Laskettuaika 2022

Onnea @Onnellinen82

 

@minttuni Kiitos Täällä ihan häkeltyneenä nipistelen itseäni, että voiko tämä olla edes totta. Ei ole yhtään raskaana oleva olo edes Kunp kaikki olisi silti hyvin Jännityksellä odotan, että arvaatko minut oikein

@Onnellinen82 Onnea pikkuisesta

Kiitos

 

Paljon onnea @Onnellinen82

 

Paljon onnea @Onnellinen82 pienokaisen syntymän johdosta koko teidän perheelle

 

Maaliskuu. Tässä kuussa meidän vauva sitten tulee, joko omia aikojaan tai sitten käynnistettynä, ja olin valmis tai en alkanut hirveästi jännittää.

Fyysinen puoli tuntuu kestävän huomattavasti paremmin tätä loppuraskautta kuin henkinen. Juu, närästys alkaa olla jokapäiväinen ongelma ja menkkajuiliminen on tullut jäädäkseen kaiketi synnytykseen asti ja supistuksia on ja välillä tuntuu että joku sahaa alakertaa kahtia mutta liikkuminen ja kaikki fyysiset hommat sujuvat edelleen ihan helposti. Itseasiassa nyt 31-vuotiaana olen huomattavasti paremmassa kunnossa loppuraskaudessa kuin silloin 23-vuotiaana esikoista odottaessa, vaikka silloin ei esimerkiksi närästys vaivannut ollenkaan. Toivottavasti siitä on apua myös synnytyksessä.

Saas nähdä enteileekö tuntemukset sitä että paikat jatkaa edelleen kypsymistään vai kärvistelläänkö tässä voimistuvien tuntemusten kanssa siihen asti että vauvan koon vuoksi päättävät käynnistää. Olen lohduttanut itseäni sillä että sairaala on onneksi muutaman kilometrin päässä, auto pihassa, esikoinen sen ikäinen että pärjää jo yksin vähän aikaa ja mieskin ehkä saa tehdä enemmän lähitöitä tulevina viikkoina. Että ehkä asiat menee ihan kivasti vaikka tulisikin yllärilähtö "ei niin hyvään" aikaan.

Synnytyspelko tosin on hävinnyt kuin tuhka tuuleen, ehkä enemmän on helpotus kunhan synnärille on päässyt terveenä ilman mitään tautia ja mieluusti mies mukana hyvä ystävä on lupautunut varatukihenkilöksi kyllä onneksi.

 

Onnea @Onnellinen82 !

Täällä alkoi viimeinen kuukausi töissä ennen lomaa/äitiysvapaata. Tekisi mieli laittaa kaikki jo valmiiksi, mutta toistaiseksi vauvan huone on vielä omana työhuoneenani, joten moni käytännön asia joutuu odottamaan sitä, että tosissaan ne työt lopetan. Äitiyspakkaus haettiin viime viikolla ja nyt olen jo pessyt niitä + muita hankittuja vaatteita valmiiksi, että saa edes jotain aikaiseksi.

Samaan aikaan tuntuu, että aika menee nopeasti ja samalla huomaan välillä turhautuvani, että laskettuun aikaan on vielä se 2,5 kk. Vauva liikkuu sen verran vatsassa, että vaikea välillä uskoa, ettei olisi vielä valmis tulemaan sieltä ulos. Mutta toki kokoa täytyy vielä pikkuisen kasvaa vaikka tämä raskausvatsa tuntuu jo nyt välillä ihan tarpeeksi isolta...

Kasvavan vatsan lisäksi kiusana ovat ajoittain varsin säännöllisetkin harjoitussupistukset, joiden vuoksi itse asiassa viikonloppuna soittelin jo synnärin päivystykseen, onko syytä huoleen. Kipuja ei onneksi ole ja siksi ei syytä huoleen, mutta ajoittain tuntuu, että vatsa vetää kovaksi jo ihan vain jo siitä, että nousen tuolilta/sängystä ylös. Sen ja liukkaiden kelien vuoksi ulkoilu ja muukin liikunta on nyt jäänyt todella vähille ja se vähän huolestuttaa. Mutta kun jo normaali kauppareissu on välillä kunnon etanakävelyä, niin olen todennut parhaaksi vain ottaa maltilla.

