lasten harrastaminen

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "sari"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
S

"sari"

Vieras
hei! mä nyt olen pitkään tätä asiaa miettinyt...meillä on justiin 9-vuotta täyttänyt poika,joka harrastaa fyysisesti rankkaa lajia,joka vaatii myös tosi paljon keskittymistä ja treenejä olisi kolme kertaa viikossa,on käynyt sen kolme kertaa joinakin viikkoina ja toisina taas kaksi kertaa. harrastuksessa menee loistavasti.hän on seuransa parhaimpia ja nuorimpia. koulussa sitten taas menee huonommin... kokeet ja muut menee hyvin,mutta käyttäytyminen koulussa on aika kamalaa.opettaja on useita kertoja viikossa yhteydessä kun poikani on tehnyt milloin mitäkin,kiusannut muita ja häirinnyt tunneilla tai tehnyt jotain koulun sääntöjen vastaista. olemme käyneet asiasta kasvatus-ja perheneuvolassa,mutta en oikein nähnyt heidän auttavan tässä tilanteessa. he ovat olleet sitä mieltä,myös opettaja,että poikani on uupunut ja treenikertoja olisi hyvä vähentää ainakin siihen yhteen kertaan viikossa. olen itse samaa mieltä,mutta lapsen isovanhemmat laittaa tässä asiassa tosi kovasti vastaan. Heidän mielestään se ei ole oikein poikaani kohtaan jne. koska on pojalle mielekäs harrastus ja tykkää käydä siellä ja on hyvä siinä. musta taas pitäisi nyt ajatella tuota koulunkäyntiä,kun se on kuitenkin tärkeämpää ja kun ollaan käyttäytymisen takia jo jättämässä poikaani pois luokan yhteiseltä kevätretkeltä,sekä opettaja ja rehtori on myös vinkannut siihen suuntaan että poikani voisi joutua jäämään luokalleen,kun käyttäytyminen ei vain ota loppuakseen. mitä ihmettä teen? isovanhemmat on erittäin raivoissaan mulle tästä tilanteesta,koska en ole poikaani nyt pariin viikkoon päästänyt treeneihin kuin sen kerran viikossa ja kotona on asiat menny nyt paremmin pojan kanssa,mutta koulussa ei.sanoivat kyllä että pitkäaikainen prosessi tämä uupumuksen selättäminen... jos joku jaksoi lukea ja vielä kertoa omaa mielipidettään,olen tosi kiitollinen.. :)
 
Samanikäisen paljon harrastavan tytön äitinä voinen hieman samaistua tilanteeseen.. Tuon ikäinen lapsi alkaa jo aika hyvin itse ymmärtää syy-seuraus-suhteita. Lapsen kanssa kannattaa ihan kunnolla keskustella haasteista ja käyttäytymisestä (koulussa ja kotona) ja sopia yhteinen linja.

Vanhempana ainakin itse näen, kun lapsi alkaa väsyä/uupua harrastuksista ja koulupaineista. Silloin pitää hiljentää vauhtia vaikka vanhemman päätöksestä, toki olisi paras jos lapsi itsekin on rauhoittumisen kannalla. (Meillä usein auttaa jo yksi viikko jolloin muutama harrastu jätetään väliin.)

Jos harrastuksiin meno on lapselle mieluisaa, niin ehkä voi sopia lapsen kanssa jopa niin että jos osaa käyttäytyä pääsee hän harrastuksiinkin..
 
Mrs Bean.. :
Lapsella ei ole omaa valmentajaa... seuralla on yksi joka on vain silloin tällöin paikalla itse,joten sellainen ei onnistu,vaikka hyvä idea olisikin!! :)
 
Samanikäisen paljon harrastavan tytön äitinä voinen hieman samaistua tilanteeseen.. Tuon ikäinen lapsi alkaa jo aika hyvin itse ymmärtää syy-seuraus-suhteita. Lapsen kanssa kannattaa ihan kunnolla keskustella haasteista ja käyttäytymisestä (koulussa ja kotona) ja sopia yhteinen linja.

Vanhempana ainakin itse näen, kun lapsi alkaa väsyä/uupua harrastuksista ja koulupaineista. Silloin pitää hiljentää vauhtia vaikka vanhemman päätöksestä, toki olisi paras jos lapsi itsekin on rauhoittumisen kannalla. (Meillä usein auttaa jo yksi viikko jolloin muutama harrastu jätetään väliin.)

Jos harrastuksiin meno on lapselle mieluisaa, niin ehkä voi sopia lapsen kanssa jopa niin että jos osaa käyttäytyä pääsee hän harrastuksiinkin..

kiitos vastauksestasi... minä kyllä näen lapsen isäpuolen ja lapsen isän kanssa että lapsi on uupunut,ja koulussa nähdään sama asia,mutta omat vanhempani eivät tätä näe,vaan syyttävät kaikkia muita ja pvat raivoissaan minulle kun en päästä lasta enempää kuin kerran viikossa harrastukseensa... ja sitä ajattelinkin joskus että otan tuon linjan,hyvästä käyttäytymisestä palkitaan pääsemällä harrastukseen ja huonosta taas evätään,mutta vanhempani pistivät siinä niin kovin vastaan ettei se toiminut noin,he veivät lapsen silti sinne,vaikka minä olin jo kieltänyt! tämä tilanne vain tuntuu repivän meitä eri suuntaan lasten isovanhempien kanssa,enkä löydä ratkaisua siihen..
 
[QUOTE="vieras";25927247]Miten ne lapsen isovanhemmat nyt pystyy sun lapsen viemään harrastukseen vaikka sä kiellät? Se on sun lapsi, jolle sinä asetat rajat. Ei voi ymmärtää.[/QUOTE]

niin...sitäpä minäkin,mutta niin vain on isäni tullut meille ja hakenut lapsen mukaansa. olen itse yöt töissä ja nukun päivisin,joten olen ollut silloin ihan untenmailla ja isovanhemmat ovat kyllä tienneet,ettei lasta silloin haeta ja viedä,kun minä olen asian niin päättänyt...mutta he nyt vain tekevät niin! en tiedä mikä siihen auttaisi...
 

Yhteistyössä