Liian kiltti lapsi?

[Klonkku]

Molen pähkäillyt, että voiko lapsi olla liian kiltti.

Meidän tyytö kun antaa melkein kaikessa periksi pikkuveljelleen. Esim. meidän lähikaupassa on vain yhdet pienet ostoskärryt ja muksut aina kilpailee siitä, kumpi ehtii saada ne. Viimeksi tyttö taas voitti, mutta luovutti kärryt pikkuveljelle oma-aloitteisesti kun veli itki ja pyysi. Otin pojalta kärryt pois ja sanoin että kyllä likankin pitää niitä saada välillä lykkiä. Mutta likkapas antoi ne heti takas veljelleen ja sanoi "etkö mamma huomaa että sillä on paha mieli?".

Tyttö antaa aina periksi tällaisissa asioissa, ainakin veljelleen. Eikä auta vaikka minä yrittäisin pitää tytön puolia. En sitten tiedä, kuinka toimii tarhassa kavereiden kanssa... Jotenkin vaan pelkään että tyttö ei välttämättä osaa tarpeeksi pitää puoliaan kun haluaa olla kaikille niin kiltti...

 

[Klonkku]

Kertokaas nyt, onko tyty teidän mielestä liian kiltti? Kaipaisko se vähän "potkua persuksille" miten ite toimisitte?

 

[mia]

En tiedä kiltteydestä, mutta ainakin tyttäresi vaikuttaa ihanan empaattiselta ja toiset huomioon ottavalta. Harvinaista!

 

[Darwinin leski]

Mun mielestä on liian kiltti. Jos jatkuu samaan malliin, niin hänestä tulee aikuisena ehkä kiltin tytön syndroomasta kärsivä nainen, joka kuluttaa itsensä ihan täysin loppuun kiltteytensä takia :/ Mitä jos koittaisit jutella hälle niin, että jos pikkuveli AINA saa haluamansa noissa jutuissa, niin myöhemmin sillä tulee olemaan tosi paha mieli...

 

[vieras]

On liian kiltti. Minä olin lapsena samanlainen. Oikea pikkuaikunen, aina huomioimassa muita ja toimimassa sisarusparvessa rauhanneuvotelijana. Olen nyt aikuisena aisaa käynyt terapiassa läpi. Otin liiaksi vanhemmille kuulunutta vastuuta. Olisi ollut vanhempien tehtävä huolehtia tasaveroisudesta ym.

 

[joskus]

Meillä on pojassa samaa vikaa. Minäkin pelkään, että joutuu hyväksikäytetyksi ja kiusatuksi.

Noissa ostoskärrytilanteissa tekisin tylysti niin, että kumpikaan ei kärryä saisi. Vaikka sitten molemmille tulisi paha mieli, mutta ei tässä mitään curlingvanhempia olla.

 

[vieras]

mun 5v. poika on todella herkkä ja empaattinen. Aina mielessä, että jos toiselle tulee paha mieli. Yks ilta se pisti ihan itkuksi, kun se kyseli, että miksi kummitäti asuu yksin ja että hän voisi mennä sinne yöksi, niin kummitätin ei tarvitse olla yksin.

Pikkusisko on räväkämpää laatua ja kun se komentaa, niin pojalla tulee joskus ihan itku, kun ei uskalla sanoa vastaan.

Mutta kyllä se on alkanu pikkuhiljaa pitämään puoliaan pikkusta vastaan. Sisko on 3,5v.

 

[Klonkku]

Tuo meidän neiti on vasta 4 vuotas, joten saattaapi vielä muuttuakin ajan myötä. Omaa ihan kiitettävästi temperamenttiakin - aina välillä. Usein ollaan juteltu, ettei sille pikkuveljelle tarvitsisi aina antaa mitä se haluaa, mutta likka silti jatkaa samalla tavalla. Pitäisi varmaan alkaa tehdä niin, ettei kumpikaan saa esimerkiksi niitä kärryjä ja sillä tavalla pitää enemmän tytön puolia...

 

[Nuunamiäni]

Mun mielestä on liian kiltti. Jos jatkuu samaan malliin, niin hänestä tulee aikuisena ehkä kiltin tytön syndroomasta kärsivä nainen, joka kuluttaa itsensä ihan täysin loppuun kiltteytensä takia :/ Mitä jos koittaisit jutella hälle niin, että jos pikkuveli AINA saa haluamansa noissa jutuissa, niin myöhemmin sillä tulee olemaan tosi paha mieli...

Juu mulla tällaisia kokemuksia henk.koht. Olin pienenä kuin ap:n lapsi ja nytkin olen liian kiltti. Helposti ihmiset jyrää yli :'( Olen kovasti yrittänyt muuttaa itseäni.

 

[Klonkku]

Juu mulla tällaisia kokemuksia henk.koht. Olin pienenä kuin ap:n lapsi ja nytkin olen liian kiltti. Helposti ihmiset jyrää yli :'( Olen kovasti yrittänyt muuttaa itseäni.

Mua taas on luonnehdittu "katujyräksi" niin en oikeen osaa asettua ton tytön osaan :ashamed:

 

[Klonkku]

Oisko paikalla muiden liian kilttien lasten vanhempia :wave:

Mites te toimitte "kiltteys kohtauksien" kanssa?