilin että olisi kääntynyt. Nykyisessä neuvolassa on onneksi ultra niin katsoivat sillä tarjonnan ja asento oli niinkuin pitikin. Clearbrookille halusinkin sanoa, että hikka on mullakin tuntunut viimeisen viikon aikana kylkiluiden alapuolella, mutta silti vauva oli pää alaspäin, eli älä vielä hätäänny siitä hikan tuntemisesta. :)

Sf-mittoja olis kiva kuulla muiltakin. Mulla nyt viikkoja siis 34+3 ja sf-mitta oli 32. Eihän noiden vertailusta mitään hyötyä ole, kun ihmisiä, vauvoja ja vauvojen asentoja on erilaisia, mutta olis silti kiva kuulla. Meillä pudottiin viimeksi yläkäyrältä keskikäyrälle ja nyt oltiin siinä välissä.

Maidon luovutusta en ole miettinyt ennenkuin nyt. Esikoisen imetys ei ottanut onnistuakseen, neljä kuukautta kyllä sain osaimetettyä, mutta maitoa tuli tosi vähän ja vaikka miten pumppasin ja pumppasin, niin ei herunut. Se oli iso pettymys mutta nyt lähden imetysrumbaan avoimin mielin, ja ajattelen niin että epäonnistua ei voi, kunhan lapsi saa JOTAIN ruokaa. :) Meidän esikoisesta on kasvanut korvikkeilla ihan terve, normaali, reipas ja iiiiso mies joten en ota stressiä. Toisaalta tiedän imetyksen hyvät puolet ja aion kyllä yrittää niin pitkän kuin mahdollista, koska se osaimetyskin on pelkästään hyvä juttu.

Tietääkö muuten joku kauanko pakastettu rintamaito säilyy pakastimessa? Siis jos sitä maitoa kuitenkin tulisi edes välillä yli tarpeen pumppaamalla niin minä ehkä mieluummin haluaisin pakastaa sitä omalle lapselleni. Toki jos maitoa aivan tursuaa niin että pakastimeenkaan ei enää mahdu, niin luovutusta mietin. :D

Emman hoitolaukkua katsoin just eilen Prismassa mutta en ostanut, koska toisaalta olis kiva ostaa ns. tavallinen laukku jota voisi käyttää sitten myöhemminkin. Esikoisen aikana mulla oli surkea laukku joten nyt vaan huvittais ostaa joku tosi nätti. Taidanpa lähteä vähän shoppailemaan vielä tänään.. :)
 
  • Tykkää
Reactions: kääkkis82
Hei kaikille :wave:

MUN KUUKAUSI !!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!:heart: Mutta tuskimpa synnytän ennen lokakuuta :LOL:

kiitokset leijonamama uudesta pinosta:flower:

Millamakia Varmasti säikäytti tuo kolari.Onneksi ei luultavasti käynyt pahemmin :hug: Toivottavasti saat pian tarkistettua vauvan tilannetta niin ei tarvii stressata

Vesisynnytyksestä Oon haaveillut mutta ei taida olla oysissa edelleenkään mahdollista? Luulisin että saattasin selvitä koko synnytyksestä ilman kivunlievitystä jos veteen sais synnyttää,ku mulla esikoiseltakin autto se vedessä lilluminen niin hyvin kipuihin ja yks luomusynnytyskin(tosin ei omasta tahosta.en vaan kerinny enään saada kivunlievitystä) mulla on ja siitäkin selvisin hengissä,joten tuo vesi ois varmaan tosi hyvä kivunlievitys siinä loppuvaiheessakin.Altaaseen haluan varmaan tälläkin kertaa jos vaan kerkeän ja niitä on vapaana.

Sairaalakassi Ei oo vielä pakattuna vaikka laskettuun enään komisen viikkoa,mutta oon kuitnekin jo pessyt kassin ja laitellut kassin viereen jo jotain tavaroita mitä otan mukaan.Jospa pakkaisin joskus viikon päästä varalta tuon kassin jotta ei sitten jää kaikki tarvittava kotiin jos kiire lähtö tulee.Vaikka luulenkin kyllä että kassi sitten vaan pyörii edessä ja silmissä monta viikkoa oottamassa kun kuitenkin yli menee....

Vauvaa varten en oo vielä katsonut vaatteita kun en yhtään tiiä mitä ottasin hälle mukaan.Tahdon nätiti vaatteet mutta tietysti myös sellaset jotka on hyvä pukea päälle.Ainakin otan lakiksi ruskovillan silkkisen ensimyssyn ja kaukaloon on ostettu sellanen lämpöpussi joten luultavammin pelkät sisävaatteet tulee sinne lämpöpussin sisään vauvalle.Ehkä otan myös sellasen ohuen viltin kaukaloon mukaan että jos autossa avataan pussukkaa ettei vauvalla tuu liian kuuma(pussukassa fleese vuori) niin sitten voi vähän tuota peitettä laittaa vauvan ylle.
Pikkuselle ois aivan ihana mekkokin oottamassa ja se ois kotiutumispäivänä ihana laittaa ylle..ehkä se ei oo hankala kun on sellanen joustava ja "kirjekuori"kaula aukolla ja tosiaan sen alle ainakin kietasubody ja puolipotkarit ja ehkä vielä leggingsit.Niin ja toki jotkut villasukat jalkaan ja tarvittaessa tumput käteen.Mulla melkeen kaikissa kietasupodeissa hihat sellaset jotka saa käännettyä suppuun vauvan käden päälle,joten ainakaan sisällä ei erillisiä tumppuja tarvi.

