Lastenhankinta naisen vaatimuksesta

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja synkkä pilvi
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
lue nyt edes ihmisen käyttöohjeet, eli edes jotain pohjatietoa siitä, miten ihmisen psyyke kehittyy. Edes yhden pitkän kurssin verran kehityspsykologiaa, ellet sen enempää. Niin vähän tunnut nyt ymmärtävän ihmislapsen tarpeista ja maailmasta.
 
ihmisillä on erilaisia arvoja... Joku parisuhteen kaatuminen ei olisi minulle kauheinta mitä maailmassa voisi tapahtua. En myöskään usko siihen, että lapsen elämä "tuhoutuisi" erosta tai poissaolevasta vanhemmasta. Jos ihan kärjekkäästi sanotaan, mielestäni nämä "lapsen parhaasta" jauhajat ovat usein aika erkaantuneita todellisesta elämästä (vrt. Niina Mikkonen).

Lähden nyt vetämään päikkärit miehen kainaloon. Tuollahan tuo jo odottelee. Eikä muuten seonnut ollenkaan, kun kerroin tänään tehneeni eilen raskaustestin viivästyneiden kuukautisten takia. Väärä hälytys, mitään ei olisi pitänyt edes tapahtua (syön pillereitä), mutta myöhästyminen yhdistettynä muutamaan muuhun outoon oireeseen sai aikaan halun tarkistaa. Itse sain kyllä sen apteekista haun ja töissä vessassa tikun valmistumista odottamiseen kuluneen ajan aikana kirkastettua, että minulle se lapsen saaminen on tärkeintä, ihan ulkopuolisista tekijöistä riippumatta. Jos suhde kaatuisi, se kaatuisi, mutta keskeytystä en olisi edes harkinnut.
[/quote]

Et usko, että lapsen elämä tuhoutuisi erosta tai poissaolevasta vanhemmasta? Ei ehkä sinällään tuhoutuisi, mutta kyllä se kuule jälkensä jättää, sen voin ihan suoraan sanoa. Et ilmeisesti ole kokenut eroa / toisen vanhemman kuolemaa / vaihtuvia isiä, mitään näistä? Se lapsi kaipaa ja tarvitsee sekä isää että äitiä, jotka ovat Läsnä.



 
Minulle tuli vielä mieleen tällainen: Jos teet lapsen välittämättä miehen vastusteluista, ja mies ei kiinnykään lapseen, teille tulee ero ja mies saa ei-toivotusta lapsesta elinikäisen riesan ja lapsi ihmettelee miksi isä ei piittaa. Sinä voit varmasti pärjätä yh:na, mutta samalla romuttuu sekä miehen että mahdollisesti lapsenkin tulevaisuus.

Ap, älä loukkaannu, en tarkoita tätä pahalla!
 
Alkuperäinen kirjoittaja äippä66:
Minulle tuli vielä mieleen tällainen: Jos teet lapsen välittämättä miehen vastusteluista, ja mies ei kiinnykään lapseen, teille tulee ero ja mies saa ei-toivotusta lapsesta elinikäisen riesan ja lapsi ihmettelee miksi isä ei piittaa. Sinä voit varmasti pärjätä yh:na, mutta samalla romuttuu sekä miehen että mahdollisesti lapsenkin tulevaisuus.

Ap, älä loukkaannu, en tarkoita tätä pahalla!

Kovin dramaattista. Millä tavalla miehen "tulevaisuus romuttuu" jos miehellä olisi lapsi jota hän ei tapaa? Tarkoitetaanko tässä rahallista menetystä kuukausittaisten elatusmaksujen muodossa vai mahdollista huonoa omaatuntoa?

Kaikki tuntuvat olevan vakuuttuneita, että suhde päättyisi, lapsi traumatisoituisi, jäisi lähes heitteille ja kaikkien kolmen elämä olisi pilalla. Aika pessimistisiä maailmankuvia teillä. Tuntuu vähän siltä kuin monella olisi ajatusmaailmassa käytössä vain skalaan ääripäät.

 
Ap, millä perusteella väität, ettei kävisi huonosti? Muut ovat antaneet loogisia päätelmiä perustuen todennäköisyyksiin. Sinun argumenttisi pohjautuvat katteettomaan toiveeseen, että kaikki menisi hyvin. Ajattelusi vaikuttaa olevan vauvakuumeesi sumentama.

