Voi
heikku, mikä teille kävi!Tosi ärsyttävä juttu! Ei vaan se rahallinen menetys, vaan tosiaan se muistoja ja tunteita sisältävien tavaroiden tuhoutuminen, se takuulla harmittaa vielä enemmän.
heikku ja
Hoikkalori, mulla kiehuu jo teidän anoppijuttuja lukiessa! Ei että jotkut voi olla ajattelemattomia, mitä sanovat äidille, joka takuulla yrittää kaikkensa! Riipasee ihan muakin, vaikka mulla on ainakin toistaseks menny tosi hyvin anopin kaa. Ei oo vielä sen kanssa päässy riepomaan.
Nappula10, voimia tulosten odotukseen! Toivottavasti pääset pian vähän rentoutumaan raskauden kanssa ja että tutkimuksen tulokset olisivat hyvät!
Mäkin olin tosi epäileväinen ja epävarma tän raskauden suhteen aina viimeviikkoiseen neuvolaan saakka, vaikka mitään varsinaista epäilyn aihetta ei ollukaan. Kun kaikki oli hyvin, oon alkanut nyt vähän rentoutua ja uskaltanut paremmin suunnitella ja kuvitella elämää vauvan kanssa. Vähän luottamusta lisää vielä nuo liikkeet, joita on ruennut tuntumaan jo ihan mukavasti. Välillä on päiviä, kun liikkeitä ei pahemmin tunnu, mut sitten jonain päivänä niitä tuntuu ihan urakalla. En mä vieläkään täysin luota siihen, et me vauva syksyllä sadaan, mut huomattavasti mukavammin ja rennommin mun odotus menee nyt, kun aiemmin.
Sofiia, en mäkään siis vielä noilla viikoilla osannut luottavainen olla. Tuntu ihan oudolta saada sukulaisilta vauvatavaraa, kun itse en vielä uskaltanut ollenkaan orientoitua tosissaan vauvan tuloon. Kyllä se luottamus siitä raskauden edetessä kuitenkin pikkuhiljaa lisääntyy, vaikka koskaan täysin varma ei voi ollakaan!
Puskajussi, minun äiti kysy ensi-ilahduksen jälkeen, että "Olihan tää toivottu juttu?" Me oltiin, että "Ei kun näin yhdeksän vuoden yhdessä olon jälkeen nyt sattu tapahtumaan vahinko." Tosiaan tää vauva oli kyllä toivottu ja tarkotuksella yritetty. Ei mun äiti sitä pahalla kysyny, mut mietti varmaan vaan, et voihan tästä nyt tosiaan iloita. Se tais nimittäin olla äiskälle aika yllätys.
Verenpaine oli mulla viimeksi 115/72.
Kummeja meidän ei tartte lapselle miettiä, koska vauvaa ei kasteta. Meistä kumpikaan ei kuulu kirkkoon. Voitaishan me sellaset nimelliset kummit silti valita, vaikka vauvaa ei kirkkoon liitettäisikään. Tosin itsellänikään ei ole ollut kummeja, joten en ole kokenut niitä koskaan tarpeellisiksi.
Hyviä vointeja mammat!
Tatara ja tirriäinen 16+3
