Leskeyden trauma miehellä

[Niilo]

Sinä aloittaja vaikutat ""suulaalta"" ja kovin hallitsevalta, lähes hyökkäävältä ihmiseltä. Et anna toiselle tilaa. Olisi ehkä parempi että antaisit miehen olla rauhassa. On vaikeaa kuvitella, että saa onnen sinun kanssasi. Olen lukenut kyhäelmäsi huolellisesti ja tilanne on tämä. Minä en uskaltaisi ihastua sinuun, sellainen olet, vaikka olisit kuinka lutuisen näköinen.

 

[minäkin]

niilo kartan hyökkääviä naisia, nimittäin jonkin ajan seurustelun jälkeen on lutuisuus kaukana, jos nainen ei ole saanut tahtoaan läpi. Silloin minä nostan kytkintä.

 

[aloittaja]

Niilo, voi olla, että tunnun nyt mielestäsi hyökkäävältä. Olen vain odottanut niin kauan, että mies huomaisi minutkin, pitäisi kiinni lupaamistaan suunnitelmista enkä olisi aina se, joka joustaa.

MInulle on sopineet kaikki tapaamiset, joita mies on ehdottanut. En soita miehelle koskaan, hän soittaa minulle. Olen yrittänyt loputtomasti katsoa asioita myös miehen näkökulmasta, ymmärtää häntä. Totta on, että sisäinen turvattomuuteni voi tehdä minusta liian tarvitsevan, ""liikaa rakastavan"", takertuvan, itkevän yms. Mutta totuus on, että olen tyytynyt liian vähään jo kauan. Ihminen, jolla on itsesuojeluvaistoa olisi irrottanut itsensä joa aikoja sitten. Minä olen toivonut ja odottanut niitä murusia, joita mies on minulle antanut.

Minä näin miehessä itseäni, hänen surussaan ja pettymyksessään omaani. Luulin, että voisimme jakaa sitä ja ""parantua"", rakastaa toisiamme vastavuoroisesti. Jakaa myös iloa. Että olisin saanut rakastaa hänen lastaan.

Olen henkilö, jolle ystäväni soittavat huolistaan. Olen hoivaaja. Halusin hoivata miestä ja toivoin, että hän hoivaa minua.

Vanhempani eivät ole toiveistani välittäneet, tietyllä tavalla ovat minut hylänneet. Etsin miehestä turvaa nyt, nuorena ajattelin turvallisuuden olevan tylsää. Mutta tämä mies ei ehkä sitä kykene antamaan. Hänenkin äitisuhteensa on katkennut. Ehkä hän vihaa naisia.

 

[aloittaja]

Suurin virheeni on ehkä ollut se, että olen rehellisesti näyttänyt tunteeni, olen itkenyt, kiukutellut, pyytänyt anteeksi, iloinnut, palvonut etc. Se on varmaan liian raskasta, parempi opetella pelaamaan ja olla tosiaan vaikeasti tavoitettava ""kiireinen"". Se näkyy toimivan jo nyt miehen suhteen.

Onko elämä oikeasti sellaista? Pelin säännöt on opeteltava, on valehdeltava aina, että mulla menee hyvin, teeskenneltävä. Ainakaan itkeä ei kannata. Mutta onneksi mua itkettää vain jos luulen saavani empatiaa. Jos tajuan, ettei sitä ole, ei ole mitään syytä itkeä.

 

[Miinuli]

Kovin surullista luettavaa aloittajan tarinat ovat. Ihmisparka roikkuu ja kerjää rakkautta, jota hän ei tältä henkilöltä saa. Mies on ilmiselvästi irtautumassa tästä ahdistavaksi kokemastaan tuttavuudesta hiljalleen kokonaan. Se on ihan suoraan luettavissa näistä ap:n kertomusten kuvailuista ja kommenteista.

Ihan naisen oman itsensä vuoksi toivon, että hän tajuaa todellisuuden ja lakkaa pettämästä itseään. Ei itseään nöyryyttämällä saada lisäpisteitä, siinä käy ihan päin vastoin. Vaikka hänelle antaa minkälaista kannanottoa ja mies tekee mitä tahansa, aina hän vääntää ja kääntää sen jotenkin ylösalaisin ja itselleen mieluiseen muotoon.

