Lisää anopeista

[kyllästynyt]

Mikä kumma siinä onkaan että vanhemman naisen on usein niin vaikeaa hyväksyä nuoremman naisen omia mielipiteitä liittyen etenkin kasvatusasioihin? Ja että se nuorempi nainen voisi jopa vielä olla oikeassa? Meillä anopin kanssa suht hyvät välit, läheisiä ei olla eikä yhdessä aikaa vietellä mutta on mukava ja lämmin mummi lapsille. Se vaan risoo kun poikansa eli mieheni poissaollessa alkaa ylikävely. En osaa pukea lapsia, en laittaa kunnon ruokaa ja tuntuu kaikesta löytävän pientä nipotettavaa. Itse on kaukana täydellisyydestä mutta vaatii sitä muilta. Ei noudata ohjeitani kun vien lapset hoitoon eli lapset litkivät mehuja ja pullaa kun lämmin ruoka jää syömättä jne. Minulla on omat periaatteet lastenhoidossa ja kasvatuksessa eikä anoppi millään haluaisi niitä noudattaa. Muutama esimerkki, oli kauhuissaan kun kuuli että meillä lapset saattaa joutua arestiin tai että lapsi ei saa hakea halutessaan keksejä kaapista. Niinkin pieni toivomus kuin se että mummi ei nuolisi samaa lusikkaa kuin lapsi on mahdoton noudattaa. Eihän tämmöisiä hömpötyksiä silloin kultaisella 70-luvulla oltu keksitty. Tässä taas vähän tätä anoppi-vuodatusta.

 

[Fabulous Patsy Stone]

KÄÄÄÄK mää saisin halvauksen jos joku nuolisi meirän pikkupojan lusikkaa. Mä en oikeastaa anna lasta hoitoon kun en luota siihen että kyyditessä on turvaisuimessa. Sama tossa syömisessä, en luota ettei anneta mahan täydeltä namia tai sitten tehdä siitä syömisestä sellaisnen ohjelmanumero.

 

[milla]

Minä taas ihmettelen, että me mummi-ikäiset (ja te äidit)olemme vielä elossa. Samasta lusikasta olette halunneet lapsina maistaa ja jopa samasta limpparipullon suusta olemme juoneet kuin kaverimmekin. Turhaa vouhotusta, sanon minä :kieh:

 

[Maiju]

Ei ole turhaa vouhotusta alan asiantuntijoiden mielestä jotka ei suosittele samalla lusikalla syömistä sillä siten aika varmasti tartutat pienen lapsen suuhun kariesbakteerin. Älä tee niin pliis.

 

[hansu]

Anopista en tiedä (masuasukin la vasta 10/06), mutta oman äitini kanssa juteltiin taas kerran kasvatuksesta ja se sanoi aikovansa oikeen kiinnittää huomiota siihen, että noudattaa mun ohjeita just esim ruokailussa. Ei mummin helliminen tarkoita sitä (ainakaan musta), että laistaa kaikista säännöistä. Voihan sitä antaa vaikka yhden keksin mummilassa, mutta silti pitää kiinni kunnon ruuan syömisestä.

 

[peuhu]

\

Minä taas ihmettelen, että me mummi-ikäiset (ja te äidit)olemme vielä elossa. Samasta lusikasta olette halunneet lapsina maistaa ja jopa samasta limpparipullon suusta olemme juoneet kuin kaverimmekin. Turhaa vouhotusta, sanon minä :kieh:

Haluat sitten vartavasten tartuttaa karriesbakteerin lapsenlapsiisi ja reikiinnyttää heidät hampaat On se hienoa että on noin huomaavaisia mummoja Jos olisit äitini tai anoppini en sinulle lapsia hoitoon toisi koska lapseni ovat minulle tärkeitä enkä halua ettö heitä kukaan hoitaa hälläväliä asenteella.

