D
dfb sfb
Vieras
Opettaja teki perheestämme lastensuojeluilmoituksen. Syynä oli, että olisin hakannut ja riepotellut lastani, silloin 9- vuotiasta tytärtäni. Opettaja oli havainnut tilanteen tytön oppimispäiväkirjasta jonne hän oli kirjassa esiintyneen ikävän pahoinpitelyä kuvaavan tilanteen jälkeen muistanut tilanteen syyskuulta.
Syyskuinen juttu meni siis niin, että tyttäreni lähti jumppatreeneihin. Isänsä heitti hänet sinne autolla ja pois piti tulla bussilla. Taskussa oli kännykkä ja bussilippu. Bussilipussa oli kuulemma rahaa. No, treenit loppuivat klo 20 ja aloitin heti soittelun tyttärelleni, onko kaikki kunnossa? En saanut vastausta. Aikaa kului ja kului. olin jo aivan kauhuissani ja paniikissa. Viimein tyttö tuli kotiin ja oli kävellyt koko matkan kotiin. Noin 6 kilomertriä iltamyöhällä! Kauhea tilanne. Bussilippu oli siis kadonnut mystisesti jonnekin jumpan aikana. Kotona tyttö käyttäytyi uhmakkaasti ja minua huitoen. Käytimme tuolloin raivoavan tyttäremme rauhoittelemiseksi tiukkaan sylissä pitämistä, jossa hän yleensä ennen pitkää rauhoittui. Nyt tyttönen kuitenkin kieppui ja keikkui vaikka miten mutta viimein siis tyyntyi. Kunnes kieltäytyi uhmakkaasti eteisen lattialla menemästä sänkyyn. Nostin hänet kerrossänkynsä yläsänkyyn.
Sylissä pitämisen ja huitomisen yms. lapsi oli siis kokenut pahoinpitelynä. Ja sänkyyn nostamisen riepotteluna. Opelle kertomansa mukaan hänellä oli ollut kuhmuja ja mustelmia, jotka oli peittänyt puuterilla. Lääkärissä tai terkkarilla käyntejä ei asian tiimoilta ole.
Lastensuojeluilmoitus tehtiin syyskuussa tapahtuneesta jutusta marraskuun 18. Silloin sossut kävivät meillä tuoden lapsen kotiin. Juttelivat tuolloin isän kanssa. Eilen perjantaina, siis 6.2 kävivät juttelemassa minun kanssani ja tyttären kanssa uudelleen. Keskustelu oli mukava ja lastensuojelun sosiaalityöntekijän mukaan sosiaalihuollon asiakkuutta ei tarvitse jatkaa, koska hänellä ei ole huolta perheen tilanteesta ja olin kertonut tapahtumien etenemisen loogisesti ja uskottavasti.
Kuitenkin sossut laittavat paperit eteenpäin jonnekin poliisin esitutkintaan(?) koska lapsi kokee, että olisin häntä pahoinpidellyt. Missä menee raja? Miten pitkälle äitiä voi rääkätä? Olen ollut jo ihan murtumispisteessä tämän tilanteen takia koska en todellekaan halua lapselleni mitään pahaa. Lisäksi olemme lapseni kanssa hyvissä väleissä, juttelemme paljon ja teemme asioita yhdessä. Missä on minun oikeusturvani?
Syyskuinen juttu meni siis niin, että tyttäreni lähti jumppatreeneihin. Isänsä heitti hänet sinne autolla ja pois piti tulla bussilla. Taskussa oli kännykkä ja bussilippu. Bussilipussa oli kuulemma rahaa. No, treenit loppuivat klo 20 ja aloitin heti soittelun tyttärelleni, onko kaikki kunnossa? En saanut vastausta. Aikaa kului ja kului. olin jo aivan kauhuissani ja paniikissa. Viimein tyttö tuli kotiin ja oli kävellyt koko matkan kotiin. Noin 6 kilomertriä iltamyöhällä! Kauhea tilanne. Bussilippu oli siis kadonnut mystisesti jonnekin jumpan aikana. Kotona tyttö käyttäytyi uhmakkaasti ja minua huitoen. Käytimme tuolloin raivoavan tyttäremme rauhoittelemiseksi tiukkaan sylissä pitämistä, jossa hän yleensä ennen pitkää rauhoittui. Nyt tyttönen kuitenkin kieppui ja keikkui vaikka miten mutta viimein siis tyyntyi. Kunnes kieltäytyi uhmakkaasti eteisen lattialla menemästä sänkyyn. Nostin hänet kerrossänkynsä yläsänkyyn.
Sylissä pitämisen ja huitomisen yms. lapsi oli siis kokenut pahoinpitelynä. Ja sänkyyn nostamisen riepotteluna. Opelle kertomansa mukaan hänellä oli ollut kuhmuja ja mustelmia, jotka oli peittänyt puuterilla. Lääkärissä tai terkkarilla käyntejä ei asian tiimoilta ole.
Lastensuojeluilmoitus tehtiin syyskuussa tapahtuneesta jutusta marraskuun 18. Silloin sossut kävivät meillä tuoden lapsen kotiin. Juttelivat tuolloin isän kanssa. Eilen perjantaina, siis 6.2 kävivät juttelemassa minun kanssani ja tyttären kanssa uudelleen. Keskustelu oli mukava ja lastensuojelun sosiaalityöntekijän mukaan sosiaalihuollon asiakkuutta ei tarvitse jatkaa, koska hänellä ei ole huolta perheen tilanteesta ja olin kertonut tapahtumien etenemisen loogisesti ja uskottavasti.
Kuitenkin sossut laittavat paperit eteenpäin jonnekin poliisin esitutkintaan(?) koska lapsi kokee, että olisin häntä pahoinpidellyt. Missä menee raja? Miten pitkälle äitiä voi rääkätä? Olen ollut jo ihan murtumispisteessä tämän tilanteen takia koska en todellekaan halua lapselleni mitään pahaa. Lisäksi olemme lapseni kanssa hyvissä väleissä, juttelemme paljon ja teemme asioita yhdessä. Missä on minun oikeusturvani?
