Lelujen ostaminen

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja tiitu
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

tiitu

Jäsen
06.08.2004
691
0
16
Tilanne tämä.. Mulla yksi lapsi ja miehellä yksi.. Kun miehen laps tulee tänne niin kaikki pitää olla yhteistä... onko itsekästä sanoa joskus että ei nyt sä et voi piirtää siihen vihkoon kun se on toisen..sillä eihän mun miehen lapsen kotona siellä missä asuu suurimman osan ajasta niin hänen tarvitse jakaa kaikkea niin miksi mun lapsen pitäisi jakaa kaikki??? omassa kodissaan!!! ja tuntuu kun jotain ostan lapselleni niin en voi sanoa että tää on sun jos mieheni sitten sanoo lapsensa tultua joo tää on yhteinen??? hohhoijaa osasinkohan yhtään selittää oikein...
 
Minun miehelläni ei ole lapsia aikasemmista suhteista, mutta muut kylään tulevat lapsivieraat saavat leikkiä ihan vapaasti meidän lasten leluilla. Poikkeuksia tietysti on, esim. en anna 1-vuotiaalle tuon pojan legoukkeleita. Voisikos sille miehen lapselle ostaa tuollaiset piirustusvälineet ja vihkot sun muut sellaiset ihan omat? Joilla ei sitten se teidän yhteinen lapsenne saa leikkiä silloin kun tämä etälapsi on omassa kotonaan. Ja mun mielestä ne siellä teillä kotona olevat lelut ovat sen teidän yhteisen lapsenne, mutta tämä toinen saa myös leikkiä niillä. Elikkäs koita vääntää rautalangasta tämä asia sille miehelle =) <br><br>
 
niin siis tottakai vieraat ja etä lapset yms. SAALEIKKIÄ IHAN VAPAASTI LELUILLA..mutta pitäähän jokaisella lapsella olla myös niitä ihan omia juttuja joihin muut ei koske! joskus oikein huomaa kuinka laps "käyttää isäänsä hyväkseen" eri keinoin... ja ihan pienikin osaa tämän taidon... no... ei muuta kuin rautalankaa vääntämään!!!!!!!
 
Meillä miehen lapset saa suht vapaasti leikkiä lasteni "leluilla" (ovat jo 8,19, 13v). Toisaalta lapsillani on oikeus henkilökohtaisiin asioihin siinä missä mieheni lapsillakin, joten kaikkea ei tarvitse jakaa. Mutta tähän mennessä ongelmia ei ole ollut.
 
Meillä on etä lapsi saanut leikkiä ihan kaikilla leluilla ja on ostettu omia värityskirjoja ym. joita kuitenkin käyttää molemmat lapset. Meillä puhutaan aina että leluja Lainataan ja molemmat saa vuorollaan leikkiä kaikilla leluilla. Toisaalata meillä ei koskaan ole ollut edes tilannetta jossa lapsi olisi halunnut kokonaan omia lelun itselleen kunhan ollaan selitetty että toinen vähän lainaa sitä ja leikitte sillä vuoronperään.Meillä tämä systeemi on toiminut ja musta tuntuisi vähän pahalta sanoa miehen pojalle että sä et nyt saa leikkiä tällä kun se on siskosi oma lelu :o
 
Meillä on lähinnä kinaa siitä että saako minun tyttäreni käyttää/lainata/leikkiä mieheni lasten tavaroita/lla. Onneksi miehen lapset ovat poikia ja tytöilläkin 6v eroa,(tytöistä nuorempi on yhteinen,vanhempi minun),eli aika vähän onneksi leluista/tavaroista tulee kiistaa.
 
Minä olen hyvin itsekäs ja omistuhaluinen ihminen. Olen ollut sitä aina, pienestä pitäen. Olen kasvanut sisarusparvessa, kohtuullisen ahtaassa asunnossa jossa omaa tilaa ei juurikaan ollut. Niinpä minulle muodostui hyvin tärkeäksi tietyt jutut, paikat ja asiat, ne oli "MINUN" enkä halunnut jakaa niitä.
Esimerkkinä minun oma sänky, johon muilla ei ollut asiaa. Hyllytilakin jaettiin siskon kanssa, kummallekin saman verran. Olin tarkka siitä, raja mitatiin ja vedettiin maalarinteipillä enkä hyväksynyt että kukaan muu saisi koskea minun tavaroihini ilman minun lupaa.

Niin minusta kasvoi aikuinen ja äiti, joka toteutti samaa periaatetta omiin lapsiinsa.
Minulla oli ja on edelleenkin laatikoita, kaappeja, asioita, esineitä joihin minun omilla lapsillani ei ollut mitään asiaa. Minun kassille ei menty luvatta tonkimaan eikä minun laatikosta luvatta haettu edes terotinta lainaa.
Sen sai, kun luvan kysyi.

Myös lapsilla oli oma reviirinsä, eikä minulla ollut mitään oikeutta mennä tonkimaan lasteni koulureppua tai laatikoita, vaan jos oli tarvetta siistiä laatikot tai kurkistaa reppuun, sinne mentiin yhdessä.

Nyt nuo lapset on aikuisia, omillaan.
Ja minä elän uusperheessä.

Meillä meinasi olla samaa ongelmaa kuin ap:llakin. Yhteisen lapsen lelut olivat yhteisiä etälapsillekin, he menivät ja leikkivät ihan vapaasti näillä leluilla, olihan hän paljon pienempi ja pitihän tämän yhteisen oppia jakamaan ja ovathan he sisaruksia ja plaaplaa plaaplaa.

