Lokakuun lapset 2013 <3 *elokuussa*

Meillä on joka lapsen välissä kutakuinkin se 2 vuotta ja tämän jälkeen jään sivuun kyllä näistä hommista Neljä on passeli määrä, saadaan vielä tyttö/poika parit :heart: Raskaudet on olleet aina vaikeita, henkisesti tai fyysisesti, mutta vauvat aina helppoja Tämä on ollut helpoin raskaus kaikista, olen kaikin tavoin tosi hyvässä kunnossa pysynyt, henkinen haikeus on vaan tulossa päälle : / Kyse on vahvasti omasta jaksamisestani, joten ennen tätä raskautta oli jo selvä asia, että tämä tulee olemaan se viimeinen kerta ja sitten siirryn elämässä muihin asioihin

Raskausmyrkytys oli mullakin ekassa raskaudessa lievänä. Oireina oli korkeat verenpaineet ja satunnainen huonovointisuus. Monta kertaa loppuraskaudessa oksensin vatsahappoja ylös, kun huonovointisuus yllätti. Kuitenkin meni pelkällä seurannalla ja tytön synnytys käynnistettiin rv 41+6 ( syntyi 42+0)

kääkkis ja sisu 30+5

 

Eile oli sitten uudessa neuvolassa eka käynti, ja voi jessus mikä täti siel... Ei sit yhtää oltu samalla aaltopituudella; jos hän kysyi jotain yritin vastata parhaani mukaan niin mun vastauksella ei sit ollutkaa minkäänlaista arvoa
Mut tärkeimmät saatiin silti hoidettua... ja niin, mieskin halus tulla mukaan jälleen Hyvin täti miehen otti huomioon,hyvä niin
Mutta neuvolakuulumisia:
Painoa kokonaiset +600g lisää kolmessa viikossa...ei voi olla kuin tyytyväinen,vaikka masu vaan kasvaa ja ruoka maistuu
RR 146/91 ja 151/89 .. paineet nousseet huomattavasti verrattuna aiempiin mittauksiin neuvolassa. Tuohon sit sanoinkin, että pää ollut tosi kipee ja huonovointinen olo ollut vaikka syönyt hyvin/tiheästi.. sain tehtävksi mittailla kotona viikon ajan paineita (mut ainahan ne kotona on matalia, johtuiko sit tuosta tädistä )
Pissa oli puhda,sok ei ollut.. Hb oli nyt 124,kiitos rautatablettien,mutta jatkaa saa silti.
Sf mitta JO 33,5cm ja pää alaspäin pieni oli. Oli kyllä supparia viel päällä kun mittaa otti mut tiiän että masu on jo iso,joten kohtukin on kasvanut yläkäyrillä...

Kaikki siis hyvin, ainoastaan tuo rr ja pissa on kotona tarkkailussa sen viikon, jos on ok tuloksia niin ei sit mitään,mutta jos paineet koko ajan ylh ja pissaan alkaa tulee plussia niin sitte äippäpolille käymään...

Täti puhui paljon jo synnytyksestä, siihen valmistautumisesta jne.. Hienosti kyllä isän huomioi tuossa,mikä hänen rooli on nyt odotusaikana,synnytyksessä ja vauvan syntymän jälkeen. Mutta muuten kyllä toivon ettei tuo täti joka kerta mulla ois,vaikka työtähän se vaan tekee....
Niin, ja "pelottelihan" se sitten että varautua vois siihen, että tää synnytys voi olla nopeempi kuin viimenen (tasesti lyhentynyt synn kestot komlmessa raskaudessa); viimenen kun ei kestänyt kaikkiaan kuin reilun tunnin,matka synnärille oli täyttä tuskaa ja heti sinne päästyä vaan ponnistaan poika ulos ja sekin tapahtu hetkessä ..

Lisäksi jotain lippulappusia,ns.kotitehtäviä anto matkaan naurettiin hieman niille..
katottiin kyllä, mutta ei me varmaa täytetä ees niitä, me kuiteski puhutaan avoimesti kotona jo kaikesta,myös odotukseen ja synnytykseen ja vauvaarkeen liittyen...

että tällästä tänne...
nyt ruoanlaiton ja remontin pariin,taas...
sitten saakin saattaa lapset isälleen ja antaa itselle luvan huiliakin enemmän...

Muruliini82 ja masu-asukki 29+4

 

Heippa

Yanalle tsemppiä!

Täällä olo muuten ok, mutta kuten viimeksikin kirjoittelin väsymys on kova. No, tästä neuvolassa olen nyt jutellut ja itse halusin kuitenkin vielä kokeilla, miten töissä jaksaa.. No, tänään oli luovutettava (kaks viikkoa olisi enää ollut töitä, ja olin päättänyt, että kyllä mä nämä kolme viikkoa kesäloman ja mammaloman välissä jaksan..) ja soitettava neuvolaan. Maanantaina saanen sitten neuvolalääkäriltä saikkua maanantaista äippäloman alkuun..

Nyt on myös alkaneet harjoitussupparit ihan tosissaan, onneks pääasiassa kivuttomina. Vähän väliä ja varsinkin yöllä vessaan kömpiessä, menee vatsa ihan kovaksi. Lisäksi on tullut joitain kivuliaita tuntemuksia. Sitä en tiedä, ovatko suppareita vaiko eivät ja onneksi melko lyhytkestoisia, mutta aivan kuin joku tökkisi pitkällä veitsellä tai välillä sukkapuikolla jalkovälistä ylöspäin.