Sinuna miettisin muutenkin lapsien tekemistä pari kertaa, sillä vaikutat hieman empatiakyvyttömältä. Et kykene asettumaan miehen, etkä lapsen asemaan ajateltaessa, miten sinun ratkaisusi vaikuttaisivat heidän elämäänsä.

Itse en halua lapsia ja voin varsin hyvin kuvitella, miltä miehestäsi tuntuu ja miten hän kokisi vastentahtoisen isäksi tulon. Minun elämäni olisi pilalla, jos minulla olisi lapsi, vaikkei sitä tarvitsisi koskaan nähdäkään. Miksikö?

Joutuisin maksamaan lapsesta elatusmaksuja mahdollisesti satoja tuhansia euroja. Minulla olisi sille summalle huomattavasti parempaa käyttöä. Joutuisin selittelemään tuleville kumppaneille, että on jo olemassa jälkeiläinen, jonka olen hylännyt - ei hyvää mainosta parisuhteeseen haluavalle, vai mitä? Monikaan ei sitä paitsi halua itselleen kumppania, jolla on lapsia.

Kuollessani en voisi jättää omaisuuttani puolisoni turvaksi, vaan penikalle olisi vähintäänkin annettava lakiosuus perinnöstä, tai vaihtoehtoisesti minun olisi ryhdyttävä toimiin omaisuuden piilottamiseksi luovuttamalla se puolisolle tms.

Sitä paitsi lapsi saattaisi haluta ottaa yhteyttä, vaikka ei minua vähääkään kiinnostaisi saada portaille teiniangstia potevaa hippijuppipunkkaria. Haluaisitko sinä käytännöllisesti katsoen tuntemattoman ihmisen tungettelemaan elämääsi?

Halusin tai en, koko loppuelämäni tietäisi elossa olevan jonkun, johon minulla on olemassa side, vaikka en sitä missään tapauksessa halua. Elämäni häpeätahra.

Kerro nyt, millä tavalla vastentahtoisesti järjestetty jälkeläinen ei pilaisi elämää? Ongelma on, että sinä vain kuvittelet, ettei se pilaa, koska sinun mielestäsi lapsi ei voi pilata kenenkään elämää. Ei tietenkään, koska sinä et kykene empatiaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja mietteitä:
Ap, millä perusteella väität, ettei kävisi huonosti? Muut ovat antaneet loogisia päätelmiä perustuen todennäköisyyksiin. Sinun argumenttisi pohjautuvat katteettomaan toiveeseen, että kaikki menisi hyvin. Ajattelusi vaikuttaa olevan vauvakuumeesi sumentama.

En minä "väitä" yhtikäs mitään. Voi käydä hyvin tai huonosti tai jotain siltä väliltä. Sitä ihmettelen, miten ihmiset jotka eivät tunne meitä, ovat niin vakuuttuneita että lopputulos on taatusti huono ja vieläpä varmuudella se skaalan kaikkein kauhein skenaario. Lopputulemia on muitakin, kuin ero ja lapsen totaalinen hylkääminen.



 
No, ap, mikä sitten on sinun mielestäsi se kaikkein todennäköisin skenaario?
Millaisissa tunnelmissa kuvittelet lapsen tekovaiheen menevän? Entä vauvavaihe? Miten kuvittelet miehen kohtelevan lasta? Näetkö hänen kopittelevan ylpeänä isänä palloa?

Kun kuvittelet, pidä mielessäsi, että mies ei halunnut lasta. Sinä haluat. Eli kuvitelmissa kannattaa pitää vaikka jokin erittäin vaativa lemmikkieläintyyppi, jollaista et halua itsellesi, mutta mies on sen väen vängällä tuonut. Esimerkiksi iguaani.
 
Kärjistettynä esimerkkinä voisi ottaa myös, että huumenarkkarin kanssa ei kannata mennä yhteen. Todennäköisesti narkkari käyttää kaikki rahansa huumeisiin ja niiden loputtua ryöstää sinut. Hän aiheuttaa vaaratilanteita itselleen ja muille, ja on äärimmäisen epäluotettava ajurinaan päivittäisen kama-annoksen saanti.

Näinhän ei välttämättä käy, mutta se on erittäin todennäköistä. Miksi sulkea silmänsä tosiasioilta. Tokihan nytkin voisi ajatella, ettei niin varmaankaan käy; ettei yllä kuvattu ole se ainoa skenaario. Ei niin, mutta miten todennäköistä sen on?
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:lle:
Jos teillä on niin ihana suhde, miksi haluat pilata sen lapsella, jota mies ei halua?

