Liian kiltti lapsi?

[kummissaan]

Päiväkodissa ollaan huolissaan, koska 5 v poika on LIIAN KILTTI. Ei saa raivareita, ei kiukuttele, ei hannaa vastaan, ei huuda, ei kiusaa, tms. jne.

Tekee kuten käsketään. Menee minne pitääkin.

Ei riehaannu, ei intoudu, ei kuulemma edes naura.

Lapsi on ujo ja arka - vieraille. Menee tosi kauan, että luottaa, suostuu puhumaan, olemaan sitä mitä on muille ihmisille. Menee tosi kauan, että saa kavereita ja muuta, ja näin ei vain aikuisia kohtaan vaan myös muita lapsia kohtaan.
Ei oikein osaa pitää puoliaan, tämä vaatii opettelua. Ei ymmärrä eikä tiedä, miten vastasta, jos toinen lapsi on ilkeä tai aggressiivinen.

Juuri siksi hän onkin päiväkodissa, ja tässä päiväkodissa on ollut yhden kuukauden, siis 1 KK.

Ja hoitaja on huolissaan, kun lapsi ei kiukuttele eikä naura.

Sen ymmärrän, ettei intä vastaan VIELÄ eikä varmaan koskaan hoitopaikassa. On sen tyyppinen lapsi. Se, ettei naura ääneen, sitä en tiedä, mutta kyllä hän kotona tekee tämän kaiken. On oma mielipide, puhuu taukoamatta, kiukuttelee oikein kiitettävästi, nauraa ja on iloinen eli kaikki tunteet on ja ne näkyy ja niiden on lupa näkyä.

Hän on aina ollut järjestyksen ihminen, kaikki tavarat ja lelut on paikallaan ja järjestyksessä, on hyvin tarkka tavaroistaan, huolellinen, hyvä keskittymiskyky, tekee mielellään pikkutarkkaakin hommaa, mutta "laittaa hanskat tiskiin" tosi herkästi, eli vaatii valtavasti kannustamista ja kehuja.

Tämä, että leikki on ns. siistiä eikä mitään sähläämistä, on myös huolen aihe?

Millainen lapsi on oikeanlainen?
Semmonenko, joka karjuu päiväkodin lattialla ja vastustaa kaikkea, jo ensimmäisellä hoitoviikolla? Silloinko kotona on kaikki hyvin?

Ihmettelen, kun aikoinaan sain moitteita yhdestä lapsistani, joka on hyvin temperamenttinen ja vahvatahtoinen, itsepäinen, mutta ns. kiltti, eli ei kiusannut muita tms, mutta vauhtia piisasi.

Tämä lapsi taas - on tosi kiltti. ns. helppo. Asiat hoituu neuvottelemalla. Ja nyt sekin on väärin?!?!?!

 

[mamma-73]

On olemassa myös se keskitie....olisihan se hyvä, jos lapsi osaisi pitää puoliaan ja näyttää tunteitaan. Tosin ollut vasta niin vähän hoidossa, ettei varmaan vielä luota muihin, mutta yleensä lapsi kuin lapsi jossain vaiheessa tekee ns.omia juttuja eli temppuilee, ottaa kädestä, väittää vastaan yms., mikä on ihan normaalia ja silloin kun lapsi alkaa tehdä em.asioita niin lapsi luottaa hoitajiin ja heidän kykyyn opastaa lasta oikeaan käytökseen.

 

[vieras]

Meidän 2½v on just tollanen myös. Tosin vielä kotihoidossa, mutta esin mummilassa ja muualla "ihmisten ilmoilla" kiltti kuin enkeli ja hiljainen, ei sählää, karkaile, huuda tai kiukuttele. Saa nähdä miten hoitoon sopeutuu, menee pikkuveljen kanssa samaan aikaan lähempänä 5v.

 

[Hei]

Meillä aivan samanlainen poika?
Missä asutte, pojista tulis varmasti ystäviä!

 

[Kowalski]

Mua huolestuttaisi, jos lapsi ei ilmaise mitään tunteita: ei iloa (ei naura), ei suuttumista (ei vastustele mitään), jne. Siksi ymmärrän hoitajan huolestumisen: ei hän voi tietää, että teidän lapsenne näyttää kyllä kotona tunteensa, nauraa, kiukuttelee, jne.

