Lokakuun 2007 taaperot, alkuvuosi 2010

Että näin... No onneksi sentään on jo 34+1 menossa, että on jo ihan kivasti viikkoja kasassa...

Nuo on jo hyvät viikot. Rv 34-35 sikiöllä on valmiudet imeä rintaa/ pulloa, joten melko paljon valmiimpi vauva jo kuin pari viikkoa sitten. (Tätä kehitysvaihetta odotin kaksosilta syntymästä lähtien...) Mutta toivotaan mahdolisimman pitkää odotusta :hug: ja toivon mukaan myös mahdollisimman mukavaa. Nuo kivut ei kuulosta kivoilta :/
Ilmeisesti synnytyksen ei vielä odoteta käynnistyvän, kun et ole saanut kortisonipiikkejä. Vai olitko saanut? Ei taas muista varmaksi.

 

En ole saanut vielä mitään piikkejä, kun ei ole sitä tarkistusta vieläkään tehty. Eli pitäisi mennä näytille joko äippäpolille ennen perjantaita tai sitten jaksaa selviytyä perjantain neuvolalääkäriin. Että tiedettäis mikä tilanne on tuolla alhaalla oikeasti, kuin kiire tässä alkaa tulemaan.
Neuvolasta kyllä käskettii kyllä sairaalakassi jo pakata valmiiksi. Isäntä lähtee kohta kauppaan ja ostaa puuttuvia tavaroita siihen... Kaikki lehdet olen kyllä säästänyt ihan vain siihen.

Pelottaa vain se, että jos sinne nyt menee, niin joutuu jäämään sinne lepäilemään/makoilemaan loppuajaksi vain sen takia, että synnytys ei käynnistyisi. Ja kun minulla ei just ole innostusta siihen touhuun. Kyllä minä tiedän, että isäntä pärjää kyllä Eemelin kanssa täällä hyvin ja onhan täällä aina mummi olemassa tarvittaessa. Mutta kun haluaa olla kotona niin pitkään kuin mahdollista jo ihan Eemelinkin takia...

 

:attn:



Hei muuten Tuli mieleen, et onkos täällä joku Tampereelta päin? Jos on ja kiinnostaa kuun lopussa tulla Tupperware kutsuille, niin yv:llä saa tarkempaa aikaa ja paikkaa

Tupperit on viikon päästä tiistaina eli 26pv

:attn:

 

Heissulivei taasen :wave:

Lillis elelee jänniä aikoja ja kuten Katjanna totesi, alkaa monella lokavauvalla olla jo pikkusisaruksia! Masukuvia vois kans laitella . Ja Apinanpoikaa uudella tukalla olis kans kiva pitkästä aikaa nähdä!

Tsemppiä kaikille vauvojen herättämille |O !

Meillä neiti tuli edellisyönä taas jo klo 2 viereen ja niin leveesti mun paikalle, ettei omasta unesta tullut juuri mitään. Keksinkin sitten, että mieshän on nyt pari viikkoa lomautettuna, jotta miksei kokeiltaisi toiseen huoneeseen ja tavalliseen sänkyyn siirtämistä. Eilen siirrettiin ja neiti oikein pyyteli nukkumaan, niin hienoa oli. Tosin sitten kun valo sammutettiin (aulassa kyllä yölläkin valo ja ovi auki) alkoi parkua ja sanoi "pelkää". Isi jäi patjalla vierelle ja nopeasti nukahti ja nukkui koko yön . Muutaman kerran yöllä havahduin että jaa, vieläkään ei ole mitään kuulunut. Vähän ennen herätyskelloa tuo heräsi ja sitten kyllä parkui äitiä. Meillä on nyt diili, että jos yöllä alkaa huutamaan tai koittaa viereen, niin mies siirtyy patjalle lastenhuoneeseen. Ei siis anneta enää tulla viereen. Toisaalta haikeuskin, tuo oli meidän ainoa vieressänukkuja :heart:

Oli mukava kuulla Katjannastakin. Ihanasti oot alkanut harrastamaan ja ottamaan aikaa itsellesi . Olispa itekin niin aktiivi, että pianoa jaksaisi opetella! Onneksi kävelylenkit oon ottanut taas jokapäiviäiseen tai ainakin lähes, ohjelmistoon. Kirjoja myös nyt iltaisin lukenut ja :x suklaata napsinut. Päätin jo sunnuntaina alkaa herkkulakon, vaan eipä ole oikein pitänyt |O . Varsinkin väsähtäneenä huomaan alkavani napsimaan kaikkea mitä kaapista löytyy ja vähän väliä :headwall: |O :headwall: . Ja nyt olo on sekä väsy että possu :/ . Taidankin painua suihkuun, lukemaan ja äkkiä jo nukkumaankin. Huomenna töissä iltaan asti...

