Loka- ja marraskuun IVF/ICSI/PAS
- Viestiketjun aloittaja Miimi78
- Ensimmäinen viesti
Hyvät ystävät, kiitos oikein tosi tosi paljon tuestanne! :hug: Pahimmasta pettymyksen suosta on nyt noustu. Vielä en kyllä oikein tunnu hyväksyvän, että tämä nyt päättyi näin ja mitään alkionsiirtoa ei tule... Mutta suunta on vain ylöspäin ja aateltiin, että ensi keväänä vielä kokeillaan se "välimallin IVF" eli keskisuurella annostuksella.
KK hurjan paljon onnea plussasta! :flower: :flower: :flower:
Miimi ja Saara toivottavasti punktiokuulumiset ovat iloisia! :heart:
Paljon onnea piinailijoille ja tsemppiä piikittelijöille! Jään taustaamaan teitä.
KK hurjan paljon onnea plussasta! :flower: :flower: :flower:
Miimi ja Saara toivottavasti punktiokuulumiset ovat iloisia! :heart:
Paljon onnea piinailijoille ja tsemppiä piikittelijöille! Jään taustaamaan teitä.
Aika outo fiilis :/
pp13 ja malttamattomana tein "salaa" testin, plussa tuli heti.
Tällä hetkellä siis olen raskaana.
Toivottavasti raskaus saa jatkua loppuun asti :heart:
eipä tässä nyt oikein muutakaan osaa tässä vaiheessa sanoa, eikä muita ajatuksia päässä ole...
:ashamed:
pp13 ja malttamattomana tein "salaa" testin, plussa tuli heti.
Tällä hetkellä siis olen raskaana.
Toivottavasti raskaus saa jatkua loppuun asti :heart:
eipä tässä nyt oikein muutakaan osaa tässä vaiheessa sanoa, eikä muita ajatuksia päässä ole...
:ashamed:
Martta75: Onnea! :flower: :heart:
taallahan nyt plussaillaan ahkeraan....toivottavasti plussa onni jatkuu meidan muidenkin piinailijoiden kohdalla! B)
taallahan nyt plussaillaan ahkeraan....toivottavasti plussa onni jatkuu meidan muidenkin piinailijoiden kohdalla! B)
Onnea Martalle ja tsemppiä jatkoonkin! :flower:
No niin, meillä siirto tehtiin tänään, nyt jäädään vain odottelemaan. Outoa, kun mitään ei tunne, vaikka tietää sen olevan siellä. Ja jotenkin hassua, että pitkän, itse asiassa useamman vuoden, odottelun jälkeen ollaan tässä tilanteessa.
Ihan hyvin olivat hedelmöittyneet, joten toivottavasti saadaan jokunen pakkaseenkin ettei tarvitsisi enää piikitellä, jos ei käy niin hyvää tuuria, että kerralla tärppäisi.
No niin, meillä siirto tehtiin tänään, nyt jäädään vain odottelemaan. Outoa, kun mitään ei tunne, vaikka tietää sen olevan siellä. Ja jotenkin hassua, että pitkän, itse asiassa useamman vuoden, odottelun jälkeen ollaan tässä tilanteessa.
Ihan hyvin olivat hedelmöittyneet, joten toivottavasti saadaan jokunen pakkaseenkin ettei tarvitsisi enää piikitellä, jos ei käy niin hyvää tuuria, että kerralla tärppäisi.
Tuomenmarja: mulla on ollut ihan samanlaisia ajatuksia ja todellakin muutama ystävä jotka on saanut jo lapsen niin ovat lopettaneet ystävyyden sanomatta mitään. Eli tiedän kuinka kurjalta sinusta tuntuu 
Minäkin meinasin hajota kun kuulin että minusta tulee täti vaikka minun pitäisi olla iloinen mut en vain tällä hetkellä osaa ja heillä ei mennyt kuin kuukausi pillereiden jätöstä ja onnistui heti ja mulla taas tuli 10 vuotta täyteen kun ollaan yritetty saada sitä esikoista mut ei oo onni potkinut vaan päinvastoin koetellut lukuisilla keskemenoilla ja nyt en ole edes raskautunut 1-2 vuoteen :'( Mutta mulla on semmoinen tunne että me kyllä kaikki saadaan se oma nyytti omaan syliin asti vielä joskus....kunhan vain jaksetaan odottaa. Iso voimahali :hug:
).( mulla alkoi sitten tänään menkat ja olen niin onnellinen ja huomenna soitan heti oysiin ja sovin sen siirtopäivän, ihanaa :heart:
voimia kaikille piinailijoille ja hoidot vasta aloittaneille :hug:
Minäkin meinasin hajota kun kuulin että minusta tulee täti vaikka minun pitäisi olla iloinen mut en vain tällä hetkellä osaa ja heillä ei mennyt kuin kuukausi pillereiden jätöstä ja onnistui heti ja mulla taas tuli 10 vuotta täyteen kun ollaan yritetty saada sitä esikoista mut ei oo onni potkinut vaan päinvastoin koetellut lukuisilla keskemenoilla ja nyt en ole edes raskautunut 1-2 vuoteen :'( Mutta mulla on semmoinen tunne että me kyllä kaikki saadaan se oma nyytti omaan syliin asti vielä joskus....kunhan vain jaksetaan odottaa. Iso voimahali :hug: ).( mulla alkoi sitten tänään menkat ja olen niin onnellinen ja huomenna soitan heti oysiin ja sovin sen siirtopäivän, ihanaa :heart:
voimia kaikille piinailijoille ja hoidot vasta aloittaneille :hug:
Ronja80 Se on hirveen ihana juttu, että pystyy iloitsemaan muiden raskaaksi tulemisesta. Itse olen jotenkin niin rikki henkisesti tästä asiasta, et olen itkenyt joka kerta hysteerisesti, kun olen saanut tietää lähipiirin raskauksista. En koe olevani paha ihminen enkä toivo kenellekään pahaa ja varsinkaan lapsettomuutta. Toivoisin sydämestäni, että voisin heti iloita toisten raskausuutisista, mutta se vaan ei tällä hetkellä näköjään multa onnistu... :ashamed:
Onnea Martta!!! :flower: :flower: :flower: Sinun kuulumisiasi juuri tulinkin tänne lukemaan, sillä tuli aivan sellainen olo, että olisikohan se Martta jo testannut... Spooky...
