Nyt pikaisesti taidan ehtiä jotain kirjoittelemaan. Anteeksi tulee vain pääosin siis omaanapaa (
pientä synnytyksestä, kerhopuolelle kirjoitan myöhemmin tarkemmin).
Mutta siis kuten
Talvicci (kiitos siitä!) kertoi, niin meille pieni poika syntyi 7.10. klo 19.12.
Teille kävinkin jo kertomassa, että lapsivedet alkoi mennä silloin aamuyöllä neljän aikaan, soitin synnärille ja käskivät meitä aamusta tulemaan paikalle. Synnärillä oltiin kymmeneltä ja suoraan päästiin saliin: silloin olin vain parille sormelle auki, supistuksia tuli harvakseltaan, eivätkä olleet erityisen kipeitä, tuntuvia synnytyssupistuksia kyllä (vielä pystyi supistuksen tullessa jopa nauramaan). Muutama tunti siinä otettiin salissa supistuksia vastaan ilman mitään kivunlievityksiä, sainkin jopa syötyä vielä hieman (kohdunsuulla ei mitään muutosta). Iltapäivän aikaan menin ammeeseen ja siellä saatiin synnytys varsinaisesti käyntiin (klo 14.30). 15.15 pyysin päästä ammeesta pois, olo oli jo niin ikävä, ettei vesi auttanut kipuihin. Seuraavaksi yritin jumppapallolla ja kauratyynyllä lievittää oloa, mutta pian puhuin jo kätilölle lääkkellisestä kivunlievityksestä (tällöin olin n. 3,5cm auki). Epiduraalin sain n. klo 17, kun olin jo ERITTÄIN kipeä ja aloin voida kivusta ja väsymyksestä pahoin (meinasin pyörtyä, oli todella heikko olo). Epi vei supistuksilta kivut kokonaan, mutta kauaa ei mennyt, kun alkoi tulla paineentunnetta. N. 17.45 tuli kätilö katsomaan kohdunsuuntilanteen ja olin JO 7-8cm auki (eli epiä ei tarvinnut lisätä)! Paineentunne ja ponnistamisen tarve paheni pikkuhiljaa, mutta lupaa en saanut vielä ponnistaa, sillä kanava ei ollut vielä kokonaan vetäytynyt (tai jotain sinne päin, ei oikein tarkkaa muistikuvaa) ja edelleenkään en ollut kokonaan auki. Pian huusin jo ponnistamisen tarpeen takia (taisi muutama kirosana päästä, kun ei enää pystynyt olemaan ponnistamatta) ja lupa ponnistamiselle annettiin 18.50. 22min ja poika oli maailmassa. Kerran oli kiertynyt napanuora vauvan kaulan ympärille ja sen takia jouduttiin ihan loppuvaiheessa vauhdittamaan synnytystä välilihaa leikkaamalla (muuten tuolta oltaisiin vältytty, mutta vauvan sydänäänet eivät enää laskeneet/nousseet).
Poika saatiin kuin saatiinkin turvallisesti maailmaan. Paino 3610g, pituus 51cm ja py 35,5cm. Apgarin pisteitä 9/9/9. Poika on suloinen (kenenpä vanhemman mielestä ei oma lapsi olisi suloinen?
), perustyytyväinen ja rauhallinen. Imetys on lähtenyt käyntiin ilman mitään ongelmia ja tänään päästiinkin jo sairaalasta kotiin, kun ei mitään ongelmia ole ollut hoidossa, eikä pojan tai minun voinnissa. Eppari haavasta huolimatta voin siis varsin hyvin (siis tosiaan varmasti paremmin kuin kertaakaan raskausaikana, ainakin nyt tuntuu siltä).
Nyt isä ja poika nukkuu jo tuossa vieressä sohvalla. Taitaa olla siis tämän perheen aika siirtyä nukkumaan... Kiitos kaikille vielä onnitteluista ja
ONNEA MUILLEKIN VAUVAUTUNEILLE! Anteeksi ettei nyt riittänyt aikaa paneutua teidän juttuihin (
Talvicin hurjan sairaalareissun tuolta kyllä välistä bongasin! HUI! Kaikkea sitä vielä näin loppuvaiheessa pitää säikähtää... :hug: ). Yritän vielä näin perheellisenäkin kyllä täälläkin teitä tervehtiä, mutta huomasin kyllä jo sairaalassa, kuinka paljon tämä pieni mies vie noita tunteja päivästä (vaikka suurimman osan ajasta nukkuukin)! Mutta tästäpä kun tämä arki lähtee rullaamaan (eli tod. näk. jo huomenna heti aamusta täällä
).
No, ei tämä nyt niin lyhyt sepostus ollutkaan. Mutta nyt on unille aika...
