~LOKAKUUN lapset **2010** syyskuussa <3~ 3 vauvaa syntynyt!

sektiosta Miulla on ainakin niiin korkea sektiopelko, että ajatuskin saa karvat pystyyn. Ajatus mahan avaamisesta varsinkin miun hereillä ollessa tuntuu täysin mahdottomalta. Tottakai sektioon on mentävä jos siltä näyttää, enkä mie ainakaan koe että olisin sitten jotenkin huonompi äitinä. Mutta toivoisin että viimosen asti se pystyttäs välttämään. Koska sektio on miulle niin kamala paikka, se tulisi taatusti vaikuttamaan myös kaikkeen sen jälkeen, en uskaltaisi varmaan nousta sairaala sängystä edes kuselle pariin päivään, pelkäisin sen haavan repeämistä jatkuvasti. Imetyskin varmaan lähtis takkuamalla käyntiin, kun tuntuu ettei se muutenkaa kovin helposti taas ala.

Pahin ois kuitenkin se vauvan erotus minusta. Alkukontakti jäis kokematta varsinkin nukutuksen takia. En uskaltais varmaan myöskään pitää vauvaa lähellä. Tästä sitten helposti aiheutuis muita ongelmia, lapsi ei tunnukkaan rakkaalta, ja sen korjaamiseen voi mennä tuhottomasti aikaa ja henkistä kestävyyttä. Alku aika vois mennä siis pahemmin kuin tuon esikoisen kanssa. Puuh. Kuitenkin on muistettava että lääkärit sen päätöksen tekee vauvan parhaaksi. Kyllä minäkin kuitenkin vauvan parasta toivon.

Tässä tämmösen pelkääjän näkökulma Ain niin ja tohon sektiopäivän kertomiseen. Me varmaankin kerrottais vaan ihan lähipiirille, miusta on jotenkin ihanaa laittaa se yllätyksellinen viesti vauvan syntymästä sairaalassa

Menhit ja Mr. Hyde 38+1:heart:

 

Mä olisin taas ottanu sektion jos oisin saanu. Se oli mulle helpompi kun esikoisen alatiesynnytys.
Eli en pelkää. Sillon kun kuopusta synnytin ja 12 tunnin jälkeen lääkäri totes, että nyt tehdään kiireellinen sektio, niin se oli järkytys. Ja pahimman järkytyksen teki se, että ajattelin että nyt mun mahakin menee pilalle kun tulee haava :ashamed: Jaa minäkö turhamainen
Loppujen lopuksi sektio oli helpotus. Enkä pitänyt erossa oloaikaa vauvaan oikein minään. Se meni nopeasti ja toipuessa. Ja tiesin, että mies on vauvan mukana kokoajan. Näin sitten miehen ja vauvan heti kun minut oli ommeltu ja sain vauvan viereen ja rinnalle. Ja tietysti vauvaa näytettiin minulle heti kun vauva oli saatu leikattua ulos. Eli minä en ainakaan koe, että siinä mitään niin tärkeää alkukontakia menettää.

Ja tosiaan toipuminen oli minulla nopeaa. Kipulääkkeitä saa tarpeeksi, joka on alussa tärkeää.

Puolensa kaikessa ja normaali alatiesynnytys on tietenkin suositeltava kaikin puolin. Mutta tosiaan, ennenkaikkea pitää ajatella vauvan parasta ja tietenkin itsensä!
Minusta varmaan näki sektion jälkeen, että "surin" menetettyä vatsan kauneutta (heh heh...) ja kätilö sanoikin jotenkin niin että "otat tämän niin, että sinulla on kunniamerkki siitä, että olet saanu synnytettyä terveen ja hyvinvoivan vauvan"

Mutta nämä asiat on vähän tällasia, toisille se alakautta synnyttäminen on tärkeää ja sektio pettymys. Toiset ei taas välitä, kunhan saa synnytettyä jotenkin. Meitä on moneksi, tässäkin asiassa.