Äitiliini, minähän se "rintakipukyttä" olen :wave:. Mutta loistavat ikävä kyllä poissaolollaan... Oletteko muuten muut piinailijat huomanneet lääkityksen ollessa päällä, että pienikin rehkiminen, kuten ruusunjuurten repiminen maasta (tosi fiksu päähänpisto piinapäivien ratoksi... :ashamed: ) aiheuttaa helposti juilintaa alavatsaan? Taitaa olla se limis niin paksuna, että ei tykkää siitä rehkimisestä?
Äitiliini, minähän se "rintakipukyttä" olen :wave:. Mutta loistavat ikävä kyllä poissaolollaan...
Oletteko muuten muut piinailijat huomanneet lääkityksen ollessa päällä, että pienikin rehkiminen, kuten ruusunjuurten repiminen maasta (tosi fiksu päähänpisto piinapäivien ratoksi... :ashamed: ) aiheuttaa helposti juilintaa alavatsaan? Taitaa olla se limis niin paksuna, että ei tykkää siitä rehkimisestä?Tao, mun oli vielä pakko kommentoida... ei sulla mitään pakkoa tai velvollisuutta niistä toisten raskausuutisista iloita :hug:. Se miten suhtaudut lähipiirin (tai kenen tahansa) raskausuutisiin EI tee sinua yhtään sen hurskaammaksi tai hullummaksi! Anna itsellesi lupa tuntea juuri niin kuin tunnet, sillä oli se tunne mikä tahansa, on se oikein sinulle juuri sillä hetkellä.
Martta Onnea, onnea!!! Mahtavaa! :heart: Kerro nyt vielä meidän muiden piinailijoiden "iloksi", että tunsitko mitään (menkkakipuja, rinta-aristusta tm.) piinapäivien aikana? Entä tunnetko alavatsapainetta?
Pörrikaani En muista laitoinko tähän pinoon vai johonkin toiseen, että kaikista niistä kuudesta kerrasta, kun olen raskautunut, vain kerran mulla on ollut rintojen aristusta. Siksi en sitä oiretta osaa edes "kytätä". Lääkäreille se tuntuu kuitenkin olevan joku itseisarvo, kun niillä kerroilla, kun olen mennyt alkuraskauden ultriin, ovat kovasti kyselleet rintatuntemusten perään. Itselleni olisin niin kovasti halunnut näinä alun piinapäivinä ne menkkakivut, mut eipä oo näkyny. Alan varautua pettymyksen negaan... Ja mitä sitten?!
Mulla ei siis edelleenkään ole mitään muita tuntemuksia kuin paha olo etenkin iltaisin ja se taas oli aivan sama viime siirronkin jälkeen ja johtunee Crinonesta.
Nasu Hienoa, että menkat alkoivat ja saat siirtyä "seuraavaan" vaiheeseen :heart:
Mun veljen perheeseen syntyi kesällä toinen lapsi ja siitä vauvasta kyllä vilpittömästi iloitsin ja iloitsen yhä! Oli niin ihana pitää sitä vauvantuoksuista nyyttiä sylissään. Olisin voinut olla niin tunnista toiseen. :heart: Ehkä positiivinen suhtautuminen johtuu myös siitä, että veljeni vaimo on ollut aina tukenani näissä asioissa. Muut hedelmälliset ystäväni ovat vähitellen tippuneet pois, koska koen juuri kuten aiemmin kerroin. Eivät he jaksa puhua asiasta eivätkä ymmärrä, että joku tällaisella viitsii elämänsä vuodesta toiseen täyttää. Yksikin sanoi kerran, että on aivan eri ku on yks/kaks lasta, ku että on kolme. Siinä vasta työtä oikeesti onkin, vähemmän kanssa aina pärjää...
[/b]Tervetuloa kaikille uusille! Tänään on ollut oikein viestien tulvapäivä =)
Pörrikaani En muista laitoinko tähän pinoon vai johonkin toiseen, että kaikista niistä kuudesta kerrasta, kun olen raskautunut, vain kerran mulla on ollut rintojen aristusta. Siksi en sitä oiretta osaa edes "kytätä". Lääkäreille se tuntuu kuitenkin olevan joku itseisarvo, kun niillä kerroilla, kun olen mennyt alkuraskauden ultriin, ovat kovasti kyselleet rintatuntemusten perään. Itselleni olisin niin kovasti halunnut näinä alun piinapäivinä ne menkkakivut, mut eipä oo näkyny. Alan varautua pettymyksen negaan... Ja mitä sitten?!
Mulla ei siis edelleenkään ole mitään muita tuntemuksia kuin paha olo etenkin iltaisin ja se taas oli aivan sama viime siirronkin jälkeen ja johtunee Crinonesta.
Nasu Hienoa, että menkat alkoivat ja saat siirtyä "seuraavaan" vaiheeseen :heart:
Mun veljen perheeseen syntyi kesällä toinen lapsi ja siitä vauvasta kyllä vilpittömästi iloitsin ja iloitsen yhä! Oli niin ihana pitää sitä vauvantuoksuista nyyttiä sylissään. Olisin voinut olla niin tunnista toiseen. :heart: Ehkä positiivinen suhtautuminen johtuu myös siitä, että veljeni vaimo on ollut aina tukenani näissä asioissa. Muut hedelmälliset ystäväni ovat vähitellen tippuneet pois, koska koen juuri kuten aiemmin kerroin. Eivät he jaksa puhua asiasta eivätkä ymmärrä, että joku tällaisella viitsii elämänsä vuodesta toiseen täyttää. Yksikin sanoi kerran, että on aivan eri ku on yks/kaks lasta, ku että on kolme. Siinä vasta työtä oikeesti onkin, vähemmän kanssa aina pärjää...
[/b]Tervetuloa kaikille uusille! Tänään on ollut oikein viestien tulvapäivä =)
Voi surku ei ne menkat alkaneetkaan, aargh. monta päivää ollut tuhruvuotoa ja sitten tänään alkoi kunnon vuoto aamulla ja nyt ei enää mitään... menee hermot :snotty:
Tuomenmarja: mulla taas on toisinpäin ettei mulla ole oikein hyvät välit veljen vaimoon koska hän ei yksinkertaisesti ymmärrä tätä mun tilannetta ja ihmettelee että miksi minä itken tällaisen asian takia...haloo
ei ne menkat alkaneetkaan, aargh. monta päivää ollut tuhruvuotoa ja sitten tänään alkoi kunnon vuoto aamulla ja nyt ei enää mitään... menee hermot :snotty: Tuomenmarja: mulla taas on toisinpäin ettei mulla ole oikein hyvät välit veljen vaimoon koska hän ei yksinkertaisesti ymmärrä tätä mun tilannetta ja ihmettelee että miksi minä itken tällaisen asian takia...haloo
Onpas täällä tapahtunut kun en ole pariin päivään sivuja lukenut.
Tervetuloa kaikki uudet mukaan, kyllä tänne mahtuu.
Ja onnittelut uusille plussille, pinon alku alkaa näyttää hyvälle.
Tuomenmarja, ja miksei muutkin, usko vain tämä ON oikea paikka purkaa tunteensa. Se kun kirjoittaa mitä tuntee ja ajattelee niin helpottaa ainakin toivottavasti vähän. Täällä jos jossain on niitä kanssa sisaria jotka käyvät samoja tunteita läpi. Itse olin pari vuotta sitten aivan rikki näiden asioiden takia ja me tahkosimme hoidoissa hoitojen perään. Kaikki raskaana olevat oli kuin puukko sisuskaluihin. Samoihin aikoihin kuulin että kälyni odottaa ja olivat onnistuneet ehti ehkäisyn lopetettua (veljelläni on ilmeisesti kaikki kohdallaan..). Ja vielä vuosi ennen heidän raskauden alkua kälyni oli ehdottomasti lapsia vastaa, ne olivät hänestä ällöttäviä, huutavia ja haisevia! Se tuntui olevan kaiken loppu, samoihin aikoihin sain ensim. keskenmenon! Ymmärrätte varmaan mitä kävin sisälläni läpi. Nyt kun aikaa on kulunut niin ymmärrän että siinä tunnemyrskyssä olisi ollut ihme jos olisin raskautunut. pikkuisen syntyessä en käynyt häntä usein katsomassa ja laitoksellakin vain veljeni takia. Tunsin jonkinlaista katkeruutta ja vihaa vauvaa kohtaan. Yritin selittää itselleni että lapsihan on syytön koko tilanteeseen ja turhaan siihen kohdistan tunteitani. Kälyni kanssa en jutellut paljonkaan koko raskausaikana ja vähän heikosti sen jälkeenkin. Onneksi he olivat sen verran ymmärtäväisiä että eivät puhuneet itsekään koko asiasta jos en erikseen jotain kysynyt. Nyt meillä on onneksi välit kunnossa ja olen jopa pari kertaa hoitanut pikkumiestä. Olen onnellinen kun välimme eivät menneet sillä veljeni on minulle tosi tärkeä. Ja tällä hetkellä kälyni on luvannut hakea minut punktiosta jos mieheni ei pääse tulemaan (he ovat nyt ainoat jotka tietävät meidän tilanteesta). Niin ja pikkumies on mitä mainioin paketti.