Kyllä minäkin naisena kavahtaisin vastaavanlaista miestä. Suhteessa ollaan vapaaehtoisesti siksi, että halu tulee itseltä. Jos toinen siihen kiilaa ja kerjää, pakoreaktio tulee ihan varmasti. Tällaisella pommituksella, kuin tässä tapauksessa on, mies on pysynyt kuvioissa ihmeen pitkään.

En viitsi hymistellä ja pehmentää asiaani. Epäonnistumaan tuomittu juttu. Olisi korkea aika antaa miehelle rauha ja suunnata mielenkiinto uusille urille.

 

[aloittaja]

Miinuli, mitä tarkoitat pommituksella? Minä en koskaan soita miehelle.

Mies ehdottaa tapaamiset ja suunnittelee kaikenlaista, mutta antaa sitten muiden asioiden mennä edelle.

Ystävättäreni, joka tuntee meidät molemmat jo vuosien ajan sanoo, että minulla ei ole mitään syytä soimata itseäni, kuka muu olisi kestänyt tätä. Hänen mielestään miehellä on selvittämättömiä ongelmia, hän välittää minusta, mutta ei ehkä tarpeeksi tässä tilanteessa, koska ei tee mitään. Kaverit pysyvät, naiset vaihtuvat.

 

[aloittaja]

Miinuli, ihmettelen vielä mitä tarkoitat, että väännän ja käännän asioita positiiviseen muotoon?

Pidät miestä suunnilleen minun tukahduttavan rakkauteni uhrina. Miksi miehellä ei sitten ole munaa sanoa mitään kuin että hän tykkää minusta, tästä on vain pari viikkoa, kun hän sanoi näin.

Sehän olisikin yksinkertaista irrottautua jos niitä tykkäämisiä ei olisi, edes toisella. Mutta miksi mies roikuttaa minua? Hän on katkeroitunut ja haluaa sääliä itseään kapakassa, kun hänelle on käynyt niin huonosti. Naiset on hankalia, miehet turvallisia.

Mutta on helppo katsoa jälkikäteen missä asiat lähtevät väärään suuntaan, aluksi on vain heikkoja signaaleja.

Meistä jokainen toimii omista valmiuksistamme ja heikkouksistamme käsin. Sinä Miinuli olet varmaan aina onnistunut omissa suhteissasi mustavalkoisella asenteellasi?

 

[aloittaja]

Mies eilen lähestyi meilillä varovaisesti ja kysyi olenko kiireinen koko päivän. Vastasin:en. Hän sitten soitti, emme puhuneet mitään tapahtuneesta, olen vain ""iloisen oloinen"", kerroin iltamenostani, mies: haen lapsen tarhasta. Mies sanoi soittavansa taas.

Minulla ei kyllä ole oikeastaan tarvetta tavata häntä. Mitä hyvää siitä voisi seurata, mutta en ole sanonut sitä hänelle. Haluan vahvistua, etten taas lankeaisi häneen.

Olisiko sitten parempi, etten vastaa kun hän soittaa.

 

[Miinuli]

Nämä vuodatuksesi kertovat hyvin suuresta riippuvuudesta. Odotat niin ilmiselvästi paljon enemmän, kuin toinen on valmis antamaan.
Teeskentelet olevasi iloinen, vaikka olet pettynyt. Petyt ja loukkaannut, kun luvattua soittoa ei kuulukaan, tekstitttelet niiden perään. ""ymmärrät"" loputtomasti, todellisuudessa et ymmärrä, eikä sinun tarvitsekaan.

Se kertoo enemmän kuin arvaatkaan elämää ja ihmissuhteita nähneelle ja kokeneelle ihmiselle. Ei tässä tarvitse olla kummoinenkaan psykologi nähdäkseen tilanteen.

Toivon todella omaksi parhaaksesi, että heräät tästä riippuvuudestasi ja alat katsoa realistisesti tilannetta. Hienotunteisuudesta sinun ei tarvitse miestä tavata ja itsesi vahvistaminen on oikea suunta. Sinulla on lupa olla itsekäs nyt.

Kyllä minusta olisi parempi, ettet vastaa tai ainakin sanot hänelle, että tunnet ystävyytenne hiipuneen. Kaipaat ja tarvitset ihan erilaista seurustelusuhdetta, avointa ja tasavertaista, jossa tunteita saa ja annetaan. Sitä minä toivon sinulle.

 

[Miinuli]

Halusin vielä sanoa, että miehet sanovat hyvin usein, että minä tykkään sinusta. Tykkäys ja rakkaus ovat eri asia. Mukavista ja helpoista ihmisistä tykätään.

