S
Surullinen lasten puolesta
Vieras
Kuinka muut saman kokeneet olette selvittäneet / selvinneet asiasta?
Lasteni isän uusi nainen kieltää mielivaltaisesti entisen mieheni ja minun yhteisiä lapsia käymästä isänsä luona hänen kodissaan (eksäni asuu siis hänen hankkimassaan vuokra-asunnossa). Muuallakaan mies ei lapsia saa tavata, ei ainakaan paria tuntia kauempaa, kun miehen pitää jo palata kotiin.
Syyksi kieltoon riittää esimerkiksi se, etten ole kotona juuri sillä hetkellä, kun he olisivat tulossa palauttamaan lapsia (kerroin olevani lenkillä ja pyysin heitä ilmoittamaan tulostaan ajoissa, jotta ehdin kävellä kotiin) tai se, että lapset veivät isälleen askertelemansa kortit naisen ollessa asioilla. Kyseiset kortit vietiin asunnon takapihalle, kun olin ensin soittanut lasten isälle ja kysynyt, saako lapset tuoda kortit. En edes tiennyt, että hän oli yksin kotona.
Nainen huutaa nämä kieltonsa ja minun solvaamiseni lasteni ja omien lastensa kuulleen. Tätä on kestänyt jo yli vuoden ajan nyt. Lasten isä ei ota oikeastaan kantaa asiaan tai korkeintaan käskee minun olla puuttamatta heidän asioihinsa. Sanoo ajan kulumisen helpottavan. En voi kuitenkaan sulkea silmiäni ja korviani, koska lapseni joutuvat kuuntelemaan näitä asioita ja kärsivät, kun eivät saa tavata isäänsä säännöllisesti.
Meillä on tapaamissopimus, jonka mukaan lapsilla on oikeus tavata isäänsä joka toinen viikonloppu ja lisäksi neljänä arkipäivänä. Todellisuudessa tapaamisia on paljon vähemmän.
Mitä ihmettä teen? Tuntuu, että en pysty tekemään töitäkään, kun on niin paha mieli lasten takia.
Lapset ovat 4- ja 5-vuotiaat.
Lasteni isän uusi nainen kieltää mielivaltaisesti entisen mieheni ja minun yhteisiä lapsia käymästä isänsä luona hänen kodissaan (eksäni asuu siis hänen hankkimassaan vuokra-asunnossa). Muuallakaan mies ei lapsia saa tavata, ei ainakaan paria tuntia kauempaa, kun miehen pitää jo palata kotiin.
Syyksi kieltoon riittää esimerkiksi se, etten ole kotona juuri sillä hetkellä, kun he olisivat tulossa palauttamaan lapsia (kerroin olevani lenkillä ja pyysin heitä ilmoittamaan tulostaan ajoissa, jotta ehdin kävellä kotiin) tai se, että lapset veivät isälleen askertelemansa kortit naisen ollessa asioilla. Kyseiset kortit vietiin asunnon takapihalle, kun olin ensin soittanut lasten isälle ja kysynyt, saako lapset tuoda kortit. En edes tiennyt, että hän oli yksin kotona.
Nainen huutaa nämä kieltonsa ja minun solvaamiseni lasteni ja omien lastensa kuulleen. Tätä on kestänyt jo yli vuoden ajan nyt. Lasten isä ei ota oikeastaan kantaa asiaan tai korkeintaan käskee minun olla puuttamatta heidän asioihinsa. Sanoo ajan kulumisen helpottavan. En voi kuitenkaan sulkea silmiäni ja korviani, koska lapseni joutuvat kuuntelemaan näitä asioita ja kärsivät, kun eivät saa tavata isäänsä säännöllisesti.
Meillä on tapaamissopimus, jonka mukaan lapsilla on oikeus tavata isäänsä joka toinen viikonloppu ja lisäksi neljänä arkipäivänä. Todellisuudessa tapaamisia on paljon vähemmän.
Mitä ihmettä teen? Tuntuu, että en pysty tekemään töitäkään, kun on niin paha mieli lasten takia.
Lapset ovat 4- ja 5-vuotiaat.