Ajattelin kertoa teille tämän että tunteiden kanssa mieli muttuu ja aika kun kuluu niin moni asia muuttaa suuntaa. Toki vieläkin tekee pahaa nähdä raskaana olevia ja joka kerta se kirpaisee sisintä. Tunteelle että miksi muut mutta ei meille suoda onnea on edelleen voimassa. Joskus voimakkaampana ja joskus sen unohtaa kokonaan. Hmm.. enpä olisi uskonut pari vuotta sitten kuinka rauhallisesti nyt käsittelen asiaa, tämä tuli itsellenikin yllätyksenä.
ON: Tällä hetkellä pistelty kolme päivää ja ehkä pientä tuntemusta munasarjoissa. Toivottavasti merki että lääkkeet tehoavat ja siellä tapahtuu jotain. Perjantaina eka ultra mutta lähden mökille vkl niinpä kerron kuulumiset alkuviikosta.
Tervetuloa kaikki uudet mukaan, kyllä tänne mahtuu.
Ja onnittelut uusille plussille, pinon alku alkaa näyttää hyvälle.
Tuomenmarja, ja miksei muutkin, usko vain tämä ON oikea paikka purkaa tunteensa. Se kun kirjoittaa mitä tuntee ja ajattelee niin helpottaa ainakin toivottavasti vähän. Täällä jos jossain on niitä kanssa sisaria jotka käyvät samoja tunteita läpi. Itse olin pari vuotta sitten aivan rikki näiden asioiden takia ja me tahkosimme hoidoissa hoitojen perään. Kaikki raskaana olevat oli kuin puukko sisuskaluihin. Samoihin aikoihin kuulin että kälyni odottaa ja olivat onnistuneet ehti ehkäisyn lopetettua (veljelläni on ilmeisesti kaikki kohdallaan..). Ja vielä vuosi ennen heidän raskauden alkua kälyni oli ehdottomasti lapsia vastaa, ne olivät hänestä ällöttäviä, huutavia ja haisevia! Se tuntui olevan kaiken loppu, samoihin aikoihin sain ensim. keskenmenon! Ymmärrätte varmaan mitä kävin sisälläni läpi. Nyt kun aikaa on kulunut niin ymmärrän että siinä tunnemyrskyssä olisi ollut ihme jos olisin raskautunut. pikkuisen syntyessä en käynyt häntä usein katsomassa ja laitoksellakin vain veljeni takia. Tunsin jonkinlaista katkeruutta ja vihaa vauvaa kohtaan. Yritin selittää itselleni että lapsihan on syytön koko tilanteeseen ja turhaan siihen kohdistan tunteitani. Kälyni kanssa en jutellut paljonkaan koko raskausaikana ja vähän heikosti sen jälkeenkin. Onneksi he olivat sen verran ymmärtäväisiä että eivät puhuneet itsekään koko asiasta jos en erikseen jotain kysynyt. Nyt meillä on onneksi välit kunnossa ja olen jopa pari kertaa hoitanut pikkumiestä. Olen onnellinen kun välimme eivät menneet sillä veljeni on minulle tosi tärkeä. Ja tällä hetkellä kälyni on luvannut hakea minut punktiosta jos mieheni ei pääse tulemaan (he ovat nyt ainoat jotka tietävät meidän tilanteesta). Niin ja pikkumies on mitä mainioin paketti.
Ajattelin kertoa teille tämän että tunteiden kanssa mieli muttuu ja aika kun kuluu niin moni asia muuttaa suuntaa. Toki vieläkin tekee pahaa nähdä raskaana olevia ja joka kerta se kirpaisee sisintä. Tunteelle että miksi muut mutta ei meille suoda onnea on edelleen voimassa. Joskus voimakkaampana ja joskus sen unohtaa kokonaan. Hmm.. enpä olisi uskonut pari vuotta sitten kuinka rauhallisesti nyt käsittelen asiaa, tämä tuli itsellenikin yllätyksenä.
ON: Tällä hetkellä pistelty kolme päivää ja ehkä pientä tuntemusta munasarjoissa. Toivottavasti merki että lääkkeet tehoavat ja siellä tapahtuu jotain. Perjantaina eka ultra mutta lähden mökille vkl niinpä kerron kuulumiset alkuviikosta.