Nykyään aina välillä pysähdyn tuota pienintä kattelemaan, että ei tosiaan enää ole ihan pieni... Varmasti tuota tulee vauvempana pidettyä pidempään kuin noita vanhempia, joille on aina vauva näillä main kotiin ilmaantunut. Meidän neiti oli jo ekoilla lastenkutusuillakin ihan ilman mua, päikkykaverilla! Ja vähänkö oli tärkeenä eikä olisi pois lähtenyt! Mekko täynnä suklaata ja herkkuja kun saivat kotiin kaikenlaisia, oli ehtinyt purkkapaketinkin jo avata ja kaikki 5 palaa suussa ja mikä tärkeä jauhaminen . Ei kai tuo vielä ihan yksin olisi mihinkään mennyt, mutta isosiskon kanssa ja aluksi oli mua huudellut vähän itkunsekaisestikin, mutta meni nopeasti ohi. Päikyssä oli nyt päässyt pieniin takahuoneisiin ekoja kertoja leikkimään, siellä kun yleensä isot saa itekseen rauhassa leikkiä. Niin nyt tuokin jo siellä aina joskus :heart: . Ja edelleen, niin tärkeenä :heart: . Meillä neidin leikit on musta aika kehittyneitä, auttaa paljon, kun leikkii tuon keskimmäisen kanssa. Leikit on tosi pitkäkestoisia välillä ja jo hyvin moninaisia, kotileikissä tehdään jo vaikka ja mitä jne.

Eipä taas kummempaa, kaikkien kuulumisia odotellen

 

Niin ja pitää vielä leuhkia, että aleissa on tullut shoppailtua ja pääasiassa itelle ostettua :attn: :attn: . Jotain muutamia vaatteita lapsille ja tuleviksi lahjoiksi jotain, mutta muuten itelle, vaatteita, vyö, koruja, meikkejä, laukku, jopa 2!! silmälasit tilasin pari päivää sitten! Ehkä tuntuukin, että oon uuden elämänvaiheen edessä. Lapsia en enää lisää haikaa, nyt aattelee taas enemmän itteensä. Menojalkaakin ehkä vipattaisi viime vuosia enemmän jne. Mieli myllerryksessä ajoittain.

 

Meikäläinenkin kattelee haikeena Sannia. Ei oo vauvaa meillä enää. Toisaalta kaipailisin pientä ja toisaalta en. Työelämä on kiinnostavaa, mutta vauva olisi kyllä aika ihana. Odotus ja yövalvominen tosin ei. Kaipa tää kaikki kuuluu normaaliin äidin mielenvaihteluun ja vauva-ajasta irtipäästämiseen. Paljon voi vaikuttaa sekin, että kun ensimmäinen on menossa ripille ja kohta lentää pesästä. Irtipäästäminen ja luottaminen lapsen omiin siipiin tuntuu äidin sydämessä aika vaikeelta :'(

Sanni ja Peppi kanssa leikkii tosi pitkiä aikoja ja ihan tolkun leikkejä. Muutama päivä sitten leikkivät kampaajaa ja nyt on molemmilla melkoiset lovet kampauksessa |O
Antoi tämä äippä tulla tunteella niin kampaajille kuin vahtijoillekkin. Mielellä oli korvat aika luimussa, kun kyselin, että miten on mahollista, että 2v ja 4v leikkiivät saksien kanssa

Mulla Nutraus edelleen jatkuu ja nyt lisäpotkua antaa hiihtolomaviikon reissu kylpylään. Ihanaa lähtee koko perheen voimin täysihoitoon valmiiks suunnitellulla ohjelmalla =)

 

noniin...eksyin sit tänne taas pitkästä aikaa...oli oikein pakko kattoo,et kui pitkästä aikaa ja noh,viime kesäkuussa viimeks käyny

tääl syntyny tosiaan jo niin paljo vauvoja ja lisää tulossa...ihanaa...tehkää vaan lisää
ei tuu meille enää vauvaa ja on toi Veeti jo niiiin iso poika että... miten se aika rientääkin! Emma täyttää jo tänävuonna 9v ja kyl on varhaismurrosikää havaittavissa :kieh: itekki voin jo sanoa,et ens vuonna sit pyöreitä

Mut mitäs täs muuten...hyvin teijen taaperot puhuu ja toi MaMan?? tytön "hiton hoija" oli kyl paras
meilläkin puhutaan paljon,mutta koska ei sano oikein "S" kirjainta niin aina eivät kaikki häntä ymmärrä :hug: me kyl ymmärretään ja sanavarasto on todella laaja...johtuisko siitä et Emman perässä kulkee ku takiainen
muuta en ny täs yhtäkkiä osaa kirjoitellakkaan. pistän yhen kuvan,ku käytiin viimeviikolla taas parturissa...jätkän tukka kasvaa hirveen nopeesti ...

