I
Ihmeissään
Vieras
Avioeroni jälkeen ajattelin olla ihan vain yksin. Sitten kuitenkin elämääni astui nainen ja ajattelin, että miksipä ei.
Seurustelumme ensi vaiheessa tämä nainen käyttäytyi tosi hurmaavasti. Pian kuitenkin aloin löytää hänestä varsin ihmeellisiä piirteitä ja käyttäytymistä. Hän kertoi entistä miehistään erittäin rumasti ja halveksivasti. Hänessä itsessään ei ollut mitään vikaa, mutta kaikissa miehissä oli mitä ihmeellisimpiä vikoja ja puutteita. Hänen tunnetilansa vaihtelivat hyvin jyrkästi. Olin aivan ulalla hänen käytöksestään. Hän kehitteli mustasukkaisuus- ym. kohtauksia ja minä olin aina jotenkin syyllinen. En edes tiennyt mistä hän milloinkin oli suuttunut ja mitä minä olin tehnyt väärin että hän minua syyttää. Eniten kammoksuin kuitenkin hänen aika ajoin noussutta kylmää raivoansa. Se saattoi syntyä aivan mitättömästä asiasta, joskus ei tarvinnut sitäkään.
Välillä hän sanoi, että erotaan ja kohta taas soitteli ja oli kuin ei mitään ja tuntui että oli perustamassa uutta perhettä lastensa ja minun kanssaan ihan väkisin, vaikka lapsilla isäkin oli.
Sain vaivihkaa muualta selville että hänen viimeisin miehensä oli ollut ihan tavallinen, mukava mies ja pahoin epäilen että niin myös ne muut miehet joita hän haukkui. Suurin osa hänen energiastaan tuntui kuitenkin kuluvan tuon viimeisimmän miehen (lasten isän) mustamaalaamiseen.
Sitten loppujen lopuksi nämä hänen kohtauksensa pahenivat pahenemistaan. Aina tuli syytöksiä, ihmeellisiä juonikuvioita suhteessamme, joista en enää tajunnut mitään. Sen tajusin vain että minä olen tehnyt jotain aivan väärää ja olen surkea ihminen ja että hän vain on kovasti yrittänyt olla suuttumatta minulle ja odottanut että minusta löytyisi jotain hyvääkin.
Nyt jonkun ajan päästä tuon suhteen päättymisestä ihmettelen, mikä tuo nainen oikein on kun en tuollaista ole koskaan tavannut??
Seurustelumme ensi vaiheessa tämä nainen käyttäytyi tosi hurmaavasti. Pian kuitenkin aloin löytää hänestä varsin ihmeellisiä piirteitä ja käyttäytymistä. Hän kertoi entistä miehistään erittäin rumasti ja halveksivasti. Hänessä itsessään ei ollut mitään vikaa, mutta kaikissa miehissä oli mitä ihmeellisimpiä vikoja ja puutteita. Hänen tunnetilansa vaihtelivat hyvin jyrkästi. Olin aivan ulalla hänen käytöksestään. Hän kehitteli mustasukkaisuus- ym. kohtauksia ja minä olin aina jotenkin syyllinen. En edes tiennyt mistä hän milloinkin oli suuttunut ja mitä minä olin tehnyt väärin että hän minua syyttää. Eniten kammoksuin kuitenkin hänen aika ajoin noussutta kylmää raivoansa. Se saattoi syntyä aivan mitättömästä asiasta, joskus ei tarvinnut sitäkään.
Välillä hän sanoi, että erotaan ja kohta taas soitteli ja oli kuin ei mitään ja tuntui että oli perustamassa uutta perhettä lastensa ja minun kanssaan ihan väkisin, vaikka lapsilla isäkin oli.
Sain vaivihkaa muualta selville että hänen viimeisin miehensä oli ollut ihan tavallinen, mukava mies ja pahoin epäilen että niin myös ne muut miehet joita hän haukkui. Suurin osa hänen energiastaan tuntui kuitenkin kuluvan tuon viimeisimmän miehen (lasten isän) mustamaalaamiseen.
Sitten loppujen lopuksi nämä hänen kohtauksensa pahenivat pahenemistaan. Aina tuli syytöksiä, ihmeellisiä juonikuvioita suhteessamme, joista en enää tajunnut mitään. Sen tajusin vain että minä olen tehnyt jotain aivan väärää ja olen surkea ihminen ja että hän vain on kovasti yrittänyt olla suuttumatta minulle ja odottanut että minusta löytyisi jotain hyvääkin.
Nyt jonkun ajan päästä tuon suhteen päättymisestä ihmettelen, mikä tuo nainen oikein on kun en tuollaista ole koskaan tavannut??