Näistä henkisistä tuntemuksista mulla on kanssa Tigerin kanssa samoja tuntemuksia. Tänään taas kuuntelin ruokalassa uusien työkaverien kysymyksiä "onko teillä lapsia ja haluatteko niitä" ja muiden raportointia kuka on saanut vauvan ja kenen kaima on raskaana. Onkohan aihe todellakin koko ajan pinnalla vai kiinnitänkö vaan liikaa huomiota.
Minulle tulee aina tosi kiusallinen olo, koska en haluaisi sanoa yhtään mitään enkä jaksa enää vitsailla että harjoitellaan joka päivä. Jonain päivänä varmaan täräytän totuuden kaikille pöytään. Mun ystävät onneksi tuntuvat ymmärtävän. Kerran purskahdin kanssa kotiin tultuani itkuun kun yksi työkaveri epäili olevansa raskaana (minun lisäksi lähinnä ainoa jäljelläoleva, jolla ei ole lapsia), tuntui vain niin pahalta että kaikki muut paitsi minä.
Ja suunnattomasti ärsyttää kanssa ihmiset jotka kertovat million on oikea aika tehdä lapsia ja miten he yöllä vaan heräsivät, että nyt on aika tehdä lapsi ja siitähän se sitten sai alkunsa.
Yksi ystäväni sai elokuussa vauvan ja olen keksinyt kaiken maailman tekosyitä, ettei tavata, kun en nyt jaksa katsella muiden vauvaonnea enempää kuin sen pakollisen ensi visiitin .
Ton ekan epäonnistuneen iv siirron jälkeen musta alkaa tuntua, että alan hyväksyä epäonnistumisen enkä ole niin katkera. Vähän tosin kirpaisi kun eilen sain sähköpostia kaveriltani, joka kertoi odottavansa 2. lastansa syntyväksi kesäkuun alussa - niin olisi se minunkin vauvani syntynyt silloin jos olisi vitrot onnistuneet. Mutta kyllä minäkin jaksan uskoa että se meidän vuoro vielä joskus koittaa - ensi viikolla pitäisi alkaa menkat ja sitten voi soittaa klinikalle jotta 2. yritys voi alkaa! Ajattelin pistää tällä kertaa 2 alkiota sisälle jos mahikset paranevat (kun niitä kerran on siellä pakkasessa)
Minulle tulee aina tosi kiusallinen olo, koska en haluaisi sanoa yhtään mitään enkä jaksa enää vitsailla että harjoitellaan joka päivä. Jonain päivänä varmaan täräytän totuuden kaikille pöytään. Mun ystävät onneksi tuntuvat ymmärtävän. Kerran purskahdin kanssa kotiin tultuani itkuun kun yksi työkaveri epäili olevansa raskaana (minun lisäksi lähinnä ainoa jäljelläoleva, jolla ei ole lapsia), tuntui vain niin pahalta että kaikki muut paitsi minä.
Ja suunnattomasti ärsyttää kanssa ihmiset jotka kertovat million on oikea aika tehdä lapsia ja miten he yöllä vaan heräsivät, että nyt on aika tehdä lapsi ja siitähän se sitten sai alkunsa.
Yksi ystäväni sai elokuussa vauvan ja olen keksinyt kaiken maailman tekosyitä, ettei tavata, kun en nyt jaksa katsella muiden vauvaonnea enempää kuin sen pakollisen ensi visiitin .
Ton ekan epäonnistuneen iv siirron jälkeen musta alkaa tuntua, että alan hyväksyä epäonnistumisen enkä ole niin katkera. Vähän tosin kirpaisi kun eilen sain sähköpostia kaveriltani, joka kertoi odottavansa 2. lastansa syntyväksi kesäkuun alussa - niin olisi se minunkin vauvani syntynyt silloin jos olisi vitrot onnistuneet. Mutta kyllä minäkin jaksan uskoa että se meidän vuoro vielä joskus koittaa - ensi viikolla pitäisi alkaa menkat ja sitten voi soittaa klinikalle jotta 2. yritys voi alkaa! Ajattelin pistää tällä kertaa 2 alkiota sisälle jos mahikset paranevat (kun niitä kerran on siellä pakkasessa)
nasu29: Voisitko sitten kirjoitella tänne, että mitä oys:ista sanottiin ( varsinkin PAS-jonoista), kunhan nyt saat soitettua ja todella toivon että sun homma etenee. Mulle kun sanottiin 1,5kk sitten että ois niin kauheat jonot ettei tälle vuodelle pääse enää PASsiin. Mulla ois tuo soitto varmaankin ens viikon alussa, jos hyvin käy. Miten muuten sulla piti pitää taukoa tuoresiirron jälkeen? Yksi vai kaksi vuotoa? Milloin PASsissa on eka ultra?? TIetäis vähän varautua töitä ajatellen, jos nyt sinne asti päästään. Itsellä vuoto alkoi pp14 :'( , eli testiä ei tullut tehtyä.
