Lastenhankinta naisen vaatimuksesta

[synkkä pilvi]

Kirjoitin tästä toiseen ketjuun, mutta ajattelin kuitenkin avata toisen ketjun aiheesta.
http://keskustelu.plaza.fi/ellit/ihmissuhteet/keskustelu/t1795022

Kuinka yleistä rehellisesti sanoen on, että lapsia tehdään sellaisilla lähtökohdilla, että nainen haluaa ja mies suostuu lähinnä säilyttääkseen parisuhteensa? Minulla on jotenkin sellainen luulo, että aika monesti lastenhankinnan ajatus tulee naiselta ja nainen toimii moottorina ja asettaa paineita asian suhteen. Miten tällainen lähtökohta vaikuttaa miehen vanhemmuuteen ja kasvamiseen isäksi? Uskon että mies rakastaa kyllä lapsiaan ja on myöhemmin onnellinen asiasta, mutta vaikuttaako tällainen tilanne miehen sitoutumiseen perheeseen?

Oma mies ei millään halua omia lapsia, ei ole koskaan halunnut. Itse olen ehdoton tässä asiassa - haluan vielä lapsen. Nyt hän on hampaat kirskuen luvannut että yhden lapsen voimme tehdä. Onko tällainen kuvio ihan tuhoon tuomittu?

 

[synkkä pilvi]

Kirjoitin toiseen ketjuun siis samalla nimimerkillä, en ollut aloittaja.

 

[Jaaanis]

Aika paha tilanne Sanoisin kuitenkin, että lapsen hankinta tämän miehen kanssa on ehdoton ei! Ihan jo lapsenkin etua ajatellen (ja tulevan yksinhuoltajan etua myös). Eli vaihtoehdoiksi jää joko eroaminen (ja uuden miehen hankkiminen) tai lapsettomuus.

Vaikka mies tulevaa lasta oppisikin rakastamaan, en usko että hän hyväksyisi parisuhteeseenne tulevia muutoksia, itse varmaan tiedät hänen perustelunsa paremmin. Kullakin on lapsen hankintaan tai hankkimata jättämiseen syynsä, ja kaikista pahinta on tehdä lapsi vasten tahtoaa miellyttääkseen muita.

 

[Eipä kannata]

Jos haluat itse sitten kantaa todellisen vastuun lapsesta, niin ehkä onnistuu. Miestä on turha kinuta avuksi, kun "sinähän sitä lasta halusit". Eli jos käytännössä yksinhuoltajan elämä kiinnostaa niin siitä vaan lisääntymään!

Ihmisellä on täysi oikeus olla haluamatta lapsia ja elää ilman niitä. Jos sinä ap miehen lastenhankintaan painostat, niin vastuu on sinun.

 

[Pitäisi olla molempien valinta]

Minun entinen mieheni ei halunnut lapsia, tosin hän toi tämän ilmi vasta piiitkän aikaa avioitumisemme jälkeen. Meille tuli lopulta ero ja tämä oli yksi syy asiaan. Eli olen sitä mieltä, että lasta pitää molempien haluta ja ellei toinen halua, on toisen joko hyväksyttävä se tai sitten on erottava.

 

[ap.]

Minun entinen mieheni ei halunnut lapsia, tosin hän toi tämän ilmi vasta piiitkän aikaa avioitumisemme jälkeen. Meille tuli lopulta ero ja tämä oli yksi syy asiaan. Eli olen sitä mieltä, että lasta pitää molempien haluta ja ellei toinen halua, on toisen joko hyväksyttävä se tai sitten on erottava.

Siis kyllähän minä sen hyväksyn ja ymmärrän hänen syynsäkin. En kuitenkaan itse voi elää noin. Kai sen voi uhkailuna ottaa, mutta olen kertonut etten voi jatkaa suhdetta johon ei jossain vaiheessa liity omaa lasta. En kyllä tiedä miten omat elämänhaaveet pitäisi muotoilla, etteivät kuulostaisi uhkavaatimukselta. Mies kokee jotenkin, että olen joustamaton enkä kykene kompromisseihin (mihin?), mutta eihän tuollaisessa asiassa sellaisia voi tehdä.