Meillä siis odotetaan esikoista ja ainakin tällä hetkellä on toiveissa, ettei jäisi ainoaksi. Aivan kuten pullero85kin toivoi, toivoisin minäkin, että lapsilla olisi suht pieni ikäero. Sitä vaan oon jo miettinyt, että jos imetys onnistuu, niin haluisin kyllä imettää melko pitkään (vai onko esim. vuosi pitkä aika..?) ja sittenhän imettämisen lopettamisen jälkeen vasta kai uusi raskaus on menkkojen paluun myötä mahdollinen..? Korjatkaa, jos olen ihan väärässä ja jos joku tuosta lauseesta jotain ymmärsi Mutta katsotaan nyt, kuinka väsynyt oon jo yhden kanssa ja mietitään sitten mahdollista jatkoa.

Valmennuksista on ollut puhetta. Me ollaan menossa neuvolan järjestämään valmennukseen muutaman viikon kuluttua ja synnärille tutustuun jossain vaiheessa syyskuuta. Lisäksi Tampereella toimii napapiiri-niminen yhdistys, jonka tilaisuuksia ystäväni suositteli. Sieltä mieleeni jäi synnytykseen liittyvät teemaillat ja imetysopastusillat (joita suositellaan jo odotusaikana), joihin ajattelin mennä kuuntelemaan kokeneempia.

Salmiakki13 ja möyrijä 32+5

 

Täällä vähän sama tilanne kuin Salmiakilla. Töihin palasin ja halusin yrittää, mutta nyt muutaman työpäivän jälkeen olo on ollut kuin junan alle jääneellä, joten maanantaina soitan neuvolaan ja pyydän sairaslomaa. Töissä istuminen jäykistää selän ja lonkat ja tuntuu että jalat on ihan tönköt kun ei veri kierrä ja turvotusta varmaan kehittelee. Supistuksia on taas ollut paljon ja ovat melko kivuliaitakin, samanlaisia mitä oli silloin joskus 10 viikkoa sitten. Välilä salpaavat hengityksen ja pitää oikein keskittyä odottamaan että kipu helpottaisi. Lisäksi istumatyö saa aikaan kauhean ummetuksen ja sen seurauksena superkipeät, särkylääkettä ja paikallisvoiteita vaativat peräpukamat.. : / Onko muita vaivanneet pukamat, kuka kehtaa tunnustaa?

Esikoisen kanssa pitäisi jaksaa töiden jälkeen ja huushollia hoitaa, mies on paljon kiinni työssään, joten ei tässä oikein auttaisi nyt invalisidoitua, siksi toivon että sairasloma toisi pientä helpotusta tuskaiseen ja väsyneeseen oloon.

Leijonamama ja Jytä-Jamppa rv 31+4

 

PUKAMAT on aihe joka ehkä hävettää...
En ole varma, kun aikaisemmin ei ole ollut. Peräaukkoa välillä särkee mielettömästi. Pieni epäilys siis on, mutta en ole varma.....

Kiva, kun koululaiset toivat taas koulunalkajaislahjaksi flunssan. Kurkku on kipee ja nenätukossa jne...Ei millään jaksaisi sairastaa.

 

Salmiakki ja Leijonamama mullahan oli nyt to ja pe saikkua ja maanantaina sekä tiistaina olen menossa töihin. Tiistaina on sitten työpäivän jälkeen neuvola ja toivon kovasti että voisin jäädä jo loppuajaksi sairaslomalle. Mulla kans vaivaa kova väsymys sekä selkä- ja lantiosäryt töissä.. Oon vaan niin huono pyytelemään saikkua mutta pakkohan se on kun ei pysty/jaksa enää. Toivon että neuvolantäti itekin ottais tuon sairasloman puheeksi. Mulla olis vielä 4 viikkoa jälellä ja yks vaitoehto on että jatkan vielä ja olen sitten joka viikko sen 2-3 päivää saikulla, mutta sekin on kyllä hankalaa kun sitten pitää olla perumassa asiakkaat noilta päiviltä ja se on turhauttavaa sekä minulle että asiakkaille. Meillähän on tuo talon rakennus menossa joten mies on paljon siellä ja mulle jää sitten lasten ja kodinhoito, ei jää tarpeeksi aikaa levätä vaikka kroppa sekä mieli sitä selvästi vaatii, pakko on ajatella masuvauvan parasta!
Supisteluista harjotussupistuksia tulee jo selvästi enemmän, lähes aina ylös noustessa ja muutenkin. Onneksi ovat vielä suht lieviä vaikka napakoituneet ovat kyllä. Mulla ei esikoiselta tullut lähes lainkaan harjotussuppareita ja synnytys olikin todella pitkä. Tokaa odottaessa niitä tais olla jonkin verran, mutta nyt huomattavasti enemmän, toivottavasti tämä sitten aikanaan auttaa pehmittämään paikkoja hyvin ennen h-hetkeä!
Minähän olen kaasona häissä päivä ennen laskettua-aikaa Mutta onneksi kyseessä on maistraattihäät ja illanvietto ystäväporukan kesken, joten ei haittaa vaikka en sitten mukaan pääsisikään, vaikka toki olisi kiva osallistua. Nyt on polttareitten suunnitteluvaihe menossa ja se on kyllä mukavaa, tuo kivaa piristettä päivään! Kyseessä tulee kuitenkin olemaan polttarit missä pääasiana on mukava tunnelma hyvän porukan kesken sekä rentoutumista ja arjesta irtautumista. Me asutaan tällä hetkellä keskustassa, joten hyvin pääsen sitten vaikka kesken päivän kotiin hieman levähtään tai sitten kun muut lähtevät jatkoille baariin niin voin itse köpötellä kotiin koisimaan.