Kotona vauvalle onkin lähes kaikki valmiina.Peti pitäs vielä laittaa,mutta petivaatteet on kaikki pestynä ja silitettynä.Samoin kaikki vauvan vaatteetkin.

Mun vointi on ollut yhä loistava.Vatsa ei oo juurikaan tiellä muutakuin kenkiä laittaessa ja oonkin jatkanut elämää lähes normaalisti kävelylenkkeineen ja pyöräillytkin oon yhä.Se tosin pelottaa hirmuna että jos aatuu,mutta oon kylllä ajellut nyt paljon varovaisemmin ja erilailla varonut myös muita liikkujia.
Ainut mikä "vaivaa" on vasta alkaneet supistelut.Niitä tuli yhtenä yönä niin paljon ja niin tiuhaan etten pystynyt nukkumaan ja luulin jo vauvan syntyvän.Onneksi ne loppui aamulla kun viikkojakaan ei ollut vielä tarpeeksi.Nytkin supistelut jatkuneet ja supistelee esim. jos joutuu jossain paljon istumaan ja samoin öisin makuuasénnossa supistelee paljon helpommin kuin esim seisoessa.

Neuvolalaakärissä olin kyllä aika pettynyt kun supistuklset eivät olleet tehneet mitään edistystä kohdunsuulla vaikka oon niiden takia valvonutkin.Toivoin jo että tää vauva syntys lasketun kieppeillä,ehkä vähän ennenkin mutta vei kyllä kaiken toivon siitä tuo lääkärikäynti:x Vauvakaan ei ollut laskeutunut eikä kiinnittynyt.... No onneksi muuten oli kaikki hyvin.Vauva oli pää alaspäin ja sykkeet hyvät.Mun hemoglobiini vaan aika alhanen niin käskettiin vielä alottaa raudan syönti etten mee sit tosi huonoon kuntoon synnytyksen jälkeen.

Mitäs tässä..nyt vaan ollaan rauhallisesti raskaana vielä jokunen viikko(luulisin että vielä ainakin 4-5viikkoa) kun varmaan menee yli lasketusta ainakin sen 6-9päivää mitä mennyt muistakin.Paitsi esikoisesta joka synty laskettuna,mutta luulen että tää saattas mennä eniten yli kun oli kuitnekin viime ultrassakin vähän pikkusempi mitä pitäs.Tai sitten mää vaan saan nyt vähän pienemmän vauvan kuin viimeksi =) Nythän onkin tyttö tulossa ja kaksi viimesintä olleet poikia joten ehkä saattaa vähän pienempi olla jollei sitten viihy tuolla mahassa aivan äly pitkään-

Alkaahan tämä kyllä olla jo jännää kun aattelee että vauva vois silti syntyä vaikkapa kolmen viikon päästä.Ja kuin äkkiä se kolme viikkoakin menee meidän perheellä.Päivät on täynnä työtä tän perheen kanssa joten illat ja uus päivä tulee aina aika nopsaan.

Synnytys Ei pelota,mutta on alkanut pyöriä mielessä nyt aika paljon.Kauheesti en sitä halua miettiä mutta odotan sitä kyllä koska tiedän että siitä selvitään ja sen jälkeen meillä on vauva:heart: Ja jotain niin ihanaakin siinä synnytyksessä on vaikka se kivuliasta onkin.
Vielä haluan nauttia tästä raskaudesta hetken mutta vaikka reilun viikon päästä oisin valmis lähtemään synnyttämään=)

..siltikin oon ihan varma että täällä on monta jotka synnyttää ennen mua ja kerkeen taas masentua kun joudun ootteleen hermona käynnistyvää synnytystä lasketun jälkeenkin.Varsinkin se rasittaa kun joka ilta pitää miettiä että kenet sais lapsenvahiksi jos lähtö tulee yöllä.Sitä jos saa miettiä monta viikkoa ja selvitellä valmiiksi ihmisten työ vuoroja,niin stressiä puskee...
Nooh mutta vielä en oo sitä stressannut joten jospa tää yllättäs ja syntys aikalailla laskettuna niin en kerkeis stressatakkaan;)

