Onnittelut synttärisankareille :flower:
Kiitokset myös haleista, äitini on päässyt sairaalasta kotiin ja on toipumassa, mutta kovat tuomiot ja lääkitykset sieltä tuli mukaan. Kyllä tuli tosiaan huolesteltua ja itkettyä tarpeeksi asti sen viikon aikana! Väkisinkin kun sekin pahin asia pyöri mielessä, että mitä jos se jääkin viimeiseksi reissuksi...No, mutta onneksi kaikki on nyt niin hyvin kun olosuhteisiin nähden voi olla.
Sitten seuraa valivalivalivalitusta...mä en saa omaa lastani nykyään nukkumaan päiväunille, äskenkin se vei vain 2 pulloa maitoa, yli puolitoistatuntia aikaa ja sata kertaa menetetyt hermot. Mikä hemmetti siinä voi olla niin saaaaaaaaakelin vaikeeta!!!! Ollaan siis siirtymässä sisälle päiväuniin koska olen kyllästynyt siihen, että työllä ja vaivalla puen tuon ulos nukkumaan ja se nukkuu alle puoli tuntia, tai jos nukkuskin enemmän niin joku pkrleen naapurin rakki haukkuu sen hereille...tai joku muu. Niin, eli sisällä olis rauhallisempaa nukkua. Illalla tämä on aina jäänyt kiltisti omaan sänkyyn ja nukahtanu sinne omia aikojaa, ihan vauvasta asti, mutta entäs päivällä, ei millään jää yksin, ei anna silittää eikä nukuttaa, sitten kun lähen pois alkaa jumalaton huuto, mutta lähelle ei saa kuitenkaan tulla, sängyssä pitää pyöriä tuhannen väsyneenä ja nousta seisomaan vaikkei pysy pystyssä ja sitten pitää kolhia päätä sängyn reunoihin, sitten tulee huuto, sitten tulee äiti lohuttamaan, sitten kaikki alkaa taaaaaaas alusta. Inhoaa yli kaiken sitä, että pitäisin sitä paikallaan, että rauhottuis. Sittenhän kyllä nukahtaa heti, kun rauhottuu, mutta kun sitä ei saa millään pysymään paikallaan vaan vetää hirmu raivarit. Sitten kun et pitele kiinni niin pitää nousta repimään verhot ikkunasta ja muuten vaan hillua.....aaaaaaargghhhhh! Eilen se sentäs nukahti tämän shown ja puolentoista tunnin jälkeen, tänään ei vaan lopulta luovutin ja otin ja laitoin pihalle, mistä luultavasti jo herää ihan näillä näppäimillä... Ja kyse ei ois ainakaan siitä, etteikö sitä väsyttäis, kun eilenkin oli ollu jo varmaan seittemän tuntia hereillä ja tänäänkin jo viis tuntia, ennenkuin mentiin. Ja on väsyny, koska nukahti jo syliin, mutta kun laskin sänkyyn ja tutti ei ollu sillä sekunnilla lähellä, niin eipä siellä voinukkaa jatkaa unia! Että se voi panna ärsyttämään ja suorastaan v....ttamaan, ja omassa mielessä se paisuu koko ajan isommaksi ja isommaksi asiaksi ja tuntee itsensä maailman huonoimmaksi äitiksi! Ukollekin jo soitin metälle ja ulisin ja valitin miten huono äiti minä olen kun en saa lastani nukkumaan, sen kummemmin kun syömäänkään (puuron syönnin kanssa ollu myöskin ongelmia), että eihän minusta oo mihinkään enää. Aivan samperin huonot fiilarit siis tällä hetkellä ja sehän ei varmaan tekstistä yhtään kuulu :headwall:
Noh, ehkäpä tämä purkautuminen auttaa ja on tarpeenkin, kun olen tässä kauan kyllä kaikkea hautonukkin sisälläni ja äitin sairastumiset ja muittenkin huolet painanu päällä, niin sitten tämmösestäkin pikku asiasta tulee jumalaton haloo mun omassa päässä. Ennen oon sentäs ajatellu että jos ei nuku niin ei nuku ja se ei oo maailman loppu. Mutta nyt näköjään sekin tuntu jo siltä...joo eikä yhtään auta asiaa, että anoppi on tulossa viikonlopuksi kylään, tai auttaahan se, saan ehkä vähän "lomaa" tästä ja saatan päästä johonkin käymäänkin yksinään, mutta muuten sitä ei kehtais katella ja kuunnella sitten millään...
Ei helevata, pakkohan tämä on lopettaa kun on vaan yhtä valitusta ja valitusta! No, mutta ehkäpä tänään oli sitten minun vuoroni...taidan keittää kahvit ja laskea vielä kerran kymmeneen ja unohtaa tuo hemmetinmoinen siivo täällä talossa ja naatiskella nyt tästä pienestä hetkestä ihan yssikseni!
Palaillaan :wave:
ps.helpotti!