29+3

 

Jes maaginen 25+0 raja saavutettu, ja nyt vain sit odotellaan että vauva malttaa kasvaa vielä kokoa ja kerätä painoa itselleen. Äitiysloman alkuun tänään tasan 70 pv, jos siis jään silloin viimeisenä mahdollisena päivänä 10.5.
Äitiysavustuksesta tuli myös kelan kirje ja pakkaus otetaan, niin sitä pääsee sitten ihastelemaan lähiviikkoina.
Vointi ollut hyvä, pahoinvointikin kesti vain sen joulukuun, oli tosin silloin hyvin rajuna. Maha ei oo vielä kovinkaan tullut näkyväksi, jotkut vaatteet hieman napakampia kuin ennen, mutta mahtuu päälle. Eikä kanssakulkijat vielä huomaa välttämättä että olisin raskaana. Näyttää enemmänkin et olisin lihonnut. Onneksi maha ei tullut erityisen aikaisin isokokoisena, jotta arki on sujunut mukavammin. Välillä ristiselkä vihloo, muuten hyvin lievin oirein selvinny tähän asti. Siitä onnellinen.

 

20+3, multakin kuulumisia pitkästä aikaa. Nyt on vihdoin rakenneultra takanapäin, sitä tulikin jännitettyä ja odotettua malttamattomana viime viikot!
Ultrassa kaikki hienosti ja tyttö näytti kuulemma olevan.

Ihanaa kun viimein pääsee vaikka ostelemaan vauvajuttuja, ja ehkä nyt alkaa ihan oikeasti luottamaan siihen, että meille on tulossa vauva.

Potkutkin alkaa näkyä ja tuntua myös vatsan ulkopuolelle, ni nyt on enää tuurista kiinni millon mieskin pääsee niitä kokeilemaan.

 

Onnea Eimy hyvistä ultrakuulumisista Just pohdinkin pari päivää sitten että olis kiva lukea ultrakuulumisia

Sama juttu Andune, tuntuu välillä että aika on mennyt tai menee tosi nopeasti ja välillä taas tuntuu että ikuisuus vielä itse asiassa suunnilleen sun viikoilla kun oli itse niin tuskailin ettei ikinä saada kaikkea hankituksi ja hoidetuksi vauvaa varten. Saatiin sitten kuitenkin. Nuo liukkaat on kovin petollisia... mulla on hyvät nastakengät lainassa omalta äidiltä mutta en tahdo saada sidottua niiden nauhoja ilman apua

KirJoh89, ei sullakaan ole sitten enää kauaa sinne äitiyslomaan toivottavasti vointi pysyy edelleen hyvänä.

Onko uusi pakkaus ollut muuten yhtä ihana todellisuudessa kuin kuvissa? Me saatiin vielä vuoden 2021 pakkaus.

Menin jossain mielenhäiriössä kirjoittamaan kai tiistaina et fyysinen puoli kestää paremmin kuin henkinen sen jälkeen on kyllä tuntunut iso osa ajasta ihan mahdottomalta. Ei tahdo kylkimakuullakaan enää helpottaa se tunne että koko alakerta pettää ja kaikki sisuskalut putoaa ulos. Kävely on pääosin hidasta ja haarat enemmän levällään kuin normaalisti. Toivottavasti kaikki tuntemukset ja supistukset ja kolotukset nyt tosiaan sitten kypsyttävät lisää paikkoja. Vauva on huomenna täysiaikainen ja mies pitää ensi viikon pekkasia pois, toivon siis tosiaan että viikon päästä perjantaina päästäisiin sinne suunniteltuun käynnistykseen jos ei mitään sitä ennen tapahdu.

 

Käärmeinen, ainakin meidän mielestä tän vuoden pakkaus oli aivan ihana! Oli hauskaa kun käytiin se puolison kanssa läpi ja molemmat huokaili kilpaa miten söpöjä vaatteita oli mukana Ja kyllä se etenkin näin esikoista odottavalle vaan on sellainen "riitti" vanhemmuuteen, kun sen pakkauksen sai. Oon myös kuullut kehuja useamman lapsen vanhemmilta, että nyt ollut todella laadukkaita tuotteita (itsellä kun ei ole vertailupohjaa).

 

Tsemppiä käärmeinen vikaan rutistukseen! Kohta pieni on täällä

Täällä tänään 27+0. Olen sairaslomalla lievän, mutta huomattavan verenpaineen nousun takia. Elämässä ollut paljon stressiä ja murhettakin lähiaikoina, joka varmasti isoin syy paineen nousuun. Ensi ti neuvolalääkäri arvioi sairasloman jatkon tarpeen. Äitoyslomaankaan ei enää ole pitkästi. Mulla alkaa 27.4. Varasin heti siihen 29.4 kampaajan. Jotenkin tuntuu, ettei kyllä omalle kohdalle ole sitä raskaushehkua tullut

Tämän vuoden pakkaus on kyllä aivan ihana. Käyn niitä tuotteita lähes päivittäin hypistelemässä ensi viikonloppuna aletaan laittamaan vauvan huonetta kuntoon, niin voi aloittaa pyykkirallinkin, kun pääsee viimein omaan kaappiin vaatteet.