Ei mikään suhde ole kauaa ihana suhde, jos siitä puuttuu yhteinen tulevaisuus. En halua olla suhteessa mieheen, jonka kanssa ei olisi mahdollisuutta perheeseen jatkossa.

 
Mikä lienee ap:n tavoite tässä keskustelussa? Hänellä vaikuttaa selvästi olevan ongelmia jopa sen suhteen, että täysin tuntemattomat ihmiset ovat eri mieltä hänen keskusteluun tuomistaan asioista. Muut kommentoijat ovat naiiveja ja kouluttamattomia. Miksi siis edes keskustella täällä?

Ja mitä tuo kertoo suhtautumisesta konflikteihin ja erimielisyyteen omassa lähipiirissä, kun täälläkin pitää jo asiallisista, joskin erimielisistä kommenteista hermostua? Tahallinen provoilu ja ilkeily voi tietysti pahoittaa mielen, mutta ap. tuntuu olevan asiassaan niin jääräpäinen, että mistä tahansa kommentista menee herneet nenään.

Jos ap:lle sopii, kerron kaksi tositarinaa lähipiiristä. En ala neuvoa, koska en ole siihen varmasti ap:n mielestä riittävän fiksu.

Mies ja nainen ovat tavanneet kuukautta aikaisemmin, kun nainen huomaa olevansa raskaana. Mies painostaa aborttiin, nainen ei suostu. Nainen väittää pillereiden pettäneen. Ystävät tietävät, että nainen kärsi edellisessä suhteessa tahattomasta lapsettomuudesta, ja oli sinkkunakin vuodattanut hankkivansa lapsen jonkun yhden illan jutun kanssa. Jutut vuotavat myös uuden miehen korviin. Pari on erossa muutaman kuukauden, mutta mies muuttaa naisen luokse raskauden loppuvaiheessa. Riidat jatkuvat. Lapsi syntyy, mies katuu aborttiin painostamista ja kiintyy lapseen. Isyystesti tehdään. Pari menee naimisiin, riidat jatkuvat. Nykytilanne: pari on edelleen yhdessä, lapsi menee kouluun ensi viikolla. Pariskunta riitelee raivokkaasti ja myös lapsen nähden. Vähintään ilkeilyä ja tiuskimista parin välillä tuntuu olevan aina heidät nähdessään. Poika vaikuttaa tasapainoiselta, joskin kovin hiljaiselta, ylikiltiltä ja alistuvalta. Kenties seurausta yrityksestä pysyä huomaamattomana? Isä ei ole koskaan osallistunut lapsen hoitoon. Jos naisella on vaikka kampaaja, lapselle täytyy järjestää hoitopaikka, vaikka isä olisikin kotona. Nainen olisi voinut jatkaa kesken jääneitä opintoja, jos mies olisi suostunut hoitamaan lasta kahtena iltana viikossa.

Toinen tarina: 41-vuotias nainen havahtuu, että nyt on viimeiset hetket tehdä lapsi. 15 vuotta kuvioissa ollut rakastava mies suostuu, kun nainen anelee. Mies muuttaa pois loppuraskauden aikana nuoremman naisen vuoksi. Lapsen synnyttyä mies käy katsomassa lasta kerran ja avaa tälle pankkitilin, jolle tallettaa 1000 euroa kuulemma "elatusavuksi". Sen jälkeen rahoja ei enää tule, eikä nöyryytetty nainen niitä myöskään pyydä. Isyyttä ei tunnusteta, kun mies on ilmoittanut, ettei kuitenkaan aio pitää yhteyttä. Nainen on niin hyvätuloinen, että haluaa säilyttää ylpeytensä. Tyttö on nyt neljävuotias, ja kyselee usein isänsä perään. Mies ei halua tavata. Lapset eivät ole "hänen juttunsa".

Sellaisia tapauksia, joissa miestä järkyttänyt vahinkoraskaus johtaakin onnelliseen perhe-elämään, tiedän useita. Niissä raskaus ei ole johtunut naisen vaatimuksesta. En siis tiedä yhtään tällaista onnellista tapausta. Kaipa niitäkin on, kertokaa nyt muut esimerkkejä niistä.
 
