Liitetäänkö teidän lapset vauvana jo kirkkoon?

kyllä kastettiin ja tullaan muutkin kastamaan tulevaisuudessa

 

Meidän syksyllä syntyvää lasta ei tulla kastamaan. En myöskään aijo viedä lasta seurakunnan järjestämiin kerhoihin tai leireille, koska en halua, että lapseni joutuu kuuntelemaan uskonnollista "propagandaa". Srk:n järjestämissä jutuissa on aina kuitenkin mukana se uskonto, enkä halua sille altistaa lastani. Itse kävin lapsena srk:n leireillä ja retkille, kun ei pienellä paikkakunnalla kukaan muu lapsille toimintaa järjestänyt. Kun lapsena sain yliannostuksen Jumalasta, on koko kristinusko alkanut tökkiä näin aikuisena... lapseni saa itse päättää, mihin uskoo ja miten uskoansa toteuttaa, kunhan ikää tulee ja hän osaa itse asiasta päättää.

 

Lapset on kastettu. mies on eronnut kirkosta muutama vuosi sitten.

Lapsia en srk:n kerhoon tai pyhäkouluun ole ajatellut viedä, koska en halua uskontoa heille "tuputtaa" kuitenkaan.

Lapset saa isona erota kirkosta, jos haluavat =)

 

\

\

Minua ja sisaruksiani ei liitetty kirkkoon.Poikaani ei ole liitetty kirkkoon.Saa valita itse uskontonsa vanhempana.

Tämäpä se on juuri se ajatus, joka miehenikin vanhemmilla on ollut.

Mutta ainakaan tuon kohdalla homma ei ihan ehkä tarkoituksen mukaisesti ole toteutunut (tai sitten on, jos tarkoitus oli miehestä tuollainen tehdäkin... ) Meinaan ei ole miehestä tullut avarakatseisempaa uskontojen suhteen, jotta osaisi omansa niistä valita (tai olla valitsematta) vaan aika tiukkaan on tuo vanhempien antama "valinnanvapaus" muokkautunut kaikkien uskontojen vastaisuudeksi.

Ja mikäs siinä. Senkus on tuollainen, samassa pisteessä periaatteessa ollaan, vaikka minä olen seurakunnan kerhot, leirit ja riparit läpikäynytkin. Itsekään en mikään himouskovainen ole ja kirkkoon kuulun ehkä enemmän tavasta kuin muusta. Mutta silti olen kiitollinen vanhemmilleni, että ovat minulle jonkin uskontotavan esitelleet ja mahdollistaneet. Kun kuuluu jo valmiiksi johonkin, siitä on paljon helpompi (väärä sana tuo helpompi mutta en keksi kuvaavampaa) lähteä etsimään sitä omaa uskontoa tai sitten todeta, että uskonnot ei itseä kiinnosta kuin siitä, että ei ole koskaan MITÄÄN uskontoa oppinut tuntemaankaan.

Ja kerhoihin ja leireille halusin itse mennä pienenä ja olen tyytyväinen, että kävin. Näinpä ainakin, mitä ne olivat ja nyt voi tehdä päätökseni kaikki faktat tietäen.

Sepä se onkin. Uskontokuntaan kuuluvalla on oikeus sanoa mielipiteensä uskonnottomista hyvinkin tiukkaan sävyyn mutta uskonnoton on sitten ilkeä ja inhottava ja suppeakatseinen jos uskaltaa julkituoda sen ettei pidä uskonnoista ollenkaan. Miksi ihmeessä miehesi ei saisi olla sitä mieltä kuin on?

 

ripari-ikäisenä saa itse sitten päättää, miten jatkaa.

 

Ei ole liitetty kirkkoon. Ihan siitä syystä ettei vanhemmatkaan kuulu kirkkoon, eivätkä ole uskossa. Ja toivon totisesti, että lapsemme kasvaa niin, että ymmärtää että juhlia voi ilman pappiakin, ja jopa naimisiin pääsee, vaikkei ripari olisikaan käyty Ja miksei kasvaisi =)

 

Tämä aihe taitaa kirvoittaa vain kaikkien kirkosta eronneet tai siihen koskaan kuulumattomat ihmiset vastaamaan? En nimittäin usko, että tilanne on näin radikaali IRL.

Me kuulumme kirkkoon ja lapsetkin ollaan liitetty siihen. Toki lapsilla on vapaus aikuisena valita, mitä tehdä.