 

[milla]

En todellakaan sanonut, että minä syöttäisin samasta lusikasta lapsen lapsiani. Silloin kun omat lapseni olivat pieniä, oli ihan tavallista, että kun tutti putosi hiekkaan ulkona, niin se käytettiin ensin omassa suussa ja vasta sitten lapsen suuhun.Kyllähän siinä pöpöt vaihtui. Joskus vähän isompana, lapset saattoivat juoda minun kupistani, kun ei aina hätiin ehtinyt. No, mutta minulla, eikä tytölläni hammaslääkärin mukaan tuota kariespöpöä ole. Ennen ei tuollaisista ollut tietoa ja itsekin sain tietää siitä vasta valveutuneelta tytöltäni. Pienet ovat minulla usein hoidossa ja syötetään ihan omilla ruokailuvälineillä, mutta lapset ovat niin nopeita, että joskus ennättävät maistaa mummin esim. mummin leivästä, kun mummi "selkänsä kääntää" ja joskus ehtii suukko moiskahtaa huulille, kun se tulee niin yllättäen, ettei ehdi poskeaan tarjota, mutta se siitä!
Tuntuu vaan, että tänäpäivänä on niin turhaakin hommaa ja kaikki pitää opetella kirjoista, missä on maalaisjärki?

 

[Fabulous Patsy Stone]

Se on varmaan jäänyt sinne maalle, ja me täällä kaupungisa käytetään kaupunkilaisjärkeä. Kyllähän se niin menee että kaikki menee eteenpäin ja kehitys kehittyy. Koko ajan tulee lisää tietoa kaikesta mahdollisesta. Se että käyttääkö järkeä on jokaisen omassa harkinnassa.

Mutta tympii vaan nämä virret ettei ennen sitä eikä tätä. No nykyisin on asiat toisin, minä ainakin haluan hoitaa lapseni mahdollisimman hyvin ja hankin siihen tietoa mutta toimin myös oman tunneälyni mukaan enkä orjallisesti noudata ohjeita.

Todella hienoa Milla ettei sinulta ole ikinä paikattu yhtään hammasta eikä siis suussasi ole kariesbakteeria, mutta monella on. Myös minulla.

 

[milla]

Hyvä hammasluu on varmaan perintötekijä. Myöskään 60v sedälläni, ei ole yhtään paikkaa eikä reikää suussa. Taitaa olla kuitenkin aika harvinaista, varsinkin kun hampaita ei niin huolella pesty ennen vanhaan. Tosin, eihän samanlaista sokeripaljouttakaan ennen syöty. Totta on että kaikki kehittyy ja eteenpäin mennään monissa asioissa ja se näkyy kyllä kun lukee tilastoja esim. lasten henkisessä pahoinvoinnissa. Kaikki kehitys ei olekkaan positiivistä.Minua ei itseäni häiritse ollenkaan kun vanhat ihmiset sanovat, että ei ennen vanhaan..., päin vastoin. On mukava kuulla miten asiat muuttuvat. Kyllä on monella mummelilla ihmettelemistä esim. pukeutumisen suhteen. Jotkut asiat olisivat kyllä saaneet säilyä vanhasta ajasta, niin kaikilla olisi parempi olla.

 

[Raivostuttavat tavat]

\

Minä taas ihmettelen, että me mummi-ikäiset (ja te äidit) olemme vielä elossa. Samasta lusikasta olette halunneet lapsina maistaa ja jopa samasta limpparipullon suusta olemme juoneet kuin kaverimmekin. Turhaa vouhotusta, sanon minä :kieh:

Taas täällä isoäidit vaahtoavat, kuinka vaaratonta on, jos mummu "vahingossa" (?) nuolee lapsenlapsen tuttia, lusikkaa tai jäätelöä. Jos meillä anoppi nuolisi minun lasteni lusikoita tai jäätelöitä, niin sanoisin suorat sanat moisesta touhusta. Tutteja lapsemme eivät ole käytttäneetkään.

Perimmältään kyse lienee siitä, kumpi päättää, äiti vaiko isoäiti. Jos mummon nuoruudessa ei ole tiedetty kariesbakteerista tai hampaiden reikiintymisestä, on miniän ja tyttären vain naureskeltava, kun lapsen ruokalusikka käy mummon suussa. Tai jos mummo on juottanut omille lapsilleen mehuja, hunaja- ja sokerivesiä ja muita hampaita pilaavia sotkuja, on lapsenlapsillekin tuputettava mummolassa yhtä sun toista makeaa, kun äiti selkänsä kääntää. Ainakin karkkia, makeita jälkiruokia, keksejä, suklaata, limsaa.