 

Heipä hei

Mä niin toivoin että ne arvot olisi laskeneet,mutta se lääkäri sitten kuitenkin soitti ja ilmoitti arvojen olleen nousussa taas.. sappihapot oli 130 ja maksa-arvot oli 12 vaikka edellisessä olivat jo laskussa... maanantaina uudestaan labraan ennen lääkäriä ja katotaan sitten miten käy!! kiitos kaikille tuesta <3

 

Heipä hei pitkästä aikaa!

Meillä lasten ikäeroksi tulee vähän päälle pari vuotta. Välillä olin jo sitä mieltä, että tämä on toinen ja viimeinen mutta saapa nähdä. Heti ei ainakaan olla uutta yrittämässä, mutta muutaman vuoden päästä ehkä, ehkä ei.

Valmennuksissa käytiin kun esikoista odotettiin. Pukamista ei onneksi ole vielä tarvinnut kärsiä. Supistuksia tulee samaan tahtiin kuin ennenkin.

Neuvola olisi taas n. viikon päästä. Viimeksi kaikki oli ok. Sokerit oli pissassa yhdellä haalealla plussalla, mutta ei kuulemma hälyyttävää kun kerran sokerit pysyneet kotimittauksessa kurissa. Tiukka ruokavalio jatkuu edelleen ja sainkin kehuja kun arvot olivat pysyneet niin hyvinä. Vauva raivotarjonnassa edelleen ja potkii kovasti. Seuraavan normi neuvolakäynnin jälkeen vissiin jo synnytystapa arvio.

yanalle Tsemppiä tilanteeseen ja myös kaikille muille sitä tarvitseville! Enää ei ole pitkästi jäljellä.


Pauki 33+4

 

Pitkästä aikaa tännekin kuulumisia.

Mitäs täällä olikaan juteltu. Meillä lapsilla ikäeroiksi tulee tän vauvan kans 3v ja melkein 5v. Tyttö täytti eilen 3 ja poika täyttää sitten helmikuussa 5. Neljäs lapsi meille vielä tulee joskus, mutta hän on sitten iltatähti Mulla kuitenkin koulu nyt jää kesken, ja sitten vielä amkkiinkin aijon jatkaa, niin pitäs sinne päästä ensin sisään ennen ku uutta vauvaa aletaan yrittään.

Pukamat mullakin vaivaa. Mulla ei ikinä aikasemmin oo niitä ollut, mutta kun esikoinen oli n.7-8kk ja aloitin laihdutuksen, ja siirryin terveellisempään ruokavalioon ja lisäsin liikuntaa, niin sain ne kiusaksi. Aika ironista etten sanois. Eipä ne sinänsä vaivaa, mutta onhan ne jotenkin epämiellyttävät kun aina vessassa käydessä ne rupiaa pullottaan. Pitää jälkitarkastuksessa ottaa ne sitten puheeksi että pääsiskö niistä jotenkin eroon.

Liitoskivut vaivaa välillä aika paljonkin, ja varsinkin öisin kun kylkeä kääntää niin tulee herättyä niitten takia. Vauva on kova myllertään masussa, ja välillä kun hän oikein venyttelee niin maha menee ihan hassun malliseksi Ja hän on myös kova hikkaileen. Monta kertaa päivässä saattaa olla vauvalla hikka. Neuvolassa on kaikki ollut aina mallillaan kun siellä oon käyny. Synnytystapa arvioon sain ajan, ja se ois lokakuun alussa rv38. Vauvalle alkaa kaikki hankinnat oleen hommattuna.

Marlin ja Vimma 30+3

 

Täällä pyöriskellään nyt omantunnon tuskissa. Oon jo useita viikkoja kärsiny kovista lantion alueen kivuista. Muutama viikko sitten olin viikon saikulla niiden takia ja silloin elo ja olo oli ihan inhimillistä.

Heti kun palasin töihin, palasivat kivutkin. Työpäivät on ollu viimeset pari viikkoa yhtä hammasten yhteen puremista. Töiden jälkeen illat menny maatessa, unet kuitenkin menny kipujen takia. Nyt oon ihan poikki ja mietin että hakeako saikkua vai sinnitellä viimeset kolme viikkoa mitä olis töitä jäljellä... Raivostuttaa itteä kun ei ole mistään hengen vakavasta kyse että eikö sitä muka jaksais. Kun eipä näiden kipujenkaan kanssa jaksais.

Kaks kuukautta olis vielä laskettuun aikaan. Siitähän se rankan vasta pitäis alkaa. Mutta meidän perheessä onkin tapana aina mennä perse edellä puuhun. Esim. toinen meidän koirista, vanha narttu, on alottanu aamuherätykset noin kahelta yöllä. Ei uskalla mies valittaa asiasta mulle enkä mä liioin sille kun heti mielessä, että kohta vauva tekee samaa. Ja kun on itte hommaan ryhtyy ettei tartte valittaa.
Noh, eipähän toisaalta tuu sitten vauvan kanssa yksinäistä mihinkään vuorokauden aikaan kun toinen koirista on hereillä yöt ja toinen päivät.

Jatkan tästä taas kohti unetonta yötä kun töissä jaksaminen hirvittää. Ehkä aamulla uskaltaa tehdä ratkasun oman hyvivoinnin ja periaatteiden välillä.

 

Pullero nyt huomenna mars lääkäriin ja sairaslomalle. Ei ole pakko sinnitellä loppuun asti jos on ihan loppu, silloin ei vauvakaan voi hyvin! Itse olen ollut sairaslomalla jo 3 viikkoa ja sairaslomaa on nyt äitiyslomaan asti, eli en mene enää lainkaan töihin. On helpottanut oloa todella paljon kun ei tarvitse stressata siitä miten jaksaa töissä kun valvoo yöllä (viime yönäkin kaksi tuntia hereillä ilman syytä) ja selkä ja kaikki muutkin paikat huutaa hallelujaa. Oma työterveyslääkäri kirjoitti tuon loppuajan sairasloman ja kehui, että hyvin oon jaksanut töissä, monet kuulemma jäävät jo raskauden puolenvälin tienoilla. Helpotti kyllä itselläkin kun lääkärikin kannusti sairaslomalle tässä kohtaa.

Ummetus on vaivannut oikein pahanpäiväisesti viime viikot ja vihdoin sain avun Vi-siblin valmisteesta. Kiva kun se on luonnontuote eikä mikään laksatiivi niin mielikin on parempi siitä.

Pari viikkoa sitten kävin neuvolalääkärillä ja kun hän tutki paikat, niin kohdunkaula oli alkanut pehmenemään! Jee! Synnytys lähestyy!!! Nyt on alkanut enemmän "häntää" särkemään ja eilen tuntui että vauva painaisi häpyluuta. Olen ihan täynnä tätä mahaa ja ihan valmis jo synnyttämään. Uhkailen miehelle koko ajan että alan vetämään lakua kilokaupalla ihan justiinsa jos siitä ois jotain apua. Vielä en uskalla mutta lisään kyllä parin viikon kuluttua lakun syömistä Nyt on myös tutustuminen synnytyssairaalaan varattu, eli ensi pe mennään sinne. Perhevalmennukseen ei menty. Alunperin tekosyy oli se, että valmennus järjestetään aamusta jolloin olemme molemmat töissä ja joutuisimme tekemään tunnit sisään loppupäivästä. Todellisuudessa ei kiinnosta piirun vertaa neuvolan tarjoamat ryhmät ja ei, en halua tutustua alueen muihin odottaviin äiteihin. Totta puhuen, asun sellaisella alueella että täällä on varmaan 90% lapsiperheitä ja tiedän tästä lähikaduilta jo monta odottavaa äitiä. Täällä jostain syystä ihmiset tulevat vaan puhumaan ja luotan siihen että saan seuraa näiltä rouvilta.

Nyt kun olen sairaslomalla olen ehtinyt laittaa vauvan tavaroita! Olen vimmatusti pessyt kaikkia vaatteita ja roinat alkavat olemaan kasassa pikkuhiljaa. Tässä kun esikoista odotellaan niin tuntuu kyllä pienten vaatteiden viikkaaminen aikas ihmeelliseltä... Tykkään suunnitella ja fiilistellä asioita etukäteen ja ristiäisetkin ovat pyörineet paljon mielessä. Nimet meillä on valmiina ja tänään taisi löytyä sopiva kipale kastejuhlassa esitettäväksi. Mies löysi sen youtubesta ja alkoi itkemään kun kuunteli sitä... Ihanaa miten raavas mies herkistyy jo nyt! Laulu oli todella kaunis!

Tsemppiä kaikille kanssaodottajille, kohta on meidän kuu! Järkkyä miten aika on kulunut! Onko muuten tietoa onko kenellekään lokakuiselle jo syntynyt vauva, esim. fb:n puolella?

Luna ja mysteeriotus POKS 33+0! (Only seven weeks to go!)

 

PULLERO! Onneksi ne kivut jäävät synnytykseen. Ainakin yleensä. Synnytys on kuin taikatemppu, kun vaivat katoaa. 9viikkoa, kun vielä jaksaisi.... MInulla riittää kipujen pahenemiseen pelkkä kauppareissukin. Tosin kunnon kauppaan matkaa n. 100km. Autosta on aina kiva nousta, kun jalka ei meinaa ensiksi ottaa painoa ajamisen jälkeen. Kyllähän mies menisi kauppaan, mutta ostoksista jää sitten puolet pois. EI KIITOS! Itse pelkään nyt eniten koulussa jaksaminen ensi kuussa. Yritän vaan unohtaa asian ja hammasta purren kestää. Nämä lonkka ym kivut eivät ole onneksi vauvalle vaaraksi. Ne ovat vain äidin ikäviä oireita.

