Kun on vaan pakko jaksaa...

[-pakkohan se on..]

Vituttaa,väsyttää...muutto,sairaus itsellä,mies ottaa kupoliin,2 vee meuhkaa ja riekkuu,vauva ei nuku...ja kaiken lisäksi anoppi säätää ja määkii joka helvetin päivä jotain!!
Pe pitäs olla jo omassa,uudessa kodissa perheen kanssa,nyt mies kukkurukuu,joutukin äkillisen sairastapauksena takia tuuraamaan toista tekijää toiselle paikkakunnalle!Vitun kiva! (anteeksi) Mulle jäi pakkaaminen..
Anoppi raukuttaa joka päivä mulle siitä,että MINÄ tahdon lapseni häneltä pois (uus koti on 15 kilsaa tästä),minä raastaan hänen poikansa häneltä..Aamulla kuppi meni nurin,ja kiekasin että pitää poikansa,ollos hyvä vaan,mutta muutto tehdään juur siksi,että miehenkin työmatkat ois pikkusen helpompia (nyt päivittäin ajaa 60 kilsaa,ellei joudu komennukselle)Minä oon kuulemma pahakamala...huoraksikin sätti,lapsen kuullen =/
Eilen nosti itselle kuumeen 38,ja olo on flunssanen..vauva on rinnassa,joten hoitoon laittaminen ei ole kysymys,eikä vaihtoehto.2 vee on kotihoidossa kans.Tuon vanhemman voisin päiväksi laittaa mun veljelle(on tytön sylikummi)hoivattavaksi,mutta ehkä olen liian "pakko tehdä itse kaikki" - tyyppi.Joka tapauksessa nyt minusta tuntuu,että ei,en jaksa - anteeksi purnaus...

 

[murheensa kullakin]

Kunpa olisikin tuollaista vielä, elämä. Perhe. Vaan ei. Ero ja yksin 3 lapsen kanssa.

 

["paula"]

Sairaus itsellä? Jäi vähän epäselväksi--- eikö se kuuluis hoitaa ensin? Ja muista et anoppi on ennenkin lapsia hoitanut!
Laita pyykit kasseissa anopille mukaan ja ...

Muista, että toisia et voi muuttaa, ainoastaan omaa tapaa miten toimit. Siitä on alettava ja nuku päikkärit lasten kans. Ruoka on oltava kunnollista, varsinkin sairaana:
http://koti.utanet.fi/~paula/kotikokkeli/scd2010.htm

 

[Irski]

vie sille veljelle ja ole onnellinen että on veli kelle viedä vuoden päästä muistelet naurellen tuotakin muuttoruljanssia.. oikeen sillee naurat tiekkö vedet silmissä ja vatspeitteet repeilee ku ulvot lattialla kouristellen (no joo...)

 

["Kesäyö"]

Joka aamu herään ja mietin onko tää se päivä,kun elämäni muuttuu..
Mieheni teki minulle "kivan" tempun ja nyt pitäisi pystyä luottamaan häneen ja yhteiseen tulevaisuuteen.
Tuntuu,että pää hajoaa ja etten kestä enää hetkeäkään.
En pysty syömään,ajatukset menee samaa rataa 24/7.
Rakastin yli kaiken yhteistä elämäämme ja miestäni ja elän hirveässä epäuskosta,kuinka hän saattoi pettää luottamukseni ja uskoni häneen.Hän tuntee minut hyvin,ja tehdessään sen mitä teki,tiesi aivan tasan tarkkaan mitä mieltä
mä siitä olen.Miten mä voisin päästä tunteistani irti ja luottaa siihen,ettei suhteeseemme ole tulossa kolmatta pyörää ja mies on onnellinen kanssani?Aamuista on tullut vaikeita,herään painajaisesta vain elääkseni sitä taas yhden päivän.
Mies ei halua enää puhua näistä kanssani,yksin pitää yrittää tästä selvitä.Olisiko kellään mitään viisaita neuvoja sekopäälle,jonka on nyt vaikea nähdä mikä on totta ja mikä ei...

 

["Kesäyö"]

[QUOTE="Kesäyö";30426105]Joka aamu herään ja mietin onko tää se päivä,kun elämäni muuttuu..
Mieheni teki minulle "kivan" tempun ja nyt pitäisi pystyä luottamaan häneen ja yhteiseen tulevaisuuteen.
Tuntuu,että pää hajoaa ja etten kestä enää hetkeäkään.
En pysty syömään,ajatukset menee samaa rataa 24/7.
Rakastin yli kaiken yhteistä elämäämme ja miestäni ja elän hirveässä epäuskosta,kuinka hän saattoi pettää luottamukseni ja uskoni häneen.Hän tuntee minut hyvin,ja tehdessään sen mitä teki,tiesi aivan tasan tarkkaan mitä mieltä
mä siitä olen.Miten mä voisin päästä tunteistani irti ja luottaa siihen,ettei suhteeseemme ole tulossa kolmatta pyörää ja mies on onnellinen kanssani?Aamuista on tullut vaikeita,herään painajaisesta vain elääkseni sitä taas yhden päivän.
Mies ei halua enää puhua näistä kanssani,yksin pitää yrittää tästä selvitä.Olisiko kellään mitään viisaita neuvoja sekopäälle,jonka on nyt vaikea nähdä mikä on totta ja mikä ei...[/QUOTE]
Ajatukset karkailee