Löysin ystävän aviomiehen etsimästä salasuhdetta netistä...

Mä ymmärrän teidän muiden kannan ja ymmärrän, että tekisitte toisin kuin minä. Miksi minä en saa ymmärrystä omasta kannastani vaan ihan älyttömiä heittoja?

Minun ystävistäni yksi on sanonut, että haluaisi tietää. Kaksi muuta on sanonut, että kuulisi mieluiten omalta puolisoltaan vaikka muiden tietäminen satuttaisikin. Neljännen kantaa en tiedä. Eli kolmen kohdalla olisin hiljaa, tätä yhtä miettisin hyvin, hyvin pitkää. Surisin asiaa jokaisen kohdalla. Olisin vihainen heidän kumppaneilleen. Olisin suhteen käydessä ilmi sekä kuuntelijana että käytännön apuna mutta muuten en tahtoisi puuttua, en sanoa mitään pahaakaan toisesta enkä antaa mitään neuvoja.

Mitä ihmeellistä tässä on?

Ei mitään ihmeellistä! Jotkut nyt vaan purkavat pahaa oloaan. Menee jo ihan naurettavaksi toi niitten hyökkiminen. Ignooraa ne!

 

Ne, ketkä käyvät minun kimppuuni koska ajattelen toisin, ansaitsevat päästä vaikka itse samaan tilanteeseen tavalla tai toisella. Katsotaan sitten, miltä tuntuu. Mutta luultavasti kapasiteetti ei riitä oman pettäjän syyttämiseen vaan etsitään syypäitä muualta. Niinhän suurin osa naisista tekee.

Käyvät sinun kimppuusi?! No nythän tämä vasta kummalliseksi vainoharhaisuudeksi meni sinun puoleltasi. Oikeasti, ei kannata sanoa mitään ellei kestä vasta-argumentointia.

 

[QUOTE="Vieras";25837963]Käyvät sinun kimppuusi?! No nythän tämä vasta kummalliseksi vainoharhaisuudeksi meni sinun puoleltasi. Oikeasti, ei kannata sanoa mitään ellei kestä vasta-argumentointia.[/QUOTE]

No kyllähän tässä on Phoebsia haukuttu muun muassa itsekkääksi, kylmäksi ja oudoksi sen perusteella, mitä hän on vastannut. Ei minun mielestäni ollenkaan vainoharhaista puhua kimppuun käymisestä. Ja on suorastaan naurettavaa perustella tuollaista henkilökohtaisuuksiin menoa vasta-argumentoinnilla.

 

Mitä ihmeellistä tässä on?

Ei mitään, paitsi että miksi miettisit pitkään sen yhden kohdalla. Se haluaisi tietää, joten sille kerrottakoon.

 

Timpalle kysymys. Jos sulla olisi kaveri, jonka olet tuntenut 25 vuotta ja tää kaverisi olisi sulle useaan otteeseen kertonut, että uskollisuus on hänen parisuhteensa perusta ja haluaisi ehdottomasti tietää, mikäli hänen kumppaninsa pettäisi, niin sä et siis silti kertoisi, jos saisit tietää kaverisi kumppanin pettävän? Ja perusteena ainoastaan se, että se mitä ei tiedä, ei voi satuttaa?

Jos tämä pettäjä olisi minulle yhtä hyvä ystävä niin en kertoisi. Jos pettäjä olisi minulle täysin yhdentekevä ihminen niin saattaisin kertoakin. Mutta aika todennäköisesti en sotkeutuisi toisten asioihin. Paitsi siinä tapauksessa jos pettäjä (tämä yhdentekevä) tietäisi että minä tiedän, niin silloin todennäköisesti kertoisin.
Ja että tämä asia olisi mahdollisimman sekava (niin kuin tälläiset aina on) kertominen riippuisi myös pariskunnan keskinäisestä suhteesta. Jos olisi noin hyvä/hyvät ystävät niin todennäköisesti minulla olisi joku käsitys parisuhteen tilasta.

Helvetin selkeästi selitetty...

 

No kyllähän tässä on Phoebsia haukuttu muun muassa itsekkääksi, kylmäksi ja oudoksi sen perusteella, mitä hän on vastannut. Ei minun mielestäni ollenkaan vainoharhaista puhua kimppuun käymisestä. Ja on suorastaan naurettavaa perustella tuollaista henkilökohtaisuuksiin menoa vasta-argumentoinnilla.

Eiköhän kuitenkin ole ollut itse ihan samalla linjalla "turpa kiinni" kommenteillaan, sun muilla.

 

[QUOTE="Vieras";25838032]Eiköhän kuitenkin ole ollut itse ihan samalla linjalla "turpa kiinni" kommenteillaan, sun muilla.[/QUOTE]

Eeeiiihän se suinkaan sillätavalla... Tuhmat harmaat vaan kiusaa.

 

Te harmaat mätäpaiseet tässä ketjussa ansaitsisitte tulla petetyiksi.

Oikeasti?

 

Paitsi siinä tapauksessa jos pettäjä (tämä yhdentekevä) tietäisi että minä tiedän, niin silloin todennäköisesti kertoisin.

Miksi tuo että pettäjä tietäisi että sinä tiedät, muuttaa asian?

 

Oikeasti?

Olen tänään niin kyllästynyt ihmisiin ja heidän "hyvyyteensä" että kyllä. KYLLÄ!

 

Olen tänään niin kyllästynyt ihmisiin ja heidän "hyvyyteensä" että kyllä. KYLLÄ!

Joo, toi ei sinänsä tullut yllätyksenä varmaan kellekään. Oot ehkä miettinyt syitä, et jotkut haluu pitää suhun vähän etäisyyttä?

 

[QUOTE="rosa";25838095]Miksi tuo että pettäjä tietäisi että sinä tiedät, muuttaa asian?[/QUOTE]

Varmaan Timppa siinä kohtaa haluaisi pelastaa oman nahkansa. Se pettäjä kun vois sanoo sille Timpan kaverille, että Timppakin on tiennyt koko ajan, muttei oo kertonut sulle mitään. Siinä kohtaa siis Timppa haluis keretä kertomaan ensin, jottei sais kaverin vihoja päälleen kertomattomuudellaan.

 

[QUOTE="rosa";25838095]Miksi tuo että pettäjä tietäisi että sinä tiedät, muuttaa asian?[/QUOTE]

Koska en missään nimessä halua antaa kellekään yhdentekevälle ihmiselle tuollaista asetta minua vastaan.

 

Koska en missään nimessä halua antaa kellekään yhdentekevälle ihmiselle tuollaista asetta minua vastaan.

Jos se ystävä on ollut sitä mieltä että haluaisi ehdottamasti tietää pettämisestä, niin ei tuollainen "en halua sekaantua" asenne ole oikein sitä ystävää kohtaan. Tiedät sen itsekin, ethän muuten pelkäisi että joku juoruaisi sinun tietämisistäsi / kertomatta jättämisistäsi.

 

[QUOTE="rosa";25838363]Jos se ystävä on ollut sitä mieltä että haluaisi ehdottamasti tietää pettämisestä, niin ei tuollainen "en halua sekaantua" asenne ole oikein sitä ystävää kohtaan. Tiedät sen itsekin, ethän muuten pelkäisi että joku juoruaisi sinun tietämisistäsi / kertomatta jättämisistäsi.[/QUOTE]

Sepä se, kaikki riippuu kaikesta. Ei tuo kuvailemani tilanne mikään yksikertainen ole, siinä on monta muuttujaa. Kun vielä pitäisi ehkä ajatella omaakin etua. Tälläiset asiat on aina tapauskohtaisia ja kauhean paljon riippuvaisia henkilöistä jotka siihen ovat osallisina. Mutta lähtökohtaisesti en sotkeennu toisten asioihin.

 

Mä ymmärrän teidän muiden kannan ja ymmärrän, että tekisitte toisin kuin minä. Miksi minä en saa ymmärrystä omasta kannastani vaan ihan älyttömiä heittoja?

Minun ystävistäni yksi on sanonut, että haluaisi tietää. Kaksi muuta on sanonut, että kuulisi mieluiten omalta puolisoltaan vaikka muiden tietäminen satuttaisikin. Neljännen kantaa en tiedä. Eli kolmen kohdalla olisin hiljaa, tätä yhtä miettisin hyvin, hyvin pitkää. Surisin asiaa jokaisen kohdalla. Olisin vihainen heidän kumppaneilleen. Olisin suhteen käydessä ilmi sekä kuuntelijana että käytännön apuna mutta muuten en tahtoisi puuttua, en sanoa mitään pahaakaan toisesta enkä antaa mitään neuvoja.

Mitä ihmeellistä tässä on?

Oho,olipas sun kommentit mennyt asiattomiksi mun lähtöni jälkeen.. vai harmaat mätäpaiseet ansaitsee tulla petetyksi..

Mistäköhän päättelit etten ole ollut ko. tilanteessa?
Minua on petetty, siinä vedettiin viemäristä vuosien suhde hetkessä, ajan kanssa selvisin siitä ja ONNEKSI mieheni jäi kiinni.

Olen myös kertonut parhaalle ystävälleni miten näin hänen miehensä viettämässä railakasta iltaa toisen naisen kanssa, samassa baarissa jossa olimme mieheni kanssa juhlimassa vuosipäivää.

Sydämeni murtui ystävääni ajatellessa, järkytyin miten mies on valmis menettämään perheensä tuollaisen tytönheitukan vuoksi.
Kerroin ystävälleni faktat mitä näin, en mutu- päätelmiä.

Puolisen vuotta pari yritti ratkoa ongelmiaan vaan päätyivät lopulta eroon.
Seisoin ystäväni tukena koko prosessin, punkkua ja pitkiä keskusteluja, ystäväni ei vihannut minua, epäili ensin näkemääni sekä pohti liioittelinko tai teinkö humalassa omia päätelmiä.

Olemme edelleen ystäviä ja näin vuosien kuluttua on ystäväni kiittänyt minua että miehen käräytin.

 

Tuossahan sen nätisti ilmaisitkin: "...eikä ehkä haluaisi ITSE päättää korjaako suhdetta vai lähteekö etsimään vielä uutta mahdollisuutta onneen?"

Itse päättää != kaveri päättää

Jos ei itse hoksaa elävänsä huonossa parisuhteessa vaan tarvitsee jonkin kaverinsa siitä kertomaan niin ei sitten hyvin mene.

Mitä hyvää on tässä skenaariossa: Naisen mielestä menee ihanasti ja rakastaa miestään eikä epäile miehenkään puolelta muuta. Kaikki sujuu hyvin. Sitten joku kertoo että sun miehen pettää sua, on todisteita (joku printscreeni jostain milanin profiilista) ja kaikkea.

Kaikki sortuu vaimon maailmassa. Kiitti kaverit...!

Sori mut en vain osaa arvostaa juorukelloja. Ja siitähän tässä ketjussa oli aluperin kyse eikös vain?

Kyllä sulla on vain oma lehmä ojassa ja pelko perseessä omasta pettämisestä.

 

Mut joo, mä olenkin varmaan suht outo tyyppi tässä maailmassa, kun ikinä en ole ketään pettänyt ja tiedän, etten tule pettämäänkään. Nykyisessä parisuhteessa olen tähän mennessä elänyt noin 15 vuotta. Jos mieheni pettäisi, haluaisin ehdottomasti tietää asiasta, sillä uskollisuus on mulle yksi parisuhteen kulmakivistä ja myös mieheni on aina tiennyt sen (ja ainakin väittänyt olevansa samaa mieltä). Mun mielestäni mulla on oikeus päättää siitä, millaisen ihmisen kanssa jaan elämäni. Jos ei pysty olemaan minulle uskollinen, niin eihän sille mitään sitten voi. Mutta mä haluan siinä tapauksessa olla mieluummin yksin, luottamus on mulle sen verran tärkeä juttu. Ja sen jälkeenhän mies olisi täysin vapaa tekemään, mitä ikinä haluaisi. Win-win.