Uskon, että kyseessä on vielä silkka vieraskoreus: lapsi on ollut päiväkodissa vasta vähän aikaa, eikä ole vielä ehkä mielestään tutustunut tarpeeksi hoitajiin ja muihin lapsiin. Kun totuttautumisvaihe on ohi, niin uskon että poika tulee "avautumaan" enemmän päiväkodissa, nauramaan ja ehkä hieman kiukuttelemaankin

En usko, että päiväkoti on sitä mieltä että lapsesi on vääränlainen tai että hänessä olisi jokin vika. He vaan ovat havainneet ettei lapsi naura tai kiistele ja tekee kaiken kuten käsketäänkin, ja sikäli mikäli minä viisivuotiaita lapsia yhtään tunnen, niin tuollainen on harvinaista, 5-vuotiaathan vastustaa kaikkea ihan vaan periaatteesta . Siksi he mainitsivat asiasta sinulle. Eivät arvostellaakseen. Näin minä luulen.

 

[venni]

Minä ymmärrän hoitajan huolen lähinnä niiin, että jos lapsi on noin "kiltti", hän ehkä jännittää hoitopaikkaa eikä luota siihen, että hänen vastarinnalleen olisi siellä tilaa.

 

[Meri-Kaisla]

Lapsesi on ollut päiväkodissa vasta tosi lyhyen ajan. Tottakai hän vielä hakee paikkaansa ryhmässä ja jännittää. Se on tietenkin sääli jos näyttää siltä, että lapsella on pahaolo ja hän on liian kiltti. Toisaalta jos hän kotona on ns. normaali lapsi niin en usko, että tuossa on mitään hätää. Anna ajan kulua. Jos asia kovasti vaivaa osaavat esim. perheneuvoloissa auttaa tai ehkä mahdollinen kiertävä erityislastentarhanopettava osaa arvioida tilannetta. Nykyisin helpolla lapsien luonne-erot unohtuu, kun noita diagnooseja on enemmän alettu miettiä. Se on toki toisaalta hyväkin, jotta apua saadaan ajoissa, toisaalta taas meistä jokaisella on omat erityispiirteemme. Älä turhia murehdi, mutta on toki tärkeää että lapsella on päiväkodissa hyvä ja turvallinen olo.

 

[kummissaan]

Meillä aivan samanlainen poika?
Missä asutte, pojista tulis varmasti ystäviä!

Mistäpä tietää vaikka poikamme ovatkin jo..

Asumme eteläisessä suomessa pienellä paikkakunnalla lähellä kaikkea isoa,... missä päin itse asut..??

 

[Sariel]

Itse olin pojan hoitokokouksessa tällä viikolla päiväkodissa ja siellä kans oli huolenaiheena tuo kiltteys ja ettei tappele tai saa raivareita. Sanoivat kyllä, että ihan tasapainoinen poika, mutta epäilivät osaako vaatia mitään. Kotona kyllä ilmaisee mielipiteensä ja kiukutteleekin, mutta olen kyllä huomannut, että ihmeen kiltti ja helppo lapsi. Munkin poika on kauhean siisti ja siivoaa lelunsa, paita pitää vaihtaa jos likainen yms...

 

[kummissaan]

Hei, kiitos kommenteista.

Lapsi on juuri siksi "taisteltu" päiväkotiin, sosialisoitumaan, yksinkertaisesti. Jotta hän saisi kavereita ..

Olen itse kotona pienemmän kanssa ja tietyllä tavalla poden huonoa omaatuntoa kun tykkäisin että lapsi olisi enemmän kotona, emme esim. ennätä askarrella ja tehdä eskarikirjoja, illat on lyhyet ja tuo nuorempi muksu on toisenlainen sähläri, hän ei "anna" tehdä mitään pikkutarkkaa...

En minä itse ole ymmärtänyt olla huolissani, koska omani tuntien tiedän, että on hidas lämpiämään, menee todella kauan aikaa että tutustuu muihin ihmisiin, ja kuten sanoin, ei välttämättä ikinä muille ihmisille kiukuttele kuten meille vanhemmille, eikä minusta siinäkään ole mitään väärää.
Olen näistä sanonut päiväkodissa, mutta jos puhun yhdelle hoitsulle, hän ei välttämättä infoa asiasta toiselle hoitsulle ?! ja mitään kehityskeskustelue ei ole vielä käyty, en tiedä käydäänkö ollenkaan.