 

Pullero85 , heti saikun hakuun!!! Oot samassa tilassa ku minä pari vkoa sitten, pähkäilin että miten jaksan töissä, olin yli väsynyt ja ressissä, supisteli paljon ja jalat oli yhtä pölkkyä pitkän seisomatyöpäivän jälkeen. En jaksanu kotona ku maata...Oli tosi iso kynnys mennä valittamaan lääkäriin, luovuttaja olo ja huono omatunto ku "jätin" työkaverit pulaan... Nyt ei kaduta yhtään ku lääkäri sai taottua mulle järkiä päähän; ei oo mitään järkiä väsyttää ittiä tässä vaiheessa ihan loppuun, mulla on kuitenkin 5 lasta ennestään ja nekin tarttee äitiä muutaki ku sohvalle puolikuolleena. Työ on vaan työtä, kjyllä siellä ilman muaki pärjätään ja ei ole mun ongelma miten työnantaja ratkasee mun poissa olon.
Nyt on ollut ihana keskittyä vihdoin lapsiin ja tähän tulevaan vauvaan ja tehä kotona juttuja hissukseen oman voinnin mukaan. Supistelee edelleen paljon, mutta pystyn sentään lepäämään pitkin päivää, toisin kun töissä ollessa.

Sinnuli 31+5 enää 8vkoa laskettuun mutta ei haittaa vaikka menis 2 vkoa yli

 

Täällä on takana tuskainen viikonloppu, koko selkä, alavatsa, pakarat ja reidet on olleet ihan krampissa, syystä jota en tiedä. Särkylääkkeillä on menty pari päivää. Eilen olo alkoi helpottamaan joten tulin vielä töihin tänään mutta huomenna on neuvola jossa otan asiat puheeksi ja pyydän sairaslomaa. Töissä jaksaisi kyllä hammasta purren, mutta pahinta on se, ettei jaksa töiden jälkeen hoitaa lasta eikä huushollia. Esikoinenkin on tämän huomannut ja on kuin takiainen kiinni minussa ja hakee huomiota. On alkanut käyttäytymään myös huonosti ja "haastaa riitaa" jos lapsi sellaista nyt tietoisesti edes osaa tehdä, ja kerjää typerillä tempuilla ja tottelemattomuudella huomiota itselleen. Kaikki tämä vain siksi että isä on kiireinen ja äiti väsynyt.. Siksikin tuntuu että nyt olisi tauon paikka itsellä, niin jaksaisi ne vähäiset tunnit illassa, kun lapsi tulee hoidosta.

Onko muuten muilla vauva laskeutunut yhtään? Mulla on ylävatsan olotila helpottanut huomattavasti eikä ähkyoloa ole ollut päiväkausiin, sen sijaan painetta alhaalla on, liitokset vaan natisee, ja maha näyttäisikin pudonneen alemmas.

Leijonamama ja Jytä-Jamppa 32+0 POKS!

 

Terveiset itärajalta. Meillä mennään viikoilla 30+6. Kovasti pikkuinen jo harjoittelee hengitystä, kun ultrassa juostaan, joka toinen päivä verenpaineen kohoamisen vuoksi. Olen saanut sen nyt kuitenkin aisoihin, magnesiumilla + b-vitamiinilla, runsaalla juomisella sekä levolla että karppiruokavaliolla. Maha mulla on alkanut kasvaa vasta nyt. Eli ei välttämättä huomaa ollenkaan, että olen raskaanakaan. Paino on pudonnut lähtöpainosta 3 kiloa ja muutenkin kasvot jne. ovat kaventuneet. Tulokas on ollut jo viikkoja pää alaspäin eli painaa silloin tällöin iltaisin oikein kunnolla nivusiin. Muuten ei välttämättä edes huomaisi raskaana olevansakaan. Sukupuoli on edelleen salaisuus. Kovasti on tyttöolo, mutta hän haluaa pitää meitä hulluja jännityksessä ja pitää polvensa niin tiukasti yhdessä, että eipä siitä varmuutta saa. Ensi viikolla kontrollikäynti keskussairaalassa, jospas sitten ollaan jo viisaampia. Mukavaa odotusaikaa kaikille.

 

Saako uusi odottaja liittyä mukaan?

Mulla ikää 25v, miehellä 28v ja ekaa odotellaan viikolla 32+0. Rakenneultra lupaili tyttöä ja sen mukaan tässä nyt eletään. Mulla ei tosiaan ole lähipiirissä muita lapsellisia tai odottajia, joten musta olisi ihan kiva jutustella vauvajutuista sitten vaikka täällä.

Sokerirasituksessa 1h arvo oli hiukan yli, joten tässä oon nyt pari viikkoa mittaillut sokereita ja ne on kyllä pysyneet ihan normaaleina onneksi. Sf-mitta kulkee keskikäyrän alapuolella ja lääkäri sanoi, että vauva on pienikokoinen ja siro, joten en kauheita paineita ole tuosta diabeteksesta ottanut. Painoakaan mulle ei tähän mennessä ole tullut kuin 6kg. Kasvukontrolliin kuitenkin mennään tuon rd-diagnoosin takia jokusen viikon päästä.