 

Jos tuolle linjalle lähdet, niin voisin sanoa kyllä, ettei mikään synnytystapa ole varmauudella turvallinen Sektio on iso leikkaus, jossa on siinäkin suuret riskit! Ja minä en ainakaan todellakaan ajattele, että sektiolla synnyttänyt olisi yhtään sen vähemmän äiti kuin kukaan muukaan. Mutta jos on mahdollisuus saada luonnollinen synnytys, niin miksi ei? Jos leikkaus katsottaisiin jotenkin paremmaksi, miksi ketään pistettisiin alakautta synnyttämään? Molemmissa on hyvät ja huonot puolensa ja jokaisella äidillä oma painoarvonsa eri tekijöille. Valittakoon tapa siis tilanteen mukaan.. Itselläni saattaa olla perätilasynnytys edessä, jos lantion koko riittää, muuten kaikki vaikuttaa jo optimaaliselta. Jännittää tietysti, mutta luotan lääkärin arviointikykyyn ja tietotaitoon. Hän ehdottomasti suositteli minulle normaalia synnytystä leikkauksen sijasta. Jos kuitenkin sektioon jostain syystä päädytään niin ok.. Vauvan turvallisuus on tietysti aina etusijalla, kuten varmasti joka äidillä!

Lintunen 36+3

 

Siis Menhit tarkoitatko, että lapsesi ei ole sinulle rakas, jos et voi pitää häntä välittömästi synnytyksen jälkeen rinnalla tiettyä aikaa?? Sektion jälkeen saat lapsen viereesi puolituntia sen jälkeen, kun vauva on ulos saatu. Ja senkin puoli tuntia äitiä ommellaan ja isä on jo lapsen mukana pesuissa ym. Pöyristyttävä kommentti, että OMA LAPSI ei tunnu rakkaalta jos lapsi syntyy sektiolla.

Ja kun itse ajatelen asiaa niin, että suunniteltu sektio kestää kaikkineen sen 1,5 tuntia (alkunesteytys + puudutus, vauvan ulos ottaminen, äidin vatsan ompelu) ja siitä ajasta 15min menee siihen kun vatsa avataan ja vauva otetaan ulos, niin en voi millään ymmärtää asian KAUHEUTTA verattuna 10-20 tunnin alatiesynnytyksen kipuihin, repeämiin, välilihan leikkauksiin jne. Ei se alatiesynnytyskään aina mene niin, että muutaman tunnin kuluttua ei alapäässä ja muualla tunnu mitään. Kipu on aina kipua ja toipuminen vie aikaa, eri syistä ehkä vain.

Toki sektio on iso leikkaus ja sisältää riskinsä. Mutta myös jokaisessa alatiesynnytyksessä on riskinsä. Mutta että sektio olisi syy olla rakastamatta lastaan... voi hurja!! :headwall::headwall:

Nappula-10

 

Nappula ei ole mikään automaatti, että lapsen saa vierelleen puolituntia sen jälkeen, kun sektio on tehty. Aikamoinen yleistys. Minulla meni kaksi viikkkoa ja monella varmaan pidempäänkin. Itse olin sektiokauhuinen, mutta hyvin meni leikkaus. Alatiesynnytystä kannatan, koska se on luonnollinen tapa syntyä ja sen jälkeen on paremmassa kunnossa (lue yleensä) kuin sektion jälkeen. Kaikki on niin tapauskohtaista. Ja nuo alatiesynnytykset, jos varmaan sektioitkin samalla ihmiselläkin erilaisia.

Minä odottelen innolla pääseväni käynnistykseen keskiviikkona, mutta tiedän tasan tarkkaan, että ilman droppeja käynnistynyt synnytys on yleensä lempeämpi.