Olin siis jo sanomassa että on parempi erota, kun mies itse veti tämän lapsikortin esille ja sanoi että voi kuitenkin yhden lapsen kanssani tehdä.

 

[Pitäisi olla molempien valinta]

Toivottavasti et luullut, että minä puhuin jotenkin uhkauksista? Minä en ainakaan uhkaillut, me olimme keskustelleet asiasta etukäteen ja mies oli myös sitä mieltä, että totta kai lapsia - tai sanoi olevansa. Sitten hän keksi syitä, että miksi ei vielä, syyn toisensa jälkeen, kunnes lopulta tunnusti, ettei halua lapsia eikä ole koskaan halunnut ja uskoi saavansa minut muuttamaan mieltäni.

Minä tunsin itseni petetyksi, olisi ollut eri asia, jos hän olisi tuonut mielipiteensä esiin heti alussa ja minä olisin heti silloin joko hyväksynyt asian tai eronnut heti. Minulle lapsiasia oli niin tärkeä, että ero lopulta tuli ja tämä oli yksi syy siihen. Meillä ex-mies ei sanonut muulloin, että voisi yhteen suostuakin ennen kuin olin kertonut, että olen pannut nyt ne eropaperit vetämään (erosta oli puhuttu pitkään ja kun ehdotin, että haemme eroa yhdessä, hän ei suostunut), niin tässä vaiheessa hän huusi, että tehdään sitten se lapsi, jos elämäsi kerran siitä on kiinni.

Sanoin, että myöhäistä tämä nyt on, en enää halua kanssasi yhteistä tulevaisuutta lapsen kanssa enkä ilman lapsia.

Mutta sinun miehesi ei (todennäköisesti) ole ex-mieheni, joten kyllähän se teillä voisi toimia.

 

[ainokainen]

Ap:lle sanoisin, että tee vaan se lapsi mutta muista että erittäin suurella todennäköisyydellä jäät sen kanssa yksin.
Pärjäätkö yksinhuoltajana, mieti sitä ennen kuin hankkiudut raskaaksi.

Et voi odottaa mieheltä 100% sitoutumista tuohon projektiin, jos hän suostuu siihen vain sinun takiasi. Siksi on turha olla katkera silloinkaan, kun jäät yksin hoitamaan sairasta lasta, miehesi viihtyy viikonloput kavereiden kanssa ja sinä jäät yksin lapsen kanssa, kun sinä hoidat yöheräämiset, tarhaan viemiset ja hakemiset jne. Hän voi aina vedota siihen, että ei lasta halunnut. Sinä halusit joten joudut sen hoitamaankin.

Jos todella haluat lasta niin paljon että olet valmis kestämään kaiken tuon, tee se ihmeessä.

 

[maa-tiainen]

Jos haluat itse sitten kantaa todellisen vastuun lapsesta, niin ehkä onnistuu. Miestä on turha kinuta avuksi, kun "sinähän sitä lasta halusit". Eli jos käytännössä yksinhuoltajan elämä kiinnostaa niin siitä vaan lisääntymään!

Ihmisellä on täysi oikeus olla haluamatta lapsia ja elää ilman niitä. Jos sinä ap miehen lastenhankintaan painostat, niin vastuu on sinun.

No eiköhän miehenkin voi odottaa ottavan jonkilaista vastuuta, jos se on mennyt jo lupaamaan että "no hankitaan sitten jos noin kovasti haluat". Tässähän ei siis ole kyse siitä, että ap yrittäisi huijata mieheltään lapsen jättämällä pillerit pois tms, vaan asiasta on keskusteltu ja mies on "hampaat kirskuen" siihen suostunut. Ei parane mennä lupautumaan noin suureen asiaan jos ei ole valmis elämään sen kanssa, joten kyllä ukoltakin tässä jotain panosta voi tosielämässä vaatia.

Tuttavapiirissäni on yksi pariskunta, jossa miehellä lapsi edellisestä liitosta eikä enempää halunnut, mutta naisen takia suostui yhden hankkimaan sillä ehdolla, että päävastuu hoidosta on naisella. Arvelin silloin että homma tulee kusemaan ja pahasti, mutta näyttävät ainakin 5 vuoden kuluttua olevan vielä yhdessä ja mies on poikaansa kovin kiintynyt, joten ei kai sitä lopputulosta voi ikinä ennustaa.

Itse en todellakaan tuohon leikkiin lähtisi, mutta lasta haluava nainenhan harvoin ajattelee järjellä tai kovin kauaskantoisesti, joten mikäpä minä olen neuvomaan kun en itse ole lapsia koskaan halunnut Onnea vaan matkaan whatever you do, ei kai tähän muuta voi sanoa.

 

[Pitäisi olla molempien valinta]

Ainokaisen tekstiin vielä lisään, että toki on mahdollista, että lapsen syntymän jälkeen mies muuttaa mielensä ja hänestä tulee täydellinen isä, mutta on mahdollista myös se, että käy noin kuin mitä ainokainen kuvailee. Jos tosiaan olet valmis tuohon kaikkeen - sekä mahdollisen eron jälkeen mahdollisesti siihen, ettei isä halua olla tekemisissä lapsen elämässä pakollisten elatusmaksujen lisäksi - niin yrittäkää lasta. Lapsi tuntuu olevan sinulle niin tärkeä asia - niin kuin minullekin - että myöhemmin päätöstä pysyä lapsettomana voisi katua katkerasti ja ero tulisi sitten siinä vaiheessa, kun syyttelisi puolisoaan siitä, että hänen takiaan piti jäädä lapsettomaksi.

 

[Eronnut]

Minä olen eronnut ko. asian vuoksi. Olen aina tiennyt että en halua lapsia ja melko heti se tuli puheeksi ex-miehen kanssa kun alettiiin treffailla ja hänkin vakuutti ettei lapsia halua. No 10 vuoden kuluttua hän alkoi painostaa minua lapsen tekoon ja viimein myönsi että on aina tiennyt haluavansa lapsia ja on odottanut nämä vuodet että minä muuttaisin mieleni. No en muuttanut joten erosimme. Hänestä on sittemmin tullut kahden tyttären onnellinen isä ja minäkin olen löytänyt lapsihaluamattoman puolison.

Sinulle sanoisin edellisten tapaan että hanki vaan se lapsi nykyisen miehesi kanssa, jos olet valmis kantamaan kaiken vastuun yksin. Jos sinulla on odotuksia että mies osallistuu perhe-elämäänne ja vastaa lapsesta niin älä missään nimessä hanki lasta tämän miehen kanssa. Valmistaudu siihen että ero saattaa tulla myös lapsen syntymän jälkeen ja jäät yksin lapsen kanssa jos mies ei sopeudu 'lapselliseen' elämään.

 

[Mies 50]

Että jotkut ovatkin niin itsekkäitä, haluta lapsi suhteeseen joka ei toimi.
Aivan järkyttävää tehdä noin lastakohtaan, en tajua ollenkaan.
Olen itse kasvanut perheessä jossa ei ollut isää, toista vanhempaa jota varmasti kaipasin. Enkä olenkaan ymmärrä että joku haluaa lapselleen tuollaista elämää.
Tuollainen ihminen ei tarvi lasta ollenkaan, kyllä niin on.
Lapsi tarvii rakkautta, ja tuollaiselta mieheltä sitä saa erittäin vähän, tai ei ollenkaan.
Ymmärtäkää nyt että lapsi on aisteillaan toimiva, hän tajuaa varmasti jos jompi kumpi ei rakasta häntä koko sydämestään.
On siinä sitten hienoa havaita koko totuus kun kasvaa vanhemmaksi.

 

[ap.]

Olisiko "mies 50" mieluummin siis jäänyt syntymättä?

Aika moni ihminen jäisi syntymättä, jos ihannekriteerien pitäisi täyttyä. Lapsen tulisi olla suunniteltu, molempien tulee olla täysin varmoja, molempien tulee haluta yhtä paljon, vanhempien tulee olla parisuhteessa joka on kunnossa, pitää olla varma ettei kumpikaan vanhemmista sairastu tai muutu tunnekylmäksi, varallisuuden pitää olla kunnossa, opintojen ohi, pitää taata että kaikki menee hyvin ja aina rakastaa, taata että osaa olla hyvä vanhempi jne jne.

