Loka- ja marraskuun IVF/ICSI/PAS

Mina olen tassa oman tuskan aikana juuri kuullut kolmesta kaverista jotka ovat tuleet raskaaksi: yksi valitteli etta liian aikaisin ja vauva ei ollut suunniteltu, yksi tuli kuukausi pillereiden jattamisen jalkeen raskaaksi ja viimeinen ei ikina ole haaveillut lapsista ja silla ei ole edes mitaan miesta, jonkun uuden poikaystavan kanssa tuli raskaaksi. Hurraa! Onneksi en ole ketaan kauhean lahella niin ei ole tarvinnut iloita heidan kanssaan. Todella arsyttavaa vaan, en halua jutella heille enka nahda vauvoja. Onneksi eivat ole mulle mitaan raskauksistaan kertoneetkaan, siksi kun asutaan eri paikkakunnilla...

Mulla on kriisi menossa "parhaan ystavan" kanssa. Han tietaa tasan paivalleen tarkkaan kuinka kauan ollaan vauvaa yritetty ja kuinka kovasti vauvaa halutaan. Han pamautti tuossa pari kk sitten tiedon etta han on kolmannelle lapselleen raskaana. Olisin halunnut hanelle kertoa etta olisin itse omalle toiselle lapselle jo raskaana (meilla ei yhtaan lasta eika yhtaan plussaa ikina), silla niinhan sen pitaisi olla jos tulisin honkayksesta raskaaksi. En ole voinut sen jalkeen hanen kanssaa puhua puhelimessa. Onneksi ei nahda myoskaan kun han asuu eri maassa. Han tietaa siis meidan vauvahaaveista, mutta ei ole yhtaan hienotunteisuutta osoittanut meita kohtaan. Jokaisessa tekstarissa tulee vain vauvatietoa, laskettuja aikoja, hanen yrjotyksesta ja lapsielaman raskaudesta. Olen ihan rajahtamispisteessa! En voi jutella hanen kanssaan, kun puhelin soi alan tarista ja itkea. Suolaa haavoihin. Kylla olettaisi parhaalta kaverilta hieman muuta.

Nyt kauhulla myos miehemme kanssa odotamme etta miehen veli vaimoineen ilmoittaa olevansa toiselle lapselle raskaana. Han tuli ekalle lapselle heti raskaaksi. Tulevat viela meille moneksi paivaksi kylaan. En voisi kestaa sellaista uutista. Hullua etta pelkaan jo etukateen, mutta henki puhuu. Yrita siina sitten esittaa iloista ja pidatella itkua monta paivaa. He eivat tieda meidan ongelmasta.

En ole jostain syysta kaikista vauvoista ollenkaan moksiskaan. Tai olen kylla analysoinut ja tiedan milloin se koskee ja milloin ei. Jos raskaaksi tuleva on yrittanyt kauan, on vanhempi tai muuten vain sympaattinen, olen iloinen heidan vauvoistaan. Jos raskaaksi tuleva tuttu tulee heti raskaaksi tai on muuten vain arsyttava tai valinpitamaton puheissaan, silloin en voi iloita asiasta kovasti heidan kanssaan.

Arsyttaa myos kyselijat, toissa tai kaverit. Kysyvat vain uteliaisuuttaan. Yhdelle sanoin etta lopeta kysely, kylla kerron sitten kun on uutisia. Han valitti etta ihmiset pimittavat tietoa. Sanoin etta kylla varmasti kaikilla on todella hyva syy jos eivat juuri hanelle tai muille juttele vauvauutisia.

Tsemppia kaikille hirmuisesti! :hug:

Ei muuta vaihtoehtoa ole kuin lapi vain. Henkista vuoristorataa mennaan! Onneksi tanaan ylasuhdanne!

 

Tiedän tunteen vauvauteluista ja että se voi olla rasittavaa. Aluksi vastailin että eipä tässä olla keretty mutta nyt olen Hopen tavoin pamauttanut suoraan että eipä ole onnistunut. Siinä totisesti saa nähdä moinenmoisia ilmeitä. Isänikin pari vuotta sitten kyseli että koskas teille ja tokaisin että ei varmaan koskaan niin eipä ole enään udellut. Siinä varmaan ollaan suvun kanssa spekuloitu eri syitä. Anopin luona kerran puolestaan mieheni veljen lapsi alkoi kahvipöydässä kyselä meidän vauvan tulosta niin tuumasin että kaikille ei tule vauvaa, siinä 7.vuotias mietti ja muut oli hiljaa.... Anoppi on kyllä onneksi hyvin tarkka ja korrekti ihminen ja käänsi puheen muualle ja varmaan arvasi tilanteen. Töihin olen ilmoittanut vain että käyn lääkärissä ja joskus sanonut että naistenvaivoja, ja tottahan se on. Se on totta että meidän pitäis saada oscar-palkinnot näistä eri selityksistä ja kuin naama pepsodent-hymyssä onnittelemme vaikka ajattelemme aivan muuta .

 

Joo, toi utelu kyl ottaa koville. Ensin oli tietty se ettei edes oltu yritetty ja piti saada koulut käytyä ja työpaikka hankittua. Koskaan silloin ei mieleeni tullut, että joskus asia voisi olla näin vaikeaa... Tiesin toki, että kaikki eivät tule raskaaksi omin avuin (tai siin miehen avuin, heh), mutta en koskaan ajatellut, että se minun kohdalle osuisi :'( Me ei olla kenellekään kerrottu näistä hoidoista. Välillä tuntuu, että olis kiva vaan puhua ihmisille suoraan asiasta, mut en jaksa sit sitä kun ihmiset kyselee miten asia edistyy jne.

Töissä kerron vaan meneväni lääkäriin. Tosin nyt siis tuntuu, että ajattelevat jotakin kummaa asiasta, kun näitä käyntejä on ollu niin tiuhaan... Mut siinähän ajattelevat! En jaksa välittää, on tärkeämpääkin ajateltavaa!

Niin ja loppuun onnittelut kaikille plussanneille :heart: Toivotaan, että pysyvät kyydissä loppuun asti!

 

Ihanaa, kun täällä aktivuus jatkuu!!! :heart:

Hope ja Tiger Mä oon kans viimeiset 5-6 vuotta sanonu suoraan, jos joku on udellut. Sanon vaan, että olis jo syntynytkin, jos olis meistä ollut kiinni! Joku vielä jatkaa juttua ja yrittää neuvoa, miten asia hoidetaan (aivan kun ei oltais biologian läksyjä luettu). Sanoipa joku kerran niinkin, että eihän tuo mikään ihme ole, kun sun mies reissaa niin paljon, ettette saa ajoitettua oikein... Kunpa vain tietäisi, mitä kalenterisulkeisia ollaan niiden työmatka-aikataulujen vuoksi käyty nämä kaikki vuodet eikä oo montaa kiertoa väliin jäänyt.

Chicken Meillä tila-auto, nyt mietinnässä vaihtaa pienempään, kun ei perhe kasva...

Miimi Voimia jännitykseen! Hedelmöittyneiden määrä kuitenkin hieno :heart:

Pörrikaani ja Kukka Kolmannen km:n jälkeen (tapahtui rv13 IVF:n jälkeen, ensin kivulias "kotisynnytys", sit lääketyhjennys 2pv sairaalassa ja siitä parin vkon päästä vielä toiset 2pv kaavinnan takia, kun en ollutkaan tyhjä) paras ystäväni (joka tiesi kaiken) ilmoitti, että he alkavat yrittää neljättä lasta. Oliko siitä YRITTÄMISESTÄ pakko ilmottaa silloin kun olin täysin hajalla, just päässy sairaalasta?! Itkin vuolaasti (sain asian tekstiviestinä) ja vastasin vaan, että varmasti se sit teillä heti onnistuukin. Ja kuinka ollakaan, ilmoitti kk:n päästä olevansa raskaana... Silloin asia siis todellakin loukkaa, kun toinen on olevinaan kuunnellut sua monta vuotta ja sit hoitaakin asian noin. Olin niin pettynyt.

Sanon samaa kuin Kukka: joistakin raskauksista on aivan helppo iloita :heart:

Pörrikaani Mulla samat negafiilikset: ei nippailun nippailua!!! Masentaa!

 

Mitenkäs Saaran punktio meni? Toivottavasti saldo oli hyvä! Onko sinulla siirto huomenna?

Itse olen kertonut kaikille töissä, kaikille kavereille ja lähisukulaisille meidän hoidoista. Ja kaikki ovat innoissaan ja hengessä mukana. Heti olen tekstaamassa heille uusimmat kuulumiset. Mut minä olen sellainen, että haluan kaikista asioista aina puhua. Ja jos huonoja uutisia on niin lohduttajia löytyy. Olen myös iloinen jos kuulen että joku tuttava on raskaana. Korkeintaan voin ajatella, että miksei meille tätä iloa suoda. Mutta olen kuitenkin onnelinen heidän puolestaan! Sitten on eri asia kun näkee tuntemattomia kadulla tai kaupassa... mielessä voi käydä tosi ilkeitä ajatuksia, et miten tuollakin ihmisellä on ollu niin helppoa tulla raskaaksi ( vaikka en edes tiiä onko asia näin ). Tai sit jos näkee tosi nuoria joilla kaksi lasta jo ja taas raskaana niin kateellisena ajattelen että pitäkää nyt tekin vähä paussia välillä... joo et näin täällä!
Sit kyllä ymmärrän teitä joille kaverit ovat kertonut olevansa raskaana tms. juuri kun teillä ollut km. Sitä en ole kokenut... varmaan minustakin tuntuisi tosi pahalta.
Sellanen asia mua vähän on vaivannut nyt kun ihmiset tietävät että yritetään lasta eikä se raskaaksi tuleminen ole helppoa niin heti eka kommentti on että saahan niitä lapsia adoptoitua. Että he kyllä voisivat kuvitella adoptoivansa... mutta helppo se on sanoa kun niitä omia biologisia lapsia siellä kotona jo on. En minä ainakaan tässä vaiheessa ole adoptiota ajatellut. Tässähän näitä hoitoja käydään läpi siinä uskossa että meille se oma biologinen lapsi suodaan.
Rakkaat kanssasisaret... kun itse tietää miten paljon joudumme kärsimään fyysisesti ja psyykkisesti tämän asian puolesta ( jonka "pitäisi" olla niin luonnollinen ja helppo asia ) niin toivon sydämeni pohjasta että kaikille teille suodaan se oma nyytti!!! :heart: :heart:

 

Tuomenmarja oireita, mitä ne sitten ovatkaan, kyllä löytyy kai jonkilaisia.
rinnat vaihtelevasti tosi kipeet, mut ei turvonneet niinkuin keväällä olivat.
ja sitä menkkamaista juilintaa oli eka viikon, ja teräviä repäisykipuja (tosi masentavia)
Nyt on sitten alkanut se vessassa ravaaminen ja vuodon kyttääminen, joka tosi stressaavaa!
mitään kiinnitysvuotoo ei ole ollut tippaakaan.
erilaiset voimakkaat hajut ällöttää ja kuvottaa, mutta vasta iltapäivällä!
Työpäivän jälkeen/aikana huomaan kanssa vaihtelevia alavatsa kipuiluja jotka rauhoittuvat kun pääsen kotiin "laiskottelemaan", teen siis fyysisesti aika raskasta työtä (nostoja, kyykkimisiä ym.)
Huomenaamulla on sitten viimesen progesteronin laittaminen, sit on pärjättävä ihan omillaan

Keväällähän plussasin kanssa tosi komeasti ja lomille jäin onnellisesti raskaana.
Testinteko hetkestä ei mennyt kuin muistaakseni reilu viikko kun vuoto alkoi, jota kesti viikon ja siihen loppui raskaus.
toivottavasti tämä menisi nyt paremmin ja molemmat vaavit näkisivät päivänvalon ensi kesänä :heart:

juuri tällä hetkellä olo on niin normaali kuin vain voi olla, siis ei tunnu missään miltään..

Pidän peukkuja kaikille tuleville ja tällä hetkellä piinaileville, plussatuulia

 

Martta Kiitos kun kävit kertomassa tuntemuksistasi. Toivotaan todella, että vauvelit pysyisivät matkassa mukana :heart: Mulla on itselläni takana jo 4 km:a, joten pidän kaikkein rankimpana vaiheena juuri tuota vaihetta, jota sinä nyt elät. Jatkuvaa kyttäämistä ja pelkäämistä. Kun on vihdoinkin sen plussan saanut, niin ei voi hetkeäkään nauttia raskaudesta. Toivottavasti pystyt edes hetkeksi rentoutumaan ja ajattelemaan niitä ruusunpunaisia ajatuksia :heart: Olet ne ansainnut!

