Hej.. Ihanaa, uusi pino
Kiitos Mama-L :flower:
Mitä hittoa, koko aamun oon hyräilly heräämisestä lähtien "..unelmien talvi-ihmemaa..." Jouluun on kuitenkin aikasta pitkä aika.. :xmas: Osasyynä voi olla kylläkin koiran repimä tyyny tuolla tarhassa, kaikki valkoiset sisukset nätisti siinä kopin ympärillä...
Eipä tänne ihmeitä, kävin eilen lainaamassa fyssalta tykivyön noihin orastaviin selkä- ja liitosvaivoihin ja niiden ehkäisyyn. Kyllä oli mukava pihallakin kyykkiä sen jälkeen.. Itseasiassa tuntuu, että välttyy virheasennoilta tuon kanssa.
Portaissa liikkuminen tulee olemaan hankalampaa kuulema sen kanssa, mikä ei tälläselle hissien vastustajalle oikeen kuulosta hyvältä. Mutta toisaalta, masukki ensin, kyl mä vielä kerkeen niitä rappusia hilipasta ylösalas
Sunnuntaina oli taas dopplerille käyttöä. Koko päivän oli niin hiljasta mahan suunnalla, että kerkesin ihan huolestua.
Lähettiin aamusta Hämeenlinnaa kohti, kun pojalla oli siellä tanssikilpailut. En tiiä, oliko sitten jännitystä vai mitä, mutta jossain vaiheessa rupesin miettii, ettei oo töytäisyn töytäisyä koko päivänä kuulunu. Iltapäivällä sitten paluumatkalla tökin mahaa joka suunnasta ja yritin herätellä. Kotona sitten illasta kaivoin vehkeet esiin ja kyllähän sieltä se syke kuului, oikein hyvin. Liikkumaan tämä alkoi vasta nukkumaan asettuessa ja sen jälkeen on ollu ihan normirokkailut päällä.
Kaipa toisella oli sokerikrapulat kaikesta siman ja munkkien paljoudesta..
Juoksemisesta vielä.. Oon ollu aiemmin aktiivinen lenkkeilijä, monta kertaa viikossa lyhyempää ja noin kerta viikkoon sellanen kympin reissu. Talviaikaan juoksen matolla ja mun juoksut loppu kuin seinään sen vuodon myötä. Reippaita kävelylenkkejä ja metsälenkkejä oon tehny ahkeraan. Tosin nyt kevään myötä oon tehny pikkusia kevyitä intervalleja kävelyn lomassa.
Noin mettälenkit tuntuvat käyvän ihan juoksusta, oon muutaman kerran ottanu sykemittarin mukaan ja aika hyvin sykkeet pyörii 130 kieppeillä. Tosi tehokasta rinteitä pitkin kiipeily ja risujen ja kantojen yli hyppely. Ja mitä pehmeämpi maato, sen parempi (ja mukavempi). Löysin muuten valtavati karpaloita lauantaisella reissulla ja herkuttelin sitten koirien kanssa, aika harvinaista näillä korkeuksilla..
Vielä viikko rakenneultraan.. Luulen, että ei voi olla kysymättä sukupuolta, mikäli sen vain pystyy näkemään. Toisaalta... Olisi oikeastaan tosi jännä kokea tuo yllätys sitten syntymässä, mistä Mama-l jo kirjoittelikin..
Täs vois kertoa hauskan asiaan liityvän jutun meiän keskimmäisen synnytyksestä.. Miehen kustannuksella
Oltiin saatu tietää rakenneultrassa sukupuoli lähes 100% tarkkuudella. Ja synnyttämäänkin mentäessä kätilö kyseli tiietäänkö, kumpi tulee ja kerrottiin että joo, poika.
No sittenkun siinä ponnistin pojan maailmaan vähän sen jälkeen kun vuorokausi vaihtui Jaakon päiväksi ja hänet nostettiin siihen rinnalle, niin kätilö sanoi, että "tässä teiän oma Jaakko, Onnea!" Mies siinä mun takana (olin vielä siinä hänen sylissä) hokee, että " kumpi se on, kumpi tuli..?" Ihan täpinöissään jännityksestä ja onnesta sekaisin. Kätilö ihmetteli siinä, että ettekös te tiennytkään..
Tänään muuten poksuu viikot :saint:
:wave: Puskajussi ja Onni 18+0 :heart: