Paljonpa olette taas kerenneet kirjoitella siitä kuin viimeksi lueskelin.
Ensi alkuun, suuret onnittelut Kiisumirrille! Kyllä on sun tielle osunut yhtä jos toista epäonnistumista; en osaa kuvitellakaan, miten olet selvinnyt. Kesävauvan odotukseen paljon onnea!!
Mamalle onnittelut tuoreimmasta neitokaisesta, kovin on söpö vauva!
Hipkukalle ja Lillikselle tsemppiä koitoksiin! Pidän peukkuja; kirjoitinko jo joskus, että pas:issa on hyvät mahdollisuudet onnistumiseen, koska sulatuksen selvinneet alkiot ovat kovin sitkeitä yksilöitä! Ymmärsinkö oikein, Lillis, että sulle siirrettäisiin enemmän kuin kaksi alkiota kerralla? Meillä suostuivat aikoinaan vaan siirtämään yhden kerrallaan (no eipä niitä enempää saatukaan), ja joillakin tutuilla on kaksi siirretty pitkin hampain, mutta ei sen enempää. Kai ne kolmosraskauden riskit on aikamoiset... en halua siis tällä latistaa, jokaisen kohdallahan tehdään sopivimmat ratkaisut; olen vaan elänyt siinä luulossa, että Suomessa eivät suostu enää siirtämään kovin monia alkioita. Ja noihin kustannuksiin... Itse muista laskeskelleeni, että Vienan hinnaksi tuli kaikkine tutkimuksineen ja hoitoineen rapiat kuus tonnia, mutta me mentiinkin heti yksityiselle, kun julkiselle ei oltais päästy aikoihin (olis pitänyt oottaa se kolmas keskenmeno tai kaksi vuotta viimeisimmästä km:stä... naurettavaa). Ei sitä hintalappua oikeasti ajattele enää yhtään. Uudestaan laittasin menemään, jos olis tarvis. Hyvä, että sillon oli säästöjä, eikä se kulu tietenkään kerralla tullut, vaan jakautu kahden vuoden ajalle tasaisesti.
Shendalle toivotaan vielä luomutuulia ennen kuin tarvitsee tähän samaan rumbaan ryhtyä!
Ja halaukset vielä kaikille sairasteleville ja eritoten tuutilullalle ikävän merkkipäivän johdosta.
Mun hiljaiselo on johtunut pääosin sairastelusta. Milekon neuvoa noudattaen varasin ajan uudestaan korvanenäkurkkulääkärille, kun antibiootit ei tuntuneet tehoavan poskiontelon kipuun. Sittemmin olen ollut kolmesti punkteerattavana (auts!) ja hyvä, että menin, kun löydös oli skaalalla 1-3 kuulemma 4 (eli runsaasti vihreetä mätää, jos kiinnostaa tietää ). Raskaus kuulemma altistaa poskiontelotulehduksille... enpä tiennytkään. Eka punktio meni ihan jees, kun en tiennyt kuinka ikävää se on, mutta kaks seuraavaa olikin sitten tosi ikävät. Vikasta sanoin jo miehelle, että melkeen lähtisin mieluummin synnyttämään... Noh... kyllähän sen aikuinen ihminen kestää.
Mitäs vielä: juu, meidän vuoden tai oikeammin 15 kk kohokohta: Viena nukkui ensimmäisen kerran elämässään ehjät yöunet klo 20.30-7. Mies oli klo 4 käynyt katsomassa, että hengittääkö, ite heräsin vessaan klo 5.30 ja olin aivan ihmeissäni, no pakkohan sitä oli käydä tarkistamassa, että onko kaikki hyvin. Noin pitkää uniputkea ei ole sittemmin tullut, mutta useimpina öinä noin viiteen asti on hyvin pysytellyt omassa sängyssä. Viime yönä kävin pariin otteeseen, kun jotain itkeskeli, mutta on tää vaan herkkua!!! Nyt ei tarttis tulla poskihampaitakaan hetkeen, jotta saataisiin kaikki nukkua varastoon ennen seuraavaa tulokasta.
Vienan korvat onneksi paranemaan päin, ollaan ahkerasti ulkoiltu ja puistoiltu. Kaksi viikkoa yhdessä oloa jäljellä, sitten suuntaan takaisin töihin, mutta vain siis 3-4 kuukaudeksi ja nelipäiväiselle viikolle. Pakko käydä vähän käynnistämässä seuraavaa tutkimusta alkuun, jotta sitten syksymmällä on jotain kunnon tekemistä.