Hän on ollut pienempänä päiväkodissa, eri päiväkodissa kuin tämä, ja siellä meni reippaasti yli vuosi, ennenkuin alkoi luottamaan vähän täteihin.. mutta ei silti vetänyt mitään kohtauksia. Esim. yhden päivän oli ollut kokonaan puhumatta !!!!!!

Kun menin hakemaan, tädit totesi, että nyt kuulevat ensimmäisen kerran sinä päivänä kun puhuu! Ei ollut suostunut puhumaan mitään, oli vastaillut nyökkäämällä ja päätä pudistamalla, ja jutun nimi oli ollut, ettei ollut halunnut puhua tädeille mitään!! Oli tuolloin noin 3 v. Mukavasti alle 4 v kuitenkin.

Meillä oli tässä taannoin raskas elämänvaihe, ja lapsi reagoi siihen saamalla aivan tolkuttomia kiukkukohtauksia. Oli todella hankala. Nyt, kun on päiväkoti alkanut, on taas oma itsensä, ns.helppo, hyväntuulinen, tyytyväinen. Massiiviset kiukkukohtaukset ovat jääneet taakse, kun ei ole niin turhautunut, on kavereita, on tekemistä, on ryhmä.

Poika on vähän "sopistelija", mikä näkyy esim. ruokaillessa, on hyvin siisti ja tarkka ja pikkutarkka ja huolellinen ja jos ruokaa läikkyy, ei voi syödä ennenkuin on siivottu jne. ja tämä on ihan hänestä itsestä lähtöisin oleva. Nuorempi taas hieroo ruuat päähänsä, sotkee urakalla ja innolla, joskin kyllä syö paremmin kuin tämä vanhempi, toki pienempi on tosi pieni mutta ei tämä 5 v poika pienenäkään sotkuisesti syönyt, ei ollut samanlainen häsläri kuin tämä pienempi.

 

[äts]

niin, se sana on SIPOSTELIJA, tuli näppisvirhe

 

[viuhti]

Eli poika on kuitenkin vanhassa päiväkodissa osoittanut mieltään? Mitä muutakaan puhumattomuus sitten olisi kuin kiukuttelua.

Kerro se uuteen päiväkotiin. ja painota aina, että on hitaasti lämpeävä. On kurja jos uudessa paikassa eivät tajua lapsesi luonnetta.

Oma lapseni on vähän samanlainen ja on kurja ajatella kun joutuu päiväkodissa jännittämään niin kamalasti.

 

[kummissaan]

Eli poika on kuitenkin vanhassa päiväkodissa osoittanut mieltään? Mitä muutakaan puhumattomuus sitten olisi kuin kiukuttelua.

Kerro se uuteen päiväkotiin. ja painota aina, että on hitaasti lämpeävä. On kurja jos uudessa paikassa eivät tajua lapsesi luonnetta.

Oma lapseni on vähän samanlainen ja on kurja ajatella kun joutuu päiväkodissa jännittämään niin kamalasti.

Kun se hoitaja tuntui olevan sitä mieltä, että pitäisi nimenomaan metelöidä, maata lattialla ja huutaa ja se olisi sitä oikeaa käytöstä päiväkodissa.

Kun eihän tämä lapsi osaa edes lyödä takaisin!! eikä osaa edes tönäistä takaisin! Enää ei jää itkemään, mutta on surullinen, pahoillaan, kummissaan, kertoo illalla miten se ja se teki, ei ollut kiva ollenkaan.

En minä yhtään ihmettele, ettei hän halua olla semmosten lasten kanssa, jotka sitten seuraavassa hetkessä tönii ja ilkeilee. Ja mistä hän sen voi tietää, millaisia ne lapset on, kun ovat vielä vieraita, ollut tosiaan sen 1 kk päiväkodissa.

Hoitaja harmitteli sitäkin, kun lapsi nukkuu päiväunet. Sanoin, ettei pojan tarvitse nukkua, jos ei ole väsynyt!?!! Että enhän minä voi tietää, onko hän väsynyt ja tarvitseeko niitä päiväunia, kun en paikalla ole! on joka kerta kuitenkin nukahtanut, kun on nukkumahuoneessa ollut. Eli ilmeisesti kuitenkin tarvitsee ne unet? Illalla menee nukkumaan klo 20-21 aikoihin ja herää omia aikojaan noin klo 8 mennessä.

 

[viuhti]

Outoa jos hoitaja on todella tuota mieltä. Olisiko teillä vain sattunut väärinymmärrys.
Kannattaa huomauttaa, että lapsi on ollut kuukauden päiväkodissa, siis noin 20 päivää vai kenties vielä vähemmän, jos on vain joinakin viikonpäivinä.