Tietenkin olisi parempi jos tilanne olisi toisenlainen. En kuitenkaan usko, että kukaan olisi niin hullu että tekisi tuollaisia lupauksia tajuamatta yhtään mitä sellainen tarkoittaisi.

Mies on itse ns. lehtolapsi joka ei tuntenut omaa isäänsä juuri lainkaan. Isänsä oli hirvittävä narsisti, joka teki lapsia pitkin mantuja eikä huolehtinut näistä tai kertonut lapsille toisistaan. Ymmärrän että tämä on vaikuttanut mieheeni syvästi ja luonut erilaisia pelkoja. En silti usko että hän katuu sitä että syntyi tai olisi onneton elämästään.

 

[pelotko?]

Onko mies sanonut sinulle, ettei halua lapsia pelkojensa vuoksi, vai onko se sinun omaa tulkintaasi, jolla yrität selittää hänen mielipidettään? Jotkut ihmiset eivät halua lapsia, eikä siihen tunteeseen välttämättä liity minkäänsortin pelkoja. Niiden, jotka haluavat lapsia, voi olla vaikea ymmärtää, etteivät kaikki halua.

 

[sanokaa yksikin hyvä syy hankkia lapsia]

Miksi kukaan olisi valmis luopumaan ihmisestä jota rakastaa, vain sen tähden, että saisi jatkaa geenejään? Lisääntyminenkö on sinulle tärkeintä elämässä?

 

[ap.]

Miksi kukaan olisi valmis luopumaan ihmisestä jota rakastaa, vain sen tähden, että saisi jatkaa geenejään? Lisääntyminenkö on sinulle tärkeintä elämässä?

Joo, mikään muu ei ole minulle tärkeää. Toivottavasti joku vastaanutulija vaan vetäisi paksuksi.

Joos ei ole aivan pumpulissa kasvanut, tietää jo tiettyyn ikään mennessä, että vaikka toista kuinka rakastaisi, eivät suhteet aina kestä. Lapsen haluaminen on aika tavallinen ja voimakas biologinen vietti, mikä monella on. Itse en ainakaan uhraisi haluani äitiyteen minkään rakkauden takia, mutta tietysti meitä on monenlaisia. En voisi nauttia siitä rakkaudesta ja siitä hetkestä, jos se tarkoittaisi noin merkittävää uhrausta. En kuitenkaan halua lasta niin paljon, että kuka tahansa siihen kävisi. Olen ollut aiemminkin vakavissa parisuhteissa, mutta niissä sellaista halua saada lasta juuri sen henkilön kanssa, ei ole tullut.

 

[pilven reunalta]

Olisiko "mies 50" mieluummin siis jäänyt syntymättä?

Aika moni ihminen jäisi syntymättä, jos ihannekriteerien pitäisi täyttyä. Lapsen tulisi olla suunniteltu, molempien tulee olla täysin varmoja, molempien tulee haluta yhtä paljon, vanhempien tulee olla parisuhteessa joka on kunnossa, pitää olla varma ettei kumpikaan vanhemmista sairastu tai muutu tunnekylmäksi, varallisuuden pitää olla kunnossa, opintojen ohi, pitää taata että kaikki menee hyvin ja aina rakastaa, taata että osaa olla hyvä vanhempi jne jne.

Yksikään lapsi ei "halua" syntyä. Kyllä lasten syntyminen johtuu täysin itsekkäiden vanhempien tekosista. Jos en minä tai "mies 50" emme olisi syntyneet, niin sitten meitä ei olisi olemassa. Miten olematon voi kaivata olemista? Tähän maailmaan syntyminen ei ole asia, jonka olisin itse voinut valita. Sen valinnan tekivät vanhempani, en minä, valitettavasti.

Nuo luettelemasi asiat ovat ihan perusvaatimuksia, jos aiotaan lisääntyä, mutta ikävä kyllä kaikki eivät ota vastuuta omasta elämästään, saati lapsesta, jonka maailmaan omaa itsekkyyttään hankkivat. Joo, olen todellakin sitä mieltä, että lisääntymistä ei tulisi sallia kaikille, ainakaan niille, joilla ei ole kunnon edellytyksiä, eikä halua huolehtia omien geeniensä jalostustuotteesta.