 

Heippa

Onnea vauvautuneille ja vielä odottaville.
Taitaa tää meitin neiti jäädä ainoaksi lapseksi...ei voi mitään.

Puhettta tulee kuin papu padasta..mies nauroikin yksi ilta ettei meillä ole koskaan hiljaista

Eilen neiti kun tiputti jotain lattialle niin hän huuti että "saatana"...vähänkö toruin...mistä lie oppinut.
Ja hello kitty on sitten hello titty.

Eipä tänne kummempia.

 

Hoidosta lähtiessä laitan Viuta turvaistuimeen ja toinen lukko on pyllyn alla :
- " Lukko taitaa olla pyllyn alla, äitipä ottaa sen sieltä " -minä
- " Ja pimpan alla" Viu
- " Niinpä niin ..." minä
- " E***n (perhepäivähoitajan) luona ei saa sanoa pimppa" Viu
- "Jaaa, mitäs siellä sanotaan ..." minä
- " Tiptap tiptap tipetipetap ..." laulaen Viu

Kerroin tämän pph:llekin - ei tosin nauranut niin makeasti kuin minä , ja moni muu , vissiin oli jotain jankutustyyppistä asiasta ollut - tosin meän pph on himpun rajoittunut ehkä näiden asioiden kanssa. Siis luonnollisten asioiden. Kotona ei ole lällätyksiä asiasta ollut, mutta enpä minä noihin takerrukkaan tai ainakana kiellä...

 

Do dii... Olihan päivä...
Aamulla neuvolalekurissa, sieltä suoraan päivystyslähete polille. Siellä käyrille ja tutkittavaksi. Jouduin sitten supistuksia ehkäisevälle lääkitykselle seuraavaksi kahdeksi viikoksi... eli ei saa supistella. Kaula ei ole vielä lyhentynyt ja paikatkin vissiin kiinni, mutta kaula on täysin pehmeä... eli riskiä alkaa siis olla ilmassa. Mutta josko nyt sitten pari viikkoa menis vielä etiäpäin lääkkeillä.
Painoarvio oli 2,7 kg tällä hetkellä, joten ihan kivan kokoinen kuitenkin jo.

Eemeli oli mummilla koko päivän ja kyllä siitä sitten onkin saatu kärsiä... Ihan "pientä" uhmaa ollut sen jälkeen... Ihana pikku poika kantaa ja suukottelee omaa vauvaansa koko ajan mukana ja nukkuu vauva kainalossa. Toivottavasti on yhtä ihana tätä oikeaa vauvaakin kohtaan...

 

Hei,

Viu on jo niin ison tytön oloinen ja näköinenkin kuvassa jonka laitoit joku aika sitten. =) Näittekö Oululaisten kans silloin kauan sitten kun oli puhetta täällä että olisi kiva treffata? Minä ainakaan en ole ollut tietoinen ja olisi vieläkin mukava nähdä.

Shenda; Tuttu tunne minullekin, siis tuo epätoivo vauvasta. Mutta usko vaan että elämä voi yllättää silloin kun sitä vähiten odottaa. Minä odottelin meidän esikoista neljä piiiiitkää vuotta ja kun luovutin lopullisesti ja ajattelin ettei meille koskaan vauvaa tule, niin toisin kävi. Monta mutkaa oli ennen sitä sekä tuhansia itkuja ja suruja asiasta. Kovasti onnea teille vauvan saantiin. :heart: Hedelmöitys hoidot on ihana apu asiaan mihin oma luonto ei pysty. Eihän nekään aina auta eikä varmasti monesti edes kerta-kaksikaan, mutta ei kannata vielä luovuttaa.

Rontti; Minä havahduin yksi päivä siihen että huomasin sellaisen asian itsessäni että nykyään ostan pääasiassa itselle vaatteita ja lapsille enää vain sen mitä on pakko. Ennen oli ihan päinvastoin, aina kun lähdin itselle ostamaan jotain niin en tullut muuta kuin lasten ostosten kans kotiin. Mulla on lähtenyt jopa vähän mopo käsistä tämän itseni hemmottelun suhteen. Mutta toisaalta tekee ihan hyvääkin kun olen sellainen että silloin kun mulla on vauva niin omistaudun sille kokonaan enkä ajattele itseäni juuri lainkaan. Varmaan siinä myös osasyy miksi koen jokseenkin raskaaksi vauva-ajan. Nyt ostin Huuto.netistä itselle villahameen sekä Guessin farkut jotka tosin on aika riski pelillä hankittu kun eihän farkkuja voi tietää onko hyvät ennen kuin sovittaa. Mutta toivotaan että istuu hyvästi.