Discovery 38+0

 

Sektio-keskusteluun itselläni siis huomena suunniteltu sektio. Esikoinen syntyi kiireellisellä sektiolla. Ehdottomasti tärkeintä on, että vauva saadaan turvallisesti maailmaan! Mutta omalla kohdallani lievä pettymykseni sektioo "joutumisesta" liittyy siihen, että olisin mielenkiinnosta halunnut kokea myös luonnollisen synnytyksen. On myös ihan turha tosiaan kiistellä siitä kummasta toipuu nopeammin ym. Se on aina TAPAUSKOHTAISTA. Fakta kuitenkin on se, että sektion jälkeen en saa nostaa mitään vauvaa painavampaa ainakaan neljään viikkoon. YLEENSÄ jos alatiesynnytys menee "normaalisti", niin esim. esikoisen nosteluun ei ole estettä. Se on myös hyvin vaihtelevaa kuinka nopeasti sektion jälkeen vauvan saa vierelle. Lohjalla isä ja vauva saavat onneksi tulla heräämöön, joka on minulle TODELLA tärkeää. Ei sen takia että rakastaisin lasta vähemmän jos ensikontaktiin menisi pidempään, vaan siksi että koen tärkeäksi saada lapsen vierelleni mahdollisimman pian. Tottakai ymmärrän jos lapsen kunto vaatii esim. tarkkailua, silloin tilanne on mikä on. Mutta se on taas jossittelua ja lapsi voi joutua tarkkailuun alatiesynnytyksen jälkeenkin....

Tekstini oli varmaan todella sekavaa. Pointtini oli kuitenkin se, että uskon kaikkien äitien haluavan lastensa parasta, mutta mielestäni on myös oikeus kokea pettymystä synnytystapaan liittyen, oli se mikä tahansa. Ja synnytystapa ei määritä äitiyttä tai sen arvokkuutta! Kuten jo aikaisemmin tällä palstalla todettiin, kaikki ovat erilaisia ja kaikilla on oikeus omiin tunteisiinsa.

Nyt tämä mamma lähtee pyörimään sänkyyn ja odottamaan aamua. Aamulla lähden hakemaan pikku pirpanaa ja toivon että kaikki menee hyvin:heart:

Palailen varmaan jossain vaiheessa kertomaan kuulumisia, mutta esikoisen synnytyksen nostattamat hormonimyrskyt muistaen voi mennä aikaa ennen kuin koneelle kykenen En teitä kuitenkaan unohda ja tosiaan tulen kertomaan kuulumiset. Tsemiä kaikille, ensi viikolla oli muillakin jo sovittuja eräpäiviä

Nipsuliina ja kohta päivänvalon näkevä Sindi 38+6

 

nappula-10
Kyllä, olen erittäin pettynyt JOS joudun UUDELLEEN sektioon. Haluaisin kokea alatiesynnytyksen, sektio on jo takana. Kahden sektion jälkeen kun on alatiesynnytys poissuljettu vaihtoehto.
Esikoisen odotuksen aikana pahin pelkoni oli sektio, nyt olen jo päässyt siitä, se ei ole pahin pelkoni, mutta pelko se on silti.
En ymmärrä mikä tarve sinulla on puolustella sektiota? Itse koin epäonnistuneeni, koska en saanut vauvaani ulos alakautta. (Fakta tosin on se, että lapsemme on hengissä ja terve, koska sektio on keksitty. Mutta nuo ovat fiilikseni liittyen synnytykseen)

Itse en ole koskaan tuominnut suunniteltuun sektioon menijöitä, enkä niitä jotka haluavat sektion. Miksi siis pitää tuomita henkilö, joka haluaa kokea myös alatiesynnytyksen?! vrt. Synnytyspelon vuoksi sektioon menijöitä vain "taputellaan" selkään, me jotka pelkäämme sektiota saamme vain tuollaisia kommentteja.

Sinun viimeisen kommenttisi kanssa en ole samaa mieltä; Sorry purkaus tuosta sektio-valituksesta, mutta kun en voi ymmärtää mitä niin pahaa siinä on, että ajatellaan äidin ja lapsen parasta.

Kysehän ei olekaan tuosta, vaan tunteista! Järki ja tunteet eivät aina kulje käsi kädessä.

