En nyt varsinaisesti pettynyt vanhemmuuteen, mutta en lisää lapsia halua

[ugh]

Ja siihen olen pettynyt. Jotenkin haaveilin, että me saataisiin joskus iso perhe. Ehkä kolme lasta. Esikoinen on ollut helppo ja ihana lapsi rankan vauvavuoden jälkeen, mutta emme osaa kuvitella ryhtyvämme tähän enää ikinä. Tietenkin sitä miettii myös sitä, että mitä jos tulee joku haastava lapsi tai sairas lapsi. Kumpikaan ei halua enää riskeerata tätä onnea.

Vähän olen kateellinen niille, jotka miettimättä lisää lapsia vaan tekevät. Monet sen kolme-neljäkin nykyään.

Vanhemmuus on ihanaa, mutta en jaksa uskoa että monen lapsen äitinä olisi niin ihanaa kuin yhden helpon lapsen äitinä... Tekee mieli poimia rusinat pullasta...

 

["..."]

Minusta ajattelet itsekkäästi. Nimenomaan rusinat pullasta eikä muulla väliä. Perustan väitteeni ainoastaan siihen, että lapsella on oikeus sisarukseen. Ymmärrän tietty terveydelliset yms . esteet. Mutta jos kattelen omiani, niin mietin usein kuinka suuri rikkaus on lapselle, kun on sisaruksia. Nyt pienenä ja sitten myös isompana.

 

[dfdf]

[QUOTE="...";28160624]Minusta ajattelet itsekkäästi. Nimenomaan rusinat pullasta eikä muulla väliä. Perustan väitteeni ainoastaan siihen, että lapsella on oikeus sisarukseen. Ymmärrän tietty terveydelliset yms . esteet. Mutta jos kattelen omiani, niin mietin usein kuinka suuri rikkaus on lapselle, kun on sisaruksia. Nyt pienenä ja sitten myös isompana.[/QUOTE]

Veit sanat suustani.

 

[Señora]

[QUOTE="...";28160624]Minusta ajattelet itsekkäästi. Nimenomaan rusinat pullasta eikä muulla väliä. Perustan väitteeni ainoastaan siihen, että lapsella on oikeus sisarukseen. Ymmärrän tietty terveydelliset yms . esteet. Mutta jos kattelen omiani, niin mietin usein kuinka suuri rikkaus on lapselle, kun on sisaruksia. Nyt pienenä ja sitten myös isompana.[/QUOTE]

Mikä ihmeen oikeus sisarukseen? Eiköhän tärkeämpää ole miettiä sitä omaa jaksamista. Varmaan yleensä sisarus onkin rikkaus, mutta monille se on myös taakka. Sitä kun ei voi etukäteen tietää. Onko kaikkien siis tehtävä toinen lapsi, vaikka oma jaksaminen, taloudellinen tilanne tai parisuhde ei sitä kestäisi? Lapsella kun ei voi olla muuten läheisiä ystäviä, serkkuja, tms.?

 

["vieras"]

Ei tuo ole minusta ollenkaan itsekästä. Olen itse kasvanut perheessä missä yksi sisaruksistani on vaikeastikehitysvammainen. Ei ollut kyllä herkkua kenellekkään meistä.

Jos tietää oman rajallisuutensa ja jaksamisensa on hyvin rohkeaa olla rehellinen itselleen ja tehdä tuollaisia ratkaisuja. Se että itsensä tahallaan ajaa loppuun, ei hyödytä tai tuo onnea kellekkään.

Vaikka sisaruksista on seuraa ja se on pitkäkestoisin suhde mitä minulla elämässä tulee olemaan, niin se ei ole pelkkästään hyvä asia. Itseasiassa se on minun kohdalla aiheuttanut paljon ahdistusta, kun tiedän vammaisensisarukseni hoidon siirtyvän minun harteille tulevaisuudessa.

 

[ugh]

Mikä ihmeen oikeus sisarukseen? Eiköhän tärkeämpää ole miettiä sitä omaa jaksamista. Varmaan yleensä sisarus onkin rikkaus, mutta monille se on myös taakka. Sitä kun ei voi etukäteen tietää. Onko kaikkien siis tehtävä toinen lapsi, vaikka oma jaksaminen, taloudellinen tilanne tai parisuhde ei sitä kestäisi? Lapsella kun ei voi olla muuten läheisiä ystäviä, serkkuja, tms.?

Minulla on neljä sisarusta eikä olla oikein kummoisissa väleissä. Mies taas on yhden ainoan veljensä kanssa todella huonoissa väleissä, sillä anopin sairastuttua mieheni on yksin jäänyt hoitamaan anopin asioita, vaikka veli asuisi 10min ajomatkan päästä äidistään. Me asuimme 1,5h matkan päästä julkisilla, nyt tosin pakko oli ostaa auto. Pitkälti anopin takia. Sisarukset eivät välttämättä todellakaan ole mikään rikkaus, sen takia ei lapsia lisää tule, että oletusarvoisesti olisivat.

 

[Yhden äiti]

Olen muuttanut pois kotoa 19-vuotiaana, veljeni oli silloin 15v. Emme ole tämän jälkeen oikeastaan olleet tekemisissä, hän ei ole halunnut, joten 24 vuoteen minulla ei ole ollut sisarusta. Mikä rikkaus tämä on? Ennemminkin tämä on suuren surun aiheuttaja, kun se sisarus olisi, mutta molemmat pitävät sitä taakkana...
Ei useampia lapsia kannata sisarusten takia tehdä.

 

["vieras"]

Miten niin miettimättä? Kaikki kun EI ajattele kuten sinä, kovastikin ollaan mietitty jokainen lapsi.

 

[just]

Vai vielä oikeus sisarukseen? :O

Kummallinen ajatusmalli! Vanhemmat tekevät juuri nin monta lasta kun he katsovat perheeseensä sopivan ja kuinka monta jaksavat hoitaa. Lapsilla ei todellakaan ole mitään automaattista oikeutta sisaruksiin!

Lapsella on oikeus kunnollisiin vanhempiin, hvyiin puitteisiin olla ja kasvaa, ravintoon, puhtaisiin vaatteisiin ja rakkauteen. Mutta sisarukseen? No ei todellakaan.

Itse olen ainoa lapsi. Minulla on kuitenkin aina ollut paljon läheisiä ihmisiä ympärillä ja paljon ystäviä. En ole osannut kaivata sisaruksia, enkä kaipaa nykyisinkään.

 

["vieras"]

Hyvähän se on ettet tee enempää, jos susta ei kunnon äidiksi ole

 

["vieras"]

No eiköhän jokaisella ole oikeus tehdä niin paljon lapsia tai olla tekemättä niitä ollenkaan kuten itse haluaa (kunhan niistä vastuun kantaa). Oli itsekästä tai ei, niin ei sillä ole minusta väliä.

 

["vieras"]

Minäkään en ole sisarusten kanssa tekemisissä. Sitä kun ei voi valita millaisia sisaruksista tulee. Olen aivan erilainen ja sisaruksista on ollut paljon ns. haittaa. Sisarukset voi tehdä tosi ikäviä juttuja ja silti pitäisi antaa anteeksi kun veri on vettä sakeampaa.

Parempi olisi ollut, ettei olisi sisaruksia ollenkaan.

 

[ugh]

[QUOTE="vieras";28160780]Miten niin miettimättä? Kaikki kun EI ajattele kuten sinä, kovastikin ollaan mietitty jokainen lapsi.[/QUOTE]
Siis hirveitä kauhuskenaarioita miettimättä. Mitä jos keskonen, mitä jos vammainen, mitä jos esikoinen muuttuu hankalaksi, mitä jos toinen lapsi on hankala yms. En näe mitään hyvää toisen lapsen yrittämisessä.

ap

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";28160796]Hyvähän se on ettet tee enempää, jos susta ei kunnon äidiksi ole [/QUOTE]

Älä ole naurettava. Lasten lukumäärä ei todellakaan ole mittapuu sille kuka on kunnon äiti ja kuka ei.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";28160796]Hyvähän se on ettet tee enempää, jos susta ei kunnon äidiksi ole [/QUOTE]

Kunnon äiti? Kerroppa viisaudessasi, mikä on kunnon äiti?

Ihan ihme kommentteja joiltakin, ehkäpä katkerilta monen lasten äideiltä? Olisitte miettineet vähän paremmin..

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";28160796]Hyvähän se on ettet tee enempää, jos susta ei kunnon äidiksi ole [/QUOTE]

Mikä ihme se on, että ihmiset ottavat niin henk.koht. itseensä sen, jos joku jättää lapsiluvun yhteen. Luulen, että se on tiettyä kateutta, kun itsellä menee hermot tai on hommia liikaa monen lapsen kanssa. Muilla ei sais olla sen helpompaa.

Mä en ymmärrä miten se tekee huonon äidin jos on vain yksi lapsi? Tai jotkut sanoo, ettei ole äiti ollenkaan jos on vain yksi lapsi. Järki hoi älä jätä!

 

["vieras"]

Minkä ikäinen lapsesi on, ap?

 

[ugh]

[QUOTE="vieras";28160836]Minkä ikäinen lapsesi on, ap?[/QUOTE]
Lapsi on vähän yli kaksi. Todella helppo ja ihana poika. Elämä tuntuu tosi tasaiselta ja mukavalta tällä hetkellä. Vaikkakin varmaan vaikeampia aikoja vielä edessä.

 

[moekoe]

Siis hirveitä kauhuskenaarioita miettimättä. Mitä jos keskonen, mitä jos vammainen, mitä jos esikoinen muuttuu hankalaksi, mitä jos toinen lapsi on hankala yms. En näe mitään hyvää toisen lapsen yrittämisessä.

ap

Kyllä me meitittiin tota kaikkea tässä neljän vuoden aikana, ennen kuin toinen ilmoitti tulostaan. Ja mä mietin noita tosi paljon, ennenkuin uskalsin edes ajatella ensimmäistäkään. Ja ymmärrän enemmän kuin hyvin, millainen geenilottovoitto tuolla nyt barbeilla leikkii.