Vauva ollut nyt tovin pää alaspäin ja välillä tuntee, miten poraa itseään oikein alas ja sitten taas hypähtää ylemmäs. Kuulema ihan normaalia, kun hiukan jo säikähdin, että meinaako tiensä ulos asti jo raivata. Potkut voimistuvat päivä päivältä ja ovat edelleen ihan epätodellisen tuntuisia

 

Ainakin kaikki tavara näytti kuvissa ihanalle vuoden 2022 pakkauksessa. Tuossa 2021 pakkauksessa mikä me saatiin niin siinä oli pari tuotetta korvattu toisilla saatavuuspulan vuoksi.

Kiitos tsempeistä Charrypie - 86 Toivottavasti verenpaineet laskevat ja stressi helpottaa ja jos ei helpotakaan niin kannattaa olla armollinen itselleen, ottaa tarvittaessa sairaslomaa ja ajatella että tekee parhaansa vauvan hyvinvoinnin eteen.

Sain päähäni että ikkunat pitää pestä ja verhot vaihtaa, pestä ja silittää vielä ennen vauvan tuloa. Siinä mielessä hyvä juttu että ajatukset pysyi aika hyvin poissa maailmantilanteesta kun touhusi sen mitä jaksoi.

Neuvolasta tuli ohjeistus rv 37+0 eteenpäin että voisi lypsää ensimaidon talteen pakkaseen ruiskuun vauvaa varten ja tarvikkeet tuli ohessa myös. En ole vielä kokeillut, lypsytekniikka on sinänsä tuttu kyllä. Pitäisi ehkä kokeilla vaikka en sinänsä osaakaan olla huolissaan maidon nousemisesta ja riittämisestä kun esikoisenkin kanssa nousi nopsaan ja maitoa tuli yli tarpeen. Ruisku tosin varmaan unohtuu pakkaseen kun pitäisi olla synnärille lähdössä

 

Samaistumisen tunteita tulee teidän jutuista, Kirjoh89, Andune, Käärmeinen ja Charrypie-86.

Täällä saatiin äitiyspakkaus (vuoden-22) noin kuukausi sitten helmikuun alussa, ihania ja suloisia kuoseja ja laadukkaan oloisia vaatteita, hypistelty on! Itse innostuin pakkauksesta niin, että tein siitä somepäivityksen jossa viimein "paljastin" laajemmalti, että vauva on tulossa. En nimittäin ole aika läheisistäkään tutuista suurimmalle osalle kertonut ennen, eikä kuulemma raskautta huomannutkaan. Joulua ennen oli joku kuulemma katsonut, että olen vähän lihonut, mutta vauvan odotus ei ollut tullut mieleenkään mahdollisuutena. Nyt noin viikko sitten (raskausviikot 33+) olin pitämässä yhtä vapaaehtoiskahvilaa ja tulin tutulle maininneeksi perheenlisäyksestä. Oli että "ai sinäkö synnytät?" sävyyn että ai oletko raskaana ja onnitteli Omasta mielestä tää mahakumpu on jo ihan valtava. Vauvakin viimeisimmän ultran mukaan vähintään viikkoja vastaava, vähän isompikin. Melkoisia uloskin näkyviä muljahduksia ja palleaan tuuppimisiakin saa jo aikaan.

Mulla on liikkuminen sujunut vielä ihan hyvin, viime viikolla lomalle jäätyä tuli kävelylenkkeiltyäkin. Itsellä itse asiassa pyöräily on tuntunut ihan viime aikoihin asti paljon paremmalta kuin käveleminen, siitä ei ole tullut samanlaisia supistelutuntemuksia. Eilen kun pitkän istumisen jälkeen kävelin junalta pari kilometriä kotiin, oli taas välillä eteneminen vähän vaikeeta kyllä.

