Lohduttavat sanat " sun on vaan pakko jaksaa"....

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vieras

Vieras
Mut mitäs kun tuntuu, että ei jaksa, ei enään yhtään. Lapset aloittavat taistelunsa heti aamusta, jatkuen siihen kun koittaa ilta. Koitat pitää
lapsia hyvänä ja huomioida heitä, mutta tunnet ettei mikään riitä, koet itsesi huonoksi, paskaksi äidiksi, josta ei enään ole mihinkään. Vaikka tiedät, että lapset on lapsia, kyynel meinaa vieriä silmäkulmaan, lapsi kysyy: äiti mikä sinulla on, rakastatko sä minua. Mieheltä et saa huomiota , varmasti hänkin väsynyt tämän elämän pyöritykseen. Taloudellinen tilanne on kauhea, itsestä riippumattomista syistä. Et haluaisi jättää laskuja maksamatta , mutta eräpäiviä pitää vaan siirtää jatkuvasti , ties viellä kuinka kauan. Sinun pitää jaksaa hymyillä töissä ja olla iloinen, vaikka tekisi mieli luovuttaa ja kadota pois, kauas pois. Paikkaan missä ei olisi huolia ei ahdistusta, ei huonoa minua.

Mutta kyllähän tämä lohduttaa "sun on vaan pakko jaksaa".
 
Alkuperäinen kirjoittaja vaikeaelama:
No miksi halusit lapsia?

Rakastan lapsiani yli kaiken, tällä hetkellä olen vain aivan uupunut, kai lähinnä itseeni ja siihen että en jaksakkaan olla se pullantuoksuinen ihana äiti, jolle voi kiukuta, ilman että äiti pauhaa pää punasena.

ap
 
Kannattaa pauhata välillä. Sitten taas jaksaa. Ja muutkin taloudessa huomaavat, ettei äiti ole mikään ikiliikkujakone. Ei ole mikään pakko jaksaa yksin. Laita muutkin tekemään jotain.
 
Viimeiset neljä vuotta ovat olleet aivan hirmuisen raskaita, monet kauhistelevat, miten sä olet jaksanut, mä olisin varmaan tullut jo hulluksi... eN tarkoita nyt lapsia vaan kaikkea mitä on sattunut. Minä siihen vaan yritän jotain hymähdella että niin...vaikka tekisi mieli huutaa, että en mä jaksakkaan, mä en jaksa enään yhtään.

ap
 
Ymmärrän sua NIIN täysin! Meilläkin melkoista hulinaa... lapsiani rakastan silti, tietty jonain pvä. tuntuu et sais mennä hevonkuuseen mies ja lapset! Mullakin semmonen työ, jossa todellakin pitää olla aina iloinen ja jaksaa asiakkaiden murheita ja iloja kuunnella. Joskus on niin vaikeeta pitää yllä iloista ja ystavällistä mieltä:(
 
Alkuperäinen kirjoittaja vaikeaelama:
No miksi halusit lapsia?

no olipa lohduttavaa!

lapset kasvaa kokoajan, se kyllä helpottaa. Lapsilla ei varmasti olisi helpompaa ilman sinua eli olet arvossa arvaamattomassa. Talodellisesti kurjaa on tällä hetkellä varmasti monella. Älä epäröi hakea apua esim. seurakunnalta.

Ja vaikka nyt ei siltä tuntuskaan niin kyllä sinä jaksat. Iso hali =)

 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja vaikeaelama:
No miksi halusit lapsia?

Rakastan lapsiani yli kaiken, tällä hetkellä olen vain aivan uupunut, kai lähinnä itseeni ja siihen että en jaksakkaan olla se pullantuoksuinen ihana äiti, jolle voi kiukuta, ilman että äiti pauhaa pää punasena.

ap

unohda ne pullan tuoksut. Tärkeintä on että olet läsnä!

 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Ymmärrän sua NIIN täysin! Meilläkin melkoista hulinaa... lapsiani rakastan silti, tietty jonain pvä. tuntuu et sais mennä hevonkuuseen mies ja lapset! Mullakin semmonen työ, jossa todellakin pitää olla aina iloinen ja jaksaa asiakkaiden murheita ja iloja kuunnella. Joskus on niin vaikeeta pitää yllä iloista ja ystavällistä mieltä:(

Niin, ja tämä kauhea taloudellinen taakka harteilla...elämä on romahtanut aivan täysin.. Mutta minkä voit jos et voinut itse vaikuttaa tilanteeseen, ei siitä sen enempää. Mutta olemme aivan "loukussa" taloudellisesti.

ap
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Viimeiset neljä vuotta ovat olleet aivan hirmuisen raskaita, monet kauhistelevat, miten sä olet jaksanut, mä olisin varmaan tullut jo hulluksi... eN tarkoita nyt lapsia vaan kaikkea mitä on sattunut. Minä siihen vaan yritän jotain hymähdella että niin...vaikka tekisi mieli huutaa, että en mä jaksakkaan, mä en jaksa enään yhtään.

ap

huudana just nuin niille lähimmille ystäville, vois helpottaa
 
Koko elämä heittää kärrynpyörää koko ajan. Aina tulee uusia kriisejä, uusia menetyksiä, uutta sontaa niskaan. Kun on kuukausi hyvin, kaksi kuukautta itken ja suren, koetan järjestää asioita ja koetan saada elämää järjestykseen.
Tiedän tismalleen miltä tuntuu, kun koko kroppaa kivistää tieto että tänäänkin pitää nousta ja pyörittää ruljanssia kun tekee mieli luuhistua ja sitten hypätä parvekkeelta alas.
Tämä elämä on minulle kärsimys, surua tuskaa ja murhetta
 
Alkuperäinen kirjoittaja samat fiilikset..:
Koko elämä heittää kärrynpyörää koko ajan. Aina tulee uusia kriisejä, uusia menetyksiä, uutta sontaa niskaan. Kun on kuukausi hyvin, kaksi kuukautta itken ja suren, koetan järjestää asioita ja koetan saada elämää järjestykseen.
Tiedän tismalleen miltä tuntuu, kun koko kroppaa kivistää tieto että tänäänkin pitää nousta ja pyörittää ruljanssia kun tekee mieli luuhistua ja sitten hypätä parvekkeelta alas.
Tämä elämä on minulle kärsimys, surua tuskaa ja murhetta

Kuulostaa todellakin tutulta. :(

ap
 
välillä se elämä sitten jaksaa syytää paskaa niskaan oikeen urakalla! eiköhän se päivä paista joskus risukasaankin. pyydä rohkeasti apua ja älä jää tilantees kanssa yksin.. yritä jaksaa päivä kerrallaan. =)
 
Taloudelliset vaikeudet ovat niin raskaita, mutta niistä selviää. Yksikään lapsiperhe ei Suomessa joudu näkemään nälkää tai asumaan taivasalla.
Tuntuu että suurin ongelma on siinä että et enää jaksa nähdä ongelmien yli. Mielestäni tarvitset omaa aikaa. Yritä saada joku muu hoitamaan lapsia pari päivää ja sen jälkeen vaikka kerran viikossa. Tuon oman ajan voit sitten käyttää urheilemalla, lukemalla tai vaikka syljeksimällä kattoon.
 
Voi ap!! Tiedän tunteen!! Itsellä tuo meni siihen että en kertakaikkiaan jaksanut enää.. -> työuupumus, masennus, irtisanoin itseni töistä.. nyt olen sairaslomalla ja syön ensimmäistä kertaa elämässäni masennuslääkkeitä, ennen en niihin suostunut koskemaan, en halunnut "luovuttaa" minun oli vaan jaksettava.. mutta ei ihminen loputtomiin jaksa.. hae apua ihmeessä, ajoissa!! Ennen kuin menee liian pitkälle... minulla tilanne nyt alkaa pikku hiljaa helpottamaan kun saan antaa aikaa lapsilleni.. mutta töihin on mentävä jossain vaiheessa kuitenkin.. tuskin pankki montaa kuukautta enää lyhennysvapaata myöntää.. toivotaan että masennuslääkkeet alkaa auttamaan, että pystyn aloittamaan taas "normaalin elämän"..
 

Yhteistyössä