Minä olen ollut vähähiilihydraattisella ruokavaliolla tammikuun alusta alkaen ja on muuten tehokas startti laihdutukseen. En ole koskaan ennen ollut tälläisellä kuurilla ja nyt ajattelin että mun on pakko saada joku pika-apu että pääsen hyvään alkuun ja niin siinä kävikin että paino on tippunut reilut kolme kiloa. Tarkoitus on ottaa kuitenkin ainakin peruna ja ruisleipä ruokavalioon mukaan jossain vaiheessa. Alkaa jo vähän tökkiä pelkät pihvit ja salaatit.

Apinanpoikanen nukkuu vielä päikkäreitä ja neiti on naapurissa joten taidan hetkeksi oikaista ennen kuin alan herättämään pikku kaverin ylös. Meidän poikanen nukkuisi päivällä vaikka neljä tuntia jos vain antaisi, mutta sitten kyllä venyy yöpunet joten ei ole kovin järkevää antaa päivällä koisia enempiä.

 

Heipat tännekin :attn:

On taas aika vierähtänyt, lukenut olen teidän juttuja ahkerasti, mutta jostain syystä se on niin kovin vaikeaa ottaa ja rustata itekkin pari riviä :ashamed:

Meillä elellään ihan normi arkea tuon ihanan pikku-uhmiksen kanssa :heart: :heart: Osaa olla pojalla omaa tahtoa, mutta toisaalta on kyllä helposti lepyteltävissä ja lauhtuu nopeasti, kun ensin vähän kiihdyttelee


Joka päivä sitä pysähtyy ihmettelemään, että missä välissä tuosta on kasvanut nuin iso poika. Jotenkin tuntuu, että viimeinen vuosi vasta onkin mennyt niin nopeasti, ettei oikein muista edes mitään...Hirveä pälpättäjä tuo on, puhuu kyllä jo r-vaille täysin, ja hiljaista hetkeähän täällä ei juurikaan ole, kun koko ajan täytyy olla äänessä. Automies on henkeen ja vereen, kaikki automerkit tunnistaa ulkoa ja kaikkeen tekemiseen liittyy jollain tavalla autot

Päiväunet nukutaan vielä, joka päivä saa herätellä, kun nukkuis vaikka iltaan asti. Illalla unille meno onkin sitten aikaa vievää, tunnista puoleentoista jaksaa höpättää sängyssä. Poikkeuksena päivät, jolloin ei nuku. Esim. tänää oli luksusta saada toi nukahtamaan alle 10 minuutissa, kun ei nukkunut päivällä lainkaan.

Ruokailut sujuu tosi vaihtelevasti, välillä maistuu hyvin ja välillä on kausia, ettei maistu mikään. Ja jos ei oo mieluista ruokaa, niin ei myöskään ite syö...jos on riisiä tai makaroonia niin varmaan kauhoo ja nopeaan lautasen tyhjäksi. Perunaruoat ei taho maistua millään.
Mitkä on teidän taaperoiden lempiruokia?

Jaa mitähän vielä, tässäpä sitä kevättä ja kesää ootellaan.
Jos kaikki menee hyvin, niin meille tulee vauva heinä-elokuun vaihteen aikoihin :heart:
Monikaan ei vielä asiasta tiedä, kavereista vallankaan, joten fb-kaverit hyshys vielä!!

Mitä kuuluu susalle ja eelille?

Hippiksen perheen kaksoskuulumisia olen innolla lueskellut, kerro vaan lisää aina, jos jaksat.

Ja toki, muidenkin juttuja aina luen, ja mielessäni niihin kommentoin kyllä....sitten ihmettelen, että onkohan mun kommentit menny perille

tällä erää ei enempää ajatus jaksa juosta, hirveä väsymyskin painaa. Ukko lähti saunailtaan, joten nukkumaan täytys raahautua, että jaksaa aamulla nousta tuon termiitin kanssa :heart:

Mukavaa talven jatkoa ja kevään odotusta kaikille B)

 

äitivaan mukava kuulla teidänkin kuulumisia ja onnittelut pienestä masukista :flower:

Meillä on tämän aamua Ilona harjoitellut polkupyörällä ajamista. Joulupukki toi tuollaisen 12" polkupyörän niin sillä on nyt kuivaharjoiteltu tuvassa (joka onneksi on siihen hommaan sopivan iso ) ja hyvin tuo polkeminen sujuu. Jospa nyt kun polkeminen alkaa olla hanskassa voisi seuraavaksi harjoitella ohjaamista ja sitä että katselee muutakin kun jalkoja polkiessa Onneksi tuohon viralliseen polkupyöräkauteen on aikaa että saa harjoitella ihan rauhassa

Lillikselle jaksamista loppusuoralle :hug: ei siihen loppuhuipennukseen enää pitkäaika ole ja toivotaan että typykkä jaksaa odotella ensiesiintymistään vielä ainakin sen pari viikkoa vaikka hyvän kokoinen neitihän hän jo on

 

Mukava, että näin vuoden alkuun on moni vanha tuttu taas käynyt moikkaamassa meitä täällä palstalla, mamma3, äitivaan, henkka... tulkaas muutkin! Mileko tuossa muutama viikko takaperin kauniisti kiteytti aatokset tästä meidän yhteiselosta (kohta kolme vuotta! Hauskaa on teidän kanssa kirjoitella ja minusta se on varsin raikasta, että ollaan moni kuitenkin aika erilaisessa elämäntilanteessa, vaikka meillä se yksi yhdistävä tekijä eli lokavauva vuosimallia 2007 onkin. Nyt esim. oli ihana lueskella katjannan ja rontin aatteita omasta ajasta ja itsensä hemmottelusta.

Vip kyseli jokin aika taannoin, että miten ihmeessä 2 vee on laitettu puheterapiaan. Joo-o, sanos se... kovin kuulostaa Vienan puhe siltä, miltä monen muunkin: tavut vaihtavat paikkaansa, l-r-v-k ovat vaikeita. Kolmitavuiset lyhenee vielä kahteen tavuun, mutta sitten nelitavuiset osaa sanoa, jos ovat yhdyssanoja, esim. muumipeikko, muumimammo, lumipallo, rattikelkka jne. , mutta puhelin, sitteri jne. lyhenee kahteen ekaan tavuun. Mikähän tuossakin on? "Oma" ja "itse" ovat nyt tärkeitä sanoja. Lauseet ovat 4-5 sanaisia, mutta sanajärjestys on varsin hassu; mutta sehän on suomenkielessä vapaa... Eikä siellä puheterapiassa mitään ilmennytkään, ilmeisesti meidän terveydenhoitaja on vaan hyvin varovainen kaiken kanssa, joten laittaa lähetteen helposti. Uusiksi mennään vasta puolen vuoden päästä katsomaan, että asiat ovat mallillaan.

Äitivaan, meillä lempiruoka on joko makaronilaatikko tai sitten makkarakeitto tai ylipäätänsä sellaiset selkeät perusruuat ja annokset. Selvästi pitää olla lisäke omana kasanaan, liha omanaan, vihannekset omanaan. Sellaiset mössöt, tai sekoitetut pastat, mitä me aikuiset paljon harrastetaan, eivät ole mieluisia. Ja kurjuus, kun sipuli ei oikein uppoa... meillä kun sipulia ja valkosipulia on lähes jokaisessa ruuassa...

YO pohdiskeli uhmaa ja reaktioita. Meillä jäähytys ollut käytössä, jos tekee jotain tarkoituksellisesti tuhmaa, yleensä siis tarkoittaa, että käy läpsäsemässä pienempäänsä. Mutta perusuhmaan, joka ilmenee juuri pukiessa, niin ei tuo tosiaan toimi, kuten totesitkin. Pukeminen menee helpoiten, kun aloitan homman kiinnittämättä siihen sen kummemmin huomiota, eli otan vaatteet esiin ja samalla luetaan kirjaa tai kerron alun alkaen jotain tarinaa ja siinä "ohimennen" puen. Jos panee kovasti hanttiin, niin jutellaan siitä, miten kaikki tutut lapset pukee ja menee ulos jne. Kerran olen pukenut hysteerisen ja kaarella karjuvan ja sen jälkeen olen joskus joutunut sanomaan, että muistatko, kun äiti puki väkisin eli haluatko nyt, että puetaan nätistä vai väkisin. Valitsee yleensä nätisti vaihtoehdon . Mutta nämähän ovat luonteiltaan ja uhman asteeltaan kovin erilaisia, eli mikä toimii toisella ei välttämättä toimi toisella...