 

Kiitos kaikille hyvistä ajatuksista!!!

Miimille - teillä hieno saalis. Toivotaan, että huomenna saat ilouutisia ja kyytiläisen mukaan.

Meillä tai mulla ei tuo vaste lääkkeille ole kummoinen eikä palleroita ollut alunperinkään kuin viis. Neljä niistä sitten saatiin punktiossa ja kolmesta löytyi kypsyny munasolu. Itse olin iloinen ja tyytyväinen. Tänään soittelin klinikalle: kaks hedelmöittynyttä. Menee jännäks!

Oon tässä lueskellu noita teidän kirjoituksia. Mulla on takana vasta vajaa kaks vuotta lapsettomuuden kanssa painimista (en ole aikasemmin edes yrittäny, kun ei ole sattunu sopivaa partneria kohdalle, vaikka eihän sitäkään välttämättä tarvita). Alan vasta vähitellen ymmärtää, miten pahalta se voi tuntua, ku toiset raskautuu niin helposti.

Pidetään naiset kuitenkii lippu korkealla (tai ainaski yritetään)!

 

Meilla on ollut jo monta vuotta hirvean iso tila-auto. Onneksi ostettiin se omia urheiluharrastuksia varten, etta ei sita nyt vauvoja varten tullut hankittua. Nyt korottelen silla 7-paikkaisella bussilla edelleen yksin ja niin monet kerrat olen takapenkille katsonut ja NIIN toivonut etta siella olisi edes yksi pieni turvaistuin. Ei oo kun hiton iso auto!

Omakotitalo on ja pihaa ja remontoimattomia "lasten" huoneita. Vieraat miettii pihalla etta miten ihana on teidan lasten sitten juosta tassa pihalla ja lassyn lassyn lassyn. Ja on teilla sitten tassa talossa tilaa tuohon huoneeseen se vauva laittaa lassyn lassyn lassyn.

Talo ois ostettu ilman lapsiakin, siita se ei onneksi ole kiinni. Ompahan meilla tilaa nyt, jippii! Auto voitas myyda ja ostaa MINI tilalle!

Onko teilla muilla juuri piikittaneilla muuten hirvea maha palkkana tasta kaikesta? Mulla on siis vielakin sen kokoinen maha etta sita pitaa tietoisesti peitella ettei joku luule oikeasti etta olen raskaana. Olen hoikka normaalisti ja noin 5 pv pistojen aloittamisen jalkeen se maha alkoi kasvaa ja on yks pallo vielakin. Suorastaan arsyttavaa - ois ees jotain siella sisalla! Nyt on siis piinapaiva joku, en edes halua laskea! Punktio oli siis viikko sitten KE. Milloinka se maha laskee pois?

 

Tänään oli eka ultra 4 piikin jälkeen. Vain 7 isompaa munista Olispa niissä sitten kaikissa edes solut sisällä.

Miten te saatte pysymään mielialan korkealla ja toiveikkaana? Ottaa joskus aika koville.

Kukka77: Mulla ei erotu että maha pömpöttäis, sitä kun on muutenkin valmiiksi pömppänä Ymmärrän kyllä että on ärsyttävä sivuoire. Toivon mukaan teidän auto ja talo täyttyy kun tilaakin on
Saaralla on jänskät paikat, peukutuksia sinne myös.

 

Kukka77: minulla oli kanssa tosi pitkään maha pallona tuon ainokaisen ivf:n jälkeen. Varmaan kolme viikkoa. En teidä oliko se normalia mutta minä join myös tosi paljon silloin.

Toisten raskautumisesta olitte puhuneet. Minua ihan hävettää oma inhimillisyys. Muuten toisten mahat tai raskautumiset eivät ole haitaneet. Mutta ivf:n aikaan minun kanssa pisteli myös kaverini omaa ivf:äänsä. Mentiin tosi samaan tahtiin, vertailtiin tuntemuksia ja annoksia... Hänellä tuli plussa ja minulle nega. Silloin kolahti. Vaikka se meni ihan kaikkien sääntöjen mukaan... vaikka kuinka yritin en osannut olla hänen puolestaan onnellinen, lopetin jopa vähän yhteyden pitoa, olin niin kateellinen. Se hävetti silloin ja se hävettää nyt. Se ehkä oli vaan jonkin viimeinen tikki minkä kestin. paine purkautui juuri siinä kohtaa..