Miksi isoäidit haluavat päsmätä lapsenlapsen hoidossa? Luulevatko he olevansa hyviä isovanhempia vain hemmottelemalla lapsenlapsensa pilalle? Tai sekaantumalla lapsenlapsen hoitoon mahdollisimman paljon? Ei tarvitse miettiä, mistä kumpuvat jutut ilkeistä mummuista ja vaareista!

 

[Minä vaan]

Poikani sai 1v anopilta joululahjaksi paketillisen Marianneja ja toisen paketillisen suklaapäälysteisiä marmeladeja. Kyseessä oli todellakin 1v ikäinen lapsi. Anoppini on lastenhoitaja jonka varmaan pitäisi tietää, että tuollaiset namit tai ylipäätänsä eivät sovi tuon ikäiselle lapselle. Ja namit annettiin kysymättä meiltä vanhemmilta lupaa.

 

[no voi voi]

Heippa, kun tätä palstaa lukee en todellakaan haluaisi olla anoppi, äiti, en mummo, mut valitettavasti olen niitä kaikkia.
Vanhemmat vaativat mummojen hoitavan jälkeläisiään ja anoppi on ihan hirvee.
Kuinka noin fiksuilla miniöillä ja vävyillä voi olla aivan kamalat vanhemmat?
Olis mukava kun olis vävy / minä palsta.

Minulle on todella tärkeitä omat lapsenlapseni ja rakastan heitä paljon ja tuntuu pikkuisetkin hyvin viihtyvän mummolassa.

Vävy on maailman napa lastenkasvatuksessa, vaikka on ollut isä vasta 3v. Vanhemmalla lapsella on kuri kuin armeijassa, isän sana on laki, mitään joustoa ei kasvatuksessa ole. Jos ei totella väännetään korvasta ja nipistellään lasta sanomatta miksi . Ja herää kysymys miten vielä kuritetaan kotona kun ei muut näe?
En hyväksy lapsen ruumiillista kuritusta, on vanhempien heikkoutta lyödä omia lapsiaan,
Väkivalta synnyttää väkivaltaa. Rakkaus vastarakkautta.

 

[taustalla]

\

Hyvä hammasluu on varmaan perintötekijä. Myöskään 60v sedälläni, ei ole yhtään paikkaa eikä reikää suussa. Taitaa olla kuitenkin aika harvinaista, varsinkin kun hampaita ei niin huolella pesty ennen vanhaan. Tosin, eihän samanlaista sokeripaljouttakaan ennen syöty. Totta on että kaikki kehittyy ja eteenpäin mennään monissa asioissa ja se näkyy kyllä kun lukee tilastoja esim. lasten henkisessä pahoinvoinnissa. Kaikki kehitys ei olekkaan positiivistä.Minua ei itseäni häiritse ollenkaan kun vanhat ihmiset sanovat, että ei ennen vanhaan..., päin vastoin. On mukava kuulla miten asiat muuttuvat. Kyllä on monella mummelilla ihmettelemistä esim. pukeutumisen suhteen. Jotkut asiat olisivat kyllä saaneet säilyä vanhasta ajasta, niin kaikilla olisi parempi olla.

Ja sokeri kun ei niitä reikiä tee, ellei tuota kyseistä bakteeria ole suuhunsa saanut. Kriittisintä aikaa ovat ensimmäiset vuodet, kun muut bakteerit (joita aikuisella suussa jopa viitisensataa) eivät vielä ole vallanneet temmellyskenttää, ja tuo "paha bakteeri" päsee tekemään voimakkaan kannan.

