Mäkin voisin jotain kertoilla esikoisen synnytyksestä. Syntyi siis 3.9.2011 pe-la välisenä yönä klo 00:51.
Ke-to yönä supisteli enkä saanut kuin lyhyitä pätkiä nukuttua. Torstaina päivällä supistelut laantui ja sain päivällä nukuttua. Illalla alkoi supistella taas, nukkumisesta ei enää tietoakaan. Suihkussa kävin muutamaan otteeseen mutta siitä en saanut juuri mitään helpotusta. Supistuksia tuli 5-15min välein. Yöllä kolmen aikaan kävin sanomassa miehelle että töihin en sitä enää päästä lähtemään kun sattuu jo sen verran. Supistukset jatkui epäsäännöllisinä, aamulla niitä alkoi tulla säännöllisesti n.10min välein, välillä kuitenkin useamminkin. Kolmen aikaan iltapäivällä siten lähdettiin näytille, vaikka pistelinkin vielä vähän vastaan kun olin aivan varma että kotiin vielä passittavat. Onneks äitini oli viisas ja käski meidän lähteä sairaalaan, kun kuuli mieheni kanssa puhelimessa puhuessa kuinka olin kipeä jo.
Sairaalassa päästiin suht pian käyrille ja supistuksia tuli 8min välein. Kätilökin tuntui olevan vähän sitä mieltä ettei tässä oo vielä mitään tapahtunu, kunnes teki sisätutkimuksen ja totesi että olen jo 5cm auki! Siitä sitten synnytyssaliin jossa uusi kätilö kysyi haluanko mitä kivunlievitystä ja epiduraalin halusin. Onneks sain sen tosi nopeasti ja ai että miten helpotti!! Sain levättyäkin hieman. Supistukset sit hiipui joten joutuivat laittaa oktosiinia vauhdittamaan supistuksia. Jossain vaiheessa puhkaistiin kalvot ja illalla klo22:30 sain alkaa ponnistelemaan. Alkuun harjoittelin vaan, kun ei tuntunut kunnon ponnistustarvetta. Ponnistelin ja ponnistelin ja jossain vaiheessa olikin ihan oikea tarve jo ponnistaa.. Mutta kun olin kaksi tuntia ponnistanut, eikä vauva ollut vieläkään pihalla, alkoi mun voimat ehtyä... Alkoivat puhua imukupista ja leikkaamisesta. Ajattelin mielessäni että leikkuriin en lähe enää tämmöisen vääntämisen jälkeen! Onneksi sain imukupista sen verran apuja että poika syntyi 2h 21min ponnistuksen jälkeen, mitoin 3520g ja 50cm! :heart: Istukka tuli heti pojan perässä joten valitettavasti isimies ei päässyt napanuoraa leikkaamaan.
Poikahan ei ollut laskeutunut ennenkuin synnytys alkoi, joten uskon pitkän ponnistunajan johtuvan siitä että jouduin eka ponnistaa hänet "hollille" ja sitten ne voimat jo loppuikin.. Mutta onneksi kaikki meni lopulta hyvin eikä mitään traumojakaan jäänyt
Poika syntyi siis 39+5. Synnytyksen kestoksi papereihin laitettu muistaakseni 14h, todellisuudessa se kesti musta kauemmin, en vaan muistanut sairaalassa tietoja antaessa koska supistukset alkoi olla säännölliset.
Niin ja multa kysyttiin saliin lähtöön valmistautuessa että haluunko suolentyhjennyksen ja otinhan minä sen.. Tosin en tiiä oliko siitä mitään hyötyä
Eniten tulevassa synnytyksessä jännitän mahdollista epuduraalin laittoa (jonka siis haluan jos vain mahdollista!) ja jälkisupistukset. Niinkään itse synnytystä en osaa (vielä ainakaan) jännittää.
Äitiysvaatteita, tai lähinnä housuja löytyy esikoisen jäljiltä, tosin ne saattaa olla vähän isoja kun olin kokoa-paria isompi esikkoa odotellessa. Mutta eiköhän niitäkin tule käytettyä. Uusiakin varmaan tuun kirppareilta ostamaan, kaupasta en taida raaskia.
LukLu, mulla siis vain positiivia kokemuksia raskausasioissa! Ei yhtäkään keskenmenoa tai vastaavaa, esikoinen sai alkunsa yk2 ja kaikki meni hyvin. Nyt lapsi sai alkunsa yk1 ja tähän asti ainakin kaikki mennyt hyvin, pikkuisella sydän lyö ja oikeassa paikassa kasvaa :heart: Ja vu:ssa lääkäri sanoi, että lähtökohdat on erittäin hyvät onnistuneeseen raskauteen, kun aiemminkaan ei ole ollut ongelmia ja olen terve ja normaalipainoinen nainen.
Mulla taitaa olla vain sellaista "normaalia" huolta, että meneehän kaikki hyvin.. Ei mitään paniikinomaista, välillä vaan miettii että vieläköhän se sydän lyö ja onko kaikki ok..
Ekassa raskaudessa paino nousi 16kg, josta viimeisimmät kilot oli silkkaa turvotusta. Laitokselle jäi kuutisen kiloa ja loput tippui aika itekseen kuukausien aikana. Nyt lähtöpaino oli 6kg vähemmän mitä ekaa alkaessani odottamaan. Tavoite painonnousussa on se että tulis alle tuon 16kg
ON: Tiistaista asti ollut ihan kunnolla huono olo aina välillä.. Eilenillalla sit oksensinkin ekan kerran :x Yöllä teki mieli lähteä syömään kun nälkä kurni ja pelkäsin pahan olon taas iskevän, mutta nukahdinkin sitten uudestaan.
Tiistaina oli eka neuvola.
Eipä siellä mitään uutta tai ihmeellistä tapahtunu, oli vaan niin ihanaa höpötellä neuvolatädin kanssa niitänäitä ja vähän asiaakin
Lähete lähti seulontaverikokeisiin ja np-ultraan, saa nähdä koska se ultra-aika kolahtaa postilaatikkoon...
Mulle on tullut
tyttö-olo, johtuen siitä että esikoisesta en oksentanut ja nyt oon joutunu oksentamaan..
MUKAVAA YSTÄVÄNPÄIVÄÄ! :heart: :flower:
akkiiR 7+0 (Neuvolan mukaan 7+1 ja vu:n mukaan 6+2..)