Tää on just se osuus, jota pettäjät eivät halua. He eivät halua, että petetty kumppaninsa saa valita. Koska silloinhan voi käydä niin, että petetty valitsee elämän ilman pettäjää. Ja sekös vellihousupettäjiä pelottaisi!

 

..Ap mahtoi tehdä??

 

Ja miten minä tekisin: juttelisin sen vaimon kanssa parisuhteista noin ylipäätään, miten menee, miten suhtaudutaan pettämisiin ... onkisin selville sen, haluaako ko. vaimo kuulla asiasta vai elää eteenpäin.

 

Ketjua lukematta kerron että meillä oli mieheni kanssa hauskaa vähän aikaa sitten ja teimme kyseiselle sivulle profiilin minun kuvalla ja luimme yhdessä miesten treffipyyntöjä. Että joku voi tehdä niinkin.

 

Ota Tonttu kaverin äijä hoitoosi. Salasuhde vaan pystyyn.

Ei vaiskaan. Itse en ehkä malttais olla ilmaisematta tuolle miehelle, että olen hänet sivustolta bongannut. Ehkäpä mies jopa rupeaa tarkemmin ajattelemaan, miten parisuhteen käy, jos jää kiinni. Mut enpä tiedä, menisinkö paljastamaan tätä vaimolle. Ehkäpä koettaisin vähän kuulostella ja tarkkailla tilannetta ennen kuin kertoisin. Tai sit antaisin asian vaan olla kokonaan sekä miehen, että naisen osalta ja unohtaisin koko jutun.

 

Sepä se, kaikki riippuu kaikesta. Ei tuo kuvailemani tilanne mikään yksikertainen ole, siinä on monta muuttujaa. Kun vielä pitäisi ehkä ajatella omaakin etua. Tälläiset asiat on aina tapauskohtaisia ja kauhean paljon riippuvaisia henkilöistä jotka siihen ovat osallisina. Mutta lähtökohtaisesti en sotkeennu toisten asioihin.

Asiat eivät ole juuri koskaan mustavalkoisia, mutta lähtökohtaisesti tuossa tilanteessa ei muuta ajatellakaan kuin sitä omaa etua, ja lähtökohtaisesti en haluaisi olla tuolla tavalla ajattelevan ihmisen ystävä.

 

Kertoisin ystävälle (luulen).

Olisin ollut todella kiitollinen, jos minulle olisi tultu kertomaan nykyisen ex-mieheni tekosista (joita teki selkäni takana, kun olimme vielä naimisissa).

 

En voi uskoa mitä luen.

Analyysi:
Olet niin munaton/pelkuri, ettet saa aikaiseksi lähteä tuollaisesta suhteesta, vaan haluaisit mieluummin leikkiä että et mitään tietäisi?? Ja arki rullaa mutta varsinaista suhdetta teillä ei ole enää?? Luuletko _todella_ että kaikki muutkin haluavat tyytyä elämään huonossa suhteessa koko elämänsä eikä ehkä haluaisi ITSE päättää korjaako suhdetta vai lähteekö etsimään vielä uutta mahdollisuutta onneen? Joillekin uskollisuus ja rakkaus yms merkitsee jotain. Vaikka sulla olisikin sun elämä täällä palstalla, niin toiset tarvitsevat sitä tervettä parisuhdetta. Sinuna en neuvoisi ketään.

Tietenkin voit vedota ehjään perheeseen ja lapsiin tässä mutta luuletko, että lapsille on parempi elää perheessä jossa isä on pettäjä, vanhemmat eivät osoita läheisyyttä eivätkä kunnioita toisiaan yms yms? Mietippä hieman. Älä pidä lapsia tyhminä.