Ja vielä selvennyksenä esimerkkiin 1: sekä nainen että mies ovat kuitenkin lapsestaan iloisia vaikkeivät parisuhteestaan. Mies on sanonut, ettei voisi koskaan hylätä lasta. Nainenkin tuntuu olevan tyytyväinen vanhemmuuteen, vaikka on käytännössä yksinhuoltaja.

Pointtini oli siis se, että kaksi suhdetta ja lastenhankinta johtivat ihan eri lopputuloksiin. Ensimmäisessä kaksi alussa tuntematonta ja nykyäänkin yhteensopimatonta ihmistä on kuitenkin pysynyt yhdessä noin pitkään vaikeasta alusta huolimatta. Toisessa lapsenhankinta hajotti pitkän suhteen kahden hyvin samantyyppisen ihmisen välillä, jotka ainakin kuvittelivat tuntevansa toisensa täydellisesti.
 
Ei tarvitse kuin kerran kuulla, että on ei-toivottu, niin se voi loppuelämäksi määrittää omakuvan huonoksi. Jos vielä on vaistonnut saman koko ikänsä, pohja on valmis.

Ap tuntuu pitävän "ääriesimerkkeinä" aivan perusasioita. Ei mitään käsitystä ihmisen mielen toiminnasta. En antaisi edes koiraani viikoksi hoitoon tälle ihmiselle, saati lasta, jonka pitää selvittää saamiaan virhekäsityksiä ja tunteita, jos edes osaa, ehkä koko pitkänpitkä loppuelämä. Nämä eivät ap ole tippaakaan kaukaa haettuja asioita, vaan suurin osa tämän ketjun kirjoituksista on äärettömän fiksuja tekstejä asioista, joista yleensä tiedetään ja ymmärretään. Sinä olet nyt se, joka on ihan pihalla.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Jo yksi lause voi määrittää omakuvan:
Niinpä, AP kirjoittaa toistuvasti, että parisuhde ei ole tärkein, että ei haittaisi vaikka erottaisiin, koska se lapsi on tärkein hänelle. Tämän sanottuaan hän vielä ihmettelee, että miksi me emme usko, että hänen parisuhteensa kestää, että miksi me olemme niin dramaattisia, miksi maalaamme niin synkkiä kuvia hänen tulevaisuutensa varalle.


AP puhuu elatusmaksuista ja miehen huonosta omasta tunnosta, miksi miehen pitäisi tuntea huonoa omaatuntoa. Ihminen tuntee huonoa omaatuntoa, jos tietää tekevänsä jotain väärin. Mies ei halua lasta, minun tulkintani mukaan, joten hänen ei kaiken lain mukaan pitäisi sitten tuntea huonoa omaatuntoa, ellei häntä sitten manipuloida tuntemaan sitä. Ehkä hän siksi palasi niin hellänä AP:n luo, ja ehkä on tod.näk. että helpottui, ettei lasta vielä näkynyt raskaustestissä, ja siksi on niin kiva olla yhdessä, vielä.

Parempi varautua siihen negatiiviseenkiin, mikä voi mennä vikaan, kuin että uskoo, että kaikki menee hyvin, ilman suunnitelmia. AP ei ehkä koskaan kykene saamaan lasta, lapsi voi olla sairas, AP voi masentua. Tai sitten voi kaikki mennä todella hyvin, mutta sen saa selville vain tekemällä sen lapsen. Mikä suunnitelma, kannatan ehdottomasti. Not.
 
On se vaan kova paikka joillekin tajuta, että ketään ei voi pakottaa haluamaan jotain tiettyä asiaa, vaikka voi pakottaakin suorittamaan vaaditut toimenpiteet sen asian aikaansaamiseksi...
 
Alkuperäinen kirjoittaja voi noita miehiä:
Ap:n mies on typerys, taitaa vielä tässä vaiheessa ajatella alapäällään, ja ansaitsee horisontissa häämöttävät 18 vuoden elarit niskoilleen.

Ap itse ajattelee vaan alapäällään, hänelle kaikista tärkeintä on saada se lapsi, ei haittaa, jos parisuhde menee samalla poikki. Eihän vanhempien eroaminen tai isän välinpitämättömyys vaikuta lapseen mitenkään, eihän? Lisäksi minusta on törkeää, että joku naispuolinen sanoo "ansaitsee elarit niskoilleen", jos mies ei halua lapsia. Jos olisin mies, en uskaltaisi olla koskaan kenenkään kanssa ilman kondomia!