Jälkisupistukset On mulla olleet ihan kauheita! Ekasta en niitä muista tulleen mutta jo tokan lapsen synnytyksen jälkeen niitä tuli.Viimeksi ne oli niin kivuliaita että ainakun olin alkamassa imettämään varasin särkylääkettä viereen tai sitten jos yritinkin olla ilman niitä niin jouduin lähes joka kerta soittaan kelloa ja pyytään kesken imetyksen äkkiä hoitajaa tuomaan lääkettä.Käy niin kipeää että tuntu että pitäs mennä kaksinkerroin,muttei tietenkään pysty kun pikkunen siinä tissillä.Siinä sitten tuskasena yritin nauttia imetyksestä.Onneksi ne loppuu aikanaan ja siitä imetyksestä voi oikeesti sen jälkeen nauttia.Toivottavasti ne ei nyt oo vielä kovempia kun viidennen synnytän.Oi sain juuri puhelimeeni vauvauutisia äidiltä jolla oli laskettu tän kuun alussa... pianhan täälläkin niitä alkaa tulla=)

Mukavaa loppuraskautta kaikille ja toivon jokaiselle hyvää synnytystä :hug:

Jännityksellä saa alkaa ootteleen millon tulee ekat vauvauutiset ja millon pääsee ite tositoimiin.Uskomatonta että tää ihana raskausaika on pian ohi ja alkaa vielä ihanempi aika vastasyntynyttä hoitaen:heart: ..ei malttas oottaa ja samalla taas toivoo että pysy pikkunen vielä hetki mahassa että äiti kerkee vielä tehä viimeset hommat ennen sinun syntymääsi=)

Rakkaudesta äiti rv.36+5 ja lokakuun prinsessa:heart:
 
  • Tykkää
Reactions: kääkkis82
Niin ne jälkisupparit, ne todellaki pahenee vaan joka synnytyksen jälkeen ainakin mulla! Aaaarht:kieh: Ekan synnytettyäni ihmettelin että mitä se vieressä oleva mamma valittaa ja pyytää lääkkeitä koko ajan(oli 4:n synnyttänyt), mutta nyt tosiaan tiiän miks se valitti:LOL: Musta ne on pahempia ku oikiat supistukset ja varsinki ku ne tulee ku imettää pahimmoilleen:kieh: Onneksi niitä ei monta pvää kestä!

Mulla olo senkun paranee ku loppu häämöttää, ei mitään muita vaivoja kuin harjoitussupparit ja levottomat yöt(vessareissuja). Pyörällä poljen kaikki eskarikuljetukset, kauppareissut ja kerhoonvienti reissut entiseen malliin...eipä tosin oo vaihtoehtoja:). Ei tosiaan oo kiire synnyttämään, saa mennä reilustikin yli lasketun, minä nautin!

Ja eiku taas kuskaan...

sinnuli 34+2
 
Heissan! vieläkö mahtuu mukaan loppusuoralle? olen lueskellut teidän juttuja välillä, ja nyt kun h-hetki lähestyy on mukava lukea synnytyskokemuksista sun muusta. Nyt on paremmin aikaakin, jäin suosiolla vuosilomalle ennen ä-lomaa, on tässä nyt tärkeämpääkin tekemistä kuin duuni :)

Meillä 2 vanhempaa lasta, 6- ja 8- vuotiaat. Ihan mahtavaa, kun saadaan vielä vaavi, ihan jo näiden isompienkin muksujen kannalta on hienoa jäädä kotiin.

Kokeilenpa, saanko tämän viestin liikkeelle, pari kertaa olen jo kokeillut ja jonnekin eetteriin on teksti hävinnyt :mad:

mirjami ja pikkanen 34+1
 
  • Tykkää
Reactions: kääkkis82
Jälkisupparit Minulla ovat ollet erittäin vaihtelevat. Kun imettää alkupäivinä runsaasti, sitä enemmänhän niitä on. Sehän on oikeastaan hyvä asia. Nehän auttaa kohtua palautumaan hyvin.

Jos alkaa stressaamaan maidon nousua, se ei nouse kunnolla. Ja on aivan turhaa tyhjistä tisseistä imettää vaavia. Sillä tavalla ne menee vain rikki. Tiedän, että jo sairaalassa kehotetaan imettämään, vaikka maito ei ole noussut ja sitten onkin rikkinäiset tissit siitä hyvästä. Kaksi vikaa vauvaa olen imettänyt vasta n. 3 vuorokauden päästä synnytyksestä, kun olen huomannut, että maito on noussut. Sitä ennen antanut vain vähän imeä. Näin on säästynyt rikkinäisiltä tisseiltä. Se maito nousee jos on noustakseen. Ei sitä voi pakottaa nousta. JUOKAA NESTEITÄ PALJON! Ja muistakaa, jos ei maitoa tule, meillä on olemassa korvikkeet. Turha ottaa siitä paineita.
 
Helou! Täällä kaikki hyvin. Unettomuutta lukuunottamatta olo on yllättävänkin hyvä. Kolmas viikko jo mammista menossa, mihin tämä aika on mennyt? Hirveästi vielä tehtävää. Meinasi paniikki viime viikolla iskeä, mutta päätin sitten yrittää hoitaa yhden isomman projektin päivässä ja muuten lepäillä. Pyykkishow on vielä käymättä läpi sekä pari hankintaa tekemättä - mutta muuten asiat alkaa olla aika hyvällä mallilla.