Loma alkoi siis viikko sitten, pidän muutamia lomapäiviä ennen äitiysvapaan alkua, joka 10.3. Mietin, että mitä ihmettä tässä tekee... Toki ei tiedä, milloin nuppuni lopulta päättää maailmaan putkahtaa. Meillä on aika pelkistetty vauvantarvikkeisto, mutta kaikki ihan välttämätön alkaa kyllä olla. Pieni tulee varmaan nukkumaan äitiyspakkauksen laatikossa alkuun, niin kuulemma minäkin oon nukkunut Kyllähän tässä on täysin uuden äärellä ja valtavat muutokset tulossa. En vaan tiedä, kuinka siihen voi oikein valmistautuakaan? Toivon vaan, että kaikki menee hyvin ja yritetään parhaamme. Huhtikuu häämöttää melkein mystisenä kuukautena horisontissa, laskettu aika 14.4. Saa nähdä mitä tapahtuu...

Rv 34+4

 

Samaistumisen tunteita tulee teidän jutuista, Kirjoh89, Andune, Käärmeinen ja Charrypie-86.

Täällä saatiin äitiyspakkaus (vuoden-22) noin kuukausi sitten helmikuun alussa, ihania ja suloisia kuoseja ja laadukkaan oloisia vaatteita, hypistelty on! Itse innostuin pakkauksesta niin, että tein siitä somepäivityksen jossa viimein "paljastin" laajemmalti, että vauva on tulossa. En nimittäin ole aika läheisistäkään tutuista suurimmalle osalle kertonut ennen, eikä kuulemma raskautta huomannutkaan. Joulua ennen oli joku kuulemma katsonut, että olen vähän lihonut, mutta vauvan odotus ei ollut tullut mieleenkään mahdollisuutena. Nyt noin viikko sitten (raskausviikot 33+) olin pitämässä yhtä vapaaehtoiskahvilaa ja tulin tutulle maininneeksi perheenlisäyksestä. Oli että "ai sinäkö synnytät?" sävyyn että ai oletko raskaana ja onnitteli Omasta mielestä tää mahakumpu on jo ihan valtava. Vauvakin viimeisimmän ultran mukaan vähintään viikkoja vastaava, vähän isompikin. Melkoisia uloskin näkyviä muljahduksia ja palleaan tuuppimisiakin saa jo aikaan.

Mulla on liikkuminen sujunut vielä ihan hyvin, viime viikolla lomalle jäätyä tuli kävelylenkkeiltyäkin. Itsellä itse asiassa pyöräily on tuntunut ihan viime aikoihin asti paljon paremmalta kuin käveleminen, siitä ei ole tullut samanlaisia supistelutuntemuksia. Eilen kun pitkän istumisen jälkeen kävelin junalta pari kilometriä kotiin, oli taas välillä eteneminen vähän vaikeeta kyllä.

Loma alkoi siis viikko sitten, pidän muutamia lomapäiviä ennen äitiysvapaan alkua, joka 10.3. Mietin, että mitä ihmettä tässä tekee... Toki ei tiedä, milloin nuppuni lopulta päättää maailmaan putkahtaa. Meillä on aika pelkistetty vauvantarvikkeisto, mutta kaikki ihan välttämätön alkaa kyllä olla. Pieni tulee varmaan nukkumaan äitiyspakkauksen laatikossa alkuun, niin kuulemma minäkin oon nukkunut Kyllähän tässä on täysin uuden äärellä ja valtavat muutokset tulossa. En vaan tiedä, kuinka siihen voi oikein valmistautuakaan? Toivon vaan, että kaikki menee hyvin ja yritetään parhaamme. Huhtikuu häämöttää melkein mystisenä kuukautena horisontissa, laskettu aika 14.4. Saa nähdä mitä tapahtuu...

Rv 34+4

Moi!
Ensiksikin onnea ja tsemppiä kaikille viimeisille metreille, meitä on nyt monta, joilla LA maalis-huhtikuussa!

Täällä menossa nyt 33+0. Ensi viikolla äitiysvapaalle, LA 25.4. Tämä ja ensi viikko olisi vielä lyllerrettävä töissä, kai mä jaksan, on kyllä välillä tosi uupunut olo. Unet on katkonaisia ja levottomia, sairastin myös koronan (lievänä, onneksi) reilu viikko sitten, sekin voi tietysti vielä vaikuttaa. Muuten fyysisesti kaikki suht ok, paineet, sokerit jne. Meillä myös pientä porukkaa jo ennestään kotona, joten sekin väsyttää tässä tilassa. Myös varmasti maailman tilanne huolettaa.

Minä sain viime kuussa vielä v. -21 äitiyspakkauksen, myös ihania juttuja, ja se mustikkalaatikko on minusta ihana! Muuten tuntuu, etten ole valmistautunut yhtään, tosin meillä kyllä kaikki tarvikkeet ja vaatteet on jo valmiina edellisten lasten jäljiltä. Pieniä vaippoja, liivinsuojuksia yms. pitää hankkia tietysti. Sitten kun saan työt pakettiin!