Neiti viihtyy edelleen poikittain, joten toivottavasti tuo nyt pikkuhiljaa alkaisi kääntyä toisinpäin, ei yhtään innosta ajatus kääntämisestä..

Mulla on ollut helppo ja lähes oireeton raskaus tähän asti. Mitä nyt vähän ollut närästystä ja hengenahdistusta, mutta muuten oon voinut olla ihan niinkuin ennenkin. Nyt tosin muutaman päivän aikana liikkuessa on tuntunut kummia tuonne jonnekin alas nivusiin ja häpyluun tienoille. Liekö ne sitten liitoskipuja? Ei ne varsinaisesti kivuliaita ole, mut en mä kauheesti niistä nautikaan

Ensi viikon maanantaina on neuvola, saas nähdä miten neitokainen siellä jaksaa. Liikkuu ainakin ihan älyttömästi ihan koko ajan.

 

RIKS, RAKS JA POS rv 33+0 <3!

Nyt on alkanut todella tuntumaan, että masusta on tullut iso. Se on vähän edessä ja iltaisin päivän menun löytää tuosta masun päältä. Sokerit ovat hiukan heitelleet, joten kasvis ja kuitu eväillä mennään niin pitkään kun kyetään, sorruin tuossa vknloppuna vähän herkuttelemaan ja se sitten kostautui ikävästi. Jos vielä arvot hirmuisesti heittää tänäpäivänä, pitää varmaan soitella terkkarille ja kysellä että kuinkas toimitaan. Mutta veikkaan, että kun jätän kaiken sokerin syömisen niin pysyy arvot kurissa.

Eilen käytiin meidän toisessa perhevalmennuksessa ja siellä tuli paljon asiaa joka jo tiedettiin, mutta siitä oli ihan kiva keskustella seksuaaliterapeutin kanssa. Ja sitten kun meidän lisäksi siellä ei ollut kuin yksi toinen perhe, niin pystyi ja kehtasi vähän enemmän puhua itsestään ja parisuhteesta. Yllätyin vielä illalla kotona, kun Rakas sanoi, että oli hyvä että se seksuaaliterapeutti oli siellä. Hänestä oli kuulema hyvä valmennus. Minä aina taas vähän epäilen, että kiinnostaako Rakasta tuollaiset valmennus jutut, saatika käynnit neuvolassa, mutta näköjään häntä kiinnostaa nämä jutut enemmän kuin olisin voinut kuvitellakaan. Mikä on ihan kiva juttu. <3

Tervetuloa uusille odottajille, kiva että teitä lokakuulaisia odottajia vielä uskaltautuu mukaan höpöttelemään raskaudesta tänne foorumillekin. <3 Ja hirmuisesti jaksuja ja voimia muuten niille, joilla on suuria huolia raskaudeb kanssa, toivotaan, että myö kaikki pysyttäis yhtenä kappaleena ainakin sinne syyskuun lopulle saakka.

Minä ainakin haluan pysyä läjässä siihen saakka kun olen viimeiset lähiopetuspäivät käynyt koulussa istumassa hammasta purren. Meinaa olla vähän petollista tuo pitkiä aikoja putkeen istuminen. Alaselkä on ihan suunnattoman kipeä ja se tekee kävelystä yhtä tuskaa. Mutta onneksi tämä on sitten useinmiten ohi menevää kun paikat vertyy ja veri lähtee kunnolla kiertämään jaloissa.

elwwis&pieni pojan palleroinen rv 33+0 <3

 

Tervetuloa uusile oottajile!

Tännään on mulla aihetta olla tyytyväinen, lääkäri luppaili vähän päästävänsä minut kotia tännään ku veriarvot on parantunu eikä tällä hetkelä tarvitte miettiä sektiota. Ja jos sitä sen 3 viikkoa vielä jaksaa (ja totta kaí jaksaa ku lapsesta on kyse) olla ja maata kotona, niin sitten saa alakaa liikkummaanki ku lapsela lupa syntyä. Nyt siis supistukset loppunu ku maannu sen 3 viikkoa.
Mutta kyllä tämä sairaalasa oleminen on ollu yhtä vuoristorattaa! Viime pe ukasivat, että leikkaavat lapsen lauantaina ulos, mutta onneksi sitä ei sitten kuitenkaan viime tingasa tarvinnu tehä. Oishan se ollu ihan liian aikasta.. Kyllä täsä on ukon kans oltu niin hypykälä koko ajan, että mitä täsä tapahtuu, mutta jospa tämä tästä nyt rauhottus lopuajaksi. Toivon ainaki, että loppuajan saisin olla rauhasa ja ootella synnytyksen käynnistymistä itestään kotona.

Mutta, koska tämä minun viime torstaista asti jatkunu päänsärky ei hellitä ollenkaan, niin vissiin minun häätyy taas toviksi ummistaa silimät. Ja muitten juttuihin kommentoimnen jää taas.. Toivon kuiten kaikile mahollisimman hyvvää ja kivutonta oloa. Ei tätä ootusta ennään kauaa ole jälielä kuitenkaan

o873060 ja haba 32+6

 

Mutta, koska tämä minun viime torstaista asti jatkunu päänsärky ei hellitä ollenkaan, niin vissiin minun häätyy taas toviksi ummistaa silimät.

o873060 ja haba 32+6

Olet sä uskaltanut ottaa mitään särkylääkettä päänsärkyyn? Ja ootko muistanut seurailla paineita ettei olisi raskausmyrkytystä?

Mulla tänään on ollut (iltapäivästä eteenpäin) muutaman kerran supistukset tulleet puolen tunnin välein. Vielä jos kuitenkin vähän matkaa pääsis köllötellen kotona

 

o873060 multa on mennyt ihan ohi että olet ollut sairaalassa!? Muistan että sulla oli jotain vatsakipuja joiden vuoksi kävit päivystyksessä mutta jouduitko sitten myöhemmin sairaalaan? Onneksi kaikki on mennyt hyvin kuitenkin ja toivottavasti pikkuinen pysyy kyydissä vielä joitakin viikkoja ainakin.

Täällä ollaan sairaslomalla, sen verran on supistellut ja muutenkin kipuillut viime aikoina että neuvolan täti sanoi että nyt loppuu työnteko, kun kävin siellä miettimässä tilannetta. Vauvalla kuitenkin kaikki hyvin mutta sf-mitan kasvu oli hidastunut ja vauva laskenut alemmas.

 

Heips taas!

Monenlaista on taas kerennyt monelle eteen tupsahtaa. Tsempit ja jaksamiset teille joilla on ollut harmia ja huolta. Kyllä se tosiaan pian helpottaa!

Itse viettelen ensimmäisiä oikeita äippälomapäiviä. Vähänkö tätä lomaa olikin odotettu! Aloitin mammiksen suosiolla vähän aiemmin koska pelkäsin etten uniongelmien kanssa jaksa enää töissä - oikeassa olinkin ja hyvä että alkoi vihdoin. Kyllä me kaikki ollaan mun mielestä pieni hengähdystauko anstaittu - en ottais yhtään stressiä siitä jos jää saikulle vähän aiemmin. Kyllä nyt saa jo miettiä vaan omaa napaa ja jaksamista!

Täällä onneksi kaikki hyvin. Parin viikon takaisessa ultrassa paino oli jo lähemmäs 2kg joten tysty oli kasvanut reippaasti - hypähti kerralla alakäyrältä keskikäyrän yläpuolelle Ehkäpä oikeat astmalääkkeet auttoi, tai sitten kasvoi vaan omia aikojaan. En kyllä yllättynyt kun oli niin hirmuinen nälkä koko ajan!! Aika pian tuon ultran jälkeen tuntuikin siltä, että vauvan liikkeet muuttui erilaisiksi; potkujen sijaan masussa käy epämääräinen möyrintä. Välillä tuntuu että peppu tulee kyljen kohdalta ulos. Sivusuunnassa on vielä, mutta tänään neuvolassa täti sanoi että pää on vähän laskeutunut. Ehkä se siellä pikkuhiljaa alkaa valmistautua ulostuloon....

Omasta puolestani saisi tullakin mieluummin hiukan aiemmin kuin vasta la:n jälkeen; mies kun olisi kotona mukavasti auttelemassa, mutta sitten lokakuun lopulla taas kovasti töissä. Yritin tehdä diiliä muikkelin kanssa, että jos tuossa syyskuun loppupuolella sitten sopisi tulla - katsotaanko onko tytsy samaa mieltä

Hankinnat olis aika pitkälti tehty. Saatiin mun toivomat rattaat, vaikka olikin kalliit! Babyshowerit minulle järjestetään lähiaikoina - siellä vissiin ystävät ja sukulaiset lahjoo vielä puuttuvalla tarpeistolla. Loput hankitaan sitten kun ehtii.

Mutta siis, väsymystä ja unettomuutta on edelleen - tosin väsymykseen auttanut säännöllinen rautatippojen vetäminen (sopii mulla paremmin vatsalle kuin toi yrttijuoma). Harjoitussupparit vetää vatsan kovaksi ja tekee kävelystä mahdottoman aina jos keksii lähteä reippailemaan...ja tosiaan se vessakin pitää olla kävelymatkan varrella, joten ihan tuollaisia lyhyitä pyrähdyksiä vaan uskaltaa tehdä Öisin herään vessaan kerran pari. Närästystä on jonkin verran, selkäkivut aika v-mäisiä.
Mutta kaiken tän kanssa pystyn kuitenkin elämään. Enää muutama hassu viikko! Oloa on loman alun lisäksi helpottanut se, etten edes yritä pystyä muuhun kuin mihin omat voimavarat riittää (helppo se on tietysti sanoa kun ei ole vielä muita lapsia tai suurempia terveydellisiä ongelmia!). Enkä myöskään harmittele jos ei joskus jaksa lähteä jonnekin tai muuten olla kovin sosiaalinen. Yritän ottaa päivän kerrallaan ja nauttia tästä olotilasta niin kauan kuin sitä vielä kestää. Tuskin (toivon mukaan) meidän kohdalla viimeinen raskaus kuitenkaan

- Yonn + Tyyppi 33+5

 

Kotona olo alkoi mullakin. Reilu kaks viikkoa ennen varsinaisen loman alkua piti nyt jäädä saikulle. Helpotti heti toisena päivänä pahimmat kivut kun saa kotona tehä asiat oman aikataulun mukaan.Tylsää vaan meinaa olla kun yksin joutuu päivänsä tästä lähtien viettämään. On sattunu sen verta tuuria oman työpaikan kanssa että työstä tykkäämisen lisäks tykkään myös työkamuista. Nyt kun töistä jäi pois niin en tiedä mitä tällä kaikella ajalla tekis? Itku oli lähellä kun kävin moikkaamassa töissä ja todettiin että vuoden päästä sitten taas...