Ja kuten Discovery jo mainitsi, ei sitä vauvaa aina saa rinnalleen heti sektion jälkeen. Minä näin vauvamme kunnolla seuraavan päivän iltana (esikoinen syntyi aamulla). Minulla oli paha verenhukka, enkä saanut/pystynyt nousemaan sängystä vuorokauteen. Ja vaikka minä olisin ollut kunnossa lähti vauvamme ambulanssilla 100km päähän Lastenklinikalle (toki tämä olisi sattunut alatiesynnytyksenkin jälkeen).
Myöskään sektio toimenpiteenä ei ollut helppo. Olemme lähteneet 9.00 sektiosaliin ja lapsi syntyi 11.07. Puudutus ei alkanut toimimaan ja loppui toimimasta kesken leikkauksen. Tsemppiä siis leikkaukseen, kuvittele kun sisältöäsi (kohtuasi) puhdistetaan ja tunnet siellä lääkärin kädet ja kuinka vatsaasi heilutellaan! IHANA TUNNE, haluan ehdottomasti kokea uudelleen.....

En voi pakottaa sinua ymmärtämään miksi en halua kokea toista sektiota, mutta epäonnistuneen sektion vuoksi en haluaisi toista samanlaista. Niin ja kaikenlisäksi minä olen revennyt alapäästä sektiossa! Nimenomaan sektiossa, koska vauvan pää oli juuttunut niin pahasti kiinni jo synnytyskanavaan tai jonnekin tuonne. (Tosin tätä en tiennyt eikä ole aiheuttanut vaivoja, kunnes luin sen viikko sitten papereista )


Bubbeli 36+4

 

TSEMPPIÄ TÄLLE PÄIVÄLLE NIPSULIINA :flower:

 

täällä vaan jatkuu nuo supistukset ja vertakin vuosin äsken. Sairaalasta sanoivat että ei vielä tarvii tulla mutta odotellaan jos tihentyisivät 5 min. välein tai vuotaisin enemmän. Ei nä supistukset mihinkään tunnu loppuvankaan joten kai se on lähtöä mietittävä..

 

Nappula Tosiaanko koitat haastamalla haastaa riitaa? Vai kirjotanko mie jotenkin kamalan epäselvästi?
Mie viittasin tekstissäni mielestäni riittävästi esikoisen vauva aikaan, ja siihen että pelkään tulevan olevan pahempi. Juuri tätä lausetta ennen sanoin tuosta rakkaudesta vauvaa kohtaan. Eikö siitä siis tosiaan voi mitenkään päätellä, että miulla on ollu ongelmia tässä suhteessa jo esikoisesta, joka kuitenkin syntyi ihan ilman mitään komplikaatioita alateitse. Minä en todellakaan rakastunut heti ensisilmäyksellä vauvaan, jota pahensi myös yöllisen vierihoidon puuttuminen.

Ja kuten annoin mielestäni ymmärtää, jos joudun sektioon se joudutaan hyvin varmasti tekemään nukutuksessa. Sitä en tiedä kuinka syvässä anestesiassa se tehdään, mutta olin kuitenkin olettanut etten mie heti oo ompelun jälkeen vielä tässä maailmassa, ja hereilläkin pitäisi jonkin aikaa olla jotta pää on sen verran selvä että ne uskaltaa vauvan viereen tms antaa. Josta vielä erikseen sanoin että en tiedä uskallanko edes ottaa vauvaa lähelle, lähinnä siis haavan repeämisen pelossa. Minä en tiedä miten muiden äidin vaistot pelaa juuri synnyttäneenä, mutta miulla alkaa hyvin nopeasti mieli käymään luopumisprosessia, jos vauva ei ole juuri siinä vieressä "normaalisti". Ja jos tämä prosessi pääsee alkamaan, on sitä todella vaikea pysäyttää ja kumota. Ja tosiaan vauvahan voi joutua alatiesynnytyksenkin jälkeen eroon äidistä lyhyeksi tai pidemmäksikin aikaan. On hyvä myös valitettavasti muistaa miksi tuo luonnollinen luopumisprosessi monella alkaa kovin helposti nykyaikanakin. Vauva voi myös syntyä kuolleena tai siinä kunnossa että kuolee myöhemmin sairaalassa.

Mie oon ihan tosissani järkyttyny siitä miten käänsit kirjoitukseni siten, etten rakastaisi lastani sektion takia. Mie toivon että tää johtuu vaan siitä ettei olla samalla aaltopituudella ollenkaan, eikä muista syistä..