Ihmeen vähän tässä keskustelussa on lapsista puhuttu siihen nähden, että heitä on kaksi kertaa enemmän kuin pariskunnan jäseniä. Nythän kun ap kertoo ystävälleen, niin jos eroa ei tulekaan siksi että mies on halunnut pettää, lapset nimenomaan päätyvät tilanteeseen jossa vanhemmat eivät osoita läheisyyttä ja kunnioitusta. Kysymys ei ole lasten tyhmyydestä, vaan perustarpeista.

Minä en taitaisi ystävälleni kertoa, koska kokisin, että lojaalisuuteni koskee myös hänen lapsiaan. Petturikandidaatille laittaisin jotain lakonista viestiä siinä toivossa, että mies joutuu sitten miettimään toisenkin kerran tekemisiään. Ja keskustelisin hänen kanssaan. Ystävälle en kertoisi sitten koskaan.

Näen asian hiukan niin, että uskollisuus ja rakkaus merkitsevät kaikenlaista, mutta niin merkitsee myös perhe. Ja ennen kaikkea lapsilla on oikeus uskollisesti vanhempana pysyviin vanhempiin riippumatta heidän promiskuiteettitaipumuksistaan. Niin kauan kuin lapsia ei ole, kertoisin ystävälle suuremmin miettimättä, koska en haluaisi lapsia tehtävän tilanteeseen, jossa toinen on pihalla. Mutta kun ne lapset ovat olemassa, niin mielestäni vanhemman velvollisuuksiin kuuluukin haluta olla tietämättä. Se on sitä vanhemman rakkautta ja uskollisuutta, että omat oikeudet alistuvat lasten oikeuksille. Ero tulisi siksi, että puoliso ei enää olekaan se henkinen vanhempi joka hänen piti olla. Lapset kuitenkin menettävät salakavalasti ihan oikean vanhempansa erotessa.

Todella aikuinen ihminen ei menetä elämänsä arvoa vaikka se olisikin perustunut valheelle, koska suhde puolisoon ei enää ole henkinen riippuvuussuhde. Puolison viallisuus ja vajavaisuus on silloin toisella tapaa hänen oma ongelmansa eikä minun. Elämäni ei voi olla satunäytelmää jossa vain kyllin hyvä saa tapahtua. Se mitä on tapahtunut on realiteetti. Tosiasioita vastaan pullikoiminen sopii nuorelle ihmiselle, mutta jossain vaiheessa elämää syvempien arvojen pitäisi olla tärkeämpiä.

Ei ole muodikasta puhua lapsen oikeuksista vanhemman oikeuksia vastaan, mutta sitä tärkeämpää se on. Nykyisin ne on tapana sivuuttaa liittämällä ne vanhemman hyvinvointiin hymistelyn klemmarilla, ja väittämällä, että onnellinen äiti =onnellinen lapsi. Mielestäni perhesurma on sitten saman logiikan lopputuote. Koska minun elämäni ei ole elämisen arvoista, niin ei sitten ole lapsenkaan.

Tosiasia kuitenkin taitaa olla, että elämme itsekeskeisyyden kulta-aikaa, jolloin ei tarvitse edes kovin taitavasti teeskennellä piittaavansa lapsistaan enemmän kuin omista haaveistaan. Sillä haavettahan se on, että painetaan takaisinkelausnappia jos totuus alkaa erkaantua käsikirjoituksesta. Kuitenkin ne lapset kun on tehty, niin siitä napista pitäisi malttaa luopua. Ei olla enää nuoria aikuisia, eikä parisuhteen ole enää tarkoitus olla ratkaisevan virheen metsästystä.

Nuorena niitä virheitä pitää puolisokandidaatista etsiä suurennuslasin kanssa, se kuuluu asiaan. Ja niitä virheitä etsitään silloin niin tarkkaan juuri siksi, että loppuelämän ajan tarvitsisi katua mahdollisimman vähän valintaansa. Kun on valittu saada lapsia, idea vaihtuu vastakkaiseksi. Virheitä opetellaan sietämään ja pärjäämään niiden kanssa.