Mies on jo kärsimätön ja hokee että tulis jo sieltä niin näkis millainen meidän tytsy on. Odotan itsekin innolla - mutta jospa neiti kuitenkin syntyis vasta 2-3 viikon päästä :) Onneksi on jo rt:ssa. Lääkärintarkastuksessa SF-mitta pompsahti yhtäkkiä alakäyrän alta keskikäyrälle - tehokasta kasvuspurttia on näköjään tapahtunut (tai sitten johtui eri mittaajasta..).

Täytyy muuten sanoa, että on kiva tulla tälle palstalle lukemaan positiivisia ja ihanan odottavia kommentteja! Varsinkin kun monilla teillä on jälkikasvua jo useamman verran. Välillä vaan tuntuu että törmää paljon sellaiseen kauhukuvien maalailuun ja typeriin lausahduksiin, niin leffoissa kuin oikeassa elämässäkin. Joku saattaa heittää kommentin tyyliin "onnea vaan, sehän on teillä sit yhtä helvettiä seuraavat 18 vuotta". Joillain miehen - jopa lapsia tehneillä - kavereilla tuntuu välillä olevan vähän tuontyyppisiä kommentteja. Tekisi mieli vaan läimäyttää näitä. En tiedä mitä ihmiset on ajatelleet, kun ovat itse jälkikasvua ryhtyneet hankkimaan. Että se olisi vaan koko ajan ihanaa ja helppoa ja ruusuilla tanssimista? Tuleeko se täysi vastuu uudesta ihmisestä, oman ajan puute jne. yllätyksenä koska ei kuitenkaan ollut valmistautunut todelliseen vauvaelämään? Niin tai näin, ehkä tollaiset kommentit voisi jättää vähemmälle, kun toiset odottaa innolla uutta tulokasta.

Tiedetään, että rankkaahan se tulee olemaan, varmasti monin verroin rankempaa kuin mitä osaa nyt odottaa. Mutta varmasti myös sen arvoista (eikö niin?!?!). Anyway, ihanaa kun täällä on tyyppejä jotka jaksaa yhä fiilistellä "lastentekotouhua" ja vauvoja, vaikka sen rumban on käynyt jo läpi useamminkin :)

Niin ja onneksi suurin osa kommenteista on kuitenkin positiivisia ja ihmiset on meidän puolesta tosi innoissaan.
Kuukausi laskettuun aikaan. Wohoo! <3

T.Yonn + Tyyppi 35+5
 
Oyssissa ainakin on hakupalvelu maidonluovuttajille, eli kerran viikossa käydään pakastetut maidot hakemassa. Ajattelinkin että mainitsen jo synnärillä halusta luovuttaa maitoa, jotta voidaan ottaa tarvittavat verikokeet jo siellä.

Mulla ei vissiin oo ollu kovin kivuliaat jälkisupparit, kun en niitä oikeestaan muista. Joku hämärä mielikuva kuitenkin että semmosia on ollut. Saas nähä miten sitten nyt kun kolmas synnytys.

Mulla sf-mitta oli maanantain neuvolassa 32, eli yläkäyrillä mennään...taas, kuten kahessa edellisessäkin raskaudessa.

Marlin ja Vimma POKS 33+0
 
Hei taas kaikki ja tervetuloa uudelle, hyvin mahtuu mukaan!

Kiva huomata että ihmiset alkaneet aktivoitumaan kirjoittelun suhteen täällä.. alkaahan tässä h-hetki olla käsillä itse kullakin!

Maidonluovutus olisi tosi hyvä jos onnistuisi, kun on ekaa kertaa asialla niin on tosi vaikea kuvitella mikä tilanne tulee olemaan.

Vesisynnytys on ilmeisesti muuten Jorvissakin mahodllinen, ainakin muistleen kätilön näin väittäneen kun oltiin tutustumassa pari viikkoa sitten.

Mun elämä on yhtä odottelua tässä kohtaa! Olen aika pitkälti vankina omassa kodissa koska en jaksa tehdä mitään, tänäänkin torkuin koko päivän koiran kanssa. Jaksan lyllertää välillä enemmän ja välillä vähemmän tuon karvakuonon kanssa ja siitäkin huono omatunto... Onneksi mies hoitaa oman osuutensa! Pari päivää sitten oli kamala kauppareissu, yhtäkkiä mahaan vaan sattui ihan kamalasti! Vihaan tuota kun ei ikinä tiedä mikä olo on. Olen sopmiassa lounastreffejä ensi viikolla kaverin kanssa ja ajattelin mennä ihan bussilla helsingin keskustaan. Olen kuitenkin kauhuissani kun pelkään jos alkaa supistelemaan tai väsyttämään tai itkettämään yhtäkkiä (minulle turhankin tyypillistä). Pakko kuitenkin päästä jonnekin ennne kun sekoan lopullisesti.