Ja todella toivon että lopetat tuon pään seinään hakkaamisen, keräät aivosolusi ja mietit hetken.

 

limeee toivottavasti pääset vielä tänä yönä lähtemään! paljon tsemppiä ja voimia tulevaan!! :hug:

 

limeee täällä pidetään peukkuja jos pääsisit tänään lähtemään sairaalaan!
Aika malttamattomana oottelen täällä oman synnytyksen käynnistymistä, saattaa johtua siitä että neuvola täti viime kerralla sanoi "Voi olla ettei nähdä enää tiistaina, on vauva sen verran hyvin kiinnittynyt." Parempi olis jos ei olis ollenkaan sanonut tuota niin en jännittäis ja odottais koko aikaa näin kovaa. Turvotus senkun lisääntyy... nyt jo kasvoissa :x

 

Nipsuliina ja limee teille tsempit tulevaan päivään !

Kylmää on ulkona. Lähes pakkasen puolella. Toisaalta ihanaa, kun aurinkoisia päiviä, niin ei tunnu tää syksy niin pitkältä.

Koetetaan jaksaa tukea toisiamme loppuodotuksessa. Täällä paukkuu viimeiset viikot ja tunteet...

Discovery 38+1

 

Vauvan syntymä ja vauva-aika ovat sellaisia asioita, että niihin liittyy hirvittävän paljon odotuksia. Harvalla kait kaikki toiveet toteutuu. Minulla oli viimeksi käynnistetty synnytys. Käynnistys kesti viisi päivää, mutta itse synnytys oli taas ihan positiivinen yllätys. Siitä ei siis traumoja jäänyt. Edelleenkään en osaa pelätä alatiesynnytystä tai sektiotakaan.

Synnytys on aina arvaamaton tapahtuma. Olemme oikeastaan todella onnekkaassa asemassa, kun miettii, miten moni kehitysmaiden nainen kuolee odotusaikana, synnytykseen tai lapsivuodeaikana. Tällä en tarkoita sitä, ettemmekö saisi silti kokea pelkoa ja pettymystä mielestämme epäonnistuneesta synnytyksestä. Ymmärrän hyvin, että toinen pelkää sektiota ja toinen alatiesynnytystä. Synnytyksessä on niin paljon tunteita pelissä. Toisten tunteita synnytykseen liittyen ei pitäisi koskaan aliarvioida. Meillä jokaisella on oikeus tunteisiimme. Eikä niille edes välttämättä voi mitään.

Minä pelkäänkin sitten enemmän vauva-aikaa. Esikoinen oli todella vaativa. Vaativuuden taustalle paljastui koliikki sekä minulta peritty voimakas temperamentti. Olin hirvittävän huolissani vauvan koliikkiajan, kun en tuntenut mitään suurta rakkautta. Tunsin kyllä halua suojella vauvaa ja pitää hänestä huolta, mutta ei, mitään yletöntä rakkautta en tuntenut. Puhuin tästä yhden tuttavapsykologin kanssa, ja hän sanoi olevan aivan normaalia tällaisissa tapauksissa rakkauden syntyvän pikkuhiljaa. Lapsen luonteeseen ei vain pääse tutustumaan kovin hyvin, kun lapsi huutaa jopa 12 tuntia vuorokaudessa. Ja kyllä olen ollut tavattoman vihainen ja katkera siitä, että esikoisen ja minun alkutaival oli niin hankala. Olen ollut kateellinen jokaiselle ns. normaalin vauva-ajan kokeneelle äidille. Näistä tunteista puhuin äitiyspolilla kätilönkin kanssa. Kerroin pelänneeni lapsen saaneen traumoja, kun on joutunut itkemään niin paljon. Kätilö oli hyvin lohduttava ja sanoi lapsella olleen kaiken kuitenkin hyvin, kun hänen perustarpeensa on täytetty. Ja on kyllä totta, että harvaa lasta on sylitelty ja kannettu niin paljon kuin meidän koliikkiesikoista. Edelleenkin kolmen vuoden jälkeen esikoisen vauva-ajan muistaminen tuo tunteet pintaan. Koen, että meiltä on viety jotakin pois. Vähitellen ehkä olen pystynyt hiukan työstämään noita pettymyksen tunteita. Haluaisin lohduttaa kaikkia, jotka eivät sitä rakkautta heti tunne niin täydeltä laidalta, että kyllä ne tunteet tulevat myöhemmin.

