Te joiden lapset ovat olleet levottomia yönukkujia, kertokaa mulle pari juttua... :/

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "äippä"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Ä

"äippä"

Vieras
Eli meillä 11kk poika, joka nukkuu melko huonosti. Hän nukkui 8kk ikäseksi asti katkeamatta noin 11-12h joka yö. Sitten alkoi nämä "ihanat" yöraivoamiset... Poika alkoi nukkumaan levottomasti. Joudun nykyään noin 3 kertaa yössä laittamaan tuttia ja taputtelemaan kun meinaa herätä, ja yleensä yksi näistä kerroista johtaa huutokonserttiin joka voi kestää vaikka 1,5h. Huutamista ja raivoamista siksi, ettei haluaisi nukkua vaan nousta ja touhuta vaikka silmät on unesta ristissä.

Olen itse ollut vauvana samanlainen, mutta erona oli se, että sairastin pahoja korvatulehduksia 1,5 vuotiaaksi saakka. Olin kuitenkin muutenkin hyvin saman luonteinen kuin poikani. Tuo pikkuinen on hyvin temperamenttinen, vilkas ja ilmaisee niin iloa kuin surua HYVIN voimakkaasti, ja kun joku hatuttaa niin siitä kuulee kaikki parin kilometrin säteellä.

Tätä levottomuutta on nyt tutkittu monen monta kertaa sekä lääkäreiden, että terkkareiden toimesta, eikä missään ole mitään vikaa. Poika syö normaalisti kaikkea, eikä vatsavaivoja normaalia enempää tunnu olevan. Ei ole korvatulehduksia tai muitakaan tulehduksia.. On otettu pissakoetta ja verikoetta ja kaikki on normaalisti. Itkeminen on siis jotain ilmeisesti kehitykseen liittyvää. Poika oppi tuolloin kun levottomuus alkoi, eli hiukan ennen 8kk ikää, kävelemään ja nyt hän opettelee puhumaan ja oppii muutenkin kokoajan jotakin kuten normaali tuon ikäinen..

Mutta siis kertokaa nyt mulle mikä tossa vois auttaa? Me aloitettiin eilen tämä "tassuhoito" miehen kanssa ja kokeillaan sitä ainakin pari viikkoa. Poika on tottunut siihen että kun alkaa huutamaan hullunlailla yöllä, jompikumpi meistä nukuttaa hänet sylissä pomputellen ja keikutellen, mutta se alkoi pojan kasvamisen myötä käymään liian raskaaksi, joten kokeilemma nyt rauhoittelua omaan sänkyyn ja jos ei rauhoitu, pidämme hetken sylissä ja laskemme takaisin omaan sänkyyn. Mutta kyllä saimme tuntea nahoissamme ja tärykalvoissamme kun emme alkaneet viimeyönä nukuttamaan kuten ennen...

Toinen kysymys on se, että milloin teidän levottomat yöt rauhottuivat? En siis voi uskoa, että olisimme ainoat tällaisesta ongelmasta kärsivät..
 
Moikka. Kolmen lapsena äitinä voin todeta, että yöpullo pois ja tutti, siitä alkoi vasta meidän nukkuminen. Ensimmäinen oli pahin, toinen yritti aloittaa, mutta osattiin jo reagoida ajoissa. Kolmannella osattiin jo alusta asti, ettei alettu opettamaan tuttiin ja pulloon.
 
Moikka. Kolmen lapsena äitinä voin todeta, että yöpullo pois ja tutti, siitä alkoi vasta meidän nukkuminen. Ensimmäinen oli pahin, toinen yritti aloittaa, mutta osattiin jo reagoida ajoissa. Kolmannella osattiin jo alusta asti, ettei alettu opettamaan tuttiin ja pulloon.

Joo meillä ei enää yömaitoja anneta. Viimeyönä sorruin antamaan vettä pullosta kun tuntui rauhottavan vähän jo tunnin kestänyttä huutoa.. Mutta pitäis varmaan luopua tuteista kokonaan. Meidän poika ei ole koskaan pahemmin tuttis syönyt. Vain öisin nukahtaessaan ja päiväunille nukahtaessaan.. Mutta jätänpä ne nyt kokonaan pois. Olen valmis kokeilemaan ihan mitä tahansa tässä vaiheessa.
 
meillä poika 10kk ja yöt olivat levottomia siirsime hänet omaan huoneeseen kun tuntui että me häiritsemme unia. mies heräsi töihib ajoissa vaikka hipsi hiljaa poika heräsi yms yöllä tuttia 5-10 ertaa. nyt yöt ovat rauhoittuneet enää pari kertaa tuttia yöllä aina klo 03,06 ja herää seitsemän jälkeen.
 
Siis voisiko olla mahdollista, että oireilee hampaista näin kauan? Olen huomannut, että yläkulmahampaat ovat tulossa lähiaikoina, ja ovat tuntuneet ikenissä kovina kohtina jo piiiiitkän aikaa, mutten uskoisi, että näin kauan oireilee hampaista kun ei yhtään ole tänä aikana tullut läpi asti..
 
Meidän lapset alko nukkua yöt silleen, että tulivat vaan viereen eivätkä kiljuneet sängyssä n. 2v. Sitä ennen joka ikinen yö piti nousta ja hakea lapsi viereen/rauhoittaa sänkyynsä (ja tehdä se sata kertaa uusiks jos ei ottanu viereen) ja jos illasta asti oli vieressä niin yöllä itki silti. Koskaan ei kukaan neuvolassa tai lääkärissä asiaa tutkinut, kuulema ihan normaalia ettei lapset nuku vaan herättää monta kertaa yössä vielä yli vuoden ikäisinä. Ja niinpä tais olla, en mä mitään allergioita tms huomannut. Nyt ovat 4 ja 6 ja vieläkin yöllä hipsivät viereen, mut eivät enää itke joten en siihen itse herää.

