En nyt varsinaisesti pettynyt vanhemmuuteen, mutta en lisää lapsia halua

["huoh"]

No tuota, meillä on kaksi.
Oma kokemus tietysti on subjektiivinen, mutta kyllähän ainoat lapset ovat sosiaalisempia ja anteliaampia ja parempia ihmisiä, koska saavat tarpeeksi kaikkea, rakkautta ja aikaa.

Monessa 3-4 lapsen perheessä ollaan tehty lapset, jotta joku muu vie ne harrastukseen, omaan kotiin ei saa koskaan mennä kaverit jne, itse pitä saada kaikki ilmaiseksi muilta, lapset ovat itsekkäitä ja röyhkeitä ja elävät pellossa, kuka vaan kehtaa eniten ottaa muilta ja olla härskein, niin sitä hienompaa!

 

[kolmas pulla uunissa]

[QUOTE="vieras";28160780]Miten niin miettimättä? Kaikki kun EI ajattele kuten sinä, kovastikin ollaan mietitty jokainen lapsi.[/QUOTE]

Mulle tuli sama mieleen Ihmiset vaan on erilaisia, meillä esikoisella oli paha koliikki mutta ei sekään estänyt meitä tekemästä lisää, se on pieni miinus sen rinnalla mitä saa, oma lapsi on ihaninta ja arvokkainta elämässä mitä tiedän.

 

["huoh"]

Mitä tuloee oikeuksiin, ihmisellä on oikeus/velvollisuus kuolla ja maksaa veroja.

Muu on esktraa.
ihmisoikeuksiin pitäisi kuulua sopiva ravinto ja katto pään päälle ja toisten kunnioittaminen.

 

[voe viddu]

[QUOTE="huoh";28160925]No tuota, meillä on kaksi.
Oma kokemus tietysti on subjektiivinen, mutta kyllähän ainoat lapset ovat sosiaalisempia ja anteliaampia ja parempia ihmisiä, koska saavat tarpeeksi kaikkea, rakkautta ja aikaa.

Monessa 3-4 lapsen perheessä ollaan tehty lapset, jotta joku muu vie ne harrastukseen, omaan kotiin ei saa koskaan mennä kaverit jne, itse pitä saada kaikki ilmaiseksi muilta, lapset ovat itsekkäitä ja röyhkeitä ja elävät pellossa, kuka vaan kehtaa eniten ottaa muilta ja olla härskein, niin sitä hienompaa![/QUOTE]

hahahhahaha *räkänauru*

 

[pyh]

jotenkin ihan outo ajatus "Lapsella on oikeus sisarukseen" tai "Parasta mitä lapsi voi vanhemmiltaan saada, on sisarus"

Siis eihän se lapsi voi osaa/vaatia mitään sisarusta, valintahan on yksinomaan vanhempien. Mua niin ärsyttää tälläset. Ja kun ihmiset vielä ajattelemattomuuksissaan laukoo näitä ihan päin naamaa tietämättä toisten tilannetta. Kyllä jokaisella _"ainoalla lapsella" on jotain sosiaalisia suhteita, kaverit yms.

Mua ärsyttää tää myös siksi, että tulee tunne, että se ensimmäinen lapsi on se Toivottu Lapsi ja toinen lapsi on sit se sisarus, jonka se eka tarttee.... Eli pakollinen paha. No kuka haluaa olla mikään pakollinen paha...

En siis tarkoita, että aina olis näin, ei tietenkään oo. Mutta jos perusteena on tuo, että "lapsella on oikeus sisarukseen" tms, niin tasan tuollainen kuvio mulle tulee mieleen.

 

["vieras"]

Kyllä minä uskon että sisarus kasvattaa ihmisiä. Eihän sille mitään voi jos esim aikuisena sisarukset eivät ole väleissä. Mutta kun lapsi kasvaa sisaruksen/sisarusten kanssa niin uskon että lapset oppivat siinä ihan eri tavalla elämää kuin jos olisi ainoa lapsi.

Millä tavoin eri lailla elämää, ihan mielenkiinnosta kysyn? Toki ymmärrän, että on erilaista kasvaa ainoana lapsena kuin sisarusparven keskellä, mutta en nyt ihan ymmärrä, kuinka he oppivat "eri tavalla elämää"?

 

[ugh]

[QUOTE="vieras";28160973]Millä tavoin eri lailla elämää, ihan mielenkiinnosta kysyn? Toki ymmärrän, että on erilaista kasvaa ainoana lapsena kuin sisarusparven keskellä, mutta en nyt ihan ymmärrä, kuinka he oppivat "eri tavalla elämää"?[/QUOTE]
Sisarusparvessa oppii ainakin taistelemaan paikasta auringossa. Siis ei hyvällä tavalla. Itse opin myös olemaan erittäin pikkutarkka kaaikenmaailman jakamisista, siis en hyvällä tavalla.

ap

 

[Blue]

Elämä itsessään on itsekästä, siinä vaan täytyy tasapainoilla kenen itsekkyys pistää milloinkin etusijalle..

 

[aaapeee]

Yhteen jää aivan ehdottomasti. Mies miettii vielä vasektomian kanssa mutta tod näk pian hakeutuu lääkärille. Ap 1.5v jälkeen

 

[Pohdiskelija]

Ihaniahan ne lapset ovat, ja varmasti antavat paljon toisilleen, mutta kannattaa käsi sydämellä myös miettiä, monelleko lapselle pystyy tarjoamaan "juuri sinä olet minun silmäteräni" -tunteen. Ja ennen kuin joku tulee möläyttämään, ettei lapsi suinkaan sellaista tunnetta tarvitse, niin minä väitän että tarvitsee, päivittäin. Liian paljon on näitä keskimmäisiä (todellisia tai kuvaannollisia), jotka kulkevat läpi elämänsä etsien rakkautta ja hyväksyntää, jota oli aina pikkuisen liian vähän.

Minä haaveilin neljästä lapsesta. Nyt niitä on kaksi, ja voin hyvällä omallatunnolla sanoa, että tämän verran pystyn kasvattamaan siten kuin haluan. Jos olisin nuorempi, haaveilisin vielä toisista kahdesta, mutta nyt taitaa aika loppua ennen kuin nämä ovat riittävän isoja.

 

["äityliini"]

Joskus minusta tuntuu että en jaksaisi tätä yhtäkään. Mutta en silti poiskaan antaisi.

Kun kyseessä on haastava lapsi on vanhemmatkin kovilla, ja kun ei kumpikaan oikein noin niikuin varsinaisesti haaveillut lapsista niin yllätysraskaus johti sitten siihen että olemme molemmat melko äärirajoilla tämän yhdenkin kanssa. Ei meinaa riittää ymmärrystä ja pinnaa kun oli kuvitellut että ihan rauhassa saa vanheta ja raihanaistua. Nyt pitää tuon pikkusen kanssa jaksaa olla melko kauan vielä hyvinkin aktiivinen ja osallistuva. Joskus se vaan tuntuu aivan liialta

Mutta onhan lapsesta iloakin, en minä sitä sano. Se on vaan niin että kun on kyseessä lapsi joka tarvitsee viiden lapsen huomion niin väsyy kyllä aina välillä. On rasittavaa kun kokoajan pitää olla niin johdonmukainen ja ennakoitava että lapsi pysyy ruodussa. Ei jää paljoa tilaa improvisaatiolle. Kahden aikuisen oli helppo yhtäkkiä tehdä muutos suunnitelmaan kun ei tarvinnut otta huomioon lasta.

Nojoo, huono päivä, aina ei vaan jaksa... sori...