Varsinkin seksin toivossa sanotaan mitä vain, se on miehille vuorosana, jonka he lausuvat toiveensa toteutumisen varmistamiseksi. Se ei tarkoita heille mitään.

Olemme keskustelleet mieheni kanssa hyvin monista naisen ja miehen näkökannoista asioissa ja hän on kertonut tästä miesten iskurepliikistä. Tosin tiesin sen itsekin entuudestaan.

 

[aloittaja]

Iskurepliikeistä ei ole kyse, kun on puolitoista vuotta kestänyt suhde. Mies on sanonut rakastavansa, siitä on tosin aikaa. Mutta siitä ei ole kauan kuin sanoi tykkäävänsä ja se oli sellaisessa tilanteessa, jossa vakavasti suhteemme oli (ja on) vaakalaudalla. Mies on aina sanonut tykkäävänsä minusta, vaikka missä riidassa.

Kyllä mies pääsääntöisesti soittaa jos on luvannut, mutta mitä minä oikeastaan kostun hänen soitoistaan jos hän mieluummin käyttää kallisarvoisen vapaa-aikansa poikien kanssa, valehtelee ja nolaa minut ystäväpiirissämme. Minä tunnen kyllä hänen kaikki ystävänsä, koska alussa hän otti minut mukaan.

Olen riippuvainen, totta on, mutta itse en tällä hetkellä ota mieheen mitään yhteyttä eikä minulla ole tarvetta häntä tavata.

Mies saa tunnustella miltä hänestä tuntuu, kun minun suhdetta ylläpitävä panokseni on poissa.

 

[aloittaja]

Keskustelin miehen kanssa, hän myönsi, että ei luottanut minuun ja valehteli siksi. Pelkäsi, että kiukuttelen tai jopa tulen ko. ravintolaan, ehdotin itse onko näin ja myönsi.

Miehen mielestä olen kiva tyttö ja hän haluaa jatkaa suhdettamme.

Mies oli huomannut irrottautumispyrkimykseni.

Jollain tavalla olen saanut rauhaa, olen myös muuttunut, minulla ei ole enää tarvetta kirjoittaa hänelle. Saattaa olla, että olen matkalla hänestä poispäin, kun ei satsaa muuta kuin puheissa.

Joudun kyllä helposti hätäännyksen valtaan jos tapahtuu yllättäviä asioita. Ehkä olen hieman parantunut siinä asiassa. Pitää kai päästää irti.

 

[mies]

Kuulostaa uskottavalta. ole vain hieman etäinen, niin et painosta. Sama on parisuhteessa, itsenäisyys ja luottaminen suhteen sisällä tuo tilaa rakastaa, eikä tukahduta.

Opettele luottamaan, joskus asioiden kannattaa antaa kehittyä ohjaamatta.

 

[valse triste]

Olen miettinyt sitä minkälainen isäni oli. Hän kuvitteli ja uskotteli olevansa hyvä isä, mutta oikeasti hylkäsi lapsensa avioerossa eikä oikeastaan koskaan sitä ennen tai sen jälkeen ole huomioinut toiveitani, olen siis aina jäänyt ilman.

Tässä tilanteesa tuskin viihtyis nainen, joka on tottunut saamaan jotain itselleen. Olen kai koukussa, koska en osaa ottaa vastaan tai en osaa irtaantua. On vain toivo siitä, että asiat muuttuvat.

Mies ei ole halukas huomioimaan tarpeitani vaan kutsuu niitä vaatimuksisksi.

Mies ehkä kuitenkin haluaa elää lopulta oman surunsa umpiossa, tuntea itsesääliä ola laiska ja elää tylsyydessään.

 

[anni]

Mieti/keskustelkaa, mitä hän saa siitä että saa olla uhrin asemassa, leskenä. Mikä on palkkio? Jotain hän saa, muuten hän ei jatkaisi tuota suremista.
Miksi hän piiloutuu leskeyden taakkaan?

Kymmenessä vuodessa pitäisi jo alkaa elää omaa elämää.

Onko hän jo tottunut olemaan uhri, ettei tiedä muusta asenteesta, elämästä?
Pakoileeko hän vastuuta itsestään, muista?
Kaikki tämä on hänellä pään sisällä, ja vain itse hän voi päättää minkälaista elämää hän tahtoo elää, tahtooko muuttaa sitä toiseen suuntaan.
Sinulla on kovin vähäinen osuus siinä, ikävä kylllä.
Tukena tietenkin, mutta minkälaisena tukena? Tuetko sinä tällä hetkellä tätä ""leskeyden uhria"" jota pitää aina ymmärtää? Eikä hän halua sittenkään oikeasti toisenlaista elämää?