 

[citymummo]

\

En todellakaan sanonut, että minä syöttäisin samasta lusikasta lapsen lapsiani. Silloin kun omat lapseni olivat pieniä, oli ihan tavallista, että kun tutti putosi hiekkaan ulkona, niin se käytettiin ensin omassa suussa ja vasta sitten lapsen suuhun.Kyllähän siinä pöpöt vaihtui. Joskus vähän isompana, lapset saattoivat juoda minun kupistani, kun ei aina hätiin ehtinyt. No, mutta minulla, eikä tytölläni hammaslääkärin mukaan tuota kariespöpöä ole. Ennen ei tuollaisista ollut tietoa ja itsekin sain tietää siitä vasta valveutuneelta tytöltäni. Pienet ovat minulla usein hoidossa ja syötetään ihan omilla ruokailuvälineillä, mutta lapset ovat niin nopeita, että joskus ennättävät maistaa mummin esim. mummin leivästä, kun mummi "selkänsä kääntää" ja joskus ehtii suukko moiskahtaa huulille, kun se tulee niin yllättäen, ettei ehdi poskeaan tarjota, mutta se siitä!
Tuntuu vaan, että tänäpäivänä on niin turhaakin hommaa ja kaikki pitää opetella kirjoista, missä on maalaisjärki?

hyvä mielipide, itse olen aivan samoilla linjoilla.. ja onnex myös miniänikin eli maailma ei kaadu vaikka joskus mummokin saa pusun

 

[äitix3]

Turhaa vouhotusta tuo lusikka juttu. Kyllä minäkin ensimmäisen lapsen aikana sitä käytin, mut sitten en ole enää niin tarkka. Lapset isoja eikä heillä vielä ole reikiä, joten säännöllinen pesu ja liian sokerin välttäminen on mielestäni tärkeämpää. Pienestä asiasta tehty iso!

Sen sijaan jättipussien ja ylipäätään karkin tarjoaminen pienille on ärsyttävää. Mielestäni mummot voisivat neuvotella minkäkokoisia karkkeja antaisivat lapsille ja milloin. 1-vuotiaalle korkeintaan pieni karkkiaski tms. Jos pienet lapset tottuvat karkkipusseihin, mitähän he vaativat teineinä.

 

[äippä]

On myös muistettava, että suussa on muitakin haitallisia bakteereita ja "pöpöjä" kuin ja ainoastaan "reikiä aiheuttavia", aikuiväestollä hampaan ientaskuissa elävät kiinnityskudoksia tuhoavat, aftoja aiheuttavat viirukset jne.... JOs vanhemmat ovat vastuulisia ja haluavat säilyttää hampaat ehjänä lapsiltaan ei sen pitäisi olla synti, sillä tänä päivänä asia tahtoo olla vaan hieman toisin päin makeisten, limppojen, keksien ja muiden sokerituotteide käyttö on tosi runsasta. Ja ihan rehellisesti ei suomessa ole hampaallisessa aikuisväestössä varmaankaan henkilöitä joilta ei kariesta aiheuttavaa bakteria löytyisi, kyllä se nyt ainaskin aikuisiällä suudeltaessa on tarttunut, jos siihen asti siitä on välttynyt. Sit pisti silmään, että kuka hurja antaa 1 v. lapselle karkkeja, jos ei hampaita sääliskään tarviseeko tuon ikäinen lapsi sitä lisäainepommia minkä niistä saa, sitten vielä ihmetellään, kun allergiat lisääntyvät.

 

[hellu]

jatkampa minäkin anoppikeskustelua.
Mulla kans anoppi meinas hyppiä silmille kun mun olis pitänyt toimia joka asiassa kuten hän on tehnyt 60-70 luvuilla jolloin hänen lapsensa olivat pieniä. Eihän siinä mitään vikaa oo jos kertoo muistelmia niiltä ajoilta, mutta kun hän oletti että minä teen samoin kuin hän teki silloin ja sitten tein väärin jos en tehnyt kuten hän neuvoi.

