Liian kiltti lapsi!

[Neuvoton]

5-vuotiaani ei osaa lainkaan pitää puoliaan kavereiden kanssa, ei ole koskaan osannut. Antaa toisten käskyttää, antaa ottaa lelut kädestä jne. Ymmärrän, että kyse on paljolti luonteesta, koska kyseessä tosi kiltti ja hyvätapainen lapsi, vaan mikään puhe ei auta ja toisten kanssa leikkiminen alkaa useimmiten jo tuottaa enemmänkin pahaa mieltä. Asiasta on puhuttu ja keskusteltu vuosia ja kaikkemme tehty, vaan mikään ei tunnu auttavan. Neuvoja siis, miten toimia?

 

[.]

5-vuotiaani ei osaa lainkaan pitää puoliaan kavereiden kanssa, ei ole koskaan osannut. Antaa toisten käskyttää, antaa ottaa lelut kädestä jne. Ymmärrän, että kyse on paljolti luonteesta, koska kyseessä tosi kiltti ja hyvätapainen lapsi, vaan mikään puhe ei auta ja toisten kanssa leikkiminen alkaa useimmiten jo tuottaa enemmänkin pahaa mieltä. Asiasta on puhuttu ja keskusteltu vuosia ja kaikkemme tehty, vaan mikään ei tunnu auttavan. Neuvoja siis, miten toimia?

Aika koulii. Ikävä kyllä. Meillä myös yksi aivan liian kiltti poika. Yksi, nyt murkku jo oli myös pienenä tuollainen menne tullen jyrättävä "enkeli", mutta koulussa joutui sitten niin kiusatuksi ja rökitetyksi, että jotenkin kovetti itseään ja oppi pitämään puoliaan. No, tämä nyt ei tainnut auttaa Joka tapauksessa ovat harvinaisen ihania lapsia

 

[ria]

onko teillä muita lapsia? ei ilmeisesti?
Anna lapselle enemmän päätäntä valtaa kotona, niin hän oppii päättäväisemmäksi.

Meillä oli esikoisen kanssa sama ongelma 2-3vuotiaaksi, koska hän oli muutenkin peruskiltti, rauhallinen ja halusi miellyttää toisia. Hiukan ujokin. Mulle muut aikuiset sanoi että älä liikaa nujerra lastasi kun käskytin häntä kotona enkä antanut oikein tarpeeksi päätäntävaltaa asioissa. Sitten kun mulle sanottiin siitä niin itsekin huomasin oman käytökseni ja annoin pojalle enemmän vapautta. Eli kun mulla oli niin kilttilapsi niin huomaamattani käytin sitä tottelevaisuutta hyväkseni. Ja vaadin aika paljon pikkuiselta. Odotin ja vaadin liian usein hänen käyttäytyvän kuin aikuinen. Moni villi viikari ei olisi totellut minua niin pikkutarkasti, mutta meidän liian kiltti tapaus totteli. Liikaa.

 

[Ap]

onko teillä muita lapsia? ei ilmeisesti?
Anna lapselle enemmän päätäntä valtaa kotona, niin hän oppii päättäväisemmäksi.

Meillä oli esikoisen kanssa sama ongelma 2-3vuotiaaksi, koska hän oli muutenkin peruskiltti, rauhallinen ja halusi miellyttää toisia. Hiukan ujokin. Mulle muut aikuiset sanoi että älä liikaa nujerra lastasi kun käskytin häntä kotona enkä antanut oikein tarpeeksi päätäntävaltaa asioissa. Sitten kun mulle sanottiin siitä niin itsekin huomasin oman käytökseni ja annoin pojalle enemmän vapautta. Eli kun mulla oli niin kilttilapsi niin huomaamattani käytin sitä tottelevaisuutta hyväkseni. Ja vaadin aika paljon pikkuiselta. Odotin ja vaadin liian usein hänen käyttäytyvän kuin aikuinen. Moni villi viikari ei olisi totellut minua niin pikkutarkasti, mutta meidän liian kiltti tapaus totteli. Liikaa.

2 lasta on (toinen vielä vauva) ja kieltämättä aikamoisessa kurissa olen 5-vuotiaan vanhemman lapseni pitänyt, ehkä juuri siksi että toinen on niin kiltti ja uskoo useimmiten sanomiset kerrasta kuuliaisesti. Itse kyllä tiedostan oman osuuteni ja olen yrittänyt olla lempeämpi ja antaa lapselle enemmän valtaa asioissa, vaan kaitpa sitten vaan olisi keskityttävä enemmän omaan kasvatustyyliin -ja antaa elämän opettaa! Silti jotenkin surettaa, kun tietää omasta kokemuksesta kuinka liian kiltille tuolla maailmalla usein käy, eli helposti jää toisten jalkoihin.

 

[.]

onko teillä muita lapsia? ei ilmeisesti?
Anna lapselle enemmän päätäntä valtaa kotona, niin hän oppii päättäväisemmäksi.

Meillä oli esikoisen kanssa sama ongelma 2-3vuotiaaksi, koska hän oli muutenkin peruskiltti, rauhallinen ja halusi miellyttää toisia. Hiukan ujokin. Mulle muut aikuiset sanoi että älä liikaa nujerra lastasi kun käskytin häntä kotona enkä antanut oikein tarpeeksi päätäntävaltaa asioissa. Sitten kun mulle sanottiin siitä niin itsekin huomasin oman käytökseni ja annoin pojalle enemmän vapautta. Eli kun mulla oli niin kilttilapsi niin huomaamattani käytin sitä tottelevaisuutta hyväkseni. Ja vaadin aika paljon pikkuiselta. Odotin ja vaadin liian usein hänen käyttäytyvän kuin aikuinen. Moni villi viikari ei olisi totellut minua niin pikkutarkasti, mutta meidän liian kiltti tapaus totteli. Liikaa.

Hyvä neuvo Olen muuten itsekin huomannut saman. Olen turhan jyräävää tyyppiä herkkien lasten äidiksi :/

 

[ria]

hienoa, teillä on myös vauva. Reilun vuoden kuluttua teidän kuopus alkaa viedä leluja esikoiselta kädestä 5min välein. Se myös rikkoo esikoisen legolinnat, majat ja muut hienot leikit. Ja yleensä kuopus on aina kiinnostunut juuri niistä leluista, jotka on ison sisaruksen kädessä. Eli esikoinen joutuu pitämään puoliaan päivästä toiseen koko hereillä oloaikansa. Se siis oppii pian siihen ettei se enää jää alakynteen. Kouluikäisenä 7vuotiaana sillä ei ole enää tuota kilteysongelmaa, mä veikkaan.
Meillekin syntyi pikkuveli ja isompi joutui pitämään puoliaan. Aluksi alkoi aika fyysisesti pitämään puoliaan mutta kun perus kiltti oli, niin helposti oppi tekemään sen sanallisesti, kun ohjasin siihen suuntaan. Eli pikkuveli alkoi viemään kaikki tavarat jo alle 1vuotiaana, heti kun alkoi kävellä. Ja veihän pikkuveli äidin ja isän ajan ja huomion. eli on se teidänkin lapsi joutunut jo kilpailemaan ainakin äidin huomiosta.

 

[Kowalski]

Meillä oli sama ongelma (?) pojan kanssa keväällä. Päiväkodista sanoivat, että poika on liian kiltti: lelupäivänä antaa toisten pölliä lelunsa, eikä puolusta itseään tarpeeksi.

Uskon, että se johtui kahdesta asiasta. Ensinnäkin siitä, että poika oli ryhmän vanhin ja ehdottomasti suurikokoisin (on ikäisekseen pitkä, 3½ v ja 110 cm), ja tietää ettei pienempiä saa kiusata, joten ei viitsinyt/uskaltanut käyttää fyysistä ylivoimaansa pikkunaperoita kohtaan. Sekä siitä, että olen aina sanonut että muidenkin pitää antaa lainata leluja :snotty:

Otettiin sitten sellainen linja, että selitin pojalle moneen kertaan ettei hänen ole pakko antaa leluaan toiselle. Hän saa leikkiä omalla lelullaan ihan itse, jos ja kun haluaa, ja lainata täytyy vaan jos saa toiselta lapselta lelun vaihturiksi. Se ilmeisesti toimi, vai mistä lie muutos johtui, mutta loppukeväästä poika uskalsi jo hienosti räyhätä pienemmilleen kun nämä tulivat repimään lelua kädestä

Samanikäisten lasten kanssa ei tätä ongelmaa ollut.

Ja minäkin olen liian jyräävää tyyppiä. Lisäksi olen ehkä liiankin tehokkaasti rynnännyt kiltin kuopukseni avuksi selvittämään kiistoja (osittain siksi, että hän oppi puhumaan kovin myöhään, joten hänellä ei ollut omia keinoja selvittää riitoja).

 

[Ap]

hienoa, teillä on myös vauva. Reilun vuoden kuluttua teidän kuopus alkaa viedä leluja esikoiselta kädestä 5min välein. Se myös rikkoo esikoisen legolinnat, majat ja muut hienot leikit. Ja yleensä kuopus on aina kiinnostunut juuri niistä leluista, jotka on ison sisaruksen kädessä. Eli esikoinen joutuu pitämään puoliaan päivästä toiseen koko hereillä oloaikansa. Se siis oppii pian siihen ettei se enää jää alakynteen. Kouluikäisenä 7vuotiaana sillä ei ole enää tuota kilteysongelmaa, mä veikkaan.
Meillekin syntyi pikkuveli ja isompi joutui pitämään puoliaan. Aluksi alkoi aika fyysisesti pitämään puoliaan mutta kun perus kiltti oli, niin helposti oppi tekemään sen sanallisesti, kun ohjasin siihen suuntaan. Eli pikkuveli alkoi viemään kaikki tavarat jo alle 1vuotiaana, heti kun alkoi kävellä. Ja veihän pikkuveli äidin ja isän ajan ja huomion. eli on se teidänkin lapsi joutunut jo kilpailemaan ainakin äidin huomiosta.

Kiitos lohduttavista sanoista; tätä kaavaa olen itsekin mielessäni pyöritellyt ja toivottavasti oppi tulisi juuri tuota kautta! Ja koska tuo isompi lapsi sai olla hyvän aikaa ainokainen, olen ihmetellyt sitäkin, ettei ole protestoinut lainkaan vauvan tuloa, vaan hoitaa pientä ja auttaa minua kiltisti, usein pyytämättäkin (tyttö siis kyseessä ja taitaa olla jotain luontaista hoivaviettiäkin). Vaan ajan kuluessa saa varmaan tuliluontoisemmanoloisesta pikkusisaruksesta oivan opettajan puoliensa pitämisessä!

 

[Liila]

Meillä 4 v isosisko ja 2 v pikkuveli kinastelevat raivoisasti keskenään, mutta muiden lasten seurassa tyttö on täysin avuton, eikä pidä puoliaan yhtään, vaikka olen sanonut, että toimi samalla tavalla kuin pikkuveljenkin kanssa. Ei auta.

Nyt tyttö on aloittamassa päiväkodin ja minua hirvittää jo valmiiksi, joutuuko tyttö kiusatuksi ja toisten lyttäämäksi, kun on liian herkkä. Alkaa vain itkeä, jos joku vie häneltä lelun.

 

[Ap]

Jotenkin kuitenkin uskoisin ja toivoisin, että lapsi alkaa pitämään puoliaan ajan kanssa, kunhan huomaa kuinka sorretuksi tulee antaessaan toisten määrätä kaikesta. Toiset vain ovat kiltimpiä luonteeltaan. Ja onhan se kuitenkin äidille sydäntäraastavaa katsella kuinka oma lapsi jää toisten jalkoihin aina ja kaiken aikaa, sen voi vain todeta. Mutta optimistina täytyy vaan uskoa, että omalla käyttäytymisellä ja elämä opettaa-asenteella sitä mennään, vaikka kuinka kirpaisisikin matkalla!

 

[ria]

Meillä 4 v isosisko ja 2 v pikkuveli kinastelevat raivoisasti keskenään, mutta muiden lasten seurassa tyttö on täysin avuton, eikä pidä puoliaan yhtään, vaikka olen sanonut, että toimi samalla tavalla kuin pikkuveljenkin kanssa. Ei auta.

Nyt tyttö on aloittamassa päiväkodin ja minua hirvittää jo valmiiksi, joutuuko tyttö kiusatuksi ja toisten lyttäämäksi, kun on liian herkkä. Alkaa vain itkeä, jos joku vie häneltä lelun.

kyllä varmaan aluksi ekat 1-2pv tyttö joutuu helposti alakynteen. Mutta sitten muut lapset tulevat hänelle yhtä tutuiksi kuin pikkuvelikin ja tyttösi uskaltaa pistää tutuille tyypeille vastaan. Onhan moni ihminen aikuisenakin vieraile ihmisille vieraskorea mutta tutummille uskaltaa sanoa vastaan.

 

[meillä samaa ongelmaa]

Meillä kans esikoinen perusluonteeltaan ujohko, antaa herkästi periksi ja joskus tosiaan tuntuu että jää toisten jalkoihin. Pikkusisko räväkämpi ja osaa käyttää sitä kyllä hyväkseen. Tosi pahalta joskus tuntuu kun kuuntelee tyttöjen leikkiä ja vanhempi kysyy pienemmältä saako leikkiä tällä tai tällä lelulla tai kun toinen selvästi pomottaa. Esikoinen antaa myös helposti pienemmälle periksi, jos toinen esim alkaa kauhean huudon esikoinen antaa periksi tyliin "saat ottaa, tai leikitään vaan sitä mitä haluat". Olen yrittänyt sanoa vanhemmalle ettei tarvitse joka asiaa antaa periksi ja olen myös puuttunut pienemmän touhuihin rankalla kädellä mutta kun toivoisin että vanhempi itsekkin alkaisi pitää puoliaan. Nyt meillä on käynyt leikkimässä molempien hoitokaveri ja joskus selvästi vanhempi aloittaa itkun herkästi kun ei osaa pitää puoliaan esim kun päätetään mitä leikitään. Ts häntä itseäänkin harmittaa kun toiset pomottaa. Toisaalta ei voi ehkä puhua liiallisesta kiltteydestäkään koska kyllä hänessä tempperamenttiäkin löytyy, siis uskaltaa kyllä kiukutellakin.