Liikaa alkoholia

[nainen -78]

Kyselisin arvoisat ellit mielipiteitänne asiaan joka pohdituttaa itseäni juuri nyt polttavasti. Olen avokumppanini kanssa asunut yhdessä 3 vuotta ja tietysti ajatukset liitelevät jo välillä ajatuksiin yhteisen perheen perustamisesta yms. Suhteessamme ongelmana on kuitenkin alkoholi. Kumppanini juo todella useasti ja märät ovat sellaisia, että ystävitämme kukaan ei kerralla juo itseänsä tuohon kuntoon. Suhteemme alkuaikoina kyllä jaksoin huolehtia kumppanini kotiin nukkumaan mutta nykyään en enää jaksa. Hän nukkuu milloin missäkin: naapurissa, vieraiden talojen rappukäytävissä, keräyspaperilaatikoissa, autotalleissa,ojissa jne. Häpeän kumppanini käytöstä ja olen yrittänyt puhua aiheesta tuhat kertaa, mutta kumppanini ei halua keskustella asiasta eikä kuunnella ""jäkätystäni"". Mielestäni kyseinen käytös ei kuulu melkein 30-vuotiaalle miehelle. Ja mielestäni kumppanini ei arvosta minua eikä tunteitani koska kerta toisen jälkeen loukkaa minua käytöksellään. Tuntuu pahalta kun kaikki muut parit poistuvat aina yhdessä baarista hitaiden jälkeen kotiin. Tähän kumppanini käytökseen liittyy myös enemmän ja vähemmän peliä muiden naisten kanssa ja kähmimistä. Sekin loukkaa. Kumppanini äiti on alkoholisti. En itsekkään ole mikään koti-hissukka vaan tykkään kyllä käydä baareissa silloin tällöin mutta viikonloppu kotona ilman alkoholi ei tee minua hulluksi! Itse haluaisin vierelleni jo aikuisen kumppanin jonka kanssa elää ja joka itse eläisi niin, että hänen kanssaan uskaltaisi haaveilla perheenperustamisesta. Kuinka tälläinen mies voisi tulla isäksi ja näytää omalla käytöksellään hyvää esimerkkiä omille lapsilleen. Itse en vierelleni loppuelämäkseni halua tälläistä kakaraa, joka ei osaa käyttäytyä. Aivan varmasti on olemassa miehiä, jotka kunnioittavat kumppaniaan ja käyttäytyvät sen mukaisesti. Tässä tuntojani ja nyt pyytäisin kommenttejani. Siis sellaisia asiallisia, kiitos!

 

[Kokenut]

Jätä se sika. Tuollaiset asiat vain pahenevat ajan mittaan.

 

[elli]

Luepa tuo ketju ""eron merkit"" tuosta alapuolelta. Parikin kohtaa taitaa jo sopia suhteeseenne?

Kannattaako edes yrittää perustaa perhetta tuollaisen ihmisen kanssa? Valitettavan totta on , että alkoholismi pahenee (ja alkoholismin määrite on, että siiitä käytöstä on itselle tai läheiselle selvästi haittaa).

 

[kaisa]

Tuttu tarina. Itselläni samanlaisia kokemuksia. Lopulta jätin miehen ja päivääkään en ole katunut. Tosin alkoholista jäi pysyvät arvet. Itselläni eropäätöstä helpotti se, että sain opiskelupaikan toiselta paikkakunnalta ja huomasin, että elämä voi olla ihan nauttimisen arvoistakin. Nykyinen kumppanini käyttää alkoholia kohtuullisesti, mutta yhä vieläkin huolestun/ärsyynnyn, mikäli hän ottaa ""yhdenkin liikaa""
Tsemppiä sulle!

 

[2 kokenut]

Luovuta ajoissa. Jos kumppanisi ei saa nuppiinsa itse mahtumaan sitä että hänen pitäisi tehdä asialle jotain, hukkaat vain turhaan elämääsi tollasen rentun kanssa. Onneksi teillä ei ole lapsia.Voin sanoa näin alkoholistin lapsena ja alkoholistin ex puolisona että elämäsi tulee olemaan yhtä helvettiä. Voin sanoa kokemuksesta että en halua enää ikinä sitä pahaa oloa ja masennustiloja ja niitä alkoholistilapsen traumoja joita vastaan olen taistellut että pystyn elämään näinkin täysjärkisenä! Olen ihan varma että maailmassa on mies joka osaa kunniottaa itseään,sinua ja yhteiselämäänne ettei tarvi olla huolissaan ja hävetä. Alkoholista eroon pääsy on todella pitkä ja raskas taival!

 

[Tuttujuttu]

Moi,

Tarinasi on kuin suoraan edellisestä suhteestani - miehelläsi on alkoholiongelma ja taudinkuvaan kuuluu, ettei hän itse näe sitä. Alkoholiongelma voi olla niin monennäköinen - esimerkiksi päivittäistä tissuttelua tai sitten viikonloppuina ylettömiä määriä. Saattaa kuulostaa tylyltä, mutta ei sinulla ole muuta vaihtoehtoa kuin lähteä suhteesta. Minä sain mieheni A-klinikalle aikoinani, mutta ei siellä tilannetta pidetty pahana kun hän ei joka päivä juonut. Kirjoitat fiksusti ja olet selvästi miettinyt asiaa, mutta ymmärrän että lopullisen päätöksen teko on vaikeaa. Itse en ole myöskään päivääkään katunut että erosin vastaavanlaisesta miehestä. Enkä uskokaan että sinäkään olet mikään kotihiiri, kiva on käydä baareissa ja ottaa vähän, mutta kaikella on rajansa! Toivon todellakin ettet jää kärvistelemään suhteeseen ja että sinulla on voimia lähteä siinä vaiheessa kun miehesi tajuaa että jätät hänet ja alkaa vakuutella käytöksensä muutosta....

 

[Anneli]

Alkoholismiahan tuo on. Ei ole todellakaan normaalia jäädä ojiin nukkumaan yms. Teini-ikäinen, rajojaan tuntematon viinankäyttäjä voi vielä tehdä tuollaisia mokia, mutta pahalta näyttää, jos aikuinen mies kerta toisensa jälkeen juo vintin täysin pimeäksi. Minuakin hävettäisi, jos olisin sinä. Ja pelottaisi. Ja suututtaisi.

Miehesi on alkoholisti. Tämä on kylmä totuus.

Hän ei itse myönnä ongelmaansa, mikä on paha juttu. Ihmistä ei voi auttaa, ellei hän ymmärrä tarvitsevansa apua.

Sinun täytyy laittaa mies valinnan eteen; Joko sinä tai viina. Kumpaakin ei voi saada. Jos jatkat ymmärtämistä ja jäät ilman ehtoja, et suinkaan tue alkoholistia vaan alkoholismia. Jäämällä mahdollistat hänen juomisensa. Viesti on, että hän voi käyttäytyä niinkuin lystää ilman seurauksia. Jos rakastat häntä, ala aiheuttaa seurauksia.

Harkitse tarkkaan haluatko tehdä hänen kanssaan lapsia. Alkoholismi on sairaus - taipumus siihen periytyy ja vanhemman jo puhjennut ja arkielämää haittaava alkoholismi on erittäin tehokas ympäristövaikutus tuomaan taipumuksen pinnalle. Haluatko katsella, miten miehen ja äitinsä kuvio toistuu miehen ja hänen omien lastensa kohdalla - sinun lastesi kohdalla?


AA:lla on myös alkoholistien läheisten tukiryhmiä, joihin voisit osallistua. Sieltä saat hyvää tietoa ja omakohtaisia kokemuksia alkoholistin kanssa elämisestä ja alkoholistin auttamisesta.

 

[jaana]

alkup, taisit sanoa sen itsekin ""Itse en vierelleni loppuelämäkseni halua tälläistä kakaraa, joka ei osaa käyttäytyä. Aivan varmasti on olemassa miehiä, jotka kunnioittavat kumppaniaan ja käyttäytyvät sen mukaisesti. ""

Eli tiedät mitä haluat ja nykyinen kumppanisi ei ole sitä. Uskalla ottaa vähän vauhtia ja hankkiudu hänestä eroon, muuten hyysäät alkoholistia loppuelämäsi. Tuollainen ei ole normaalia aikuiselle ihmiselle! Teininäkin tuli kertomokista morkkis joka ikiselle joka nukahti jonnekin laatikkoon. Voimia!

 

[Minna]

Suorempaa sitä ei voi sanoa, kuin että tuo alkoholilla puljaaminen ei sitten ainakaan ajan mittaan vähene. Itse olen sen kokenut.
Vaikka olin sokeana rakkaudesta, läheisten vinkkien ja oman järkiin tulon myötä jätin hänet ja löysin ihanan uuden miehen!!!
Kannatan sitä että elät elämääsi ihan itsellesi.Onnea ja vahvaa mieltä sinulle.

 

[Monna]

Moi,

On tietenkin oma valinta mihin elämänsä haluaa käyttää ja kyllä noista tukiryhmistä alkoholistien kanssa eläjille on varmasti hyötyä, mutta kannattaa miettiä, haluaako tällaisen elämäntavan, jossa elää alkoholistin kanssa ja käy tukiryhmissä saadakseen siihen voimia vai jatkaako mieluummin toiseen suuntaan ja hankkii jonkun hieman kehittävämmän harrastuken.

 

[Kokemusta on]

Muista, että yksikään nainen ei pysty alkoholistia raitistamaan. Kaikki lähtee holistista itsestään ja hän voi raitistua ainoastaan itsensä vuoksi.

Itse nuorena ja naivina aikoinaan luulin, että pystyn holistin ""parantamaan"" mutta vasta 5 vuoden jälkeen huomasin, että en pysty ja jätin miehen.

Hän juo edelleen!

 

[yli 20 vuotta yhdessä]

lukiessani kirjoituksesi, minulle tuli oma elämä mieleen. Mieti hyvin tarkkaan sitoutumistasi kyseiseen kaveriin, koska harvemmin he tapojaan muuttavat vaikka ikää tulisikin. Mainitsit miehesi äidin alkoholismista, tiesithän alkoholismin kulkevan geeniperintönä ja kaverisi on jo pahasti sillä polulla. Itse kamppailen samanlaisten asioiden kanssa kuin sinäkin ja asiat eikun huononevat iän mukana. Mieti tarkkaan suhdettanne ja etusi on se ettet ole avioliitossa eikä teillä ole yhteisiä lapsia. Ohjeeni on: irtaudu suhteesta ja rakenna itsellesi uusi elämä ilman holhottavaa kumppania.

 

[saman kokenut]

Olisinpa lukenut taman viestiketjun viime vuonna.. melkein kuin olisin itse kirjoittanut. Seurustelin lahes 3 vuotta lahes kolmeakymmenta lahestyvan miehen kanssa. Han oli kaikin puolin lahes unelmamieheni. Fiksu, komea, hauska, koulutettu jne. Mukavasta peheesta myos (tosin heille kaikille maistui alkoholi liiankin hyvin). Yksi ongelma oli kuitenkin tarpeeksi - alkoholi. Han ei vielakaan myonna ongelmaa, vaikkakin joskus sanoi, etta juo silloin talloin kerralla liikaa. Yleensa viikonloppuisin kunnon kannit ja viikollakin silloin talloin reiluummin & lomiin kuului tietenkin alkoholi melko olennnaisesti. Sain pelata hetkia, kun oli juhlia tai exani tapasi kavereitaan ja tuli sitten jonnekin minua ja ystaviani tapaamaan. Noloja ja noyryyttavia hetkia (myos kahmimisia) muistelen vielakin, 7kk eron jalkeen. Harmittaa vain, etta katselin menoa liian kauan. Oikeasti valittava ja ajatteleva kumppani ei jatkuvasti aiheuta toiselle karsimysta omalla itsekkaalla kaytoksellaan. Monta kertaa sanoin hanelle, etta en tieda, haluanko tallaista roolimallia mahdollisile lapsilleni. Itsekin kylla viihdyn ulkona ja kaytan alkoholia kohtuudella, mutten halua elaman pyorivan sen ymparilla tuoden jatkuvasti esiin ongelmia ja riitoja.

Tsemppia.