Tässä oli alkuviikosta välien selvittelyä vanhempieni ja sisarukseni kanssa. Tilanne on todella outo, koska mitään ei tapahtunut ja yhtäkkiä kaikki syyllistävät minua. Itku kurkussa saanut puolustaa itseäni ja lopputuloksena olen niin loukkaantunut koko jutusta, etten halua nähdä heistä ketään tai kuulla heistä. EI paljoa lohduta vaikka nyt pyytelevät anteeksi. Mieheni on myös ihan raivona asiasta ja pelkää vauvan hyvinvoinnin puolesta kun näkee kuinka paha minulla on ollut olla. Samalla tuntuu että minulta on viety odotuksen ilo, että nämä munapäät jotka päättivät alkaa keksimään syytöksiä horjuttivat niin pahanpäiväisesti mun sielunelämää etten osaa nauttia tästä loppuajasta enkä keskittyä tulevaan synnytykseen. Mietin tässä kovasti koko ajan mitä teen, tekisi mieli ilmoittaa että ei tarvi olla yhteydessä kunnes vauva on syntynyt, itseasiassa sanoinkin äidilleni etten halua nähdä enkä kuulla kenestäkään heistä tällä hetkellä. Harmittaa vaan niin vietävästi, erityisesti kun nyt sitä tukea kaipaisin, erityisesti äidiltäni. Ehkä aika auttaa tämän asian kanssa...

Odotan ensi viikon neuvolalääkäriä kun kuuta nousevaa, haluan kuulla että paikat pehmenneet ja avautuneet, että vauva raivotarjonnassa ja mahtuu tulemaan. Selkeästi alkanut pelot hiipimään mieleen perätilasta jne vaikka kaiken järjen mukaan se on pää alaspäin kun siellä niin hikkaileekin. Oikeastaan aika epätodellinen olo että pian meillä on vauva! Sanoin tänään miehellekin että hän ei taida oikein käsittää koko asiaa ja että se synnytys ihan oikeasti on kohta. Hurjaahan tämä on ensarille!

Luna ja mysteeriotus 35+5 (Just vuorokausi vaihtui!)
 
Kiitos Leijonamama uudesta pinosta taasen, kohta se on meidän kuu! Hui! :D


Maidonluovutuksesta, se on hienoa kun joku siihen alkaa. Itsestäni ei siihen ole, maitoa riittää juuri vauvalle ja muutenkin kokisin sen ehkä liika stressaavaksi.

Vesisynnytys ei käsittääkseni ole meillä päin mahdollista tai ainakaan ei ollut parisen vuotta sitten. En tiedä onko tilanne sittemmin muuttunut.

Jälkisupparit meni itselläni jotenkin ohi ekan kohdalla kun olin jonkin verran kipeä sektiosta. Olen myös kuullut että ne pahenee kun tulee lisää lapsia. Kaipa sekin on aika tapauskohtaista, ehkä.

Sairaalakassia en ole pakannut, listaa tein että on sitten joku lappu mistä katsoa jos ei enää siinä vaiheessa muisti pelaa niin hyvin. Jotain tavaroita nostinkin jo pöydälle odottamaan.

Hoitolaukkuna on ihan normaali suuri käsilaukku, toimi esikoisen aikana ihan hyvin. Jos nyt sitten näyttää ettei toimikaan niin pianhan sitä uuden hankkii.

Tosiaan synnytystapa-arvio oli viime viikolla. Kokoarvioksi heitti n.3600g, samaa luokkaa kuin esikoinen. Tällä hetkellä taisi olla n.2600g. Saapa sitten nähdä pitääkö paikkaansa. En tiedä miten suuri siitä sitten olisi tullut jos en olisi vältellyt sokeria, hiilareita ja ylimäärästä rasvaa kun kuitenkin näin tiukalla ruokavaliolla tulee jo noin "normi" kokoinen.
Supistuksia alkaa tulemaan iltapäivisin reilummasti, on kipeitä ja vähemmän kipeitä mutta ei vielä sellasia että lähtö olis tulossa. Eilen tuli illalla viitisen supistusta peräkkäin n. kymmenen minuutin välein mutta siihen ne sitten jäi, eikä ollu mitään kauhean kipeitä.
Synnytystä en tällä hetkellä jännitä, odotan oikeastaan että pääsee sen kokemaan.

Saapa nähdä tarttuuko vielä itelle flunssa kun mies ja esikoinen on taudissa tällä hetkellä.

Eipä tänne sitten muuta. Hyviä viikonloppuja kaikille! Taidan alkaa leipomaan omenapiirakkaa!



Pauki 36+2
 
Huomenta!
Maidonluovutus ei taida onnistua, maitoa ei ole mitenkään reilusti tullut ja siksi toisekseen olen joutunut kortisonia syömään jo pidemmän aikaa (myös raskauden ajan :( ) joten ei mun maidot taida kelvata.
Mutta aivan totta hupiaelämään: rentous on imetyksen a ja o! Esikoisen imetys meni aivan puihin kun yritin ihan liikaa. Maitoa ei tullut ja minä hullun lailla pumppasin ja stressasin siitä että poika saa korviketta. Jälkeenpäin olen ajatellut, että minulla taisi oli jonkinasteista masennusta ja se varmasti torppaa maidontuloa. Seuraava imetys meni paljon paremmin, silloin vasta tajusin miten rentoutuminen auttaa maidon nousuun rinnoista. Ja toisaan, se olikin viisaasti sanottu, että ennenkuin maito nousee synnytyksen jälkeen, niin turha sitä on tuntitolkulla imettää! sitten kun sitä maitoa tulee, niin imettäminen on tuskaa jos tissit on vereslihalla.