En osaa antaa mitään neuvoa, meilä ei tehonnu tutittomuus/tuttipullottomuus, ei unikoulut, ei omat huoneet, ei mikään.

Ei kauhean lohdullista, mut siitä selviää kyllä ja nyt olen jo onnellisesti unohtanut millaisia ovat katkonaiset yöt ja odotan kolmatta (joka toivottavasti on unenlahjojensa kans tullut minuun ;) )
 
moikka, olen 3,5 vuotiaan , edelleenkin huonosti öitään nukkuvan pojan äiti. Niksejä en osaa sinulle antaa, kun omalla kohdalla mikään ei ole auttanut vaan poika heräilee edelleen 2-3 kertaan yössä, mikä on vähän reilun vuoedn takaiseen verrattuna. Hampaat ovat meillä olleet työläät tehtävät eli ne on itkettänyt pitkään, kaikki nuhat + muut infektiot ovat rasittaneet ja rasittavat edelleen öitä. Tutista minäkin suosittelen luopumaan, se helpotti hetkeksi öitä...ei muuta kuin jaksamista sinulle!
 
...kolmen äiti siis, ja etenkin meidän pojat eli vanhin, mutta myös tämä kuopus, on olleet levottomia nukkujia. Tai oikeastaan esikoinen aina, tyttökin heräili, mutta rauhoittui helpoimmin. Esikoisella oli pahimmat ongelmat, eikä niihin syytä löytyny. Kuopuksella ei ole ollutkaan tuttia tai pulloa, joten ei välttämättä niiden jättäinenkään auta... Tuo ikä vaan on sellainen, että yölläkin on niin paljon prosessoitavaa.
 
Itse en lähtisi tuttia poistamaan tuossa iässä, jos yöt jo muutenkin levottomia. En myöskään syyllistäisi itseäni veden antamisesta tunnin huudon jälkeen. Ei syy huutoon ole vesi. Toki kaikkea voi kokeilla.

Meillä ollut kolme huonoa nukkujaa ja ainoa mikä on auttanut on ollut aika. Kaikki kolme ovat alkaneet nukkua paremmin reilun kahden vuoden iässä. Toki tuonkin jälkeen yöheräilyä on ollut vielä useana yönä viikossa 3-4 vuoden ikään, mutta noin 2-vuotiaasta kaikilla on ollut myös katkottomia öitä ainakin satunnaisesti. Ja mainittakoon vielä,että yksikään näistä lapsista ei ole tuttia tai pulloa syönyt, eli syy ei ole niissä.

Itseään ei kannata myöskään ylettömästi stressata asialla, johon on vaikea vaikuttaa. Itse olen kokenut helpompana herätä vaikka monta kertaa yössä kuin herätä yöllä ja vielä pohtia asiaa päivällä. Tiedän, että tämä voi olla helpommin sanottu kuin tehty :)
 
Meilläkin oli tuota yöhuutoa, kun pikkumies täytti vuoden. Muutaman kerran pitää edelleen tuttia laittaa, mutta yöhuuudot on poistuneet, joten luulisin johtuvan tuosta ikäkaudesta. Muutaman viikon ne yöhuudot kesti, eikä loppuneet mihinkään, ei hyssyttelyyn, syliin, kipulääkkeeseen, ei mihinkään. Lopetti sitten itsekseen ne, kun aika oli kypsä :)
 
Meil myös levoton nukkuja ollut ja lähemmäs 2v alkoi nukkua paremmin. Unipulloa ei koskaan ollut eikä tuttiakaan tarvinnu ettiä sen perään kun nukahti eka kerran illalla. Lapsi on aina ollut kovin levoton ja menevä ja vähäuninen jo pienestä saakka. Ei noihin yöjuttuihinkaan auttanu kun aika.
 
Meillä on mennyt just päinvastoin nuo iät missä on nukuttu ja missä valvottu... Eli n. 8-9kk:n ikään molemmat lapset ovat olleet tosi levottomia, erityisesti siinä 8kk:n korvilla jolloin on opittu konttaamista, ylösnousemista, on tullut kerralla paljon hampaita ym. Silloin on juuri ollut heräilyä vähän väliä(jopa vartin välein) ja pitkiä, jopa 1,5 tunnin huutokonsertteja yöllä. Se 1,5 tuntia joskus yön pimeimpinä tunteina tuntuu muuten aivan loputtoman pitkältä ajalta...

Sit kun ollaan siirretty lapset omaan sänkyyn, omaan huoneeseen(siis n. 8-9kk:n iässä) ja lopetettu yösyötöt, niin unet ovat parantuneet ja yöheräilyt loppuneet kokonaan. Tuttia meillä ei ole kumpikaan syönyt. Mullekin tulee mieleen että kannattaisiko kokeilla siirtoa omaan huoneeseen ja vaikka sitä tutista luopumistakin, niin lapsen ei tarvitsisi niiden takia heräillä...? Mutta tosiaan jos ei ne suht nopeasti auta, niin eipä niistä kannata liikaa stressiä ottaa, eiköhän se aika lopulta auta tilanteeseen...

Mutta tsemppiä kovasti! Isomman lapsen kanssa öisin valvominen on siinä mielessä "rankempaa" kuin pienen vauvan, että hormonitoiminta on jo synnytyksestä palautunut eikä niin tue sitä yövalvomista!
 

Yhteistyössä