ON: tikutan ovista. Kävin kp 11 ultrassa ja siellä oli munarakkula 10 mm ja limis 7 mm. teen digitestejä ja tikkutestejä. Eka pas olisi tulossa. Juon joka päivä lasi punaviiniä. Vehnänalkiouute on käytössä ja greippimehua jääkaappi täynnä. Ja olen päättänty että raskaudun. Olen mmyös päätänyt että ovis on pe ja sitten la piiki ja su ja ma lugeja. Siirto ti... no mennen luonnolliseen kiertoon eli toiveajattelua. Mutta oispa siirto ti niin me vois ottaa ma sulamaan alkiot...

Lotta

 

Aktivoiduin, kun omat hoidot alkoivat. Pallukkaongelmia on myös täällä. Ei mitään hurjaa saalista ole tulossa. Hope, minkä kokoisia ne olivat piikkien jälkeen? Itselläni löytyi 7, mutta kasvua tarvitsisi olla melkoisesti.. Saara, peukutan puolestasi!

Reilut kaksi vuotta toivotettu haikara tervetulleeksi, tarvitaan valkotakkisen apua. Menossa toinen ivf ja odotamme esikoistamme saapuvaksi.

Kukka, hymy repesi korviin, kun luin viestisi! Minäkin sanoin, että jos haikara ei vieraile, tuhlaan kaiken omaisuuteni (ei kestä pitkään ) ja ostan minin. Kohtalotoveri siis!
Mukavaa illanjatkoa kaikille!

 

Pörrikaani, Kukka ja muut:
Ehdottomasti olen myös sitä mieltä että kaikki negatiivisetkin tunteet on sallittuja ja ymmärrettäviä, varsinkin kun on näin vaikeista ja kipeistä asioista kyse. Itsehän olen vasta ensimmäistä hoitoa aloittamassa, monien omien pettymysten jälkeen olisi varmasti vaikeampi iloita toisten puolesta. Maailma osaa olla niin epäreilu.

Vauvauteluihin vastasin viimeksi tuossa tunti sitten työkaverille epämääräisesti, että meidän kohdalla siinä on vähän mutkia matkassa. Sukulaisille ja ystäville on kyllä kerrottu ihan avoimesti tilanteesta, ja ymmärrystä ja tukea on löytynyt kovasti. En kestäisi pitää tätä jännitystä ja odotusta sisälläni, pakko saada jakaa asioita ja tuntemuksia. Toivon vaan etteivät kyllästy kuuntelemaan..

 

meillä punktio ja alkionsiirto siirtyi viikolle 46 (eli viikolla eteenpäin), kun kuukautisvuoto ei vielä alkanut. nollaultra siis ensiviikolla.

 

Ohoh, kiva lukea näitä tunteenpurkauksia ja huomata, että omat tunteet ovat ihan normaaleja. Mua nauratti osa näistä viesteistä kun niin tunnistan omat ajatukseni niissä - varsinkin vanhemmat naiset kaksosvaunujen kanssa ovat mielestäni niitä symppiksiä ja olen Miimin lailla ajetellut kaikista tuntemattomista vastaavanlaista - lisäksi kun asun ulkomailla niin välillä katselen varsinkin monilapsisia siirtolaisäitejä, jotka hengailevat ajan kuluksi lapsikatraansa kanssa ostareilla ja mietin ilkeästi että eipä ole kovin montaa huivipäätä näkynyt lapsettomuusklinikalla, toivottavasti osaavat edes arvostaa tehtailuidensa tuloksia.
Pörrikaani ansaitsee kyllä 1. Oscarin noista "vauva-julistusten" nielemisestä keskenmenojen yhteydessä - miten kenelläkään voi olla noin p*ska säkä ( ihmiset osua kohdalle "ilouutisillansa" pahimpaan mahdolliseen aikaan. )
Ei meidän autoja ja taloja kanssa onneksi ostettu pelkästaan olemattomia lapsia varten, onneksi suurena lohtunamme oleva pikku haukkumme iloitsee kaikesta tilasta Mä en ymmärrä miten jotkut ystävät/tuttavat voivat olla noin ajattelemattomia ilman mitään hienotunteisuutta että pommittavat raskaustilanneraportteja tekstiviesteillä ym. jos kerta tietävät toisen tilanteen. Mä sain kanssa mun hyvältä ystävältä tilannetietoja ultrakäynneistä, mutta ne loppuivat kun vastasin aika tylysti viesteihin. Vauvakuvilta olen kanssa jäännyt paitsi, ja ystäväni sanoikin säästävänsä mut niiltä ja yksi työkaveri ei oo enää esitellyt kaverinsa vauvankuvia netistä sen jälkeen kun sanoin, että meillä ei oikein onnistu nää jutut.
Kiitos listauksesta Miimi. Unohdin sanoa, että mulle tehtiin puolet ICSIllä ja puolet IV:llä, alkio joka siirreettin ja epäonnistui oli tehty IV:llä (vaikka onko sillä nyt niin väliä).

