Muuttuuko mies?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ninni
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
N

ninni

Vieras
Tapasin itseni ikäisen (33 ) todella kivan tuntuisen ja jopa hyvännäköisen ;) miehen tuossa kesälomalla 1,5 kk sitten ja olemme aloittaneet tutustumisen ja tavanneet joka viikonloppu (asumme eri paikkakunnilla).

Olen ok-työssä käyvä, asiani hyvin huolehtiva nainen ja minulla on vaativan työni lisäksi myöskin ystäviä ja harrastuksia ja hoidan kotini.
Mies kertoi, että on lähinnä avoeronsa jälkeen viimeiset viisi vuotta tehnyt töitä ja bilettänyt kavereidensa kanssa mutta nyt tuntee halua pysähtyä ja jopa rakkauden tunnustuksia tehnyt. Kuitenkin odottaisin puhelinkeskusteluja ja tiivimpää kanssakäymistä mutta mitäs mitä. Hän ei aina vastaa viesteihini tai jos soitan illalla hän ei vastaa tai jos vastaa niin aina on jossain kaupungilla tai soittaa minulle kaupungilta. Epäilen, että hän jatkaa tuota jo työksi käyvää juhlimista ja näin jaksaa kanssani koti-iltoja viikonloppuisin viettää.

Surullisinta tässä lienee se, että keskustelimme mielestäni avoimesti asioista. Hän kertoi taustoistaan ja halusta muuttaa elämänsä rauhalliseen suuntaan ja kerroinkin hänelle, että elämässäni on sijaa ns. normaalille suhteelle mutta biletys ja juopottelu ja rahojen tuhlaaminen ei ole minun juttujani eikä kumppanini juttuja.

Eilen hän soitti illalla varsin myöhään klo 23 aikoihin ja kertoi olevansa kotiinsa matkalla (asuu kaverinsa kanssa) ja sitten hän onkin yöllä puoli neljän aikoihin koittanut minua kiinni. Näkiköhän painajaisia vai mitä kummaa. o)

Mitä ihmettä teen, kun kysyin kerran mahdollisesta alkoholismista hän lähes suuttui ja kielsi moisen ongelman. Kun olemme yhdessä meillä on kivaa, viihdymme yhdessä, keskustelut ovat hyviä ja fyysinen yhteys on hyvä.

Ajattelin, että en ota vast edes yhteyttä vaan katson nyt kun hän soittaa, että mitä kertoo ja annan hänelle vielä ensi viikon aikaa asioitaan tolalleen saattaa. Toisaalta muuttuukohan se miksikään. Enhän minä voi häntä luokseni asumaan ottaa ja köysillä sitoa kiinni ettei juhlisi.

Ihmettelen, että miksi halusi jatkaa kanssani vaikka pelisäännöistä kerroin ja silti salaa tuntuu hommaa jatkavan?

Olen todella ymmälläni. Ottajia varmasti olisi mutta olen hänestä kiinnostunut ja jos hän todella olisi valmis ryhdistäytymään omasta halusta näkisin, että meillä olisi onnistumisen edellytykset mutta nyt ei tunnu kyllä hyvältä. Jos viisi päivää olen hänestä viikossa huolissani ja kahtena olo on hyvä niin sehän on epäsuhde?
 
Lyhyt vastaus: älä todellakaan laske sen varaan että meno muuttuu. niin voi kyllä käydä mutta se on sitten hänestä itsestään kiinni, itse et voi asiaan juuri vaikuttaa muuten kuin kertomalla rehellisesti oman näkökantasi (minkä olet jo tehnytkin) niin että hän ainakin tietää mitä ajattelet. Mutta toistan - älä luota siihen tippaakaan että mitään muuttuisi!
 
Tiedätkö varmasti, että on juhlimassa kaiket yöt? Onko puhe humalaisen puhetta, onko ulkoisia suurkäyttäjän merkkejä (turvotusta yms.)?

Monet miehet eivät yksinkertaisesti osaa olla yksin kotona, tyhjät seinät ahdistaa liikaa. Siksi keksivät jatkuvasti jotain menoa ja ohjelmaa kodin ulkopuolelta. Kumpi sitten parempi, duracell-pupu vai sohvaperuna. Jos siihen menoon aina liittyy alkoholi, olisin vähän huolissani, vaikka voi sitä viinaa vetää siellä sohvallakin.

