Jäin kotiin -99, kun esikoinen syntyi. Pojat syntyivät -01 ja -04, eli kuopus täyttää helmikuussa 5 vuotta. Olen ollut viime syksystä alkaen töissä 12 tuntia viikossa sellaisina aikoina, kun mies on vapaana omasta työstään. Eli lasten arki ei ole millään tavalla muuttunut töihin lähtöni myötä. Laitan aamulla koululaiset kouluu, olen päivän kuopuksen kanssa kotona ja otan koululaiset vastaan koulusta. Illaksi sitten lähden töihin 3 kertaa viikossa ja tulen kotiin lasten ollessa jo yöpuulla.
Syy tähän on yksnkertainen: haluamme hoitaa lapsemme kotona. Kotihoidontuen loppumisesta (2/06) ensimmäiseen palkkaani (9/08) olin täysin ilman mitään tuloja. Mies on keskipalkkainen virkamies, joten asunto- ja opintovelkaisina ihmisinä jouduimme tinkimään hyvin monesta asiasta. Se ei tuottanut tuskaa, koska olimme tehneet valintamme itse ja kaiken aikaa olemme olleet täysin vakuuttuneita siitä, että valinta on oikea meidän perheelle.
Olemme asuneet varsin ahtaasti, koska yhdellä palkalla ei ole ollut mitään mahdollisuuksia tehdä asialle mitään. Tämän syksyisen töihin lähtöni syynä on juuri tuo lisätilan saaminen: on todennäköistä että ensi kesänä remontoimme talomme toisen kerroksen asuttavaan kuntoon.
Olemme aina marjastaneet, sienestäneet, kalastaneet, metsästäneet (mies) ja viljelleet kotitarpeiksi, joten mitään uutta niukistista elämäntyyliä meidän ei ole tarvinnut minun kotonaolovuosina opetella. Matkustelemaan emme ole pystyneet, mutta en tiedä, olisiko siihen muutenkaan ollut halukkuutta ihan pienten lasten kanssa. Lasten vaatteita olen ostanut pääsääntöisesti kirppiksiltä sekä tehnyt itse. Tarvittaessa olen ostanut kuitenkin kaupasta uutta ja täydellä hinnalla. Eli olemme aina kuitenkin saaneet sen minkä olemme tarvinneet.
Meidän aikomuksemme on jatkaa tätä kahdessa vuorossa töissä oloa ainakin niin kauan kuin se on lasten kannalta tarpeellista. Lapset ovat selkeästi tuoneet julki tyytyväiseyytensä siihen, että olen kotona heidän koulusta palatessaankin.