Huomenta!
Jokohan olisi aikaa kirjoitella paremmin, aina vain ehtii nopsaan käydä lukaisemassa ja jotain pientä kommentoimassa. Ei kai meillä mitään kummempia kuulumisia ole mutta kirjoitan silti
Mulla on ollut kivasti kutsuja ja ihanahan noita on pitää kun myynnit on tosi hyviä! On tavaraa varastossa ja kivoja vaatteita myynnissä niin meneehän noita
Oululaisten kanssa ei taida oikein onnistua pitää kutsuja? Laitan vielä kerran teille viestiä jos saataisiin hyvä yhteinen viikonloppuaika. Mutta toki mulle voi laittaa sähköpostilla tai yv:lläkin tilauksia, jotkut koot oli jo loppunut viime viikolla
Mulla on jotenkin hirmu levollinen mieli nyt olla kotona kun ilmoittauduin työttömäksi. Ei rahahuolia ja tuota me&i:takin on kivempi myydä kun kaikki on vain ylimääräistä, hoitovapaalla oli paniikki myydä kun tiesi että ilman sitä tuloa emme selviä. Ei olis kyllä minusta provikkatyöhön, huh huh. Mutta kyllä vähän jänskättää tuo elokuukin, että mistä ihmeestä sitä löytää töitä näinä aikoina?? Onhan mulla noi liiton 500 päivää käytettävissä, mutta en mä nyt kotona halua kovin kauaa olla kun tytöt elokuussa tarhaan menee. Mut hankala niitä on nyt etukäteen etsiä ja toisaalta silloin turha stressatakaan.
Minttu on tällä hetkellä terve (*kop kop*) ja us-ko-mat-to-man helppo. Tuossa tytössä kyllä huomaa heti onko se sairas vai ei. Leikkii itsekseen, ei kitise, nukkuu yöllä tasan 11 tuntia yhdellä tutituksella tai ei laisinkaan herää, ja päivällä nukkuu sitten 1½ tuntia tasan päiväunia. Muistissa on kyllä pitkä sairasteluaika kun heräsi tunnin välein ja huusi tuntia kahta... Mutta on se tympeää toisellekin kun sairaana on niin levotonta elämä. Ihana kun kesä tulee ja sairauden yleensä siirtyy vähäksi aikaa. Saas nähdä mitä on sitten kun tarhaan menevät.
Ja se onkin seuraava yöunien menetysaihe :'( Annin suhteen en pelkää lainkaan, tarhassa on tuttuja puistosta ja jumpasta, mutta Minttu :'( On niiiin ihana olla kotona kun näkee kaikki pienetkin kehitykset päivän aikana. Tuossa iässä ne niin paljon oppii kokoajan. Kyllä tulee olemaan rankkaa tuo tarhaan vienti. Vaan ihana on ollut täältä lukea miten teillä on alkanut hyvin sujua. Ja toisaalta, täällä missä me asutaan, on tuo tarha/koulu tosi tärkeä keskeinen yhdistävä tekijä, kun täällä ei ole mitään muuta. Ei kauppoja, kioskeja, kirjastoja, mitään. Eli ihmiset tuntevat toisensa tuon yhden rakennuksen kautta. Esimerkiksi joulujuhlista puhutaan kaduilla ja paljon. Mukavahan siihenkin porukkaan on mennä mukaan
Minttu puhuu tosi paljon, viime viikolla tuli ensimmäinen lause "eiookuumaa". Söi puuroa, koitti kielellä ja sanoi tuon. Muutenkin tulee jo kaikki sanat mitä yleisesti käytellään ja kaiken puheen ymmärtää. Potalla ei käy vieläkään, tai siis käy ahkeraan mutta mitään ei tule. Mutta joku päivä sitten... haaveena oppia ennen tarhaa ainakin käymään potalla vaipan kanssa.
Pitänee alkaa valmistautua, saan herättää miehen kympiltä ja sit me lähdetään naapurin kans kirppikskierrokselle. Ostettiin eilenkin Annin kanssa kuin uusi hieno barbietalo, kyllä olikin mieluinen
Mintulle pitäis löytää vielä 86 senttinen talvipuku, menee tuo 80 liian naftiksi keväällä. Illalla olisi sitten taas kutsut, kiva juttu.