Mä olen tässä omaa eskarilaistani ja hänen kavereitaan seurannut koko syksyn ajan ja melkeinpä joka päivä saan puistossa huomata sen, että kun on leikkijöitä 2, homma sujuu hienosti, mutta heti kun siihen tulee joku kolmas, niin jo alkaa tulla nahinaa ja suunsoittoa, yhden sorsimista jne.
Kyllä nyt vikaa voi olla myös siinä sorsitussa pojassa, joka väkisin tunkee leikkeihin mukaan. Sekin on tavallaan toisten ärsyttämistä, voi olla jopa ihan tarkoituksellista saada toiset ärsyyntymään ja saada aikaan kinaa. Jotkut lapset ihan nauttivat sellaisesta. Etenkin tuon ikäisillä pojilla kaikenlainen lällättely, nimittely ja suunsoitto tuntuu olevan yleistä ja joku voi siihen reagoida herkemmin. Omakin lapseni lällättelee siinä missä muutkin, mutta sitten kun joku lällättelee hänelle, tullaan itku kurkussa uikuttamaan "noi kiusaa mua" tms. Jos vanhemmat ja muu lähipiiri suhtautuu liian herkästi myös "kiusaamiseen", lapsi voi huomata saavansa sääliä ja huomiota aikuisilta ja sitten jo pienestä poikien leikinlaskusta ollaan sitruuna kurkussa. Siis en nyt mitenkään sano, että kiusaaminen on sallittua, vaan pointtini on se, että lapsellekin voi opettaa ettei ihan kaikesta tarvitse ottaa nokkiinsa ja olla heti haastamassa riitaa.