Jylyllä, 4,5 kk ikäisellä, OLI ihana päivä. Lähdettiin aamulla jakamaan Turkulaisia, olin vauvan kanssa kuskina. Jyly näki paaljon lehtiä ja mainoksia kun lajiteltiin, luki itsekin pari mainoslehteä pilpuksi, välillä hörppäsi äidinmaitoa, välillä soi banaania. Näki ISOJA koiria ja pieniä koiria, juteltiin omistajien kanssa kun jakajat olivat rapuissa. Joenrannassa oli hienoja kukkaistutuksia, joessa meni veneitä ja laivoja. Yksi puistotyöntekijä työnsi ruohonleikkuria ja pyynnöstä veti sen käyntiin, se oli mahtavaa, kyllä poika koneista ymmärtää.
Ehdittiin saada jako valmiiksi ajoissa että ehdittiin viedä toinen tyttö linja-autoasemalle ja kiidettiin ottelubussiin - oltiin lähdössä jalkapallo-otteluun Tampereelle.
Bussissa minulle tuli kahden aikuisen lapseni kanssa erimielisyyksiä erinäistä asioiden hoitamisesta ja aikani jäkätettyäni totesin että nyt riitti ja hyppäsin Aurassa pois bussissa. Päätin mennä Tampereelle muussa seurassa ja tulla ottelubussilla pois.
Liftasin pysäkillä kohti Tamperetta, olisin mennyt bussiin jos ei liftikyyti olisi tullut ensin. Pääsimme Loimaalle.
Loimaalla saikin seistä, kun toistaan uudemmat ja kallimmat autot yksine matkustajineen eivät ottaneet kyytiin. Heinäkuu on huono liftikuukausi, ei ole työmatkalaisia. Vauva nukkui olkapäälläni, kun tuli rekka väistin ojanpenkalle melua ja hiekkaroiskeita, kun ei ollut autoja tulossa, käännyin selin ettei vauva ollut aurinkoon päin. Aurinko ei varsinaisesti paistanut, oli hahtuvapilveä, pelkäsin kyllä että vauva paistuu jos aurinko rävähtää paahtamaan katoksettomalla pysäkillä.
Paikalle ilmestyi poliisiauto, ja pitkän selvittelyn jälkeen (mitä teen siinä, mihin olen menossa, onko vauvan minun jne.) poliisit alkoivat selittää että vievät minun poliisiasemalle ja laittavat johonkin junaan jollain litteralla...
Sanoin että nyt riittää tämä ja lähdin kävelemään pois poliisiautojen luota. Poliisit kurvasiv at eteeni ja repivät vauvani sylistäni väkivalloin. Yritin päästä vauvan luokse mutta minut murjottiin poliisiautoon.
Minun ei annettu hoitaa vauvaa eikä soittaa kotiväelle. Vauva oli jonkinlaisessa shokissa, tuijotti vain siellä poliisiauton etuosassa kummallisestsi. Minut tungettiin putkaan, ja kun yritin vauvani hyvinvoinnista jotain selittää loimaalainen poliisi letkautti: "Vauvasi voi ihan hyvin, varmasti peremmin kuin on ikinä voinut!" Tuli sosiaalityöntekijäm, joka ei suostunut sanomaan nimeään, lopulta kuitenkin tajusi että on pakko: joku Leena Tiainen se oli. Tuo sosiaalitäti ei suostunut antamaan vauvaa hetkeksikään syliini vaan ilmoitti että "minä hoidan vauvaa".
Vauvani ei ikinä itke koska se hoidetaan vauvantarpeisesti, mutta siinäpä kuulin putkan ovenraoista kun rääkyvää vauvaa vietiin pois.
Jossain vaiheessa minulle ilmoitettiin että vauva on sairaalassa. Poliisit yrittivät jotain selittää että sillä oli ollut kuuma, no se olis sitten poliisin vika kun jemmasivat sitä liian lämpimässä ennen sairaalaan menoa ainakin tunnin.
Minut vietiin terveyskeskukseen, missä naislääkäri ei antanut minun soittaa edes Tyksiin missä minut ja vauva tunnettiin, yritin selittää että vauva ei ole ollut koskaan vieraassa hoidossa, sisaruksillaankin vain hetkiä ja olen ollut itse kotona. Lääkäri ei välittänyt, sanoi poliisin antaneen vaihtoehdoiksi että joko olen yön putkassa tai sitten lähden Uuteenkaupunkiin sairaalaan psykiiatrian osastolle. Minulle näytettiin pöhöttynyt vauvani joka ei suostunut katsomaan minua, shokissa vieläkin.
Ambulanssissa millä minut kuskattiin Uuteenkaupunkiin oli inhimillinen nuorimies kuskina, hän soitti sosiaalihenkilölle ja vaati, että minun tyttärelleni soitetaan kotiin. Käsittäkseni myös soitettiin, ilmeisesti sosiaalitantta ei uskaltanut enää olla mielivaltainen kun joku muu oli sekaantunut asiaan. Perhe sai vihdoin tiedon mitä minulle oli tapahtunut.
Uudessakaupungissa sain tietää että vauvani oli viety Tyksiin ja sosiaalipäivystäjät olivat ottaneet hänet huostaan ja sijoitukseen.
Itse pääsin lääkärin kanssa keskusteltuani sairaalasta pois. Kirjoittelen psykiatrian suljetun osaston koneelta, mieshoitaja pohtii mitenkä pääsen kotiin kun en halua olla yötä täällä, en pystyisi kuitenkaan nukkumaan.
Olen luullut että nainen saa matkustaa vapaassa maassa minne haluaa ja miten haluaa, mutta olenkin ollut pahasti väärässä. Tämä on kuin Iran, missä naiseen saa käydä käsiksi jos hän tekee jonkun mielestä jotain sopimatonta. Loimaan poliisi totesi selvästi: "Ei ole sopivaa liftata vauvan kanssa!"
Tässä äidin itsensä kommentti. Hän on ollut ennenkin poliisin ja lastensuojelun kanssa tekemisissä, johtuiko siitä käämien palaminen? Liftaisitko itse vauvasi kanssa? Pitäisikö siitä hyvästä pidättää?