Niin, meillä on nyt ollut tuota läpsimistä ilmassa. Kai se on jokin primitiivireaktio, kun ei hallitse tunteitaan. Kovin kurjaa vaan pienemmälle, kun täysin odottamatta tulee litsari poskelle. Ja jäähytys pitää vetää itkun kautta, jotta saadaan oikea katumus aikaiseksi. Usein kehittelee itselleen pipin jäähyllä, kolauttaa päänsä tai polvensa tahallaan... tai sitten onkin pissahätä... hohhoijaa. Ei ole kovin synnintuntoinen tyttö, mutta anteeksi joutuu pyytämään joka kerran. Kaipa se tuosta ajan kanssa, jos vaan ollaan johdonmukaisia?? Eikö vaan?

Pupu kirjoitteli synnytyspelosta. Muistan suurin piirtein sun tarinan, mutta mikä siinä erikoisesti jäi sulle peikoksi? Sitten vielä noista neuvolan käppyröistä, että meillähän oli tuossa 4 kk iässä painonkertymä alle sen 100 g/vkossa ja silti mentiin maidolla ja kun saatiin se noin 100 g/vkossa, niin terveydenhoitaja sanoi, että se riittää hänelle, kun on muutenkin pienestä ja ilmeisen pieniruokaisesta likasta kyse. Eli on tosiaan tuokin terkkakohtaista. Kiinteät aloitin sitten vasta 6 kk:n iässä, kun en vaan jaksanut sitä sählinkiä ja sotkua aiemmin. Ehkä muistatkin mun tuskaa silloin, kun pienempi ei kunnolla syönyt... nyt ne ajat ovat -onneksi- jossain muistin hämärissä.

Mitähän vielä? Aa, olisiko jollain hyvää ideaa:

Tiedättekö häistä sen leikin, että häävieraat antavat lupauksen hääparille joka kuukaudelle. No, mun nakkina on ensi kuussa seuraavaa: Lupaan soittaa herralle ja ehdottaa sopivaa ystävänpäivän yllätystä rouvalle. Mitähän se voisi olla??? Taustaksi, että pariskunnalla on ystävänpäivänä puolentoista kuukauden ikäinen vauva, joten homma on hiukan rajoitettu.

 

Shendalle haluaisin vielä lähettää tsempit! Katjanna jo kivasti kirjoittikin, mutta laitanpa vielä minäkin, että älkää vielä menettäkö toivoa!!

 

täällä senkun pakkanen paukkuu,jotenkin rupee tuntumaan että tälle talvelle olis pakkasta ollut jo ihan kerrakseen,eilenkin illalla oli 29.7 astetta.eilen iltapäivällä kyllä uhmattiin ilmaa ja käytiin 45min olemassa neitin kanssa ulkona.ja minä juoksin sitten naapurin kanssa 27 asteen pakkasessa vielä tunnin lenkillä

onko kellään muun lapsella ollut aftoja suussa? meillä neitille on ilmestynyt suuhun yks,ja tuntuu että mikään ruoka ei mene,tiedän että se on kipee,kun itellekkiin aika ajoin tulee.eikös nykyisin ole jotain salvaa tjms jota voisi laittaa sen aftan päälle?pitää varmaan apteekissa käydä.

äitivaan kyseli lempiruoasta.no keitot menee hyvin,samoin lihapullat (itsetehdyt) makarooni,tonnikala-peruna-kalalaatikko mm.broileri kastike,ja riisi ei nyt oikein iske,ainakaan äipän tekemä.
salaattia ja raasteita on kova syömään,yleensä häviää lautaselta ensimmäisenä.
samoin aamu ja iltapuuro,sanookin ylensä ensimmäisenä kun herää että ruokaa- puuroo

huomenna olis taas lähettävä tonne töihin..miten nyt ei tuo työ oikein nappaa

 

Keiju, avasin tuossa joku päivä sitten tuommoisen keskustelun tuonne synnytyspuolelle
http://kaksplus.fi/keskustelu/t1620671
molemmissa synnytyksissä oli omat ongelmansa ja hässäkkänsä, joten ne sitten yhdistettynä :|

Mä muistin tuon teidän painohässäkän ja kaivelinkin ne sun viestit silloin kun tuosta painon noususta manasin
Iinalle oli tullut painoa n. 125g/vko, soseet sitten pikkuhiljaa aloiteltiin ja niin oli aika kullannut muistot.. ah sitä sotkun määrää

Juhon lempiruokia on mm. makaronilaatikko, kinkkukiusaus, kotitekoiset lihapullat/mureke, nakkikastike, makkarakeitto, mutta ehdoton lemppari on kalakeitto ja kana tulee hyvänä kakkosena
Hirvittävän nirso poika, vaikka vauvasta asti on koitettu pitää monipuolista ruokaa... puuro ei maistu nykyään ollenkaan, riisipuuroa ei syö ollenkaan, kakoo vaan ja meinaa oksentaa.. Juomaksi kelpaa ainoastaan maito ja vesi. Mitään uusia makuja ei suostu maistamaan ollenkaan :/ kuten jotain hedelmää tmv...