Tiger ja Chicken Kiitos kun jaoitte ajatuksianne ja tuntemuksianne näistä raskaista vauvakuvioista. Itselleni aiheuttaa eniten pahaa mieltä se, kun toiset kovaan ääneen kuuluttavat, miten helposti tulivat raskaaksi heti kun ehkäisy jätettiin pois tai vielä pahempaa; tulivat raskaaksi, vaikka eivät olleet sitä suunnitelleetkaan... Toinen mikä ahdistaa, et kuinka toiset voivat saada niin monta lasta. Olen kateellinen nelilapsisille ja kolmilapsisille perheille, pakko se on nyt myöntää, olen itse haaveillut isosta perheestä. Taloonkin rakennettiin monta huonetta, jotka nyt ovat "tyhjillään"... Miten joko vaan voi tulla raskaaksi yhä uudelleen? Raskausaika ongelmitta? Ei ikinä keskenmenoja?Synnyttää normaalisti?Päästä sairaalasta normaalisti vauvan kanssa kotiin? Jne. Missään nimessä en toivo kenellekään ongelmia (meitä on tälläkin palstalla siinä suhteessa jo aivan liikaa) enkä suostu katkeroitumaan, kunhan toisinaan ihmettelen, miksi toisille tämä on niin helppoa ja toisille tökkii joka käänteessä.
Plasebo :hug: Mulla on PASin eka ultra ollu kp10, paitsi kerran sen osuessa viikonloppuun oli vasta kp12, myös kp13 olis vielä käyny. Kerran tais olla jo kp8 ja silloin joiduin käymään vielä uudestaan.
Plasebo :hug: Mulla on PASin eka ultra ollu kp10, paitsi kerran sen osuessa viikonloppuun oli vasta kp12, myös kp13 olis vielä käyny. Kerran tais olla jo kp8 ja silloin joiduin käymään vielä uudestaan.
ONNEA MARTTA :flower:
TSEMPPIÄ ja PLUSSATUULIA+++++++kaikille hoitoihin ja piinikselle :heart:
Mietin että itselläni 3inssiä takana,3ICSIä ja PASseja välissä 4, yksi alkuraskauden keskenmeno ja yksi rv 12 todettu vaavin väsähtäneen. Nyt olen hölmistynyt, onnellinen ja peloissanikin plussasta. :ashamed: Yritän elää päivä kerrallaan. Vitsi jos tän 5vuoden jälkeen tämä onnistuisi :heart: Pidän Teille peukkuja- pitäkäähän tekin minulle
TSEMPPIÄ ja PLUSSATUULIA+++++++kaikille hoitoihin ja piinikselle :heart:
Mietin että itselläni 3inssiä takana,3ICSIä ja PASseja välissä 4, yksi alkuraskauden keskenmeno ja yksi rv 12 todettu vaavin väsähtäneen. Nyt olen hölmistynyt, onnellinen ja peloissanikin plussasta. :ashamed: Yritän elää päivä kerrallaan. Vitsi jos tän 5vuoden jälkeen tämä onnistuisi :heart: Pidän Teille peukkuja- pitäkäähän tekin minulle
Tuomenmarja, pitää vielä lisätä tähän paasaukseen, että mulla on kanssa serkku, joka oli päättänyt lykätä vauvoja parilla vuodella ja sitten tuli tänä kesänä heti yhdestä lipsahduksesta raskaaksi...hänestä en ole tosin katkera ollenkaan kun on niin rakas ja viaton serkku kyseessä
Ja täällä on kanssa ostettu perheauto 3 vuotta sitten ja isompaan taloon muutettu 1,5 vuotta sitten eli huoneet ja takapenkit ammottavat tyhjyyttä - en halua olla taikauskoinen mutta lieneekö lisää huonoa onnea ennenaikaiset tahattomat perhehankinnat :/
Ja täällä on kanssa ostettu perheauto 3 vuotta sitten ja isompaan taloon muutettu 1,5 vuotta sitten eli huoneet ja takapenkit ammottavat tyhjyyttä - en halua olla taikauskoinen mutta lieneekö lisää huonoa onnea ennenaikaiset tahattomat perhehankinnat :/
mun piti eräässä palaverissa vähän suuttua ja sanoin että tämä on edelleen sellainen henkilökohtainen meno jota en ala tässä palaverissa puimaan.Alkuperäinen kirjoittaja Kukka77:
oli esimies sen näköinen että sori, sori... myöhäistä kuitenkin koska jutut lähtee liikkeelle, onkohan mulla nyt joku kuollettava tauti?
tai jotain kamalaa kuitenkin
jos "norm.toimiva" nainen päättää lapsia tehdä, ei sen tarvitse puida palavereissa että viime yönä ei käytetty ehkäisyä...
ottaa päähän vaan tänään. huomenna menen ultraamaan "limiksiä"
(olisi tuo pitänyt sanoa palaverissa :kieh: )
Hyvä, että täällä on paljon tunteita jaettu . Itselläni on tällä hetkellä melko "rauhallinen" kausi menoillaan, vaikka piinapäivien edetessä olen aina vain varmempi, että nega tästä tulee. Itse voin kertoa kokeneeni aikoinaan melkoisen mahalaskun, kun ensimmäisen keskenmenon rv12 jälkeen ajaessamme kaavinnasta kotiin, kaveri soitti "meille tulee vauva" -puhelun... Toinen "huippuhetki" oli, että törmäsin toisen keskenmenon kaavinnasta poistuessani sairaalan ulko-ovella erään työkaverini, jonka vaimo oli juuri synnyttänyt. Kyllä niiden kahden ylitsevuotavan onnittelun perusteella mulle olisi kyllä suoraan voitu myöntää Oscar -palkinto...
