Sepä se onkin. Uskontokuntaan kuuluvalla on oikeus sanoa mielipiteensä uskonnottomista hyvinkin tiukkaan sävyyn mutta uskonnoton on sitten ilkeä ja inhottava ja suppeakatseinen jos uskaltaa julkituoda sen ettei pidä uskonnoista ollenkaan. Miksi ihmeessä miehesi ei saisi olla sitä mieltä kuin on?Alkuperäinen kirjoittaja 21.05.2007 klo 14:20 alkuperäinen kirjoitti:\Tämäpä se on juuri se ajatus, joka miehenikin vanhemmilla on ollut.Alkuperäinen kirjoittaja 21.05.2007 klo 14:13 TwistedSister kirjoitti:Minua ja sisaruksiani ei liitetty kirkkoon.Poikaani ei ole liitetty kirkkoon.Saa valita itse uskontonsa vanhempana.
Mutta ainakaan tuon kohdalla homma ei ihan ehkä tarkoituksen mukaisesti ole toteutunut (tai sitten on, jos tarkoitus oli miehestä tuollainen tehdäkin... ) Meinaan ei ole miehestä tullut avarakatseisempaa uskontojen suhteen, jotta osaisi omansa niistä valita (tai olla valitsematta) vaan aika tiukkaan on tuo vanhempien antama "valinnanvapaus" muokkautunut kaikkien uskontojen vastaisuudeksi.
Ja mikäs siinä. Senkus on tuollainen, samassa pisteessä periaatteessa ollaan, vaikka minä olen seurakunnan kerhot, leirit ja riparit läpikäynytkin. Itsekään en mikään himouskovainen ole ja kirkkoon kuulun ehkä enemmän tavasta kuin muusta. Mutta silti olen kiitollinen vanhemmilleni, että ovat minulle jonkin uskontotavan esitelleet ja mahdollistaneet. Kun kuuluu jo valmiiksi johonkin, siitä on paljon helpompi (väärä sana tuo helpompi mutta en keksi kuvaavampaa) lähteä etsimään sitä omaa uskontoa tai sitten todeta, että uskonnot ei itseä kiinnosta kuin siitä, että ei ole koskaan MITÄÄN uskontoa oppinut tuntemaankaan.
Ja kerhoihin ja leireille halusin itse mennä pienenä ja olen tyytyväinen, että kävin. Näinpä ainakin, mitä ne olivat ja nyt voi tehdä päätökseni kaikki faktat tietäen.
Hassua, kun tämä ketju vielä tänään tähän ilmestyi....Alkuperäinen kirjoittaja 21.05.2007 klo 14:34 Uua kirjoitti:\Voitte saada kirkossa siunauksen, joka eroaa vihkimisestä yhden lauseen verranAlkuperäinen kirjoittaja 21.05.2007 klo 14:27 alkuperäinen kirjoitti:\Toki voi.Alkuperäinen kirjoittaja 21.05.2007 klo 14:20 vieras kirjoitti:Voihan sitä maistraatissa mennä naimisiin!
Mutta kukaan ei mene naimisiin yksinään ja se toinen voi sitten joutua harmittelemaan sitä, että mies/nainen, johon rakastui ei voi mennä naimisiin sillä tavalla kuin itse on aina ajatellut ja toivonut. =)
Tässähän se perimmäinen "ongelma" lienee meilläkin. Minä, vaikka en niin uskovainen ole koskaan ollutkaan, olen aina halunnut ja toivonut voivani mennä naimisiin kirkossa urkujen soidessa.
Ei se ihan samalta tunnu maistratissa mennä... mutta mutta. Ei se kirkko onneksi se pääasia tuossa avioliittotaipaleessa ole. Vaikka harmittaahan se silti.
Alkuperäinen kirjoittaja 21.05.2007 klo 14:38 kookosta kirjoitti:\Olisihan se mahdollista että jos teillä kirkollinen vihkiminen olisi mahdollista, niin miehesi ei silti sitä haluaisi jos hän ei kerta usko kirkon oppeihin ja on hyvin uskontokielteinen.Alkuperäinen kirjoittaja 21.05.2007 klo 14:27 alkuperäinen kirjoitti:Mutta kukaan ei mene naimisiin yksinään ja se toinen voi sitten joutua harmittelemaan sitä, että mies/nainen, johon rakastui ei voi mennä naimisiin sillä tavalla kuin itse on aina ajatellut ja toivonut. =)
Joten voisikin olla että miehesi joutuisi harmittelemaan sinun sijastasi.
Saa toki olla sitä mieltä kuin on. Ja kuten sanoin, rakastan häntä juuri tuollaisena, vaikka nyt häiden alla tuo kirkko-juttu harmittaakin. Morsmaikkuja tosin tuppaa harmittamaan aina joku ...mulla se nyt on tuo.Alkuperäinen kirjoittaja 21.05.2007 klo 15:48 Lillan kirjoitti:\Sepä se onkin. Uskontokuntaan kuuluvalla on oikeus sanoa mielipiteensä uskonnottomista hyvinkin tiukkaan sävyyn mutta uskonnoton on sitten ilkeä ja inhottava ja suppeakatseinen jos uskaltaa julkituoda sen ettei pidä uskonnoista ollenkaan. Miksi ihmeessä miehesi ei saisi olla sitä mieltä kuin on?Alkuperäinen kirjoittaja 21.05.2007 klo 14:20 alkuperäinen kirjoitti:\Tämäpä se on juuri se ajatus, joka miehenikin vanhemmilla on ollut.Alkuperäinen kirjoittaja 21.05.2007 klo 14:13 TwistedSister kirjoitti:Minua ja sisaruksiani ei liitetty kirkkoon.Poikaani ei ole liitetty kirkkoon.Saa valita itse uskontonsa vanhempana.
Mutta ainakaan tuon kohdalla homma ei ihan ehkä tarkoituksen mukaisesti ole toteutunut (tai sitten on, jos tarkoitus oli miehestä tuollainen tehdäkin... ) Meinaan ei ole miehestä tullut avarakatseisempaa uskontojen suhteen, jotta osaisi omansa niistä valita (tai olla valitsematta) vaan aika tiukkaan on tuo vanhempien antama "valinnanvapaus" muokkautunut kaikkien uskontojen vastaisuudeksi.
Ja mikäs siinä. Senkus on tuollainen, samassa pisteessä periaatteessa ollaan, vaikka minä olen seurakunnan kerhot, leirit ja riparit läpikäynytkin. Itsekään en mikään himouskovainen ole ja kirkkoon kuulun ehkä enemmän tavasta kuin muusta. Mutta silti olen kiitollinen vanhemmilleni, että ovat minulle jonkin uskontotavan esitelleet ja mahdollistaneet. Kun kuuluu jo valmiiksi johonkin, siitä on paljon helpompi (väärä sana tuo helpompi mutta en keksi kuvaavampaa) lähteä etsimään sitä omaa uskontoa tai sitten todeta, että uskonnot ei itseä kiinnosta kuin siitä, että ei ole koskaan MITÄÄN uskontoa oppinut tuntemaankaan.
Ja kerhoihin ja leireille halusin itse mennä pienenä ja olen tyytyväinen, että kävin. Näinpä ainakin, mitä ne olivat ja nyt voi tehdä päätökseni kaikki faktat tietäen.
Tässäpä juuri ne jutut, joita minäkin koitin sanoa.Alkuperäinen kirjoittaja 22.05.2007 klo 21:22 lisko kirjoitti:Ja jos lapset eivät sitten myöhemmin halua kirkkoon kuulua, haluan että heillä on myös selkeä tietoisuus mitä vastaan kapinoivat ja mistä haluavat erota. Saavat erota, jos haluavat niin.