 

[Ei kannata painostaa]

Nykyisellä miehelläni on kaksi lasta joista ensimmäinen sai alkunsa puolisen vuotta seurustelun alkamisen jälkeen. Nainen "söi pillereitä". Meni muutama vuosi ja tehtiin sitten toinenkin lapsi ekalle kaveriksi. Ikinä ei mies ole varsinaisesti HALUNNUT lapsia, sanoi ajatelleensa vain että "no kai niitä sitten kuuluu hankkia". Ero tuli kuitenkin ja nyt meidän uusperheessä lapset ovat meillä joka toinen viikonloppu. Mies hoitaa lapsensa koska näin kuuluu tehdä, mutta mitenkään innostuneesti hän ei kyllä lapsi-viikonloppuja odota
Tässäkin tapauksessa olisi miehen siis kannattanut käyttää kondomia vaikka ei mukamas olisi tarvinnut, tai mennä laittamaan piuhat poikki jo nuorena.

 

[Sterilisaatiota odotellessa]

Piuhat saa laittaa poikki aikaisintaan 30-vuotiaana. Valitettavasti.

 

[voi hellanlettas]

Olisiko "mies 50" mieluummin siis jäänyt syntymättä?

Aika moni ihminen jäisi syntymättä, jos ihannekriteerien pitäisi täyttyä.

Miksi se olisi paha asia? Ehkä olisi myös huomattavasti vähemmän rikottuja lapsia joista kasvaa rikkinäisiä aikuisia. Eikä ihmiset ainakaan ole loppumaan päin maapallolta.

Ja kuten joku tässä sanoikin, miten ihminen, joka ei ole edes syntynyt, voisi jotenkin murehtia sitä ettei ole olemassa? "Entä jos et itsekään olisi syntynyt!" on typerä ja täysin tyhjä argumentti.

 

[sanokaa yksikin hyvä syy hankkia lapsi]

Miksi kukaan olisi valmis luopumaan ihmisestä jota rakastaa, vain sen tähden, että saisi jatkaa geenejään? Lisääntyminenkö on sinulle tärkeintä elämässä?

Joo, mikään muu ei ole minulle tärkeää. Toivottavasti joku vastaanutulija vaan vetäisi paksuksi.

Joos ei ole aivan pumpulissa kasvanut, tietää jo tiettyyn ikään mennessä, että vaikka toista kuinka rakastaisi, eivät suhteet aina kestä. Lapsen haluaminen on aika tavallinen ja voimakas biologinen vietti, mikä monella on. Itse en ainakaan uhraisi haluani äitiyteen minkään rakkauden takia, mutta tietysti meitä on monenlaisia. En voisi nauttia siitä rakkaudesta ja siitä hetkestä, jos se tarkoittaisi noin merkittävää uhrausta. En kuitenkaan halua lasta niin paljon, että kuka tahansa siihen kävisi. Olen ollut aiemminkin vakavissa parisuhteissa, mutta niissä sellaista halua saada lasta juuri sen henkilön kanssa, ei ole tullut.

Siis asetat jonkun syntymättömän lapsen miehesi edelle? Onnea vaan teidänkin parisuhteellenne!

Jos et ole "aivan pumpulissa kasvanut", tiedät varsin hyvin, että parisuhteesi uhraaminen ei ole ainoa uhraus, jonka joudut sen penskasi takia tekemään. Oletko varma, että olet valmis niihin kaikkiin?

Toivottavasti mietit hiukan tarkemmin myös MIKSI sen lapsen tahdot, etkä vain selitä sitä "biologiseksi vietiksi". Meidät ihmiset kun erottaa elämistä juuri se, että harkitsemme asioita ja käytämme sitä järkeämme (jos kohta myös sydäntämme!) emmekä vaan heittäydy viettien vietäviksi.

 

[Kuumeesta toipunut]

Minulla ei ole yhtään hyvää syytä hankkia lapsia, mutta ap:llä niitä voi ollakin. Toivon tosiaan, että mietit ja harkitset syvällisesti, sillä voihan mieli muuttua.