 

Huomenta Mammat!

Kylläpäs täällä tosiaan paukkuu! Tuo synnytys on meille jokaiselle niin voimallinen kokemus, että se välttämättä herättää tunteita (varsinkin viimeisillään olevissä naisissa). Syntymä on ainakin meillä ollut elämän rajamailla monta kertaa ja sen vahvempia tunteita kun lapsen menetykseen liittyvät ei mulla ole. Tähän asti kaikki mukulat on selvinneet alkurytinöistä.

Mutta mitä jos annettaisiin kaikkien kukkien kukkia. Jokaisella meistä on omat kokemukset ja mielipiteet. Yksi ei voi olla se oikea. Oishan se vähän tylsääkin jos tämä olisi joojoo-kerho. Jatkossakin tulee tilanteita: imetys, koska kiinteät, kestot vai kerttikset, kotihoito vai päikky jne. mistä saa riitaa aikaiseksi. Kaikki tekee varmasti parhaansa omassa tilanteessaan. Sehän on vain mielenkiintoista että on monia toimintatapoja.

Jokaiselle Mammalle haluan lähettää voimia juuri siihen tilanteeseen mihin kokee sitä tarvitsevan. Enää ei ole pitkä aika, kun me loputkin saamme vauvat.

Bubbeli, minut ja Viljan voi lisätä suunnitellun sektion listalle. Päivämäärää ei ole vielä lyöty lukkoon. Se lienee noin 19.10 (riippuu tehon tilanteesta).

Heikku, onneksi olette kunnossa. Kylläpä veti tunteelliseksi omasta samankaltaisesta kokemuksestakin johtuen. Kaikkea Hyvää!

Nipsuliinalle ja limeeelle täältäkin tsempitykset!

Mulla on aika Naikkarille keskiviikkona ja sitten jatkosuunnitelmat selvinnee. Noin kolme viikkoa aikaa tositoimiin. Tosissaan jännittää ja tuo yleensä loppuraskauteen liittyvä malttamattomuus on kyllä aika kaukana. Nyt kaikki on vielä hyvin, mutta synnytyksen jälkeen välttämättä ei.

Kirpsakkaa päivää,

Noora ja Vilja 35+6

 

Otan osaa nyt tuohon sektio keskusteluun, ja kerron oman mielipiteeni asiasta!

