lisää lapsia--> äiti vastaan isi

["Wilma"]

Miten teillä, onko tilanteita jossa toinen haluaa lisää lapsia ja toinen pistää hanttiin minkä kerkiää?
Tai onko jotain syitä miksi toinen ei halua lisää lapsia?

Meillä on kaksi 7 ja 5 vuotiaat ja olen jo vuoden haaveillut/toivonut kolmatta mutta mies ei vaan suostu, nyt alkaa olemaan asian suhteen hermo tiukalla ja pelkään et musta tulee katkera, nariseva ja marmattava akka joka ei muusta kohta puhu...
Syitä miksi mies ei halua on raha, (ei ole tarpeeksi vauvaan?) uusi auto pitäisi ostaa, ei mahduta vanhaan 5-paikkanen normi auto (johon mun mielestä mahdutaan ihan hyvin... ) sekä se että mulla oli toisen lapsen jälkeen synnytyksen jälkeinen masennus ja uuvuin pahasti, joten hän pelkää et se tapahtuu uudestaa (ja niin pelottaa muaki, mut toisaalta osaan varautua ja hakea aikasemmin apua...) sekä väsymys ja yövalvomiset (ymmärrän, mut toisaalta ne kuuluu vauva-aikaan ja uskosin et nyt ois helpompaan yhden vauvan kans, viimeks oli kaksi pientä valvottamassa....)
Okei kaikki ihan järkisyitä, mut mä en halua ajatella järjellä vaan haluun vielä sen yhden ihanan nyytin meille... isommilleki tekis hyvää saada pikkuveli/sisko, oppisivat vastuuta ja jakamista enemmän...
vai pitääkö mun vaan luopua haaveistani lopullisesti vai pistää ukko vaihtoon? (tää viimenen heitto oli sit vitsi, en luopus miehestäni ikinä <3 )
tää vauva juttu onkin rahan lisäks ainut mistä saadaa riitä aikaseks....ahdistaa :/

 

["..."]

Taitaa olla se vauva kuume ikuinen vaiva. Mä sain sen kolmannen. Olihan se ihanaa aikaa, ehti nauttia enemmän kun oli vaan yksi pienin. Ja isompien kanssakin sai olla kotona.

Nyt haluaisin sen neljännen..

Johonkin vaan pitää lopettaa.

 

[rockyroad]

Meillä on 3 lasta. Mies olis ihan valmis vielä neljänteen, mutta mä en. Joten saa tyytyä kolmeen. Ei voi mitään, mutta mulla ei rahkeet riitä enempään.

 

[AaBbCc]

Tuo ap:n teksti oli kuin mun näppikseltä. Erotuksena että meillä vähän nuoremmat lapset.

Juu, en tiedä miiten tämän dilemman saisi ratkaistua? Aika näyttänee.

 

[Saraldo]

Mä olen ehkä vähän jäävi sanomaan mitään, kun kumpikaan meistä ei halunnut kuin yhden. mutta mä kyllä ymmärrän ap sun miestä ainakin tuon masennuksen suhteen. Se on puolisolle pirun rankkaa aikaa ja yksi syy meidän yksilapsisuuteen on juuri se, että mä en halua ottaa sitä riskiä että masennun uudelleen. Muitakin syitä on, mutta tuo on yksi. Kun teillä lapsia kerran jo on, niin sinuna tyytyisin tähän tilanteeseen ja nauttisin niistä kahdesta. Mutta kuten sanottua, kun ei ole mitää kroonista vauvakuumetta, niin saatan olla vähän huono sanomaan mitään .

 

[Meillä näin]

Meillä kävi niin, että ehkäisy petti ja tuli yllätysraskaus (kolmas lapsi). Kumpikaan ei oikeen tienny että innostutaanko nyt asiasta vai ei. No sitten päätettiin, että innostutaan ja otetaan vastaan mitä tuleman pitää ja ollaan onnellisia kun lapsi vielä saadaan. No keskenhän se sitten meni...
No se rupes harmittaan sen verran molempia, että nyt on kova yritys yhteisestä sopimuksesta uuteen vauvaan ja se jää sitten viimeiseksi.
Alunperin mies olisi ollut tyytyväinen kahteen, minä haaveilin neljästä ja nyt siis ollaan päästy kompromissiin, että yksi vielä, jos vaan saadaan.

 

["Kärtsy"]

Oletko sen ikäinen että voisit odottaa vielä muutaman vuoden ja antaa miehen kypsytellä ajatusta?

 

["wilma"]

30v ollaan kumpikin, et vielähän on aikaa, mut toisaalta en kauheen paljon yli 30 haluiaisi mennä ettei tule iso ikäero sisaruksille, ja olisi kiva olla kotona vauvan kanssa kun menevät kouluun...
itsellä ikäeroa sisaruksiin 11v ja 7v enkä kauheesti oo tekemissä, he taas ovat paita+peppu... joten senkin puolesta olisi kiva saada 1-2v sisällä...
krooninen vauvakuumehan mulla on ja tekisin jopa sen neljännekin mutta sen tiiän et sitä on turha ees puhua pitänee vaan niellä turhautuminen ja odottaa... huokaisu....

 

[itsekäskö?]

Meillä mies haluaisi "vähintään kaksi", minusta taas tuntuu että yhdessä olisi jo tarpeeksi tekemistä... huoh.

 

[--]

Meillä on kolme muksua, neljä oli aina haaveissa. Noo, syntyi tuo kolmas ja minä pian taas potemaan vauvakuumetta, mies toppuutteli ja oli vastaan.. minä kaipasin vielä sitä neljättä. Mutta ajan kanssa olen tullut siihen tulokseen, että tämä kolme on just se sopiva määrä meille Vuosi - puolitoista sitten jos joku olisi minulle sanonut, että en enää pode vauvakuumetta, niin oisin räkäset naurut päästänyt "se kuume on ikuinen" - kas vaan, eipäs olekaan Vapauttava tunne

 

["Jeera"]

Ymmärrän vauvakuumeesi mutta ymmärrän kyllä miestäsikin. Masennus voi uusia ja kaikki kolme lasta jäisivät isän hartioille! Mieti hiukan kuinka paljon voit pyytää ja riskeerata elämässäsi. Lisäksi olet todella nuori, muutaman vuoden odottelu ja kypsyttely ei ole haitaksi.