Yksi loistava esimerkki:
lapsellamme todettiin puolivuotiaana maitoallergia. Jouduin lopettaa imetyksen ja hän alkoi juomaan apteekin nutri junior korviketta. Kun kerroimme kuinka kallista se on niin anopin reaktio oli seuraava: hän sanoi että se on oma mokamme kun ostamme kerran niin kallista korviketta. että jos tottelisimme hänen neuvoaan niin tulisi paljon halvemmaksi. Hänen mielestään apteekin korvikkeen tilalle voi keittää kotona laimennettua lehmänmaitoa (puolet vettä ja puolet maitoa) kattilassa niin se kuulemma käy maitoallergiselle... :\| arvatkaa miltä tuntui kun oli paha mieli, allergia oli uus asia ja tuli iso rahanmeno ennenku kelan korvaukset saatiin käyntiin ja sitte anoppi suunnilleen haukkuu meidät. Ei meinannu millään tajuta sitä että jos lapsella on maitoallergia niin KAIKKI lehmänmaito KAIKISSA muodoissa pitää olla pois.

Lisäksi paljon narinaa aiheuttaa tapamme ostaa tarvikkeita ja vaatteita lapsellemme. MIeheni perhe on ollu aika köyhä joten toisaalta ymmärrän anopin asenteen MUTTA mielestäni hänen pitäis antaa meille mahdollisuus tehdä ne valinnat mitä teemme vaikka ne olisivat erilaiset kuin hänen nuoruudessaan.
itse olen keskiluokkaisesta perheestä ja tottunut käyttämään rahaa. Anopin mielestä meidän pitäisi aina ostaa kaikki vaatteet mahd halvalla ja ylipäätään lapsen vaatteisiin ei saisi satsata enempää kuin on ihan pakko. Kun lapsi oli vauva niin anoppi kauhisteli että kun sillä on niin vaatteita että kun ei hänen lapsilla ollu ku kahdet potkarit: toiset oli päällä ja toiset pyykissä. Ja niin edespäin. Samoin on lelujen laita. Kerrankin yksi kommentti oli "on se nyt kun pitää olla ostoleluja kun mun lapset leikki tyhjillä jogurttipurkeilla".

Tässä nyt vain jotain esimerkkiä. Nykyään anoppi on huomattavasti vähemmän äänessä kun minä räjähdin sille kerran ja sanoin suoraan mitä ajattelen sen mielipiteistä. Nyt se ei uskalla enää suutaan avata meidän kuullen mutta olen varma että se joka meillä käynnin jälkeen vaahtoaa muille lapsilleen kuin ne on taas hankkinu sille sitä ja sitä ja niin kalliilla kun olis halvempiaki ollu ja niin edelleen.

:kieh:


että sellaista. oli pakko vähä vuodattaa kun ottaa niin pannuun. Musta tuntuu usein siltä että anoppi on mulle tosi kateellinen kun mulla on esim varaa ostaa lapselle merkkivaatteita, ei tartte tyytyä pelkkiin halpisvaatteisiin ja kun muutenkin elämä on "paremmin" kuin hänellä aineellisesti. Uskon että osittain asiat johtuu kateudesta ja siitä että olen tavallaan eri yhteiskuntaluokasta kuin mieheni perhe. Meillä kun on ollut se idylli "omakotitalo, kesämökki, kaks autoa ja koira" - tyyliin kun anopin perhe taas on asunut (ja asuu edelleen) vuokratalolähiössä eikä heidän perhe oo ikinä omistanu edes autoa. Mutta ei anopin mielestäni minuun pitäisi kateuttaan tuolla tavalla purkaa, minkä minä sille voin että nykyisin äidin elämä ylipäätään on erilaista ja aineellista hyvää on enemmän. Mieheni on menneisyydestää huolimatta (tai ehkä juuri sen vuoksi) sitä mieltä että kun meillä kerran on varaa niin miksi emme satsaisi lapseemme. Mikä muu voisi olla arvokkaampi kohde kuin lapsi?