Mutta SILTI me haluttiin miehen kanssa -lapsia meille asumaan ja elämään- enemmän kuin se yksi. Ja halutaan usemapiakin, mut katsotaan ehditäänkö saada enempää kuin nyt on tulossa. Tässä ei mitään nuoria olla ja jos tahti on yks joka viides vuosi niin...

Ei elämä ole ikinä varmaa. Missään suhteessa. Sen mä olen oppinut kantapään kautta, tosi kovasti.

 

[Rosabella]

Siis hirveitä kauhuskenaarioita miettimättä. Mitä jos keskonen, mitä jos vammainen, mitä jos esikoinen muuttuu hankalaksi, mitä jos toinen lapsi on hankala yms. En näe mitään hyvää toisen lapsen yrittämisessä.
ap

Meille syntyy kohta toinen lapsi. Onhan tässä kieltämättä iskeny viimehetken paniikki mitä jos tulee koliikkia, vauva on sairas, esikoiselle tulee kauhea mustasukkaisuus jne. Nimittäin 2-vuotias esikoinen on aina ollut unelman helppo lapsi jonka kans alusta asti kaikki on ollut enemmän kuin helppoa. Mutta silti uskon että kaikki menee hyvin, elämästä tulee ihanampaa ja onnellisempaa kun lapsia on ainakin kaksi, lisääkin haluan

Mulla on monta sisarusta ja välit heihin ovat hyvät jopa 18v nuorempaan veljeen, ollaan läheisiä. Sisarukset ovat suuri rikkaus. Mies on ainoa lapsi ja surettaa hänen puolestaan moni asia mistä on jäänyt paitsi kun on ainoa lapsi

 

[pyh]

[QUOTE="...";28160624]Minusta ajattelet itsekkäästi. Nimenomaan rusinat pullasta eikä muulla väliä. Perustan väitteeni ainoastaan siihen, että lapsella on oikeus sisarukseen. Ymmärrän tietty terveydelliset yms . esteet. Mutta jos kattelen omiani, niin mietin usein kuinka suuri rikkaus on lapselle, kun on sisaruksia. Nyt pienenä ja sitten myös isompana.[/QUOTE]

Minusta taas oikein fiksusti. Se on vastuullista toimintaa, että lopettaa lastenteon ennen kuin väsähtää. Lapsella on oikeus vanhempiin ja se on paljon tärkeämpää kuin oikeus sisaruksiin (öö, mikä oikeus se muka edes on?). Itse ainakin toivon, että omat vanhempani olisivat osanneet lopettaa lastenteon ajoissa... Ei ollut kivaa kasvaa masentuneiden ja loppuunpalaneiden vanhempien lapsena.

 

["vieras"]

Mä en ole saanut sisaruudesta mitään hyvää, eli tiedoksi sulle joka suret miehesi puolesta. Voit lopettaa suremisen. Olen saanut eniten kaikkea hyvää lapsesta, miehestä ja ystävistä.

 

[Rosabella]

[QUOTE="vieras";28160880]Mä en ole saanut sisaruudesta mitään hyvää, eli tiedoksi sulle joka suret miehesi puolesta. Voit lopettaa suremisen. Olen saanut eniten kaikkea hyvää lapsesta, miehestä ja ystävistä.[/QUOTE]

Kyllä minä uskon että sisarus kasvattaa ihmisiä. Eihän sille mitään voi jos esim aikuisena sisarukset eivät ole väleissä. Mutta kun lapsi kasvaa sisaruksen/sisarusten kanssa niin uskon että lapset oppivat siinä ihan eri tavalla elämää kuin jos olisi ainoa lapsi.

 

[moekoe]

[QUOTE="vieras";28160880]Mä en ole saanut sisaruudesta mitään hyvää, eli tiedoksi sulle joka suret miehesi puolesta. Voit lopettaa suremisen. Olen saanut eniten kaikkea hyvää lapsesta, miehestä ja ystävistä.[/QUOTE]

Mulla on sama. Mut toivon, ja uskon, että mun lapsilla on parempi tuuri.

 

[Ihan hullua]

jotenkin ihan outo ajatus "Lapsella on oikeus sisarukseen" tai "Parasta mitä lapsi voi vanhemmiltaan saada, on sisarus"

Siis eihän se lapsi voi osaa/vaatia mitään sisarusta, valintahan on yksinomaan vanhempien. Mua niin ärsyttää tälläset. Ja kun ihmiset vielä ajattelemattomuuksissaan laukoo näitä ihan päin naamaa tietämättä toisten tilannetta. Kyllä jokaisella _"ainoalla lapsella" on jotain sosiaalisia suhteita, kaverit yms.