Jos ap vielä tätä keskustelua seuraa, niin katsopa esim. linkki
http://www.tukiasema.net/teemat/artikkeli.asp?docID=25
ja pohdi, olisiko sinun mahdollista luoda terve, toimiva perhe.
 
Alkuperäinen kirjoittaja mietteitä:
Kärjistettynä esimerkkinä voisi ottaa myös, että huumenarkkarin kanssa ei kannata mennä yhteen. Todennäköisesti narkkari käyttää kaikki rahansa huumeisiin ja niiden loputtua ryöstää sinut. Hän aiheuttaa vaaratilanteita itselleen ja muille, ja on äärimmäisen epäluotettava ajurinaan päivittäisen kama-annoksen saanti.

Näinhän ei välttämättä käy, mutta se on erittäin todennäköistä. Miksi sulkea silmänsä tosiasioilta. Tokihan nytkin voisi ajatella, ettei niin varmaankaan käy; ettei yllä kuvattu ole se ainoa skenaario. Ei niin, mutta miten todennäköistä sen on?

Tuo on totta. Sama pätee alkoholistin kohdalla.Valitettavasti.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap.:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:lle:
Jos teillä on niin ihana suhde, miksi haluat pilata sen lapsella, jota mies ei halua?

Ei mikään suhde ole kauaa ihana suhde, jos siitä puuttuu yhteinen tulevaisuus. En halua olla suhteessa mieheen, jonka kanssa ei olisi mahdollisuutta perheeseen jatkossa.

Nyt sanoit sen jo itsekin eli miksi olette yhdessä miehen kanssa, kun haluatte eri asioita tulevaisuudelta, kun tulevaisuus ei ole yhteinen? Mies on sanonut ilmeisesti lukuisia kertoja, että ei halua lisääntyä, mutta sinulle se tuntuu olevan pakkomielle. Päästä nykyinen mies vapaaksi ja anna teille molemmille mahdollisuus löytää kumppani, jonka kanssa tulevaisuudensuunnitelmat menevät yksiin. Vauvakuumeisia miehiä on kyllä tarjolla. Minun kohdallenikin niitä on sattunut jo useampia, mutta itse en ole halunnut lisääntyä, joten suhteet ovat siinä mielessä olleet tuhoontuomittuja.
 
On totta, että olisi hyvä, että kumpikin pariskunnan osapuoli haluaisi lasta. Todellisessa elämässä asiat eivät mene niin.

Minusta monelta eri mieltä olevalta jää huomaamatta se, mitä AP on kertonut. Mies ei ole täysin varma, haluaako hän lasta vai ei. Minusta olisi ihan eri asia ryhtyä tekemään lasta, jos a) parisuhde voi huonosti ja mies ei missään tapauksessa ikinä tahdo lasta TAI b) parisuhde on erinomainen ja mies ei ehkä halua lasta, mutta joissakin olosuhteissa ehkä haluaisi.

Omasta mielestäni moni isyyttä pelkäävä on sellainen, jolla on itsellään huono isäsuhde tai vanhempien parisuhde on ollut vaikea tms. Silloin on vaikea ymmärtää, että isänä voi olla toisenlainen kuin oma isä on ollut. Silloin isäksi tuleminen herättää monenlaisia tuntemuksia: iloa siitä, että osaa ja pystyy olemaan hyvä rakastava isä, mutta myös surua siitä, että itse on jäänyt vaille isän rakkautta ja läsnäoloa.
 
Onko väliä sillä, sanooko mies
a) en halua lasta vai
b) en halua lasta, mutta jos vaihtoehtona on ero niin voin suostua sen tekemään. Sillä ehdolla, että sinä hoidat lapsen kokonaan, eikä minun elämäni muutu.

Millä lailla tapauksen b henkilö on parempi isäksi kuin a? Ap:n mieshän ei siis suinkaan ole sitä mieltä, että jossain olosuhteissa HALUAISI lapsen - hän vain voi pitkin hampain SUOSTUA lapsentekoon, ja silloinkin sillä ehdolla, että ap hoitaa lapsen. Minusta kun noilla "ehkä saattaisin halutakin" ja "pakon edessä voin suostua erittäin tiukilla ehdoilla" on tosi suuri ero.
 

Yhteistyössä