:attn:

 

[hellu]

eikä tuossa edellisessä ollenkaan ollut kaikkia "epäkohtia" joita välillämme on. Paljon liittyy siivoukseen ynnä muuhun myös, mutta suurin ja ärsyttävin asia on puuttuminen meidän rahankäyttöön ja selvä kateus siitä että meillä on nuorena perheenä erilaiset varat kuin hänellä oli tai on nytkään. Joka tapaamisella saa kuulla monta kertaa :"ei sitä vaan meillä ollu varaa" "alennuksesta se kaikki piti ostaa" "ei sitä vaan meillä ostettu jokaiselle uusia vaatteita. vanhin vaan sai uusia ja nuoremmat piti niitä sitten vuorotellen" jne. YMMÄRRÄN toki että jos ei oo varaa niin pakkohan näin on toimia. Mutta jos minulla on varaa niin miksi minun silloin pitäis aina ajatella hintaa. ANopille kun ainoa ostokriteeri on hinta, laadusta viis. Viimeksi kun olimme ruokakaupassa niin anoppi kysyi jokaisesta kärryyn tuomastani tavarasta että onko se varmasti halvin ja meni sitten vielä tarkistamaan itse kun ei uskonut, vaikka MINÄ olin silloin maksajana. Mitä ihmettä sille kuuluu ostanko mä 29 sentin sekundatonnikalaa vai vähä kalliimpaa mutta myös paremman makuista tonnaria...??? mun mielestä ei kuulu yhtään kun kerran minä maksoin. Hohhoijjaa...

nykyään en enää kerro yhdestäkään vaate tai muusta ostoksesta hänelle kun siitä tulee vain paha mieli kummallekin. Mieskin sanoo aina ostettuaan lapselle jotain kallista (esim pari viikkoa sitte toppahaalari joka maksoi n 100e) että ei sitte kerrota hänen äidille hintaa. ONneksi se ei ymmärrä merkkien päälle niin ei se voi merkin perusteella tietää mitä on maksanu.
siis ei me mitään himoshoppaajia olla, kyse on ihan perusostoksista kuten talvihaalari. En ostele turhia ostoksia, tarpeelliset vain, mutta toppahaalarikin olis pitäny anopin mielestä ostaa halpahallista ja sieltä halvin mahdollinen. Enempi satsaus on pahasta. Mutta minä haluan myös laatua ja sellaisia tavaroita jotka kans kestää käyttöä. Oon oppinu että halvalla ei kovin usein saa hyvää (joskus kyllä).

aaaargh :kieh:

 

[äiti]

\

Ei ole turhaa vouhotusta alan asiantuntijoiden mielestä jotka ei suosittele samalla lusikalla syömistä sillä siten aika varmasti tartutat pienen lapsen suuhun kariesbakteerin. Älä tee niin pliis.

no kyllä on turhaa vouhotusta!! saakutti ollaan mekin elossa ja hampaat suussa!! ei voi kun :headwall: :headwall: noille jotka hermoilee tollasista!! kyllä meillä ainakin on pojan lusikasta maistettu ym... voi kiesus vaan!!

 

[Jenni]

Meillä kans anoppi puuttuu kaikkeen mitä ostamme. Eikö tuo ollut kallis? hän sanoo. Itse hän ostaa kaiken jostain alennuskoreista, vaan sen perusteella et on halvin. Hän päivitteli kun vuoteen lähdimme miehen kanssa yhdessä viikonlopuksi reissuun kahdestaan, et eihän me käyty lasten ollessa pieniä missään. Ärsyttävää!

mulla on kyllä tullut "anoppikiintiö" täyteen vähäksi aikaa. tarinoita olisi vaikka kuinka. Parempi pysyä etäällä vähän aikaa, et pöly lasteutuu.

 

[ammi]

Minunkin anopillani oli tapana sanoa melko moneen asiaan, että "ei sitä sillon kun minä olin nuori tehty noin ja ennen sitä oltiin kotona kun oli naimisiin menty, ei lähetty tansseihin, ym. ym." Ei kannata suuttua niin vähästä anopillekaan. Huomaatte itsekin, että kun tulette siihen ikään, niin aivan samoja asioita teette! Olen huomannut sen itse nyt, että tulee neuvottua lapsia (aikuisia) rahan käytöstä sun muusta. Eikä sillä pahaa tarkoita, toivos vaan ettei ne tekis samoja virheitä kuin ite on tehnyt. =)

 

[näin]

Luulempa että monella on "miniäkiintiökin" täynnä!!!