Mä olen töissä tasoittanut klinikkavisiitit menemällä lekuriin tai mukamas hammaslääkäriin tai sitten olen ottanut puolipäiviä tai päiviä vapaaksi. En kyllä jatkossa ala tuhlata vapaapäiviäni vaan olen reippaasti sairas tai jotain. Osalle työkavereista olen kertonut totuuden, mutta esim jos kertoisin pomolle niin se varmaan käsittelisi asian heti seuraavassa yksikönkokouksessa :/
Miten muuten teidän miehet suhtautuu muiden raskauksiin ja vauvoihin? Mun mies on aina aidosti tosi iloinen kaikkien puolesta ja haluaa pidellä vauvoja sylissä ja leperrellä niille (jolloin mun vaitinaisuus ja vauvojen välttely oikein korostuu)

 

Chicken73 Mun mies on ihan samanlainen vauvojen kanssa eli meillä aivan samanlaiset kuviot kuin teillä. Osaks johtuu tietty siitä, et mun miehellä on 11-vuotias poika ja hän on siis tottunut olemaan vauvojen kanssa.

Mä oon nyt napsinu yhden listan e-pillereitä ja vielä 10 päivää pitäis napsia. Mulla on tullu pientä vuotoa lähes viikon verran ja tänään enemmän. Onko jollain kokemusta tällasesta? Itse olin luullu, et vuoto alkais vasta kun lopetan pillerit.... Tosin, ei mulla kyllä ehtiny olla viime ivf:n jälkeen kunnon menkkoja, kun aloin jo syömään pillereitä. Kuinkahan paljon mahdan vuotaa, kun lopetan pillerit. :|

 

kyllä meilläkin kaikki lähimmät tiesi silloin viisi vuotta sitten meidän tilanteen. eli oltiin seitsemän vuotta lasta yritetty ja kolme kohdun ulkoista koettu. tehtiin inseminaatiot ja sitten lopulta tuo IVF, josta tuore siirrolla nega ja PAS (siirettiin kaksi) sitten onnistui. nyt on neljä vuotiaat kaksoset.
silloin en tosiaan jaksanut selitellä ja puitiin asia läpi "julkisesti"
mutta nyt en halua että kaikki tietää että kolmatta lasta yritellään.
olisi ihana sanoa vaan neljännellä kuulla, että meille tulee vauva.... olla tavallaan normaali
siksi meillä ei lähimmätkään sukulaiset tiedä

meillä on siirto luultavasti ma tai ti. riippuu mun tikuttelun tuloksista.

:hug: teille kaikille

 

Isis: Tarkoititko kuin isoja munikset oli nyt vai silloin viimekerralla? Viimeksi punktiossa oli 17-19 ja nyt oli 7-8, piikkejä 4 oli takana.

 

Tänään ultrassa taas vierailin ja pallukoita näkyi yhteensä viisi (vain?). Punktiopäiväksi päätettiin 28.10. ja siirtopäiväksi 30.10.2008. Eli näin hommat meillä edistyy.

 

Onnea plussanneille!

Oon kärsinyt täällä 2 päivää migreenistä.. eilen menin töihin, mutta lähdin veke 2 tunnin jälkeen ku pää oli ku halolla päähän lyöty ja oksennuskin alkoi tulla aika tiuhaan..

Nyt mua pelottaa. Kun käy veskissä niin pyyhittäessä tulee hieman ruskeahkoa limaa. tälläistä mulla tulee aina ennen kk:sia. Raskausoireetki ollu pois pari päivää. Ja nyt vaan odotan kauhulla että milloin alkaa se kunnon verinen vuoto Näinköhän siinä taas käy, että tästäkin seuraa keskenmeno.. Oon pirun itkuisissa fiiliksissä..

