Lauantaina olisi pitänyt käydä poksumassa, mutta en ole jaksanut käydä koneella perjantaisen TAYSin reissun jälkeen. Jotenkin on vaan niin mieli maassa. Vaikka kaikki onkin ihan hyvin, kai... :|
Viime torstaina olin siis siellä TAYSin synnäripäivystyksessä, kun verenpaineet pamahtivat kunolla ylös 173/108. Onneksi kaikki kuitenkin oli kokeissa hyvin eikä vaavilla ollut huolta. Oma vointi vaan oli tosi heikko.
Perjantaina sitten mentiin siihen kääntöyritykseen. Ja heti tietenkin tuli puheeksi huono yleisoloni ja verenpaine yms. Ja sain kuulla silmät suut täyteen, että lepoalepoalepoa. No, minä OLEN levännyt enkä enempää voi olla enää laiskuri, tai muuten joudun nukkumaan 24/7.
Lääkäri teki sisätutkimuksen ja sanoi että lantio tuntuu olevan ihan normaalin kokoinen, samalla yritti töniä vaavia irti lantiosta istumasta, mutta ei toivoakaan. Eli sitten ei lähdetty ulkokäännöstä edes yrittämään, koska
sikiön sydänäänet putosivat rajusti siinä ultratessa ja lääkäri sanoi, ettei noin herkästi reagoivaa sikiötä voi ryhtyä kääntämään eikä myöskään perätilassa alateitse synnyttämään. Joten meillä on
suuniteltu sektio kolmen viikon kuluttua.
Verenpainelääkitys aloitettiin perjantaina ja siitä huolimatta alapaineet vain nousee. Olen henkisesti ihan paskana ja loppu. Murehdin vaan koko ajan jaksaako vauva vielä sinnitellä mahassa, vai saako tämä huono oloni vauvankin väsymään. Se sykkeiden putoaminen oli niin pelottavaa!! Itkin koko perjantai iltapäivän, kun päästiin sairaalasta kotiin. Ja ahdistus on on ollut hurja siitä lähtien. Tänäänkin soitin TAYSiin, että annanko alapaineen edelleen nousta vai pitäisikö lähteä taas päivystykseen. Käskivät levätä. TIETYSTI. Mutta kun SE EI AUTA!!
Ja pelottavaa on nyt tämä tarkka liikkeiden laskeminen ja seuraaminen, mistäs sen tietää milloin on ollut mahassa liian hiljaista ja öisinhän en tietenkään pysty seuraamaan kun nukun yms. Ja se 10 liikettä tunnissa on tosi orjuuttavaa seurata. Varsinkin kun liikkeet ovat aika vähäisiä ja perätilan vuoksi tuntuvat heikosti.
Jotenkin vaan toivon, että päästäisiin ennen tuota 11.10. jo sektioon,
ettei meidän vauva vain väsy tuonne kohtuun. Ensi viikon tiistaina seuraava kontrolli TAYSin lääkärillä. Jospa saisin siellä vähän ymmärrystä osakseni ja vaikka hieman aikaistettua tuota sektiota. Ja tällä viikolla täytyy mennä neuvolaan kontrolliin kaksi kertaa. Eli aika tiiviistii seuraavat, että sikiö nyt jaksaisi hyvin. Onneksi enää viisi päivää ja vaavi on täysiaikainen, eli sektiolle ei ole mitään estettä.
Mutta täällä siis ollaan tosi harmaissa fiiliksissä. Mikään ei innosta eikä kiinnosta ja mieliala on tosi surullisen ahdistunut.
Mikään ei olisi pahempaa kuin kohtukuolema tässä vaiheessa ja vain siksi, ettei vauvaa leikattu ulos riittävän ajoissa. Tuollaista ajatusta en kestä sitten pätkääkään.
Tällaista maanantaipäivän harmautta täällä, tsemppiä teille kaikille omien masujen kanssa!! :hug:
Nappula-10 36+2