Synnytystä odotan luottavaisin mielin, vaikka esikoisen kohdalla ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan (yllätys, yllätys :D ) kun siinä vaiheessa kun epiduraalia olisi voinut laittaa, anestesialääkäri oli joutunut hätäleikkaukseen ja puudute jäi saamatta. Oli todella kipeä synnytys ja kiikun kaakun oli taju tallella kun poika viimein syntyi. Episiotomia piti tehdä, mutta oikein hyvin puudutettiin leikatessa ja ommellessa, joten ei ollut paha juttu lainkaan. Toinen synnytys meni tosi hyvin. Epiduraalin sain hyvissä ajoin ja se vei supistuksista pahimman kivun. Ponnistusvaiheessa oli hyvin voimat tallella ja koko homma tuntui oikeastaan aika helpolta. Että jos vain taas saan epiduraalin, ota sen ilomielin, mutta sitähän ei taas tiedä miten homma etenee....

Minun rivi muuten on (jos nyt vielä päivitellään)
laskettu aika 23.10.2013/ mirjami_73/39 v./3.lapsi/ KYS

Minulla ei taida olla mitään lääkäriä luvassa :| ellei nyt sitten mene yliaikaiseksi. Murehtijana haluaisin kyllä varmistella istukan toimintaa ja lapsiveden määrää, mutta kaipa siellä masussa kaikki on ok jos liikkeet tuntuu...

mirjami ja pikkainen 34+2
 
Viimeksi muokattu:
  • Tykkää
Reactions: emlu
Mirjami lisäsin sinut listaan, tervetuloa mukaan! Olikos sulla tietoa kumpi olisi tulossa, senkin voisin laittaa listalle jos haluat ja tiedät? :) Ja pakko muuten nyt ihmetellä, eikä yhtään pahalla vaan täysin vilpittömästi ihmetellä, että mulla on raskausviikot 34+4, sulla 34+2, mutta silti meillä on lasketuissa päivissä eroa yli viikko? Mulla on laskettu aika 14.10 ja se on täsmännyt sekä ultraan, omiin laskuihin, nettilaskureihin että neuvolan kiekkoon. Voiko neuvoloilla tosiaan olla näin erilaiset laskutavat vai mitäs tässä on nyt sattunut? :D

Tänään olisi viimeinen työpäivä, jos olisin töissä vielä. Saikulla kun on ollut jo kolme viikkoa niin ei nyt niin kauhean juhlalliselta tunnu, mutta kävin sentään viemässä töihin pullat kaikille. Eli maanantaina virallisesti alkaa äitiysloma. Toivottavasti olokin piristyisi loppua kohden, nyt olen ainakin ihan poikki ja puhki huonojen öiden vuoksi ja muutenkin. Viime yönä mua vaivasi karmea närästys ja pahoinvointi, ja aamulla tuntui että nenän limakalvojakin kirveli närästyksen jälkeen ja kurkkuun sattuu kun vatsahapot on polttaneet röörit.. Apteekin käsikauppalääkkeistä ei ole apua, maidon juominen yöllä rauhoitti onneksi tilanteen niin että sain nukuttua jotenkuten. Nyt hain AB-piimää kaupasta, sitä join esikoista odottaessakin ja se auttaa närästykseen hyvin.

Leijonamama ja Jytä-Jamppa 34+4
 
Viimeksi muokattu:
Hupisis, niinpäs on tullut viikko liikaa eli 33+2 on rv:t. Se on niin vaikeaa tämä yhteenlasku vai raskausdementiako se vaivaa :) Pojalta vauveli on ultrassa näyttänyt, sekin tosiaan unohtui rivistä. Kiitoksia lisäyksestä Leijonamama! Minuakin piinasi närästys joka nyt helpottanut. Vaavi tuntuisi mukavasti painavan jonnekin lantionpohjaan, joten lieneekö jo laskeutunut ja se helpottaisi painetta ylämahassa. Sf-mitta on keskikäyrän alapuolella (28 cm) ja vähän laskusuunnassa edellisiltä kerroilta.
 
Mirjami juu eipä tuo mittään, pelästyin vaan että onko mun laskettu aika katsottu väärin. :D Onneks ei, en olis kyllä suostunut sitä enää siirtämään eteenpäin. :) Lisään sulle poikatiedon listalle.

Mulla tuntuis olevan nyt maha täynnä vauvaa, sen pää hiertää virtsarakkoa ja jalat potkii kylkiluihin tosi kipeästi. Uhhuh, kunpa se nyt asettuisi jo lähtökuoppiinsa niin tulisi ehkä vähän enemmän tilaa, istuminen on tosi tukalaa kun kylkiluiden alla on jotain, joka pönkää vastaan. :D
 
Viimeksi muokattu:
Mun Sf mitta oli rv 33+2 32cm, eli yläkäyrillä :)

Maidon pakastuksesta, jos en väärin muista, niin 2 kk säilyy pakkasessa käyttökelpoisena :) Mä olen pakastanut aina n.50 ml annoskokoihin minigripp-pusseissa ( niissä pienimmissä) niitä on sitten mies tai joku toinen tarpeen vaatiessa sulatellut ja antanut pullosta. Ensimmäiset puurot on myös tehty noihin pakastemaitoihin :) Mulla on tullut ihan herumalla pakastettavat määrät, eli en ole pumppaillut.

Luna: lle tsempit :heart: Inhottavaa tuollainen tässä vaiheessa, kun todellakin tarvisi olla raskaana olevan tukena :(

Hirveän vetämätön olo, kertakaikkiaan, tuntuu ettei jaksa oikein mitään, eikä oikein kiinnostakaan, ottaa vaan päähän kaikki. Tässä olen tapellut taas nuorimmaisen kanssa päikkäreistä puolituntia, hohhoijaa...

kääkkis ja sisu 33+6
 
Täällä on taas supistellut koko päivän. Hermo menee ihan kohta. Ja huomenna pitäisi jaksaa mennä sinne miehen vaarin hautajaisiin.

Saunaa, siivousta ja spicy food. Tässä on mun kolme ässääni, kun se oikea kolmas vaihtoehto ei ihan kauheasti nyt innosta. Mutta eipä ole noilla mitään erikoisempaa vielä tapahtunut. En millään jaksa odottaa tiistaita, että kuulen lääkäriltä, onko supistelut jo saaneet jotain aikaiseksi. Luultavasti itken, jos kohdunkaulaa on edelleen kaksi senttiä jäljellä.

Ja tänään poksuu 36+0!!!! Enää eivät yritä lopettaa synnytystä, jos käynnistyisi, vaan vauva saisi ihan luvan kanssa tulla.

clearbrook
 
Luna, hyvin ymmärrän miten tilanne painaa mieltäsi. Minulla on menneet välit vähän oudoksi isäni kanssa ja sitten kun hän hermostui (mielestäni liiallisesti, ehkäpä minusta johtuvista syistä) pojalleni, niin minulla meni myös hermo. Lapsi on kuitenkin lapsi ja hän aikuinen. Mutta tämä juttu on taustalla mielessä koko ajan.

Clearbrook, 36 onkin jo hyvä luku! Jospa pian jo alkaisi tapahtua...
 
VIKA TYÖPÄIVÄ TAKANA - JES!! =) Ens viikon pidän lomaa ja sitten alkaakin äippäloma. Nyt on aikaa puuhastella tuon esikoisen kanssa ja tehdä rästissä olevia kotihommia. Ikkunat pitäisi pestä ennen vauvan syntymää ja tietysti ne ihanat vauvanvaatteet.
 
YONN Monesti ihmiset hankkivat lapsia kiiltokuva elämä silmissään. Eikä sitä voi tietääkään, mitä elämä on lapsien kanssa, jos niitä ei ole ennestään. Kyllä lapset muuttavat elämää ja siitä ei pääse mihinkään. Itse olen aina halunut lapsia. Jo 16v ajattelin olevani valmis perheeseen. Tosin ensimmäisen lapseni sain 21vuotiaana.:) Itselleni lapset ovat se elämä, mitä haluan. Huolta lapset tuo mukana ja se huoli loppuu vasta, kun on itse haudassa. Ja eikä lapset aina tottele kuin jossain elokuvassa. Mutta se kuuluu pakettiin. Jokainen päivä on erilaista. Itse en koe ikinä menettäneeni mitään lapsien myötä. Lapset ovat se elämä, jota ilman en voisi kuvitellakaan eläväni. En koe edes, että olisi rankkaa lapsien kanssa. Kyllä elämän rankkuus tulee aivan muualta. Joskus joku kysyy, eikö minulla ole rankkaa, kun niin monta lasta. Rankkaa ei lapset tee. Lapset eivät minua rasita. Toki raskaudet ovat aivan syvältä. Varsinkin loppuraskaus.:) Loppuraskauden aikana aina vannon, etten tee enää ikinä lisää. Valitettavasti unohdan loppuraskauden vaivat liian nopeasti.:):) Minulla ei siis ole pakotteena mikään vakaamus, vaan lapset tehdään, koska halumme. Nytkin minua rasittaa se, että ei äitiyslomaa voi rauhassa pitää ja olla kotona. Onneksi lapsilla on isä, joka sitten taas voi olla kotona(on yrittäjä ja voi järjestää työnteon oman pään mukaan). Varmaan itken joka päivä, kun menen kouluun ja joudun vauvan jättämään kotiin isin kanssa, mutta opiskelen lapsien takia. Uusi ammatti antaa sitten taas paremmat tulot ja tuo paremman talouden perheellemme. Kun olen ensimmäisen lapsen saanut, sen jälkeen olen elänyt lapsia varten. Kaikki asiat tehnyt niitä ajatellen. Joku voi ajatella, ettenkö elä itseäni varten. Kun elän lapsia varten, se elämä antaa kaiken minullekin.
 