Raskausaika on mennyt tässä lapsi- ja työhulinassa uskomattoman nopeasti. Vähän harmittaakin, koska meillä tod.näk. viimeinen raskausaika, ikää on jo molemmilla. Monenlaisia tunteita myllertää, onnea, kaihoa, väsymystä, pelkoakin. Päällimmäisenä onnea!

Valmistautumisesta: Muistan, että endimmäistä odottaessa lueskelin paljon kirjoja vauvoista, hoitamisesta, vanhemmuudesta. Kyllä niistä oli apuakin, mutta parhaiten sitä kasvaa ja oppii vauvan kanssa ja luottamalla vaistoihin. Usein side vauvaan syntyy ihan luonnollisesti, vaistomaisesti, ajan kanssa ja herkkyyden avulla. Ja aina onneksi voi kysyä tukea neuvolasta ja tukijoukoilta, jos on huolia tässä.

Raskauskommenteista: mua ärsyttää tökeröt kommentit. Minusta ainut oikea kommentti raskausilmoitukseen tai mahan huomaamiseen on onnitella (jos kyseessä raskausmaha tietysti...). Itse en pidä mahan koon ja muodon kommentoinnista, en varsinkaan koskettamisesta, en iän ihmettelystä (kuten itseni kohdalla) jne. Jotkut ihmiset voi olla tosi hölmöjä ja ajattelemattomia, koitetaan kestää! Näihin lukeutuu myös idioottikommentit tyyliin: "Miksette tekin yrittäisi vielä lasta?" Tämä tuli anopilta pari vuotta sitten, olin juuri toipumassa rankasta keskenmenosta. Anoppi ei siis tiennyt tästä.

Tässä tuli nyt paljon sekalaista asiaa! Voimia ja onnea kaikille! Olisi kiva kuulla, miten teillä jo tänä vuonna vauvan saaneilla menee?

T. Suuruusioperheen äippä

 

Tänään laskettuun aikaan jäljellä 100 päivää. Eilen haettiin äitiyspakkaus, ihania tuotteita sisälsi. Tänään pessyt äitiyspakkauksen tekstiilit, ne vielä silitän, ja voin viikata sit vauvalle tulevaan lipastoon.

Mulla ollu nyt aina silloin tällöin, muutamia kertoja kuukaudesta rintatuntemuksia, tuntuu puristavalta ja ilkeältä. Ennen raskautta ollu joskus pari kertaa, nyt raskauden aikana sit useammin. Verenpaineet oli tänään kiputuntemuksen aikaan hieman koholla mun lukemiksi (120/71 p. 65), kun kipu hetken (15 min) päästä helpottaa, palasi verenpaine normaaliin raskaudenaikaisiin lukemiin (93/65 p. 60). Se kipu säteilevää, ja ensin polttelee (vois aatella et olis närästystä, vaikkei sitä ookkaan) ja sit se jää vaan ilkeäksi jomotukseksi. Nyt pari tuntia oireilun alusta ja lievästi vielä tuntuu. En kuitenkaan huolestu oireista, kun ohi meneviä, eikä voinnissa enemmälti muutosta. Syke myös rauhallinen.
Pitää ottaa seuraavalla neuvolakäynnillä ensiviikolla puheeksi tää rintatuntemus.

 

Sohvapeitto, toivottavasti maltat ottaa rennosti ennen vauvan syntymää voit ehkä tukeutua samaan lauseeseen mihin olen itse tukeutunut eli paljon liikkuva ja hyväkuntoinen äiti selviää synnytyksestä paremmin (olen psyykannut tällä kovasti itseäni) Vauvanhoidon oppii kyllä.

Suuruusioperheen äippä: niin samaa mieltä noista kommenteista. Myöskin mahan koskettelu muiden kuin omien perheenjäsenten kohdalla ärsyttää Tsemppiä viimeisiin työviikkoihin!

KirJoh89: täälläpäin ei ole ainakaan muusta kokemusta kuin kylmänaroista rinnoista ajoittain. Puristavaa ja täyttä tunnetta olen viimeksi tuntenut esikoista imettäessä kun meijerit toimivat vähän liian tuottoisilla kierroksilla.

Liikehälyn vuoksi kävin itse tänään äitiyspolilla ja meni puoli päivää retkessä. Kaikki hyvin kuitenkin kohdunsuu oli avautunut kahdelle sormelle ja vähän veristä vuotoa tuli sisätutkimuksen jälkeen (ensi kertaa koko raskauden aikana). Jotain limatulppaakin on poistunut, ihan kuin hyytelölusikallisia silti tuntuu vielä sadalle vuodelle tämä odotus. Huoh.