Toisaalta hän voi toivoa vilpittömästi jotain syytä (sinä) pysytellä ja tulla kotiin, oikeaa kotia.

Älä vielä luovuta mutta älä hirveästi tenttaa ja vannota. Ei sinulla ole oikeutta vaatia toista muuttamaan elämäänsä takiasi, voihan sinunkin elämässäsi ja vaatimuksissasi olla jotain pielessä. Pakon edessä tehdyt muutokset eivät ole yleensä pysyviä. Hänen täytyy itse sitä haluta.
 
Kiitos hyvästä kommentistasi. Minä en tiedä itse muuta elämää kuin pitkät työpäivät, jumppa tai lenkki ja sitten kokkausta yms. kotona ja uutisten jälkeen vähän kirjaa ja nukkumaan. Biletän kyllä mutta harvemmin. En tiedä mitä muut sinkkumiehet tekevät kuin työpaikkani uraohjukset. Kyllä hän tapaa kavereitaan mutta tapailut tapahtuu kyllä usein pubissa.
En ole aikonutkaan häntä neuvoa tai määräillä vaan olen kertonut, että en halua olla huolissani, epätietoisuudessa ja jos meillä on samat haaveet ja päämäärät tulevasta niin haluan häneen tutustua. Hän voi itse päätökset tehdä. Minä olen väärä ihminen sitten jos elämän tarkoitus on hengailu.
 
Ei muutu.

Miksi naiset aina kuvittelevat, että kyllä se mies siitä muuttuu (ja samaan aikaan mies haluaa naisen pysyvän ennallaan)?

Jos mies reagoi alkoholismikysymykseen noin, hänella on jo alkoholiongelma, mutta hän kieltää sen. Näin toimivat kaikki alkoholistit.

Sinuna heittäisin miehen menemään.
 
Jos uudehko miesystäväni kysyisi minulta onko minulla ongelmia alkoholin kanssa suuttuisin ihan varmasti, vaikkei olekaan. Eli olenko sitten alkoholisti? No en. Tässä ollaan vasta muutama kuukausi tunnettu ja tapaamiset keskittyvät viikonloppuihin. Mitä sen miehen sitten pitäisi tehdä illat pitkät kun ollaan erossa? istua kotona ja lueskella vaikka yleensä olisikin kavereittensa kanssa menossa? mielestäni tuon tuntemisen perusteella on vielä vähän aikaista lähteä vaatimaan mieheltä muutoksia käyttäytymiseen. Ja jos viikonloput kuitenkin vietetään kotosalla yhdessä eikä baareissa riekkumassa, niin tuskin alkoholismista on kyse kuitenkaan?
Jos ja kun suhde jatkuu, kehittyy ja syvenee voidaan ehkä olettaa että muutosta tapahtuu. Jos mies ja nainen asuisivat yhdessä tai edes samassa kaupungissa, ei mies välttämättä "bilettäisi" niin paljon. Jospas ap nyt vaan ottaisi ihan rauhallisesti ja katselisi ajan kanssa tuleeko jutusta mitään. Tai sitten hän voisi toki pistää miehen pihalle ja sitten surra yksiksensä huonoa tuuriaan, kun unelmien mies olikin alkoholisti...Jos oli...
No joo, kärjistän kyllä, mutta kun täällä tuntuu tulevan niin ehdottomia tuomioita heti kättelyssä, varsinkin jos kyse on miehistä aj heidän käyttäytymisestään. Pettäjäsikajuoppoja ne on kaikki, muutetaan siis joukolla nunnaluostariin, siskot!
 
Juu, koitan ehkä ensimmäistä kertaa elämässäni olla avoin ja antaa mahdollkisuuden. Aikaisemmin minulla oli valmis vaatimuslista lähes käsikirjoituksineen valmiina kunnes huomasin, että enhän minä itsekään hitto vieköön kovin täydellinen ihminen ole.;) Keskustelimme eilen puhelimessa ja tapaamme tänään ja vietämme pitkän viikonlopun yhdessä. Kertoi ikävöivänsä ja kovin kärsivänsä kun näämme vain viikonloppuisin. Hän on kyllä aktiivinen seuramies ja tuntuu paljon kavereita olevan (ihan hyvä vain) ja totta tuokin, että miksi minä koti-ihminen toista pakotan kotona nyhjäämään kun sitä itse toki mieluusti teen. Ihanaa, että hän ymmärtää mm. työni luonteen, että olen paljon reissussa, öitä pois, ei tutki ja kysele tyhmiä (niin kuin jotkut aikaisemmat mustasukkaisuuksissaan) vaan ottaa asian ihan normaalisti kuten kuuluukin.
On vain niin jännää, että kun ihmistyyppi poikkeaa siitä totutusta niin ei kaiken maailman peikkoja taivaalle kertyy. Mm. jos tapaa pubissa biljardin merkeissä kavereita niin se on minulle viite alkoholismista. No, tuon kyllä tulee näkemään, että onko se sitä ja jos on niin harmi. Olen tavannut työlleen ja jopa mammonalle omistautuneita kunnollisia kilttejä mutta niin hiton tylsiä miehiä joten tässä sitten on nämä omat puolensa kun kohtaa "duracelin". ;) Eihän tässä mitään kiirettä ja juuri ajattelin, että haluako nyt tehdä äkkinäisiä päätöksiä ja lopettaa ja sitten surra ja miettiä, että josko olisikin onnistunut.. Muistelen aikaa jolloin eräs mies jonka kanssa seurustelin vuosia joutui minua muutaman viikonlopun ihan kirjaimellisesti pidättelemään sohvalla, että älä lähde bilettämään. Se oli kuin kumma kuume johon oli tottunut ja oli niin hiton vaikeaa vaikkakin rakastamansa ihmisen kanssa kotona viettää. Siitä se homma rauhoittui ja opin elämään ns. "normaalimpaa" elämää kun tahdoin. ;)
 
Jaa a. Voit tietenkin käyttää näitä "lapsellisia" keinojakin. Eli keksi jotain miestäkin kiinnostavaa tekemistä. Eli risteilyä, kylpylöitä, mökkeilyä jne. Ja sen vastapainoksi sitten "koti-iltoja". Eli perustele vaikka sillä että "säästätte" rahanne ja teette sitten jotain erikoisempaa. Eli kaksi vk:loppua kuukaudesta teette jotain ja kaksi olette kotona. Ennemminkin kuin, että mies on viihtellä joka vk:loppu.

Loppu on ihan miehestä kiinni.

Mietin vain, että mahtaneeko bilehile välttämättä muuttaa tapojaan. Aika vaikeaa se on. Riippuu toki myös kuinka kiinnostunut mies on. Tolkuttoman rakastuneena mies varmasti viettää mieluusti "koti-illan" kanssasi viiniä juoden, keskustellen, ja SEKSIN merkeissä. Kuin kavereiden kanssa kaljalla ja biljardia peleillen.
 
Jos mies käy kavereiden kanssa pelaamassa biljardia, en siitä nyt oikopäätä vetäisi johtopäätöstä alkoholismista. Ehkä se vaan on se paikka missä tapaavat.

Monet miehet eivät viihdy yksikseen kotona. Jos ei ole lukutoukka eikä kokkailija, mitä siellä, ainakaan kerrostalossa, sitten on tekemistä?
Katsella telkkaria, maata sohvalla, liimailla postimerkkejä?
Itse kyllä tykkään enemmän sosiaalisesta ja menevämmästä miehestä kuin ihan hissukasta.

Ja kun näillä menevilläkin on tapana rauhoittua, kun saavat siihen kyllin hyvän syyn.
 
Kyllä mies voi muuttua nimimerkillä olen muuttunut :) Siis hyväähän kannattee odotella ja mikä parisuhteessa on kanssa tärkeää? Pitää osata tehdä kompromissejä ja olla soputuvainen, toki edellyttää että molemmat antaa jossain asioissa periksi toiselle. Siitähän tässä on paljolti kyse mm.

Maalaisjärkeä meidän ja teidän kanssa pitää käyttää, olen ja yritän olla toisen suhteen ns. kauaskatsoinen, jossa mietin, tutkailen ja tarkastelen toista. Kyllä sen huomaa hetken päästä, että nyt ei ole mitään tehtävissä :)
 
Ei muutu.
Tai siis muuttuu omien kokemustensa, kovien kokemustensa kautta.
Sanotaankin että jos mies jätetään suhteesta jossa hän rakastaa, hän oppii tai kaatuu.
Toinen suhde on jo huomattavasti parempi, näin sanotaan.
Miehen pitää saada riittävästi "turpaan" että oppii. Muutenhan hän luulle että koko homma pyörii hänen napansa ympärillä.
 

Yhteistyössä