 

Poikamme kuuluvat kirkkoon, ovat kastettuja lähisuvun toivomuksesta näin. Mieheni kuuluu kirkkoon, minäkin vielä vähän aikaa. =)

 

Ei liitetä lapsia kirkkoon, siis ei kasteta. Me vanhemmatkaan emme kuulu kirkkoon.

 

Meillä ei ole lapsia kastettu juuri siitä syystä että haluan että he saavat valita oman uskontokuntansa ihan itse!
Ja toi kastaminenhan enemmän ovia sulkee, kun se "pakottaa" menemään ev.lut. systeemien mukaan ja muiden uskontokuntien tavat,leirit yms. jää pois samoin kun prometusleiritkin ja häät on aivan yhtäihanat vaikka ne järjestettäisiinkin muualla kun kirkossa!

 

Kyllä kastetaan. Kuulumme kirkkoon, emmekä myöskään eroa kirkosta. Mielestäni vanhempien vastuuseen kuuluu myös miettiä mihin itse haluaa uskoa ja minkä mukaan toimia. Ja välittää näin lapselleen arvoja ja eettinen viitekehys ihmisenä kasvamisessa. On tarpeeksi vaikeaa kasvaa pienestä ihmisestä isoksi, jos tukena on vain vanhempien pähkäilemät "musta tuntuu että näin on"-arvot. Kristilliseen kasvatukseen kuuluu ilman muuta myös avarakatseisuus siis myös muiden uskontojen (ja uskonnottomien) kunnioitus. Ja jos lapset eivät sitten myöhemmin halua kirkkoon kuulua, haluan että heillä on myös selkeä tietoisuus mitä vastaan kapinoivat ja mistä haluavat erota. Saavat erota, jos haluavat niin. Meillä ei muutenkaan ketään mihinkään pakoteta. Mutta en halua sen tapahtuvan jotta säästäisivät kirkollisverossa tai haluavat esim tukea naispappeutta (on asia jossa jaloilla äänestäminen ei ole mielekästä), vaan mietitystä ja itselleen perustelemastaan syystä. Siis koen velvollisuudekseni äitinä, että olen kyennyt valitsemaan ja myös välittämään henkisen ja hengellisen viitekehyksen kasvun ja kehityksen tueksi. Enkä ole jättänyt niin tärkeää osa-aluetta kuin hengellisyys lapsen ITSENSÄ päätettäväksi jo pienenä. On mielestäni vähän sama kuin että lapsi itse saisi päättää minkälaista ruokavaliota noudattaa tai minkälainen on vuorokausirytmi. Aikuisenahan näistäkin asioista saavat sitten päättää itse. Nyt heidät kastetaan kirkkoon kuuluviksi, opetetaan luterilaisia hyveitä (eli rehellisyyden merkitystä, työn arvostusta, muiden kunnioitusta ja annetaan selityksiä vaikeisiin asioihin niinkuin läheisten kuolemaan, jos sitä kysyvät), he syövät normaalia sekaruokaa ja menevät illalla nukkumaan ollakseen aamulla virkeitä. Aikuisina ehkä ovat ateisteja kasvisruokailijoita jotka valvovat yöt ja nukkuvat päivät.

 

Esikoinen on kastettu minkä jälkeen erosin kirkosta,eli hän myös.Mies kuuluu kirkkoon ja tytöt kastettiin jotta saavat isona mennä riparille ym ilman erityisjärjestelyjä jos haluavat.Tai olla menemättä.Jossain vaiheessa saattavat erota hekin.Saavat osallistua kyllä uskonnon tunneillekin(vaikkeivät kirkkoon kuuluisikaan) jos haluavat sillä kuuluu minusta yleissivistykseen tietää eri uskonnoista.

 

Kyllä on kastettu. Aikuisena saavt päättää asiasta oman mielensä mukaan, mutta kahvia en heille anna ennen kuin ripari on käytynä.

 

alotin ite tälläsen samaisen ketjun muutama viikko sitten.

eli ei liitetä, en iysekkään kuulu ja haluan että lapset saavat itse päättää sitten kun ovat siihen kykeneväisiä että haluavatko jonkun uskkontoporukan jäseniksi vai eivät.

 

\

\

\

Voihan sitä maistraatissa mennä naimisiin!

Toki voi.

Mutta kukaan ei mene naimisiin yksinään ja se toinen voi sitten joutua harmittelemaan sitä, että mies/nainen, johon rakastui ei voi mennä naimisiin sillä tavalla kuin itse on aina ajatellut ja toivonut. =)

Tässähän se perimmäinen "ongelma" lienee meilläkin. Minä, vaikka en niin uskovainen ole koskaan ollutkaan, olen aina halunnut ja toivonut voivani mennä naimisiin kirkossa urkujen soidessa.

Ei se ihan samalta tunnu maistratissa mennä... mutta mutta. Ei se kirkko onneksi se pääasia tuossa avioliittotaipaleessa ole. Vaikka harmittaahan se silti.

Voitte saada kirkossa siunauksen, joka eroaa vihkimisestä yhden lauseen verran

Hassua, kun tämä ketju vielä tänään tähän ilmestyi....

Juu, tiedetään, mutta se ei silti ole sama kuin se, että mentäisiin oikeasti siinä vasta virallisesti naimisiinkin.

Yritin itselleni uskotella, että olisi, mutta ei auta. Olen niin tyhmä, että kun tiedän, että se ei ole sama, niin en vaan saa itseäni sitä mitenkään niin ajattelemaankaan.

Joten mieluummin varmaan otetaan maistraatista vihkijä paikanpäälle (jos saadaan) tai sitten käydään vihillä ennen juhlia ja pidetään vaan juhlat.. en tiedä, jotenkin tuntuu siltä, että jos tuo laillinen osuus siitä vihkimisestä puuttuu kuitenkin sieltä kirkosta, niin miksi sitä pelkää kuorta ilman sisältöäkään siihen sitten sotkea... (joo, hämärät on mietteet. Niin ne on mun päässäkin... :snotty: )

 

\

\

Mutta kukaan ei mene naimisiin yksinään ja se toinen voi sitten joutua harmittelemaan sitä, että mies/nainen, johon rakastui ei voi mennä naimisiin sillä tavalla kuin itse on aina ajatellut ja toivonut. =)

Olisihan se mahdollista että jos teillä kirkollinen vihkiminen olisi mahdollista, niin miehesi ei silti sitä haluaisi jos hän ei kerta usko kirkon oppeihin ja on hyvin uskontokielteinen.
Joten voisikin olla että miehesi joutuisi harmittelemaan sinun sijastasi.

Ei sitä harmittaisi. Siis itse tarjosi mulle tuota siunaus-vaihtoehtoa, mutta minä taas oon sitä sitten vähän vastaan... :snotty:

 

Kyllä vain ja tästä ei meillä edes keskustella, vaikka mies miten karsastaakin kirkollisveroa.

 

Meidän lapsi kastettiin kyllä ristinuskoon. Jotenkin mulle tuli kauhean hyvä olo sen kasteen jälkeen. Vielä kun se pappi selitti minulle, että sen kasteen tarkoituksena on manata pois ihmisen synnynnäinen paha sinne kasteveteen ja pelkkä hyvä jää jäljelle. Ja että kasteen jälkeen ihminen on jumalan oma.

Noh, enhän mä tommoseen nyt oikeesti usko vaikka jumalaan uskonkin. Tuli silti kauhean hyvä olo sen jälkeen kun se oli tehty. Kyllähän se niin on, että tämmöisten rituaalien tarkoituksena on vähän niinkuin luoda turvallisuutta ihmisille, ainakin näin minä ajattelen.

 

\

\

\

Minua ja sisaruksiani ei liitetty kirkkoon.Poikaani ei ole liitetty kirkkoon.Saa valita itse uskontonsa vanhempana.

Tämäpä se on juuri se ajatus, joka miehenikin vanhemmilla on ollut.

Mutta ainakaan tuon kohdalla homma ei ihan ehkä tarkoituksen mukaisesti ole toteutunut (tai sitten on, jos tarkoitus oli miehestä tuollainen tehdäkin... ) Meinaan ei ole miehestä tullut avarakatseisempaa uskontojen suhteen, jotta osaisi omansa niistä valita (tai olla valitsematta) vaan aika tiukkaan on tuo vanhempien antama "valinnanvapaus" muokkautunut kaikkien uskontojen vastaisuudeksi.

Ja mikäs siinä. Senkus on tuollainen, samassa pisteessä periaatteessa ollaan, vaikka minä olen seurakunnan kerhot, leirit ja riparit läpikäynytkin. Itsekään en mikään himouskovainen ole ja kirkkoon kuulun ehkä enemmän tavasta kuin muusta. Mutta silti olen kiitollinen vanhemmilleni, että ovat minulle jonkin uskontotavan esitelleet ja mahdollistaneet. Kun kuuluu jo valmiiksi johonkin, siitä on paljon helpompi (väärä sana tuo helpompi mutta en keksi kuvaavampaa) lähteä etsimään sitä omaa uskontoa tai sitten todeta, että uskonnot ei itseä kiinnosta kuin siitä, että ei ole koskaan MITÄÄN uskontoa oppinut tuntemaankaan.

Ja kerhoihin ja leireille halusin itse mennä pienenä ja olen tyytyväinen, että kävin. Näinpä ainakin, mitä ne olivat ja nyt voi tehdä päätökseni kaikki faktat tietäen.

Sepä se onkin. Uskontokuntaan kuuluvalla on oikeus sanoa mielipiteensä uskonnottomista hyvinkin tiukkaan sävyyn mutta uskonnoton on sitten ilkeä ja inhottava ja suppeakatseinen jos uskaltaa julkituoda sen ettei pidä uskonnoista ollenkaan. Miksi ihmeessä miehesi ei saisi olla sitä mieltä kuin on?

Saa toki olla sitä mieltä kuin on. Ja kuten sanoin, rakastan häntä juuri tuollaisena, vaikka nyt häiden alla tuo kirkko-juttu harmittaakin. Morsmaikkuja tosin tuppaa harmittamaan aina joku ...mulla se nyt on tuo.

Mutta vaikka häntä rakastankin tuollaisena, ihan täysin en ole (eikä minun tarvitsekaan olla) hänen kanssaan samaa mieltä siitä, jos hän kuvittelee tietävänsä, millaista esim. juuri seurakunnan leireillä on tai mitä kaikkea muuta kirkkoon kuuluminen tuo mukanaan, jos kerran ei ole sitä koskaan kokenutkaan. Kukaan ei voi varmaksi sanoa mitään, jota ei ole itse kokenut.

....ja juu, sama pätee tietysti minuunkin. Mutta silti olen sitä mieltä, että kaikki faktat tietävänä tekee helpommin perustellumman päätelmän kuin vain siltä pohjalta, että kuvittelee tietävänsä jostain jotain, mistä ei oikeasti tiedä muuta kuin sen, mitä toiset ovat kertoneet (ja edelleen: tähän voi sanoa, että enhän minäkään tiedä, miltä "uskonnottomuus" tuntuu. Mutta siihen taas mielipiteeni on se, että sitä mitä on, on helpompi kuvitella olemattomaksi kuin sitä mitä ei ole on kuvitella olevaksi. )

 

\

Ja jos lapset eivät sitten myöhemmin halua kirkkoon kuulua, haluan että heillä on myös selkeä tietoisuus mitä vastaan kapinoivat ja mistä haluavat erota. Saavat erota, jos haluavat niin.

Tässäpä juuri ne jutut, joita minäkin koitin sanoa.

 

Molemmat on kastettu ja toivon että pysyvätkin ev.lut seurakunnan jäseninä vaikka en mikään "himouskovainen" itsekään ole. Mulle kirkko vaan edustaa jotain pysyvää ja turvallista.

 

Emme kuulu kirkkoon joten lapsiammekaan ei kastettu.Käyvät kyllä aikanaan pyhäkoulua sekä eri seurakuntien järjestämissä tapahtumissa.

 

Ei liitetä kirkkoon vauvoja, itse saavat päättää. Samoin me ollaan molemmat saatu tehdä. Meidän avioliitto sai kirkollisen siunauksen, kuten on ollut tapana jo kauan ennen kuin kirkollista vihkimistä on alettu suorittamaan: oikein siis vanha ja perinteinen, kaunis tapa, vihkiminen suoritettiin maistraatissa siis ennen sitä. Musta olisi kiva, jos lapsetkin kunnioittaisi tässä asiassa niitä vanhempia perinteitä, ja valitsisi samoin, joskaan mä en aio siihen asiaan vaikuttaa, vaan annan vapauden valita kuten itse parhaaksi näkevät.

 

Meillä on lapset kastettu ja siten liitetty ev.lut. seurakuntaan meidän vakaumuksen takia, mutta erityisesti sen takia, että olis samoilla "viivoilla" luokkakavereiden kaa leirien yms. suhteen. Ei olis erilainen tms.

Itse en kuulu kirkkoon, erosin äidin mukana lapsena, kun äiti erosi. Mies kuuluu... Lisäks kastetilaisuus on tosi kaunis tilaisuus ja pyhä. Pappi puhuu ja kaikki läheiset on lähellä. :heart: :heart: :heart:

 

Kyllä meidän lapset on kastettu =)