Kysy asiaa hoitajalta ihan suoraan. Koska harvempi 5-vuotiaskaan nyt päiväkodissa osoittaa mieltään lattialla potkien. 2-vuotiaalla ei ole sosiaalisia pianeita vielä niin paljon, mutta 5-vuotias ei kodin ja lähiympäristön ulkopuolella enää itkupotkuraivareita kehtaa saada, vaikka olisi villimpikin tapaus. (erityislapset ja erityisen vaativat lapset oavt asia erikseen.)

 

[Meri-Kaisla]

Meillä on kanssa tälläinen hitaasti lämpiävä ja kovasti jännittävä lapsi. Hän kanssa uhmailee puhumattomuudella. Eteenpäin on menty hurjasti, mutta hitaalla tahdilla. Hän on ollut päiväkodissa reilun vuoden. Ymmärrän miltä sinusta tuntuu. Ehkä voisit pyytää keskusteluaikaa niin saisitte hieman molemmin puolin vaihdettua ajatuksia. Onhan se hyvä päiväkodinkin tietää ettei lapsi kotona ole iloton ja eleetön.

 

[kaalimato]

Päivähoidossa on ihan normaalia että alle 6 vuotias nukkuu päikkärit, koska sitä touhuahan riittää ihan kunnolla siellä. (Kotioloissa on hieman eri asia). Jopa suositellaan että 6 vuotiaaksi päiväunet nukuttaisiin, edes pienet tai 30 min hiljaista hetkeä.

 

[vierailija]

Päiväkodissa ollaan huolissaan, koska 5 v poika on LIIAN KILTTI. Ei saa raivareita, ei kiukuttele, ei hannaa vastaan, ei huuda, ei kiusaa, tms. jne.

Tekee kuten käsketään. Menee minne pitääkin.

Ei riehaannu, ei intoudu, ei kuulemma edes naura.

Lapsi on ujo ja arka - vieraille. Menee tosi kauan, että luottaa, suostuu puhumaan, olemaan sitä mitä on muille ihmisille. Menee tosi kauan, että saa kavereita ja muuta, ja näin ei vain aikuisia kohtaan vaan myös muita lapsia kohtaan.
Ei oikein osaa pitää puoliaan, tämä vaatii opettelua. Ei ymmärrä eikä tiedä, miten vastasta, jos toinen lapsi on ilkeä tai aggressiivinen.

Juuri siksi hän onkin päiväkodissa, ja tässä päiväkodissa on ollut yhden kuukauden, siis 1 KK.

Ja hoitaja on huolissaan, kun lapsi ei kiukuttele eikä naura.

Sen ymmärrän, ettei intä vastaan VIELÄ eikä varmaan koskaan hoitopaikassa. On sen tyyppinen lapsi. Se, ettei naura ääneen, sitä en tiedä, mutta kyllä hän kotona tekee tämän kaiken. On oma mielipide, puhuu taukoamatta, kiukuttelee oikein kiitettävästi, nauraa ja on iloinen eli kaikki tunteet on ja ne näkyy ja niiden on lupa näkyä.

Hän on aina ollut järjestyksen ihminen, kaikki tavarat ja lelut on paikallaan ja järjestyksessä, on hyvin tarkka tavaroistaan, huolellinen, hyvä keskittymiskyky, tekee mielellään pikkutarkkaakin hommaa, mutta "laittaa hanskat tiskiin" tosi herkästi, eli vaatii valtavasti kannustamista ja kehuja.

Tämä, että leikki on ns. siistiä eikä mitään sähläämistä, on myös huolen aihe?

Millainen lapsi on oikeanlainen?
Semmonenko, joka karjuu päiväkodin lattialla ja vastustaa kaikkea, jo ensimmäisellä hoitoviikolla? Silloinko kotona on kaikki hyvin?

Ihmettelen, kun aikoinaan sain moitteita yhdestä lapsistani, joka on hyvin temperamenttinen ja vahvatahtoinen, itsepäinen, mutta ns. kiltti, eli ei kiusannut muita tms, mutta vauhtia piisasi.

Tämä lapsi taas - on tosi kiltti. ns. helppo. Asiat hoituu neuvottelemalla. Ja nyt sekin on väärin?!?!?!

Tuntuu just että ois kun mä oon ujo ja arka ja en uskolla sanoo muulle mitään rumaa