Eli mulla esikoinen syntyi hätäsektiolla, koska epiduraali meni spinaalitilaan. Eli vaikkapa olis voinu hoitovirheestä jtn juttua tehdä?? En tiiä mutta jäi niin paska maku suuhun kun mut tosiaan humpsautettiin nukuttaa ja seuraava havainto on heräämössä ja kauhee paniikki että onkon vauva kunnossa kun hällä sykkeet olivat jtn 40 luokkaa sillon kun sektiopäätös tehtiin. Vauvasta näin kuvan joka oli isänsä sylissä otettu ja kerrottiin kaiken olevan kunnossa. Vauvan luokse en siis päässyt kun vasta hänen oltua 5 tuntia vanha. Eli siis pulloruokinnalla hänen elämänsä alkoi. Rinnalle pääsi vasta kun olin tunnin ollut osastolla. Mulla oli kauheen paha mieli kun tuntui että epäonnistuin, vaikkei se ollu mun syytä. Vauva ei tuntunut heti omalta ja vielä se lisäsi tunnetta kun hän oli niin isänsä näköinen ettei minua hänestä löytynyt lainkaan. Eli minä ymmärrän Menhitin kommentin tosta lasta kohtaan alkavasta rakkaudesta. Ei sen aina ole niin sanottua että äidinrakkaus leimahtaa sillä sekunnilla kun hän syntyy. Mulla rakkautta oli ja on edelleen mutta tunne sektion jälkeen oli ihan ERILAINEN kun tämän nuorimmaisen alatiesynnytys. Sektio sai aikaan lievän masennuksen, joka puhumalla onneks ratkottiin. Alatiesynnytyksen jälkeen olin onneni kukkuloilla, ehkä ylienerginenkin. Ja niin vauvan lumoissa!!! Ei sitä tunnetta voi verrata sektion jälkeiseen olotilaan!!
Ja imetyskin.. Ihan erilailla lähti käyntiin kun vauvan sai suoraan salissa jo rinnalle maistelemaan!! Eli siis mulla kokemusta molemmista ja puollan alatiesynnytystä!!!
Mutta suunniteltu sektio on sitten taas asia erikseen! Jos lääketieteellisesti on turvallisempaa leikata niin toattakai vauvan takia sen tekee. Ei kukaan niin itsekkäästi voi ajatella että itsensä takia tai sen kokemuksen takia vaarantaisi lapsensa hengen. Eikä kukaan näin teekkään, varmastikkaan.. Ja ymmärrän myös Bubbelin tilanteen, kun hällä myös todella kaamea kokoemus edellisestä kerrasta että tottakai pelottaa ja mielummin hän haluaisi kokea sen alateitse.
Kuinka Nappula olet saanut niin kielteisen kuvan siitä että sektio on syvältä joidenkin mielestä?? Ihmetyttää
Mutta tästä asiasta turha täällä alkaa kenenkään ketään arvostelemaan koska kukaan ei voi tunteilleen mitään ja jokaisella on järkevä selitys omaan mielipiteeseensä ja käyttäytymiseensä. Että RAUHA MAAHAN LEIDIT!!!!!
Paha mieli vaan tulee tällasesta!!!!!!!!!

 

Täällä ollaan vielä yhtenä kappaleena ja kotona. Verenvuoto lakkas ja suppareita tulee 6-15 min välein, aika kivuliaita mut siedettäviä. En kyllä vieläkään koe tarpeelliseksi lähteä sairaalaan, käyköhän niin että sitten tulee kiire lähtö Mulla olis vaan nälkä mut en tiedä viitsiikö kauheesti syödä.

 

Tunteet näyttää olevan todella pinnassa,joka on ymmärrettävää tässä vaiheessa :hug: ( kimppahali )

Tuosta rakkaudesta vauvaan. Mulla ei ollut esikon kohdalla mitään suuria rakkauden tuntemuksia synnytyksen jälkeen ( synnytin alakautta jos sillä on mitään väliä ) . Esikko oli myös tosi itkuinen ja vaativa vauva ja tunsin itseni "tyhmäksi" kun en osaa vastata vauvan tarpeisiin..Imetin,annoin korviketta,vaihdoin kuivat ylle,nukutin,sylitin,tuuditin,lauloin.. Vaan mitä sain palkaksi,itkua,itkua,itkua. Ja myös minä itkin.
Thymen kanssa olen samaa mieltä että eniten mäkin jännitän sitä vauva-aikaa ja omaa jaksamista.

Nipsuliinalle tsemppiä! :flower: Ja limeekin ehkä kohtapuoliin lähössä,etkös sä mee TYKSiin? =)

On todella itku herkässä.Mutta lohduttavaa että meitä on monta tässä samassa veneessä.Ja kaikki yhtä hyviä äitejä/tulevia äitejä.Kokemukset ja ajatukset vaan ei ehkä kohtaa.Eikä kuulukaan :heart:

MUKSU 39+1

 

^Juu TYKS odottaa! jos odottaa, nyt ei oo taas puoleen tuntiin supistanut ollenkaan.. Samoilla viikoilla näköjään mennään ja sama sairaalakin

 

^ Mulla vaan ei niin minkäänlaista fiilistäkään että pääsisin synnyttääs lähiaikoina. Vaikka ei ollut kyllä esikoistakaan odottaessa. Supistuksista en tiennyt mitään ennenkuin 12h typyn syntymää.

 

^Toivotaan josko tästäkin alkaisi sit tapahtua yhtä nopeasti.