 

Voi Aliisa, toivotaan etta vuotoa ei tule. Uskon varmasti etta olet epatoivossa. Tsemppia!

Mulla olisi kysyttavaa niista Hcg arvoista. Elikka kunhan omat piinapaivani ovat ohi, menen laakarille raskaustestiin. Mita kaikkea tosta Hcg'sta voi paatella ja mika on ns. raskausarvoraja ja kertooko ne arvot muutakin? Kiitos avusta!

 

Perhesuunnittelun sivuilta löytyy taulukko missä HCG-taso raskauden aikana.


http://metku.net/~pesu/faq.php

 

Tässä helistin sivuilta poimittua:

Normaalissa raskaudessa S -hCG-pitoisuus nousee mitattavalle tasolle 5 - 7 päivää hedelmöityksen jälkeen, eli kolmannen raskausviikon lopussa. Taso kaksinkertaistuu 1.5 vuorokaudessa ja on neljännen viikon lopussa eli ensimmäisten poisjääneiden kuukautisten aikaan keskimäärin 100 - 200 ja viikkoa myöhemmin 1000 - 2000. Normaaliraskaudessa huippupitoisuus (noin 100 000 U/l) saavutetaan kolmannen raskauskuukauden aikana, minkä jälkeen taso asteittain alenee.
Mikäli hCG-taso nousee hitaasti tai jopa laskee, viittaa se vahvasti raskaushäiriöön, joka yleensä päättyy keskenmenoon. Kyseessä voi olla kohdunulkoinen raskaus. Intravaginaalisella ultraäänitutkimuksella (UÄ) kohdunsisäisen sikiön sydänpussi näkyy, kun hCG-taso on yli 500 - 2000 U/l. Tätä korkeampi taso yhdessä negatiivisen UÄ-tuloksen kanssa viittaa kohdunulkoiseen raskauteen.
Kohdunulkoinen raskaus voidaan usein hoitaa konservatiivisesti, mikäli oireet eivät vaadi aktiivista hoitoa ja laskeva hCG-taso viittaa spontaaniin resoluutioon. Tilan kehityksen seurannassa hCG-taso määritetään 2 - 3 päivän välein.
Rypäleraskaudessa hCG-taso on usein raskauden kestoon nähden epätavallisen korkea. Hoidon jälkeen pitoisuus puoliintuu 1.5 vuorokaudessa. Mikäli hCG-taso ei laske tai alkaa nousta, elävää trofoplastikudosta on jäljellä.

 

plasebo: täällä tosiaankin alkoi ensin vuoto ja sitten se loppui kuin seinään eikä ole moneen päivään kuulunut niitä menkkoja soitan oysiin maanantaina että "käynnistävät" (vai miten sitä nyt hienosti sanotaan) mun menkat lääkkeellisesti että pääsen eteenpäin näissä hoidoissa. Ilmoittelen sulle heti että mitä ne sanoo mulle niistä jonoista. Lupasivat kyllä ottaa mut heti seuraavaan siirtoon kun alkaa menkat...pitää toivoa että ne nyt viikonloppuna alkais.

Kaikille erittäin rentouttavaa viikonloppu hoidoista ja piinailuista huolimatta
:heart:

 

Kiitos Lion!

Todellakin kaikille hyvaa viikonloppua. Itselleni viikonloppu tuo ainakin taukoa miettimiseen ja palstailuun, onneksi, kun olen aina muissa touhuissa kuin koneen aaressa.

Yksi juttu viela, mika oli musta aivan kultaisesti sanottu yhdelta kamultani kun hanelle viime viikolla lahetin itku-raivari-masennus emailin tasta asiasta. Han on siis sinkku eika puhettakaan vauva-aikomuksista. Han sanoi etta han ei voi tietaa milta musta tuntuu ja miten kauheaa on taistella naiden asioiden parissa, mutta han vain haluaa kertoa etta on aina mua kuuntelemassa ja tukena jos haluan hanelle soittaa ja jutella. Musta se oli tosi kivasti sanottu, koska jos han sanoisi ymmartavansa mun tunteet, niin varmasti rajahtasin ja ajattelisin etta se ei voi tietaa, huijaa vaan.

Toivotan teille mukavaa viikonloppua ja paljon tsemppia!