 

Kiputuntemuksista, en tiedä yhtään onko saman tyyppistäkään kuin sulla Kirjoh89, mutta mulla on ollut sellaista hyvinkin voimakasta kipua välillä tuossa pallean alapuolella, yleensä enemmänkin jomman kumman (tai kummankin) kyljen puolella. Yhdistän itse paikkojen jumittamiseen rintarangan alueella ja siihen, että paikat vähän "ahdingossa" kun maha on niin iso ja ylhäällä (+ vauva vielä "murjoo" rintakehää, kun koittaa raukka liikkua ahtaassa elintilassaan). Neuvolassa hoitaja sanoi, että raskausmyrkytykseen liittyvään ylävatsakipuun liittyisi yleensä aina muitakin oireita, poikkeuksetta vissiin ainakin korkea verenpaine ja valkuainen virtsassa. Itsellä on verenpaine ollut aina vähän korkeahko vaikka normaalin rajoissa, ei ole onneksi lähtenyt raskausaikana nousemaan.

Mä en ole joutunut kovinkaan "pahan" mahan kommentoinnin kohteeksi, ainoastaan sen sävyistä on tullut että onpa maha pieni. Ei oikeestaan loukkaa, mutta tulee vähän sellainen järjenvastainen "kyllä mun vauvani pitäisi olla ihan kunnossa ja raskaus on edennyt ihan normaalisti mittausten mukaan" -puolustusreaktio. Yksi työkaveri iski käpälät suorilla mahalle kun kerroin, olin vähän hämillään mutta melkeinpä onnellinen että jee, joku sentään tietää että odotan ja huomaa sen jotenkin.

 

Vauva onnea teille ketä niitä oli taas viime kerrasta saaneet

Ja isot tsempit suurperheenmama jaksamiselle! Kuulostaa aikamoiselta sopalta ku muksut kipeenä itsesi lisäksi

Varoitus,tästä tulikin pidempi mitä oli tarkoitus vaan pikaisesti kuulumisia tulla lukee ja huutelee sekä kattelee ketkä on saanut vauvat jo kainaloon

Meillä nyt kävi niinkin hienosti että aijemmat muksut ollut nyt viime viikon isällään ja viikonloppuna oli kuulemma mummolas ollut hoidossa ja nuorempi alkanut oksentaa su aamusta....Noh, tänään sitten sain kuulla et lasten isällä korona ja aloin miettimään et oksentelu kuuluu myös korona oireisiin samoin päänsärky josta olivat muksut mummolas pe ja la valittaneet. Noh, lasten isä teki sit kotitestin myös nuoremmalle pojalle joka oksennellut ja positiivinenhan se sieltä tuli kaks vuotta ollaan selvitty ettei oo tarttunut ja nyt se sit tuli. Ja nyt itseäni pelottaa se että kun nyky karanteeni aika kun ei oo kun sen 5päivää+2oireetonta että entäs jos lasten tullessa meille takaisin tuleekin korona ja mä saan sen. 2rokotusta kyllä on ja lisäks vielä luonnollinen "suojaus" veriryhmänkautta jos tutkimuksiin on uskomista. Mutta silti ei kyllä lohduta mieltä kun ei noista rokotuksista tunnut olevan juur minkään moista suojaa uusimpia variantteja kohtaan. Ja sit vielä se et mun äiti (kenellä muksut oli ollut hoidossa viikonloppuna) on nyt sit vahvasti altistunut ja on riskiryhmäläinen,toki 3 rokotusta mutta silti ja hän vielä töissä vanhusten puolella et mikäjän soppa mahtaa tulla

Ja lisäks iski joku aivan sairas väsymys itelle tossa pari viikkoo sitten! Päivästä jaksoin olla hereil hyvä kun 8h ja siinäkin oli pakko nukkuu kahet päikkärit välissä Mietin jo et nyt on jotain vialla ja pahasti mut sit sain vertais tukee et monella on tullut ihan samanlaiset väsymykset et ihan normi meno. Luojan kiitos tuokin on jo takan päin

Noh, jos jotain positiivista(korona testin lisäks ööhhhöhöööhhööö, vähä huonoo huumoriikin tähän väliin) niin mies päätti ostaa jo nyt meille 7 paikkasen auton, JA SE ON NIIIIN MAGEE Vähä jänskätti hyppää rattiin ku ikinä oo isolla autolla oikeen ajanut mut oli kyllä aivan loistava ajettava -05 vuoden voyager. Penkit saa tarpeen tullen parin narun nykäsyl taitettuu lattian sisään ja voila tilaa on ku pakettiautossa Ainoo miinus et se on automaatti terkuin vannoutunut manuaalin käyttäjä