Ollaan jo hyvissä ajoin laiteltu vauvan kämppää kuntoon niin senkään laittamisessa ei ole enää puuhaa kun muutamaks päiväks. Noitten kipujen takia ei voi kauheesti mitään liikkumista vaativaa tehä joten viihdytys neuvoja otetaan vastaan

 

Luna: Fb.n puolella on yksi vauva syntynyt, mutta en viitsi sen enempää "juoruta", saa asianomainen kertoa itse jos haluaa Kaikki on kuitenkin hyvin

Täällä voidaan erinomaisesti Aivan ihanaa on käydä vielä zumbaamassa ja selkäkin on yhä hyvässä kunnossa Toki se aina muistuttaa, jos erehdyn tekemään seisovillaan liikaa hommia, mutta nyt otan aina levon kannalta heti jos siltä tuntuu. On se kyllä jännä miten toi zumba sopii yhä, koska jos lähden kävelemään vaikka kuinka hidasta vauhtia, niin vatsa kovettuu ja alkaa lantiosärky. Mitään vaivoja ei oikeastaan ole, ajoittaista lantiokipua ja välillä närästää. Nyt on alkanut hikoiluttaa öisin aivan valtavasti, heräilen vähän väliä ihan hikisenä. Tietenkin yleinen kömpelyyden tunne varsinkin jos toi lantio särkee, saa parkumaan : / Olen kyllä todella yllättynyt tämän neljännen odotuksen helppoudesta, en ole ollut näin hyvässä kunnossa yhdenkään lapsen kohdalla
Neuvolasta sain pari päivää sitten vapautuksen sokerimittailuista pariksi viikoksi, aivan super ihanaa :heart: Kaikki oli mallillaan, verenpaineet parhaat koko raskausaikana ja painonnousu pysynyt siinä 3 kg yhteensä, ei ollut tullut yhtään lisää Parin viikon päästä on taas käynti ja sitten on vielä yksi neuvola ennen sitä synnytystapa-arvio käyntiä, missä sovitaan sektiopäivä :O Sitten meneekin se max 3 viikkoa ja meitä on täällä yksi lisää, hurjaa

Tsempitykset kaikille kipua poteville, kyllä se kohta helpottaa ja palkinto on ihana :heart:

kääkkis ja sisu 31+5

 

Hei kaikille.

olen 29 -vuotias pääkaupunkiseudulta ja täällä mennään 31+3. Ensimmäinen lapsi tulossa ja tyttöä ne ennusti Muuten raskaus on mennyt tosi hyvin, mutta selkeästi nyt on joutunut hidastamaan kävelytahtia ja välttämään suuria kantamisia.

Laitoin kirsikka92 viestiä FB-ryhmästä, mutta en ole ainakaan vielä päässyt sinne? Onko muut siellä? Tulee vähemmän käytyä täällä kuin FB:ssä noin yleensäkin, joten se olisi henkilökohtaisesti vain helpompi keskustelukanava.

 

Heipsan

Vai on joku facen puolella jo saanut vauvan! Onnea tälle perheelle!

Jäin siis saikulle alkuviikosta, kuten ennakoinkin. Ihan hölmöä, mutta mun oloa on kyllä helpottanut se, että täällä on muutama muukin nyt jäänyt saikulle ja toisaalta se, että kaikki niin lähipiirissä kuin töissäkin ovat suhtautuneet saikulle jäämiseen tosi hyvin. Vaikka eipä mun pitäis muiden ajatuksia liikaa ajatella, kunhan ajattelisin itseni ja vauvan parasta, mutta kun oon tällainen "liikaa miettijä", vaikka kuinka oon siitä yrittänyt päästä eroon. Kuten joku muukin totesi, niin tylsäähän kotona möllöttäminen välillä on.. Päivät oon saanut kulumaan lehtiä lueskelleen, netissä roikkuen, neuloen (monen vuoden jälkeen kaivoin puikot esiin), rauhallisesti pieniä lenkkejä kävellen ja torkkuen. Mutta onneks nyt ei tarvi stressata silllai jaksamisesta ja saa levätä sillon kun siltä tuntuu. Ja hyvä niin, sillä yöllisten vessakäyntien lisäks heräilen nyt myös selkäkipuiluun, vaikka nukunkin sellaisen tyynymäärän kanssa että hyvä kun mies samaan sänkyyn mahtuu

Huomenna neuvolaan. Onko teille muille puhuttu neuvolassa jo jotain vauvan kokoarviosta? Tai synnytyystapa-arvioista? Millon nuo yleensä otetaan neuvolassa esiin? Mulle ei oo vielä kummastakaan mainittu mitään, aattelin huomenna yrittää muistaa kysyä ainakin tuota kokoarvioita, kun moni tuttu on jo multa kysellyt, että minkäkokoinen vauva on odotettavissa..

Salmiakki13 ja möyrijä 33+4