Heissan! Olipa "kiva" yllätys harvoin koneelle pääsevälle tällanen "ketju". Ite menin jumiin n. 5 v sitten, ja se tuntu ainoostaan omituisena tunteena päässä(jotenkin puuronen ja höhlä olo, ei kipua ollenkaan). Samantien alko pelko kaikista sairauksista ja ainakin kasvaimesta päässä, vähintään.
Kai tää jonkunlaisen oravanpyörän aiheuttaa, jumiutuminen ja siitä stressaaminen jne jne. et en kyllä oo vieläkään päässy siitä eroon. Lääkäreillä ramppaamisesta ei oo ollu juurikaan hyötyä, paitsi fysioterapia lähetteen saamisessa. Jumpata oon koittanu e-mainittujen ohjeiden mukaan, mut...? Suosittelen muutes tarkistuttaan purennan, jos vaikka narskuttaa hampaita yöllä tms. Ite sain sen yökiskon, mutta ei sekään kyllä oireita poista :\| ?
Nykysin oireet on niskan (ja lapojenkin) ryytyminen tai jännittyminen, polttelu kallonpohjassa(viimesin) ja ne tuntuu vaihtelevan vähän kerta kerralta, et voi taas alkaa pohtiin, et oisko tää taas joku uus sairaus vai mitä? Lapsetkin on kasvanu jo "kanto"-iästä ulos(3,5 ja 7-jolla autismi), joten luulis helpottavan, mutta jää nähtäväks... tosi invalidisoivaa tää kyllä on, niin henkisesti kun fyysisestikin. Jos jollain on vielä ideoita, mitä vois tehä, nii kertokaa ihmeessä? Tsemppiä kaikille =) !