Ja sit lisää positiivista niin mun vuoto on VIHDOIN loppunut!!(koputan puuta ja lujaa!) Nyt kaks päivää ollut vuotamatta ja toivottavasti nyt pysyis pois loppu odotusajanKestihän sitä 8viikkoa!
Oli pakko tossa hommata koti boblerikin jotta saan mielen rauhan et tyypeil kaikki ok ja sillä melkeen päivittäin kuunnellut äänet Naureskellut itekseen et kovin vaihtavat paikkoja kun sielä missä eilen löytynyt sykkeet ni ei välttist tänään löydykkään vaan saa etsimällä etsiä

Lisäks on jotenkin uskaltanut jo vähän oikeasti nauttiakkin tästä raskaudesta.
Ei oo pelko/paniikki läsnä enää yhtään niin paljon kun pari viikkoa sitten ja jotenkin sinut sen kanssa et kaks olis tulossa yhden sijaan.

Ollaan hommailtu vauvan vaatteita, tuplarattaat ja kaukalotkin ostettiin jo tuossa Jos tois hyvää onnea kun kaikki valmiina

 

Täällä alkaa kanssa pikkuhiljaa liikkumiset rajoittua, lähinnä mahan koon vuoksi ja pidempiä matkoja kävellessä alkaa alavatsaa kivistää vähän (loppuu heti jos istun)

Meille tuli sitten tässä mukavasti eteen sairaalan vaihto, jota on viimeiset kaksi päivää vatvottu. Tänään asia varmistui, kun lääkäri vahvisti meidän pelot, jotka maanantain synnytysvalmennuksessa nousi - täällä ei ole tarjolla muita lääkkellisiä kivunlievityskeinoja kuin epiduraali, jota en monestakaan syystä tahdo ennen kuin muut vaihtoehdot on kokeiltu. Naapurikaupungista (Bryssel) löytyy kuitenkin sairaala, jossa ilokaasua on tarjolla, joten aloitettiin prosessi siirtää hoito sinne. Tuntuu todella radikaalilta vaihtaa sairaalaa ja lääkäriä tässä vaiheessa (rv 31+6), mutta vaihtoehtoja ei juuri jäänyt, sillä multa katosi turvallisuuden tunne, kun ainoa vaihtoehto jos kipu käy kylvyistä ja hieronnasta huolimatta liian kovaksi olisi ollut epiduraali.. Aikaa uuteen sairaalaan saa kuitenkin vielä odottaa ensikuun alkuun lääkäri oli muutenkin todella tympeä kun kyseltiin kivunlievityksestä (ei ollut oma lääkäri koska jouduin vaihtamaan ajan), puhui koko ajan päälle ja latoi mm. ettei tykkää naisista jotka haluaa epiduraalin kokeilematta muita keinoja muttei myöskään naisista jotka on epiduraalia vastaan, koska se on niin turvallinen ja hyvä kivunlievityskeino... Jotenkin sillä ei mennyt jakeluun se että tahdon liikkua, valita asentoni ja tunteakin jotain, enkä ole neulakammoinen . Ultrankin se hoiti kolmessa minuutissa, juuri ja juuri näytti ruutua ja kuvista oli turha edes haaveilla (ei sillä että ne kuvat olisi nii tärkeitä, lisäsi vaan omaa kiukkuuntumista ja turhautumista tähän hommaan)...

Päivän hyvät uutiset on, että vaavi on kääntynyt pää menosuuntaan päin, joten sektio on epätodennäköisempi vaihtoehto

 

Täällä alkaa kanssa pikkuhiljaa liikkumiset rajoittua, lähinnä mahan koon vuoksi ja pidempiä matkoja kävellessä alkaa alavatsaa kivistää vähän (loppuu heti jos istun)