Ihania noi viun jutut

 

Niinukka Oon kyllä kade teidän neitin puuron syönnistä, ja muittenkin kenen lapset syö vapaaehtoisesti puuroa. Meillä ei mee sitten millään!!!! Aamuisin on aivan turha tarjota, iltapuuron saan jotenkin menemään marjojen kanssa ja vähän huijaamalla (selitän siis koko ajan muka jotain mielenkiintoista juttua ja lapioin puuroa suuhun). Ite ei koske puurolautaseen missään nimessä, huoh.

Viime yönä taisi olla pojalla kasvukipuja, kun koko yön liikehti levottomasti ja itkeskeli

Odotuspuolella näkyy olevan jo lokamassut 2010, niin se aika vaan vierii :heart:

Onko teidän taaperoille sattunut mitään pahempia tapaturmia muuten?
Meillä poitsu tippui meidän sängystä pari päivää ennen 2v.synttäreitä ja solisluu murtui :'(
Ai, että se oli kipee!! Monta viikkoa oli kyllä hiljaista ja rauhallista poikaa tässä talossa, kun ei mitään voinut tehhä. Hyvin antoi olla käden kantositeessä. Reppana ei voinut sängyssäkään liikahtaa koko yönä, samassa asennossa heräs aamulla, mihin illalla nukahti. Aamulla oli ihan kankeana ja valitteli vaan, että ei halua nousta ollenkaan kun oli niin kipeä. Kyllä piti äitin muutamat itkut tirauttaa, kun ois halunnu ottaa sen kivun toiselta pois.

Ja mikä siinä jutussa eniten ärsytti, niin käytettiin poikaa sairaalassa heti seuraavana päivänä (sattui viikonloppuna tietenkin), siellä otettiin kuvat kyllä, lääkäri ei meille niitä kuvia näyttänyt, katseli vaan jalkojansa ja totesi, että ei murtumaa. Että jos on kipee vielä ens viikolla, niin menkää uudestaan. No, se alkoi siitä parin päivän päästä turvota aivan mielettömäksi ja meni ihan mustaksi, ja luun päähän nousi hirveän kova patti.
Mentiin sit ottaan uudet kuvat tk.hon, lääkäri totesi heti että on murtunut, ja se patti meinaa sitä, että on lähteny parantumaan Näytti meille myös sitä edellistä kuvaa, ja siinä näkyi murtuma selvästi :x Että silleen, mikähän lie lääkäri olikaa sitten se ensimmäinen...onhan nuita nyt ollu. Joka tapauksessa oli pitkät viikot ootella, että se paranee. Nyt ei moisesta oo enää tietoakaan, tosin ite muistaa aina kiipeillessään sanoa, että käsi murtui, piti mennä sairaalaan, ehkä se vähän kolkuttelee takaraivossa.

Ja pakkanen eikun jatkuu....sais jo riittää. En ole talvi-ihminen, en millään!

 

Täällä on toivuttu vatsataudista... :x Esikko aloitti viime la ja siitä pikku hiljaa vuorotellen kaik muut paitti mies! Kyllä se on kamala tauti!!! Tuo pienin neitikin oksensi niin kovasti, että piti ihan taputella selkään, jotta vetäis henkeä...Ja kun yrjööminen loppu niin sit tuli ripulit perään...Onneks osas ite sanoa millon on kakkahätä niin kaik tuli aina pottaan!
No mutta se on nyt selätetty ja arki tästä taas jatkukoon! =) Eipä meille mitään ihmeellistä muuten, samaan rataan jatketaan! =)

Tuutilullaa ei oo näkynyt, onkohan työkiiruita...? =)
Ja kyllä on äitivaan teille sattunut eka lääkäriksi varsinainen...Eiköhän niitä kuvia pitäis katsoa eikä jalkoja!!!? Meil murtu solisluu keskimmäisellä synnytyksessä ja mää pelästyin sitä pattia aika paljon, kun ei sanottu että siihen sellainen nousee! Meinasin heti, että en oo tarpeeksi osannut varoa sitä ja se on huonosti lähtenyt luutumaan. Ei kättä sidottu mitenkään, se vaan piti jättää bodyn sisälle ettei pääse huitomaan sillä.
Mutta joo, josko alkais siivoushommiin...jäi tossa vähän vähemmälle ja kämppä alkaa olla sen näkönen että huh...

Rapsakkaa pakkaspäivää kaikille!

 

Jaa-a... jos tännekin vastailis välillä noihin eemelin juttuihin...