Jos ennen lapsia haluaa sulkea silmänsä, niin toimii epälojaalisti tulevia lapsia kohtaan, mutta lasten ilmestyttyä lojaalius tarkoittaa haluttomuutta tietää. Minun itsekunnioitukseni lähtee tuosta, että hyväksyn omien valintojeni seuraukset, elämän lopullisuuden, ja lasteni oikeudet. Heidän oikeutensa perheeseen on tärkeämpi kuin minun oikeuteni lähteä viuhtoen menemään reaaliajassa siksi että minua on loukattu.

Eikä tämä tarkoita sitä, että vanhemmalla ei olisi mitään oikeuksia. Ne oikeudet jotka vaikuttavat myös lapsiin myönteisesti, vahvistuvat entisestään. Äitinä tai isänä ihmisen on löydettävä itsestään alkuperäistä itsetuntoa vahvemmat kyvyt vaatia hyvää kohtelua, omaa aikaa, arvostusta jne. Koska silloin antaa lapsilleen myös paljon enemmän. Ja samasta syystä tietyissä tilanteissa on syytä myös ottaa ero, jos yhdessä eläminen ei vähitellenkään ala vastata niihin vaatimuksiin. Seksuaalisesti uskollinen puoliso ei kuitenkaan ole ehdoton oikeus. Luulenpa, että parissa sukupolvessa tässä asiassa on kehitytty huomattavan paljon keskenkasvuisempaan suuntaan. Eikä lopputuloksena olla onnellisemmiksi tultu. Moraalisesti voitolla mutta erakkona vanhenevat äidit eivät ole lapsilleen siunaus, eivätkä lopulta itselleenkään.

Jos Arne Nevanlinnaa ja muutamaa muutakin uskotaan, perinne on kai paremmissa piireissä ollut se, että rakkausasiansa sopii hoitaa päivisin siinä kuin muutkin harrastukset, mutta perhettä ei rikota ja yöksi tullaan kotiin. Lasten vanhempaa ei hylätä, koska se on suurin rikos. Ja tätä vastaanhan tuo 30 vuoden petturi rikkoi ja jätti uskollisen vaimon tyhjän päälle. Jos minulle tehtäisiin niin, taitaisin pitää pitkää petturuushistoriaa lieventävänä asianhaarana. Että jos äijälle oli niin vaikeaa olla uskollinen, niin ymmärtäähän sen sitten jos siitä ei lopulta mitään tullut, ja onpahan ollut ainakin huolellinen tutkimus kun näin pitkään on jaksanut vertailla. Pahempana pitäisin sitä, että siihen asti uskollinen mies yhtäkkiä toteaisikin, että eipä paljon paina ja tämä poika läks. Se uskollinen mies oli kuitenkin petollinen, koska teeskenteli tyytyväisyyttä.

Nykyisin eletään siinä illuusiossa, että kun laatuvaatimukset eivät täyty, kukin voi aloittaa alusta ja etsiä vapaasti onnensa. Mutta ne uudisliitot eivät sitä onnea tuo kuin taitavimmille ja onnekkaille. Lapsille vielä vähemmän. Menneisyys ei häviä minnekään vaikka sitä kuinka yritetään potkia sohvan alle. Mettänpeikko taitaa olla ainoita tässä keskustelussa, joka on myöntänyt, että maratonia on turha aloittaa alusta, ja että aika ja voimat ovat ehtyvä luonnonvara.

Jos nyt sitten joku on erehtynyt tekemään lapset liian nuorena ja sitten on muututtu vastakkaisiin suuntiin, niin sitäpä helpompi pitäisi olla sitten odotella lasten kasvamista ennen kuin omistaudutaan omille seikkailuille. Sittenhän on nelikymppisinä täysi vapaus lähteä sitä puhdasta onnea etsimään, kun ei tarvitse enää uusperheeksi ryhtyä vaan voi yhteisestä sopimuksesta lähteä liihottamaan sydämen kyllyydestä.