Meille tuli sitten tässä mukavasti eteen sairaalan vaihto, jota on viimeiset kaksi päivää vatvottu. Tänään asia varmistui, kun lääkäri vahvisti meidän pelot, jotka maanantain synnytysvalmennuksessa nousi - täällä ei ole tarjolla muita lääkkellisiä kivunlievityskeinoja kuin epiduraali, jota en monestakaan syystä tahdo ennen kuin muut vaihtoehdot on kokeiltu. Naapurikaupungista (Bryssel) löytyy kuitenkin sairaala, jossa ilokaasua on tarjolla, joten aloitettiin prosessi siirtää hoito sinne. Tuntuu todella radikaalilta vaihtaa sairaalaa ja lääkäriä tässä vaiheessa (rv 31+6), mutta vaihtoehtoja ei juuri jäänyt, sillä multa katosi turvallisuuden tunne, kun ainoa vaihtoehto jos kipu käy kylvyistä ja hieronnasta huolimatta liian kovaksi olisi ollut epiduraali.. Aikaa uuteen sairaalaan saa kuitenkin vielä odottaa ensikuun alkuun lääkäri oli muutenkin todella tympeä kun kyseltiin kivunlievityksestä (ei ollut oma lääkäri koska jouduin vaihtamaan ajan), puhui koko ajan päälle ja latoi mm. ettei tykkää naisista jotka haluaa epiduraalin kokeilematta muita keinoja muttei myöskään naisista jotka on epiduraalia vastaan, koska se on niin turvallinen ja hyvä kivunlievityskeino... Jotenkin sillä ei mennyt jakeluun se että tahdon liikkua, valita asentoni ja tunteakin jotain, enkä ole neulakammoinen . Ultrankin se hoiti kolmessa minuutissa, juuri ja juuri näytti ruutua ja kuvista oli turha edes haaveilla (ei sillä että ne kuvat olisi nii tärkeitä, lisäsi vaan omaa kiukkuuntumista ja turhautumista tähän hommaan)...

Päivän hyvät uutiset on, että vaavi on kääntynyt pää menosuuntaan päin, joten sektio on epätodennäköisempi vaihtoehto

Hui kun kuulosti ikävältä käynniltä lääkärillä Miten voikin tuolla tavalla käyttäytyä

 

Nonii ja tässähän olikin taas sit liikaa hyviä asioita niin pitihän se heti takapakkia tulla Neukku täti soitteli tuossa aamupäivästä ja sain diagnoosin raskaudiabetes
Ehkä eniten tässä on ärsyttävää se että ainoa joka vähääkään oli yli sallitun oli paasto arvo muut oli ihan täydelliset.(itsellä oli 5.4 ja raja oli nyt 5.3 ja viime vuonna olöut 5.5) Joka vielä viime vuonna ollut OK! Mutta tänä vuonna jostain syystä laskeneet paasto arvon rajaa ja naps. Radi pätkähti tietoihin. Viime vuonna jos olis käynyt niin sitä ei olis mutta nyt sitten onkin. Ei mee taas mun järkeen millään asteella. Ja kyn kyseessä ei ole kun 0.1 yksikön heitto joka voi johtua siitä että soin ison iltapalan koska päivällä ei kerennyt mitään syömään hirveen kiireen takia. Aijon kyllä asian ottaa puheeksi huomisella neuvola käynnillä sen verran laitto kyrsimään nyt tää

 

Hei, kaikki v. -21 äitiyspakkauksen saaneet, bongasin tällaisen, joten tsekatkaa laiskiaisenne! (Tässäpä lause, jota en ikinä uskonut sanovani!)

Saitko vuoden 2021 äitiyspakkauksen? Unilelu voi olla vaarallinen – tarkista tuote välittömästi

Kela kehottaa asiakkaita tarkistamaan äitiyspakkaukseen 2021 kuuluvan unilelun. Näin toimit, jos tuote on virheellistä erää.

kaksplus.fi

 

Mitenkäs teillä vauvan saaneilla menee? Etenkin @Piipaa93

Ja tietenkin kaikilla muillakin?

 

Mitenkäs teillä vauvan saaneilla menee? Etenkin @Piipaa93

Ja tietenkin kaikilla muillakin?

Kiitos kysymystä. ollaan edelleen kysissä ja ei tiedetä milloin päästään pois. Tytöllä todettiin robinin sekvenssi. Meitä ei päästetä helpolla sitten millään tämän asian kanssa

 

Voi Piipaa93, niin paljon tsemppiä ja voimia viikkoihin sairaalassa olen kanssa useampaan otteeseen miettinyt miten teillä menee.

Meillä yritetty häätää reippaan kokoista neitiä ulos, toistaiseksi tuloksetta mennyt pari päivää sairaalassa. Aamulla jatkuu yritys, jotenkin, jollakin tapaa. Nyt määräsivät välillä lepoa kun eilispäivä tuli iltaan ja voimat loppuivat. Ehkä tämä tulee ulos lähipäivinä tai sitten on koon puolesta edessä sektio kaiketi.