 

[mies]

Miehellä on käymättä suruaika läpi. Ja veikkaan, että se suruaika ei tule leskeydestä, vaan sen jälkeisestä suhteesta ja niistä negatiivisista kokemuksista naiseen. Nyt hän ei luota ja pelkää jokaisen toiveen olevan vaatimus ja muistutus taas siitä, että kohta häntä viedään. Sinä et voi muuta kuin elää hänen kanssaan tätä päivää ja nauttia tästä hetkestä. Mies tarvitsisi apua, että hän saisi pelkonsa pois.
Tsemppiä, mitä teetkin.

 

[,]

,

 

[valse triste]

Mies sanoo jatkuvasti, että hän tykkää minusta, mutta mitä se mahtaa trakoittaa? Miehellä ei ole kuitenkaan mitenkään kovin suurta tarvetta tavata minua, kylläkin haluaa pitää suhdettamme yllä soittamalla minulle.

Mies, olet oikeassa siinä, että mies edelleen riitelee lapsensa äidin kanssa lastenhoitojärjestelyistä. Ehkä miehen on vaikea luottaa naiseen. Hän ei luota myöskään äitiinsä.

Kyllästyisinkö minä mieheen jos saisin hänet arkeeni?

 

[mies]

Minä veikkaan, että se tapaamattomuuden tarve tulee siitä, että hänen lapsensa vie osan niistä tunteista mitä voisi kuulua sinulle. Siihen kun lisätään työ ja riidat äidin kanssa, niin suuri osa miehen voimista on sidottu. Alitajunnassaan hän pitää sinusta ja koettaa pitää sinusta kiinni. Intensiivisyydellä, jonka sinä tiedät, siis enemmänkin voisi olla. Hänen elämäntilanteensa on vain tämä.

Se, että kyllästyisitkö sinä häneen, ei ole kyllä meidän päätettävissä. Mutta minä haluaisin usko, että mies on kyllä pohjimmiltaan oikein hyvä, tunteellinen ja vastuunkantoinen.
Sitä en tiedä jaksatko sinä tätä tilannetta, mutta minä uskon, että miehellä tärkeysjärjestykset muuttuvat lapsen vanhetessa ja tilanteiden muutenkin vakiinnuttua.

Ehkä tässäkin oli jo liikaa ennustusta Mutta jos hyvin menee, niin noin se voisi mennä.

 

[valse triste]

Mies on hyvä, niin minäkin ajattelen. Mies kohteleekin hyvin kaikkia muita paitsi minua, minut hän hylkää aina uudelleen ja uudelleen siirtämällä jo luvattua tapaamista, käytönnön syiden takia, mutta ei ylivoimaisten syiden. Aivan hyvin voisimme tavat myöhemmin jos hän voisi ajatella vähän luovasti.

Kun nyt ajattelen taas ensi viikolle sovittua tapaamista (ei ole tietoa vielä päivästä), niin tulen huonovointiseksi ajatuksesta, että antautuisin taas sille tunteelle, että näen hänet ja sitten se taas peruuntuisi. Tämä on kuin jokin kiinalainen kidutusmuoto, antaa vesipisaran tippua aina samaan kohtaan, loputtomasti.

Tajuan senkin, että tavallaan se, että mies tällä hetkellä kohtelee minua huonosti, johtuu siitä, että hän on niin hyvä mies. Rakastan häntä. Tarvitsisin kipeästi voimia jaksaa tilannetta.

 

[mies]

Minusta tuntuu, että mies ei ymmärrä miten hän sinua kohtelee ja hänen aikansa ei taida riittää parempaan. Sano hänelle, että teidän vähistä hetkistä pidettäisiin kiinni.
Mutta sinä saat päättää, että riittääkö se sinulle.

 

[valse triste]

Näin miehen pitkästä aikaa, olimme elokuvissa. Kun hän pitää minua kädestä menen ihan sekaisin, itkettää. Vanhat tunteet on tallella, miehellä on suloinen tapa suudella hiuksia.

Nyt on vaan oltava itsenäinen ja jaksettava näitä aikoja, kun ei nähdä taas.