Minä halusin lapsen nuorempana, koska "sehän on ihmisen luonnollisin tarve" (ja vauvakuumeessa ei olisi niin väliä ollut, olisiko isäkään jäänyt kuvioihin), mutta sitten muutin mieleni. Itse pakottauduin odottelemaan talouden saamista kuntoon. Nyt kun elämä on muuten vakiintunutta, olen tullut aivan vakuuttuneeksi, että en halua lapsia. Molemmat miehet joiden kanssa olen asiaa miettinyt, olivat lapsimyönteisiä, mutta nykyinen mies on ratkaisuni ainakin toistaiseksi hyväksynyt.

Toisen ihmisen puolesta ei päätöstä lapsista ja lapsettomuudesta voi tehdä vaan jokaisen on se omalta kohdaltaan ratkaistava. Jos nykyinen mies päättää, että hän haluaakin lapsia, niin sitten ei ole muuta vaihtoehtoa kuin ero. En tee lapsia toisen mieliksi, niin kuin ei miehesikään pitäisi. Naisella tulevat ne biologiset tosiseikat vastaan aiemmin, ja jos lapsia tosiaan haluat, niin sitten toimit sen mukaisesti.

 

[Ntt]

Taas Mies50 puhui asiaa.

Lapsi tehdään lasta varten, rakkaudesta lapseen. Ei äidin halusta saada lapsi niissä olosuhteissa, jotka ovat lapselle huonot. Vanhempia menetetään, se on valitettavaa, mutta siitä voi selvitä, jos on joku todella rakastava korvike. Mutta että tietoisesti hankitaan lapsi alusta asti olemaan ilman, on minusta itsekästä, sitä ei mielestäni saisi perustella biologisella vietillä, jos olosuhteet tekevät siitä lähinnä itsekkyyttä.

Sen ymmärrän velanakin ihan hyvin, että jos mies / vaimo ei halua lapsia, ja itse haluaa elämässään äidiksi / isäksi, silloin on syytä vaihtaa puoliso, jonka kanssa sen tärkeän asian voi toteuttaa ja toinen taas saa vapauden etsiä puolison, jonka suuren haaveen pilaamisesta ei tarvitse puolestaan tuntea syyllisyyttä. Uhrauksilla on rajansa, ja lapsi, jos sen / niitä haluaa on useille sen rajan yli. Riippuu tapauksesta, joku on löytänyt oikeasti rakkaan ja pitää mieluummin hänet, mutta sitten ei myöskään saa ajan saatossa ruveta syyllistämään sitä toista omasta valinnastaan jäädä liittoon.

Mutta tehdä lapsi hajanaiseen perheeseen se alusta asti tietäen on minusta taas itsekkyyttä. Tyylillä "Tulis joku ja panis paksuksi, en minä sitä sitten tarvitse" yhtään miettimättä, tarvitsisiko ja haluaisiko se lapsi.

Lapsella on mielestäni lähtökohtaisesti oikeus sekä isään että äitiin. Mutta myös tasapainoiseen kotiin, eli jos molemmat sisältävä koti taas on riitaisa ja henkisesti raskas, tosiaan traumoja jättävä (ihan riidatonta kotia ei ole, ja olisko hyväkään) lapsella on oikeus myös eroon, jos se samalla oikeasti tasapainottaa lapsen elämää. Ero on aina kai vaikeaa myös lapselle, mutta voi silti olla perhettä parempi, jos perhe osoittautuu vielä vaikeammaksi. Tärkeintä lie on, että on riittävästi ihmisiä, jotka rakastavat.

Ihmisiä, jotka ottavat 'lapsellisen' siipan, vaikka eivät kykene oikeasti rakastamaan niitä lapsia taas en ymmärrä. Siinä menee yli. Kyllä ne kauppaan kuuluvat. Jos ei sitä ymmärrä, on parempi olla hieromatta kauppaa. Lienee tarjolla sentään lapsettomiakin.

 

[näinkin voi käydä]

Eräs tuttava jätti rakastamansa miehen kun se ei halunnut lapsia. Otti uuden miehen siitosoriksi ja vuosien yrittämisen jälkeen paljastui ettei uusi mies voinut saada lapsia.

 

[näinkin voi käydä]

ja jatkoa edelliseen...

Tuttava jätti myös uuden miehen ja alkoi panikoiden etsiä uutta oria, vaan eipä tuttava menestynyt enää sinkkumarkkinoilla. Nyt 4-kymppisenä alkaa olla lapsentekoaika vähissä.