Tuomenmarja, "kyttäilen" itselläni niitä rintaoireita lähinnä siksi, että ovat tähän asti ennustaneet mulla 100% sen, että tuleeko plussa vai nega, muut oireet ovat olleet lähinnä oman mielikuvituksen tuotetta tai lugeista aiheutuneita. Tiedän kyllä, että jokainen mahdollinen raskaus voi olla erillainen tuntemuksineen, mutta silti olen päivä päivältä yhä varmempi negasta, rintaoireiden puuttumisen vuoksi.
Joo, rasittavaa tuo töissä ihmisten utelu :headwall:. Itse aikoinani selitin kaikille, että minulla on vatsaongelmia... Ja en edes kokenut valehtelevani, sillä sillä alueellahan tässäkin melkolailla liikutaan .
. Itselläni on tällä hetkellä melko "rauhallinen" kausi menoillaan, vaikka piinapäivien edetessä olen aina vain varmempi, että nega tästä tulee. Itse voin kertoa kokeneeni aikoinaan melkoisen mahalaskun, kun ensimmäisen keskenmenon rv12 jälkeen ajaessamme kaavinnasta kotiin, kaveri soitti "meille tulee vauva" -puhelun... Toinen "huippuhetki" oli, että törmäsin toisen keskenmenon kaavinnasta poistuessani sairaalan ulko-ovella erään työkaverini, jonka vaimo oli juuri synnyttänyt. Kyllä niiden kahden ylitsevuotavan onnittelun perusteella mulle olisi kyllä suoraan voitu myöntää Oscar -palkinto... Tuomenmarja, "kyttäilen" itselläni niitä rintaoireita lähinnä siksi, että ovat tähän asti ennustaneet mulla 100% sen, että tuleeko plussa vai nega, muut oireet ovat olleet lähinnä oman mielikuvituksen tuotetta tai lugeista aiheutuneita. Tiedän kyllä, että jokainen mahdollinen raskaus voi olla erillainen tuntemuksineen, mutta silti olen päivä päivältä yhä varmempi negasta, rintaoireiden puuttumisen vuoksi.
Joo, rasittavaa tuo töissä ihmisten utelu :headwall:. Itse aikoinani selitin kaikille, että minulla on vatsaongelmia... Ja en edes kokenut valehtelevani, sillä sillä alueellahan tässäkin melkolailla liikutaan
.
Mukana menossa torstaina 23.10.2008:[/color]
Tuomenmarja: 1.IVF, 3.PAS siirto 16.10 pp7
Pörrikaani: PAS siirto 16.10 pp7
Aitiliini83: 1.ICSI, 2.PAS siirto 17.10 pp6
Kukka77: 1.IVF, punktio 15.10, siirto 17.10 pp6
Tahoma: 1.IVF, punktio 20.10, siirto 22.10 pp1
Miimi78: 2.IVF/ICSI, punktio 22.10, siirto 24.10 pp--
Saara10: 1.IVF, punktio 22.10, siirto? pp--
lotta08: 1.IVF, 1.PAS siirto 28.10? pp--
Poloinen: 1.IVF, punktio ja siirto vko 44 pp--
riepuriia: PAS siirto vko 44 pp--
Lion32: 1.IVF, punktio ja siirto vko 44 pp--
Hope79: 2.IVF, punktio ja siirto vko 44-45 pp--
Tiger: 4.IVF/ICSI, punktio vko 45, siirto? pp--
Janniina: 2.IVF/ICSI, punktio vko 45, siirto? pp--
RouvaP: 1.IVF, 1.PAS, siirto vko 46 pp--
nippe81: 1.IVF, punktio ja siirto vko 46 pp--
soja: 2.IVF, punktio marraskuussa, siirto? pp--
retuli82: 2.IVF, punktio vko 47, siirto? pp--
Tao74: 2.IVF, punktio vko 47, siirto? pp--
tOivO: 1.IVF, punktio vko 48, siirto? pp--
kirsmo: 2.ICSI, 1.PAS siirto vko 48 pp--
Ronja80: 1.ICSI, punktio vko 48-49, siirto? pp--
Janski71: 2.IVF, punktio vko 49-50, siirto? pp--
Kisuli32: 1.IVF, 1.PAS, siirto marraskuussa pp--
Chicken73: 1.ICSI, 1.PAS siirto marraskuussa pp--
nasu29: 1.IVF, 1.PAS, siirto? pp--
millis1981: 1.IVF/ICSI, puntio ja siirto marraskuu pp--
ciana: 3.ICSI, puntio ja siirto marraskuussa pp--
[color=Green3]Kummitelleet:[/color]
[color=Green3]Plussanneet:[/color]
Aliisa08: 2.PAS
Alexandria: 3.IVF, 1.PAS
kk76: 3.ICSI
Martta75: 2.ICSI
[color=Green3]Myöhemmin onnistuvat:[/color]
Anksu2008
Kris
Ihania uutisia Martta75!! Toivottavasti pikkuinen pysyy kyydissä loppuun asti! :heart: :heart: Onnea!! :flower:
Tervetuloa Chicken73 ja Hope79!