  • Tykkää
Reactions: kääkkis82
Mikäs Lunalla tilanne? :)

Mun mielestä kans vähän outoja kommentteja lapsen saannista yonn. Eihän se aina ole ruusuilla tanssia nuitten lasten kans. Mutta en silti vaihtas päivääkään pois, eikä tosiaankaan oo käyny mielessäkään sanoa esikoista oottaville että tervemenoa. Kyllähän sitä välillä kaipais omaa aikaa, ja varsinkin kun meilläkin tuo esikoinen on aika tuliluonne. Mutta ite me ollaan nämä lapset haluttu...ja kyllä mulla ainakin on vielä se neljäskin haaveissa. Eikä se tuo mieskään oo vastaan laittanu.
 
Huomenta kaikille!

Niin se aika vaan rientää, tämän päivän jälkeen on jäljellä enää 8 työpäivää ennen äitiyslomaa, ihanaa. Alkaa olla aika outo olo töissä kun koko kesä ollut todella kiireistä ja viimeiset pari viikkoa olen kouluttanut sijaisia mutta nyt alkaa kovasti hiljenemään kun työt on enimmäkseen siirretty muille. Viimeiset päivät lähinnä neuvon muita ja siivoilen työpöytääni. Olo on edelleen todella hyvä, sen puolesta voisin jaksaa pidempäänkin mutta on kyllä ihana jäädä lomalle.

Meillä ensimmäiset vauvatarvikkeet otettiin esille eilen kun miehen sisko toi ison kasan vaatteita ja tavaroita. Tähän mennessä ei olla laitettu vielä mitään valmiiksi. Nyt voi alkaa pestä vaatteita ja kaivella omasta varastostakin tavaroita. Ja kun äitiysloma alkaa on kunnolla aikaa siihen.

Täällä on puhuttu paljon edellisistä synnytyksistä. Oma synnytykseni alkoi niin, että muutaman tunnin supisteli kotona ja sitten meni lapsivedet. Supistukset eivät olleet siinä vaiheessa vielä aivan säännöllisiä ja tiheitä eivätkä kipeitä, enkä sen puolesta olisi lähtenyt sairaalaan mutta lapsiveden takia lähdettiin. Kun lääkäri ensimmäisen kerran tutki tilannetta, olin 5 senttiä auki ja edelleenkään ei tuntunut kunnon kipua missään. Pääsimme aika pian tämän jälkeen synnytyssaliin ja kun kätilö kyseli kivunlievityksestä, sovittiin että kokeillaan ensin ilokaasua kun sen aika tulee. Kun ensimmäiset oikeasti kipeät supistukset tulivat, ilmoitin että kohta voisin jotain ottaa. Siinä vaiheessa kätilö ilmeisesti unohti aiemmat puheet ja kutsui lääkärin laittamaan epiduraalin. En itsekään oikein tajunnut tilannetta enkä ruvennut sitä vastustamaan. Niinpä siis sain epiduraalin ja hyvin pian sen laitoin jälkeen olinkin jo täysin auki ja sain alkaa ponnistamaan ja silloin ei enää tuntunut mitään kipua. Pääsin mielestäni todella helpolla, en oikeastaan missään vaiheessa tuntenut oikein kunnon kipua. Olen todella kipuherkkä ja varmasti olen heti pyytämässä lääkistystä jos oikein sattuu ja toivon että tälläkin kertaa pääsisin yhtä helpolla. Moni puhui täällä jälkisupistuksista, itse en muista ollenkaan että sellaisia olisi ollut. Ilmeisesti nekin sitten ovat olleet kivuttomia, jos niitä on ollut kun ei ole mitään mielikuvaa.

Sairaalakassia en ole vielä edes miettinyt. Enkä vauvalle otettavia vaatteita. Täytyy katsoa niitä sitten kun olen käynyt läpi varastossa olevat vaatteet.

Maidonluovutusta harkitsin esikoisen synnyttyä ja maitoa olisi riittänyt luovutettavaksi reilustikin mutta se kuitenkin jäi. Nyt voisin harkita sitä uudelleen, varsinkin jos maidot tullaan noutamaan kotoa.

SF-mitasta. Kävin viikko sitten ylimääräisen kerran neuvolassa, koska edellisellä käynnillä mittauksissa saatiin täysin sama mitta kuin kuukausi aiemmin lääkärissä. Tällä kertaa mittaa oli tullut lisää eli ei tarvinnut lähteä sairaalaan tutkimaan tarkemmin. Mittaushetkellä viikkoja oli 32+0 ja sf-mitta oli 29 cm.

Koittakaahan jaksaa te joilla on vaivoja ja raskausaika on todella raskasta. Ei ole enää pitkä aika. Ja nyt voi vielä nauttia lämpimistä keleistä.

Tertsi79 33+3
 

Yhteistyössä