Puuro? mitähän se on... meillä ei siihen kosketa pitkällä tikullakaan enää. Riisipuuroa sain pari lusikkaa syömään tuossa joulun aikaan, mutta eipä juuri muuta. Mummilla syö kiltisti, mutta ei kotona.
Lempiruoka on varmaan ketsuppi.... Meillä on taas tää vaihe, kun ei syödä lihaa laisinkaan vain perunaa. Tai jos on riisiä tarjolla, niin sitten syö pelkät lihat. Mutta olen kyllä kuulema itsekin ollut ihan samanlainen. Eipä tuo taida silti nälkää nähdä =)
Tapaturmia meille sattuu harva se päivä, kun ei järki päätä pakota. Meno on aikamoista. No onneksi ei mitään sen vakavampaa ole vielä sattunut *koputtaa puuta*
Silmä on mustana vähän väliä ja naama ruvella, pateista puhumattakaan.

Eemeli on alkanut vain kävelemään ja puuhailemaan unissaan. Ihan ihme juttuja puuhailee. No onneksi meillä on jo se portti portaissa... Tulee siinäkin äitiinsä

 

äitivaan miusta tuntuu että tuo mukula eläs pelkällä puurolla,joskus saattaa syödä pelkän aamupuuron ja iltapuuron ja näivöstellä lounasta ja päivällistä.välipaloja en liiemmin anna,tosin hedelmää mantaviuvii(mandariinii) ihan mielellään syö ja päärynää.jugurttia ja noita hedelmiä sitten unien jälkeen saa..ja pähkinät on suurinta herkkuu
mutta eipä kelvannu tänään sempperin joku kauraherkku puuro purkista,otti suuhunsa ja sylki samantien pois ja sano pahaa tosin nuo purkkipuurot on harvinaista herkkuu,piltin joku myslipuuro on in.mutta kaurapuurolinjalla mennään

voi että minnuu ahistaa nuo hommat taas vaihteeksi,en tiiä mitä teen,varmaan pää leviää kohta.mitään motivaatiota ei ole..ei sitten tipan vertaa :headwall: |O :xmas:

mites milekon kuuri edistyy?miulla höpisee farkut jalassa vyökin piti ettii

tänään etin kaupungista toppahousuja..niin paljon v*****i sen reissun jälkeen,kun oli vaan jotain tyylii 38 koon toppahousuja..sanoinkii miehelle että 30kg pois,niin sitten ei tartte miettii et mahtuuko jalkaan,vai ei... :ashamed:

 

Äiti vaalle paljon onnea :hug: Ja Lillastinalle jaksamisia. Kuins teijen tv-ura sujuu?

Täällä taustalla miä oon...kun ei saa aikaseksi raapustettua mitään :ashamed:

Jospa laittais pitkästä aikaa meijen riiviöstä pari kuvaa

 

nopsaan vielä

lempiruokia taitaa olla italianpata,on nimittäin ainut mitä kunnolla syö

Pahemmin ei ole (ihme kyllä ) sattunut vaikka pahempi kiipeilee kuin apina |O

 

Luin jo eilen osan jutuista ja nyt oli mukavasti lisää, kiva lukea . Pitää tulla myöhemmin kommentoimaan, mutta nyt pikana pari kyssäriä mitkä mielessä pyörinyt...

Keiju, ootkos kertonut minkä ikäinen oot? Tänään työmatkalla tuli mieleen . Oli vaan niin kiva ja pitkä juttu taas sulta ja siitä jotenkin vaan nousi mieleen... Onko sun kuvaa nähty? En muista ainakaan enää :ashamed:

Niinukka, mikä sua työssä erityisesti nyppii? Miettii hän, joka samalla alalla :saint: Tsemppiä kovasti! Itse viihdyn oikeinkin hyvin tällä hetkellä ainakin ja olen sitä mielessäni monta kertaa kiitellyt. Kyllä söisi miestä, jos aina pitäisi lähteä paikkaan, jota ei omakseen tunne :/

 

Äkkiä vielä lempiruuasta nyt sen verran, että lumi ulkona, vaan ei sisällä . Keskimmäinen kertoi tänään, että pikkuneiti oli päikyssä saanut lautaselleen lunta, mutta ei ollut syönyt . Oli muka luvannut olla syömättä lunta ulkonakaan, jotta sitten sai oikean ruokansa . Ans kattoo tepsikö yhtään.. Onneksi on tuo keskimmäinen samassa ryhmässä, kuulee jotain, mitä päikyssä tapahtuu . Aika hyvin tuo kertoo pikkusiskon jutut, jos jotain erityistä on tapahtunut. Mun tiedottajani :heart: