K
kummissaan
Vieras
Päiväkodissa ollaan huolissaan, koska 5 v poika on LIIAN KILTTI. Ei saa raivareita, ei kiukuttele, ei hannaa vastaan, ei huuda, ei kiusaa, tms. jne.
Tekee kuten käsketään. Menee minne pitääkin.
Ei riehaannu, ei intoudu, ei kuulemma edes naura.
Lapsi on ujo ja arka - vieraille. Menee tosi kauan, että luottaa, suostuu puhumaan, olemaan sitä mitä on muille ihmisille. Menee tosi kauan, että saa kavereita ja muuta, ja näin ei vain aikuisia kohtaan vaan myös muita lapsia kohtaan.
Ei oikein osaa pitää puoliaan, tämä vaatii opettelua. Ei ymmärrä eikä tiedä, miten vastasta, jos toinen lapsi on ilkeä tai aggressiivinen.
Juuri siksi hän onkin päiväkodissa, ja tässä päiväkodissa on ollut yhden kuukauden, siis 1 KK.
Ja hoitaja on huolissaan, kun lapsi ei kiukuttele eikä naura.
Sen ymmärrän, ettei intä vastaan VIELÄ eikä varmaan koskaan hoitopaikassa. On sen tyyppinen lapsi. Se, ettei naura ääneen, sitä en tiedä, mutta kyllä hän kotona tekee tämän kaiken. On oma mielipide, puhuu taukoamatta, kiukuttelee oikein kiitettävästi, nauraa ja on iloinen eli kaikki tunteet on ja ne näkyy ja niiden on lupa näkyä.
Hän on aina ollut järjestyksen ihminen, kaikki tavarat ja lelut on paikallaan ja järjestyksessä, on hyvin tarkka tavaroistaan, huolellinen, hyvä keskittymiskyky, tekee mielellään pikkutarkkaakin hommaa, mutta "laittaa hanskat tiskiin" tosi herkästi, eli vaatii valtavasti kannustamista ja kehuja.
Tämä, että leikki on ns. siistiä eikä mitään sähläämistä, on myös huolen aihe?
Millainen lapsi on oikeanlainen?
Semmonenko, joka karjuu päiväkodin lattialla ja vastustaa kaikkea, jo ensimmäisellä hoitoviikolla? Silloinko kotona on kaikki hyvin?
Ihmettelen, kun aikoinaan sain moitteita yhdestä lapsistani, joka on hyvin temperamenttinen ja vahvatahtoinen, itsepäinen, mutta ns. kiltti, eli ei kiusannut muita tms, mutta vauhtia piisasi.
Tämä lapsi taas - on tosi kiltti. ns. helppo. Asiat hoituu neuvottelemalla. Ja nyt sekin on väärin?!?!?!
Tekee kuten käsketään. Menee minne pitääkin.
Ei riehaannu, ei intoudu, ei kuulemma edes naura.
Lapsi on ujo ja arka - vieraille. Menee tosi kauan, että luottaa, suostuu puhumaan, olemaan sitä mitä on muille ihmisille. Menee tosi kauan, että saa kavereita ja muuta, ja näin ei vain aikuisia kohtaan vaan myös muita lapsia kohtaan.
Ei oikein osaa pitää puoliaan, tämä vaatii opettelua. Ei ymmärrä eikä tiedä, miten vastasta, jos toinen lapsi on ilkeä tai aggressiivinen.
Juuri siksi hän onkin päiväkodissa, ja tässä päiväkodissa on ollut yhden kuukauden, siis 1 KK.
Ja hoitaja on huolissaan, kun lapsi ei kiukuttele eikä naura.
Sen ymmärrän, ettei intä vastaan VIELÄ eikä varmaan koskaan hoitopaikassa. On sen tyyppinen lapsi. Se, ettei naura ääneen, sitä en tiedä, mutta kyllä hän kotona tekee tämän kaiken. On oma mielipide, puhuu taukoamatta, kiukuttelee oikein kiitettävästi, nauraa ja on iloinen eli kaikki tunteet on ja ne näkyy ja niiden on lupa näkyä.
Hän on aina ollut järjestyksen ihminen, kaikki tavarat ja lelut on paikallaan ja järjestyksessä, on hyvin tarkka tavaroistaan, huolellinen, hyvä keskittymiskyky, tekee mielellään pikkutarkkaakin hommaa, mutta "laittaa hanskat tiskiin" tosi herkästi, eli vaatii valtavasti kannustamista ja kehuja.
Tämä, että leikki on ns. siistiä eikä mitään sähläämistä, on myös huolen aihe?
Millainen lapsi on oikeanlainen?
Semmonenko, joka karjuu päiväkodin lattialla ja vastustaa kaikkea, jo ensimmäisellä hoitoviikolla? Silloinko kotona on kaikki hyvin?
Ihmettelen, kun aikoinaan sain moitteita yhdestä lapsistani, joka on hyvin temperamenttinen ja vahvatahtoinen, itsepäinen, mutta ns. kiltti, eli ei kiusannut muita tms, mutta vauhtia piisasi.
Tämä lapsi taas - on tosi kiltti. ns. helppo. Asiat hoituu neuvottelemalla. Ja nyt sekin on väärin?!?!?!