Olen tässä tuskaillut sellaisen kanssa että esim. nukuttamisessa jos tyttö ei ole paikoillaan niin onko hyvä (mies tekee näin) puristaa sylissä eikä päästä pois ja tyttö itkee ja huutaa hysteerisenä ja hikisenä...Ja äiti on itku kurkussa mutta ei voi mennä väliin kun hyppii sillon miehen varpaille.. vaikka sitten kun menen ja nätisti puhun niin laps sitten uskoo ja nukahtaa heti kun tiedän että laps ei ala ainakaan sillon nukkuun ko se huutaa ja joissakin muissa asioissa mies ei tule oikiastaan missään lasta puolitiehen vastaan... vaan jankkaa ei saa antaa periksi... mutta kun se näyttääkin jo oikiasti aika pahalta...Ei se satuta mutta...joo tiedän että pitää olla kovana ja olenhan minä mutta en joka ikisessä asiassa niin hirveän jyrkkä. En esim. saa antaa lapselle jos se tiputtaa lattialle jotain niin en saa antaa sitä jos laps pyytää muuten mies sanoo heti että taas sä annoit periksi vaikka ei se mitään periksi antamista ollut vaan sitä että halusin auttaa lasta..mies ei ole lapsen biologinen isä... sitten se sitä jankkaa näin me tehtiin oman lapsen kaa... eronnut siittä perheestä n.kaks vuottai sitten ja laps n.5pvä/kk kylässä.. ei ymmärrä että jokainen laps erilainen mun lapsella on temperamenttia vaikka muille jakaa...ja kaiken lisäksi uhma tyttö on 4v. Just taas eilen nukkumaan mennessä "haukku" mut ko annan kaikessa asiassa periksi ja sekaannun kun se on tytön kaa, mutta en mä voi kuunella nukkumaan mennessä että laps itkee kun mikäkin ja kun lapsen kaa sopimus että itkien ei nukkumaan mennä... :ashamed: No joo oliko vähän sekoa mutta tipauttakaa mut maan pinnalle jos olen ihan väärässä tai neuvokaa sivistyneesti! 