).( Punktio meni ihan hyvin. Kiitos kaikille teille kun muistitte minua!! :heart: Punktio oli yhtä kivulias kuin viime kerralla, ja jälkeenpäin olin ehkä vähä kipeämpi kuin viimex. Aamulla sain jo puhelun klinikalta... 8 munasolua oli hedelmöittynyt ( kaikki ICSI:llä ). Nyt vaan pitää odottaa huomiseen ennenkuin tiedetään miten ovat lähteneet jakaantumaan. Siirto on huomenna iltapäivällä sikäli mikäli siirrettävää on! Limis oli eilen 9mm ja siirtoon siis päästään vaikka mulla sitä vuotoa viime viikon lopulla oli. Nyt jännittää!!!
Tervetuloa Chicken73 ja Hope79!
).( Punktio meni ihan hyvin. Kiitos kaikille teille kun muistitte minua!! :heart: Punktio oli yhtä kivulias kuin viime kerralla, ja jälkeenpäin olin ehkä vähä kipeämpi kuin viimex. Aamulla sain jo puhelun klinikalta... 8 munasolua oli hedelmöittynyt ( kaikki ICSI:llä ). Nyt vaan pitää odottaa huomiseen ennenkuin tiedetään miten ovat lähteneet jakaantumaan. Siirto on huomenna iltapäivällä sikäli mikäli siirrettävää on! Limis oli eilen 9mm ja siirtoon siis päästään vaikka mulla sitä vuotoa viime viikon lopulla oli. Nyt jännittää!!!
Tämähän on vilkas palsta Ihanaa kun on ihmisiä jotka oikeasti ymmärtää mikä on mielen päällä.
Jokainen varmasti tietää mikä tunne tulee kun kysellään: " millos te teette vauvan, onko teillä edes suunnittelilla jälkikasvua?" Silloin tulee tunnet että "aaaarrgghh!". Muuten vaan tässä 6 vuotta olen vauvaa toivonut...
Mä päätin että nyt riitti! En oikeasti enää jaksa vastailla että "katsoo nyt, kunhan tässä ehtii niin vauvaa koitetaan...." Vastaan tätä nykyä ihan rehellisesti että eipä ole onnistunut. Se on kysyjän häpeä kun utelee noin henkilökohtaisia.
Kävin maanantaina parturissa, joka heti aluun sanoi että heille tulee vauva toukokuussa (jos eka IVF olis onnannut niin meillekin olisi tullut toukokuussa vauva). Minä tietty onnittelin hieno pepsodenthymy naamalla. Parturi TIETYSTI heti perään kysyi että millos me tehdään vauva? Rehellisesti sanoin että on toinen lapsettomuushoito alkanut juuri. Parturi karahti punaiseksi eikä keksinyt mitään sanottavaa, harvinaista kyllä. Kysyi vaan että onko ollut rankkaa johon vastasin että kyllä on.
Meni hetki ennen kuin keksittiin toinen puheenaihe. Mä olen niiin kyllästynyt uteluihin |O
Ihanaa kun on ihmisiä jotka oikeasti ymmärtää mikä on mielen päällä.Jokainen varmasti tietää mikä tunne tulee kun kysellään: " millos te teette vauvan, onko teillä edes suunnittelilla jälkikasvua?" Silloin tulee tunnet että "aaaarrgghh!". Muuten vaan tässä 6 vuotta olen vauvaa toivonut...
Mä päätin että nyt riitti! En oikeasti enää jaksa vastailla että "katsoo nyt, kunhan tässä ehtii niin vauvaa koitetaan...." Vastaan tätä nykyä ihan rehellisesti että eipä ole onnistunut. Se on kysyjän häpeä kun utelee noin henkilökohtaisia.
Kävin maanantaina parturissa, joka heti aluun sanoi että heille tulee vauva toukokuussa (jos eka IVF olis onnannut niin meillekin olisi tullut toukokuussa vauva). Minä tietty onnittelin hieno pepsodenthymy naamalla. Parturi TIETYSTI heti perään kysyi että millos me tehdään vauva? Rehellisesti sanoin että on toinen lapsettomuushoito alkanut juuri. Parturi karahti punaiseksi eikä keksinyt mitään sanottavaa, harvinaista kyllä. Kysyi vaan että onko ollut rankkaa johon vastasin että kyllä on.
Meni hetki ennen kuin keksittiin toinen puheenaihe. Mä olen niiin kyllästynyt uteluihin |O