Ehkä joskus voisi katsoa peiliin ja sanoa itselleen "ajatus ei vahingoita ketään mut ääneen lausumista ei koskaan saa tekemättömäksi! !!

 

[Sabira]

\

Turhaa vouhotusta tuo lusikka juttu. Kyllä minäkin ensimmäisen lapsen aikana sitä käytin, mut sitten en ole enää niin tarkka. Lapset isoja eikä heillä vielä ole reikiä, joten säännöllinen pesu ja liian sokerin välttäminen on mielestäni tärkeämpää. Pienestä asiasta tehty iso!

Sen sijaan jättipussien ja ylipäätään karkin tarjoaminen pienille on ärsyttävää. Mielestäni mummot voisivat neuvotella minkäkokoisia karkkeja antaisivat lapsille ja milloin. 1-vuotiaalle korkeintaan pieni karkkiaski tms. Jos pienet lapset tottuvat karkkipusseihin, mitähän he vaativat teineinä.

Samaa mieltä, eli hirveä haloo pienestä asiasta! Täällä on varmaan monta nuorta äitiä, jotka ovat oikein kirjoista ja lehtiartikkeleista opetelleet että kuinka sitä äitiyttä tulee toteuttaa. Kyllä mulla ainakin nuo lusikat tuppaa menemään sekaisin kun on pari pientä tenavaa jaloissa pyörimässä. Vähän maalaisjärkeä tosiaan minäkin kuuluttaisin. Noista karkeista olen kyllä todellakin silti sitä mieltä, että mahd. myöhäiseen kannattaa ne siirtää. Oma anoppini antoi kaksivuotiaalle keskimmäiselleni tikkarin, joka kuitenkin oli niin hienossa kääreessä että kävi ihan koristeena hänelle (kun niin lapselleni sanoin). Vaivihkaa totesin anopille ettei meidän keskimmäinen ole vielä mitään karkkeja syönyt (eikä tikkareita tule saamaan vieläkään pitkään aikaan vaikka ikää on jo kohta 4v.).

 

[taustalla]

\

Minä taas ihmettelen, että me mummi-ikäiset (ja te äidit)olemme vielä elossa. Samasta lusikasta olette halunneet lapsina maistaa ja jopa samasta limpparipullon suusta olemme juoneet kuin kaverimmekin. Turhaa vouhotusta, sanon minä :kieh:

Kuules nyt turha vouhottaja olet itse, mailma on muuttunut ja mistäs tiedät mitä pöpöjä olet lapsellesi antanut lusikan nuoleskelulla. Minä ainakin kunnioitan tyttäreni tapoja lapsen suhteen , neuvon toki jos apuani kaivataan. Kyllä nykyään on valistusta ja tietoa enemmän kuin ennen ja hyvä niin, tahtoisin niin kovasti että kaikki mummoikäiset vähän hillitsisivät itseään ja opettelisivat kunnioittamaan nuoren perheen sääntöjä ym. Muistelkaapas omaa anoppianne , sotkeutuiko joka asiaan ? Niinpä menkääs vähän itseenne.

 

[taatu]

Mullekin sukulaiset (omat sekä miehen) naureskelee, kun olen "hysteerinen" tyttären syöntien kanssa... Eli on omat lusikat, joita kukaan muu ei nuole, keksejä ym. en ole halunnut ihan pienenä antaa, ruoka-aikana syödään eli ei napostella pitkin päivää jne. Sitä vaan kun ei kukaan noudata ohjeita (paitsi omat vanhempani, vaikka ohjeeni ovat heistä "turhia") joita tytön hoitoon annan alkaa itekin lipsumaan. Ei ole mukavaa, kun kiellät antamasta jotain ja poistut keittiöstä niin heti on mummu antamassa pullaa ym. hyvää. Eikä mielestäni ole oikein kiusata lasta antamalla murusta ja sitten sanoa ettei saa enää... (vaikka lapsi näkee, että pullaa on vielä paljon jäljellä.)