Mua ärsyttää kun en millään viitsisi lähteä sairaalaan makoilemaan mutta sitten jännittää että lähdenkö liian myöhään

 

heips pitkästä aikaa, en ole oikein jaksanut kirjoitella kun on ollu vähän kaiken näköistä murhetta. todella läheisen nuoren kuoleminen.

mutta pakko oli tulla kans ottamaan tuohon synnytys keskusteluun osaa.
kun itsellä oli eka alatie synnytys kaikkea muuta kun ihana. tai ei synnytyksessa ollut mitään, mutta vesi meni 2 päivää ennen kuin käynnistettiin (lasten lääkärin mukaan olisi pitänyt käynnistää jo aikaisemmin! oli todella vihainen tästä) niin lapi vietiin suoraan keskolaan happi kaappiin, sielä joutui olla 1 yön mutta keskolassa oli kaiken kaikkiaan 11 päivää. itse en omin jaloin päässyt vauvaa katsomaan kun olin niin huonossa kunnossa. minut vietiin sitten sängyllä parin tunnin päästä katsomaan vauvaa. en siis päässyt sinä iltana edes suihkuun kun olin niin huonossa kunnossa.
pointtina vain ettei se alatie synnytyskään aina niin kirjojen mukaan mene.
imetystä en saanut alkamaan tämän vuoksi ollenkaan, ja sitten lapselle tuli koliikki. en tuntenut oikein mitään sidettä tähän vauvaan, vasta myöhemmin rakastuin häneen <3
minulla siis ei ole mitään mielipidettä kumpi olisi kivempi synnytys. lopputulos se on mikä ratkaisee

 

huh! onpas täällä naisilla käyneet tunteet kuumina!:O

en itse ota nyt osaa sektiokeskusteluun kun siitä ei ole kokemusta, mutta muuten samoilla linjoilla että eiköhän kaikilla ole oikeus tunteisiinsa ja mielipiteisiinsä eikä niitä pidä toisten väheksyä.

mutta joo, niitä taistelun aiheita kyllä tulevaisuudessa saa kaivettua vaikka mistä kuten nordenskjold jo sanoikin väittely ja keskustelu on ok, mutta yritetään olla kuitenkin kärjistelemättä asioita ja vetämättä niitä kuuluisia herneitä nenäämme

toivotan hurjasti tsemppiä matkaan nipsuliina83:lle ja limeelle!

omaa olotilaa kuvaa lähinnä tylsistyminen. nyt kun esikoinenkin on mummolassa kyläilemässä, mulla on vaan aikaa ja aikaa...kotitöitä ja kaikenmaailman ompelu/askarteluvirityksiä tulee väsäiltyä ja illat kuluu leffojan parissa (niitä onkin kertynyt aika pino kun ei melkein kahteen vuoteen ole paljoa aikaa ollut teeveen tuijotteluun).

kaikille mammoilla yhtä suuri hali ja jaksamistoivotus viime metreille! :hug:

noonie 39+2

 

Moikka, miksköhän mut on poistettu listalta?? varmaankin ihan vahinko mut sais laittaa takasin..mulla on viikkoja 34+6, la on 2.11 2010 mutta sektio tehdään lokakuun puolella. kolmas lapsi.
seuraan taustalta.

 

Heräsin viime yönä klo 01 kun supisteli. Ja supisteli sitten 20 minsan välein klo 6 asti. Ja nyt on ollut vähän rauhallisempaa, mutta kokoajan tuntuu jotain erikoista. Ainakin oon ihan poikki jos ei muuta. En siis oo nukkunu ton yhden jälkeen yhtään.
Lupailee siis mukavasti mutta saas nähdä tuleeko tästä mitään. Tuskin, kun ei nuo supparit yhtään ottaneet tihentyäkseen. Ehkä välillä oli väli 15 minsaa, mutta siihen se jäi.

Ajattelin jo, että meneekö tää niinkun elokuvissa: aamulla viedään lapset päiväkotiin ja lähetään miehen kans synnyttämään. Ei tarvita hälyyttää lapsenvahtia jne.
Ja pöh. Eihän nää mene niinkun elokuvissa


Zeena 39+1