Ongelma oli, että yhteinen pieni oli niin pieni, ettei osannut edes ikänsä puolesta jakaa, mutta hän koki myös jotekin kamalana sen (hirmuinen huuto aina kun etälapset menivät hänen huoneeseensa) , että etälapset tulevat, astuvat hänen huoneeseensa, leikkivät hänen tavaroillaan ja sillä tavalla sotkevat hänen omat leikkinsä...

Mutta etälapsilla oli myös oma tilansa, huoneensa, tavaransa eikä tällä pienellä ollut oikeutta mennä sinne silloin, kun etälapset olivat pois eikä etälapset antaneet hänen leikkiä tai koskea mihinkään heidän tavaroihinsa.

Ja sitten meni minun kuppi nurin.

Säännöt ovat nyt selkeät, eli jokaisella on omat tavaransa ja etälapset eivät mene eivätkä koske pienen tavaroihin ilman hänen lupaansa ja läsnäoloa. Eli koko huoneeseen ei ole mitään asiaa jos pieni on pois! :attn:
NÄinhän on ollut myös etälasten tavaroiden ja huoneen kohdalla: pienellä ei ole ollut mitään asiaa niihin silloin kun lapset itse ovat pois paikalta eikä etälapset antaneet pienen koskea mihinkään silloinkaan, kun itse olivat täällä

Nyt tilanne on siis tasan.

Olen ostanut värejä - omalle lapselleni. Ne ovat hänen. Eivät yhteiset etälasten kanssa. Lapset voivat yhdessä väritellä ja piirrellä, jos pieni niin haluaa.

Minun mielestäni ihmisellä on oltava ihan ikiomia tavaroita, jota ei tarvitse jakaa kenenkään kanssa. Esim. rakasta lempilelua ei tarvitse antaa leikittäväksi kavereille, ei sisaruksille jos lapsi itse kärsii ajatuksesta eikä halua jakaa sitä. Jos tänään ei kiinnosta jakaa omaa tilaa / huonetta siskon tai veljen tai etäsisaren kanssa , niin ei sitten. Yhteisestä leikistä ei tietkään tule silloin mitään, mutta onhan myös lapsella oltava itsemääräämisoikeus paitsi itseensä myös omiin tavaroihinsa.


Mitenkö järjestely meillä on toiminut? Hyvin. Olen perustellut asian, että miksi näin.
Ja miten tästä eteenpäin? Hyvin. Lasten leikki ja yhdessä oleminen on muuttunut tasapuolisemmaksi, eli kun puolin ja toisin kunnioitetaan toisen omaisuutta ja toisen reviiriä, on silloin helpompi myös antaa leikkiä omilla tavaroillaan.. ja nyt ovat isot etälapsetkin antaneet tasapuolisesti pienen tulla huoneeseensa ja käsitellä heidän tavaroita!

..olikohan tämä sekava selostus.. :\|
 
Kirjoitit hyvin itsekäs ilkeä äitipuoli!
Kyllä yhteisilläkin lapsilla pitää saada olla omat juttunsa,samoin kuin tietysti etälapsillakin.
Tottakai lasten kuuluu oppia myös jakamaan, mutta kohtuus siinäkin.
 
Musta on hienoa huomata että eri tavat toimii hyvin eri perheissä eli oikeaa ja väärää tapaa ei ole vaan jokaisen perheen olisi löydettävä se oma tyyli näissäkin asioissa :flower:
 
Hienosti kirjoitettu ilkeä äitipuoli... Näin sen kuuluukin mennä!!!! Mun mielestä lapsen ei tarvitse antaa jjotain jos ei halua... Mutta pitää myös muistaa sitten että pitää its myös kunnioittaa toisen tavaroita! Jajos olen ostanut jotain vaatteita kaupasta niin ne on mun lapselle.. Niin suuret elarit menee mieheltä lapselle että niillä pitäs olla varaa ostaa vaikka joka kuukausi uusi vaatekerrasto ja rahaa jää syömiseen ja harrastuksiinkin! Itsekästä??? Saattaa olla.. Mutta ei se raha puussa kasva!
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 05.06.2006 klo 11:19 vieras kirjoitti:
osta tuplaten tavarat ja peri mieheltä rahat takaisin siitä mitä olet ostanut hänen lapselleen...ei tule "tappelua"

Meneekö se näin, jos kyseessä olisi täyssisarukset saman katon alla koko ajan asuen!!???

Eli kun yksi saa, kaikkien on saatava ja tasan sitä samaa? Ja joku muu maksaa?
 
Meillä toimittiin uusperheemme alkutaipaleella niin, että aina kun jotain, leluja tai vaatteita, kaikki saivat, miehen lapsi ja minun lapsi. Näytti toimivan aika hyvin, kunnes huomasin, että mieheni lapsi saa sukulaisiltaan, isovanhemmiltaan, äidiltään, kokoajan huomattavasti enemmän kaikkea. Minun perheeni ja sukuni, lasten isää lukuunottamatta, ovat aina ostaneet myös miehen lapselle jjotain ostaessaan omalleni.
Sanoin miehelleni, ettei toimi. Ei ole reilua, että yksi saa kokoajan kaiken ja toinen saa vaan joka neljäs kerta.
Paremmin lähti toimimaan, kun miehen vastustelusta huolimatta aloin pitää omani puolia. Enkä periksi anna, vaikka tämä miehen lapsi aloittaa kamalan parkumisen. Eipä minunkaan lapseni itkua ja pahaa mieltä mies tai hänen sukunsa noteeraa.
 

Yhteistyössä